Janne Rahusen lasitaidetta esillä Turussa



Janne Rahunen – Lasitaidetta.

Kuva: www.aurangalleria.com

 

Auran Galleriassa nähdään monipuolinen kokonaisuus Janne Rahusen lasitaidetta. Näyttely jakaantuu kahden teeman alle: Reticello-teoksiin sekä suurikokoisiin puhallettuihin veistoksiin.

Reticello-teokset ovat keskeinen osa näyttelyä. Reticello on haastava ja Suomessa harvinainen lasipuhalluksen erikoistekniikka. Reticellossa lasipuikkojen avulla saadaan molempiin suuntiin filigraaniraidat ja jokaiseen vinoneliöön jää ilmakupla. Työskentely vaatii tekijältään erityistä keskittymistä ja herkkyyttä käsitellä lasia. Rahunen on työskennellyt tekniikan parissa tiiviisti vuonna 2016 ja näyttelyssä nähdään uusimmat teokset.

Puhalletut veistokset ovat kokemuksellisia teoksia niin tekijälle kuin katsojalle. Ison lasimassan käsittely on mieluisaa Rahuselle ja reticello-teosten vastapainoksi puhallettujen veistosten ilmaisu on vapaampaa. Teoksissa voi nähdä erilaisia hahmoja sekä aistia tunnelmia.

Janne Rahunen: Merenneito.

Kuva: https://mail.google.com/mail/u/0/#search/rahunen/1599714ce2886f25

Lasinpuhaltaminen on suuressa määrin tiimityötä ja assistentin rooli korostui näyttelytöitä tehdessä. Lasinpuhaltaja Manuel Diemer on ollut Rahusen assistenttina koko projektin aikana ja yhteistyö on ollut menestyksekästä.

Janne Rahunen asuu ja työskentelee Nuutajärvellä.
Hän valmistui Nuutajärven lasikoulusta vuonna 2014 ja on siitä lähtien osallistunut useisiin näyttelyihin Suomessa ja Saksassa. Oman taiteellisen työskentelyn lisäksi Rahunen työskentelee lasinpuhaltajana useille muotoilijoille sekä taiteilijoille.

Janne Rahunen – Lasitaidetta.

Kuva: www.aurangalleria.com

 

Rahuselle lasinpuhaltaminen on kokonaisvaltaista. Tekeminen on fyysistä työtä, mutta myös henkinen läsnäolo sekä keskittymiskyky ovat lasinpuhaltajan tärkeitä ominaisuuksia.

Suunnitelmallisuus on lasihytissä tärkeää, mutta uusia ideoita syntyy juuri lasia työstäessä ja suunnitelmat voivat muuttua.
Janne Rahusen taiteellisen työskentelyn lähtökohtana on lasinpuhalluksen erikoistekniikoilla puhalletut näyttävät teokset. Suurikokoiset teokset sytyttävät Rahusen.

”Lasin tekeminen vaatii kokeilua ja ongelmanratkaisua, lopulta mahdollisuuksien rajoittamista. Lasiteosta muovatessa tilanne on intensiivinen ja kun teos on valmis, on arvoitus ratkennut.”

 

Näyttely on esillä Auran Galleriassa Turun Yliopistonkadulla  31.1. - 19.2.2017

Lähde: http://www.aurangalleria.com/janne-rahunen-311-1922017.html

 

Janne Rahunen – Lasitaidetta.

Kuva: www.aurangalleria.com

 

Lasinkeräilijän Blogi täytti 6 vuotta

Ensimmäinen teksti julkaistiin Lasinkeräilijän Blogissa 19.01.2011 ja sen jälkeen on julkaistu 1446 postausta. Nykyään noin 20.000 lukijaa käy blogisivustolla kuukausittain.

Heinäkuusta 2015 alkaen Lasinkeräilijän Blogilla on ollut myös facebook-sivut: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2015/07/lasinkerailijan-blogi-on-myos.html

Siellä jaetaan eli julkaistaan uudelleen muilla facebook-sivustoilla julkaistuja mielenkiintoisia lasijuttuja sekä julkaistaan linkkejä blogijuttuihin.
 
Myönteistä palautetta on tullut mm. Lasinkeräilijän tapahtumakalenterista, jossa tälläkin hetkellä on runsaasti tapahtumatietoja lasiesineistä kiinnostuneille marraskuulle asti: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/p/lasinkerailijan-kalenteri.html

 

Tämäkin ylihuomenna 1.2. Espoossa tapahtumakeskus WeeGee:ssä järjestettävä luento löytyy Lasinkeräilijän Blogin tapahtumakalenterista.

Lasipäivän huutokaupan vasarahinnat

Viikko sitten Riihimäellä järjestetyn lasihuutokaupan toteutuneet vasarahinnat on julkaistu Suomen lasimuseon ystävät ry:n nettisivustolla:

http://www.suomenlasimuseonystavat.fi/aiempien-lasipaivien-huutokauppaluettelot

Sieltä löytyy myös kuvalliset huutokauppaluettelot ja toteutuneet vasarahinnat vuodesta 2014 alkaen.

Nuutajärvellä tavoitteet korkealla

Nuutajärven lasikylän kulttuurisäätiön asiamies

Lotta Skaffari kuvattuna NuGO-shopin myymälässä

yhdysvaltalaisen lasitaiteilijan Dale Chihulyn

muotoileman ja Nuutajärvellä valmistetun lasitaide-

teoksen edessä. Seutu-Sanomissa julkaistun kuvan

on ottanut jutun kirjoittanut Leena Ruskeeniemi.

 

Nuutajärven lasikylän kulttuurisäätiön asiamies Lotta Skaffari kertoo Seutu-Sanomien haastattelussa, että säätiön tavoitteena on rakentaa jollain aikavälillä lasikylään Euroopan parhaat edellytykset taidelasin tekemiselle. Melkoinen haaste viime kesänä tehtävässä aloittaneella Skafferilla on edessään.

Leena Ruskeeniemen toimittaman artikkelin voi lukea Seutu-Sanomien nettisivuilta: http://www.seutu-sanomat.fi/uutiset/1184-euroopan-parasta-taidelasia-nuutajarvelta

Joulukuussa Nuutajärven lasikylän kulttuurisäätiö sai muotoilun valtionpalkinnon tunnustuksena ja kannustuksena lasikylän toiminnalle: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2016/11/nuutajarven-lasitehdas-myytiin.html

Marraskuussa Fiskars-konserni myi Nuutajärven lasitehtaan uudemman puolen ja tiloihin on tulossa uutta yritystoimintaa: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2016/11/nuutajarven-lasitehdas-myytiin.html

Marjatta Sarpanevan luennoi lasintekijöiden rooleista

Marjatta Sarpanevan aloituskuva Espoon kaupungin-

museon Lasi aika –luentosarjassa.

 

Näyttelykeskus WeeGee:ssä toimiva Espoo kaupunginmuseo järjestää keskiviikkoisin yleisöluentoja Lasi aika –näyttelyn oheisohjelmana. Eilen oli vuorossa Marjatta Sarpanevan luento otsikolla Muotoilijan ja ammattiväen roolitus teollisuudessa.

Sarpaneva työskenteli edesmenneen miehensä Timo Sarpanevan assistenttina ja hän on kuvannut videolle lasinvalmistusta ja lasintekijöiden haastatteluja parinkymmenen vuoden ajan. Marjatta Sarpanevan käytti runsaasti videoaineistoa luennossaan. Vanhimmat oli kuvattu vuonna 2000, jolloin Markku Tasala haastatteli lasintekijöitä kirjaansa Lasintekijöiden tarinoita Iittalasta.

 

Yleisöä oli paikalla toistakymmentä.

 

Timo Sarpaneva, joka oli koulutukseltaan graafinen suunnittelija, pääsi sisälle lasinvalmistukseen Erkki Vesannon avulla. Vesanto perehdytti monia muitakin muotoilijoita teolliseen lasinvalmistukseen. Hän teki mittavan työn Iittalassa mm. muotoilijana, piirustuskonttorin esimiehenä ja Iittalan lasimuseon perustajana. Vesanto on kuitenkin jäänyt suurelle yleisölle hieman vieraaksi, mutta korjausta tähän on tulossa, kun Suomen lasimuseossa avautuu Vesantoa esittelevä näyttely toukokuussa.

Videolla Timo Sarpaneva kehuu Erkki Vesantoa ja antaa tunnustuksen hänelle perehdyttämistyöstä.

Marjatta Sarpaneva Espoon kaupunginmuseossa.

 

Luennon kantava teema oli se, että muotoilija ei lasiesineitä tee, vaan usean ammattilaisen tiimi, verstakko, joka toteuttaa muotoiljan kanssa vuorovaikutuksessa lopullisen esineen. Timo Sarpanevakin usein meni piirustuksen kanssa luottomiehensä, ylihyttimestari Reino Löflundin luo ja kysyi Voiko tämmöisen tehdä ?

Sarpaneva piti mielenkiintoisen luennon

videoesimerkkeineen KaMu:n luentosarjassa.

Marjatta Sarpaneva kantaa huolta tulevien nuorten suunnittelijoiden perehdyttämisestä teolliseen työskentelyyn. Suomessa on oikeastaan vain yksi teollinen valmistaja eli Iittala, jolla ei ole enää yhtään kuukausipalkkaista muotoilijaa. Aalto-yliopiston muotoilijakoulutus on aika etäällä teollisesta valmistamisesta, niinpä uudet lasintekijät Aalto-yliopistosta ja Nuutajärven sekä Ikaalisten lasikouluista suuntautuvat studiolasin valmistamiseen. Sarpanevan mielestä heidän pitäisi päästä kisälleiksi lasitehtaaseen, jotta teollisella lasinvalmistuksella olisi tulevaisuus Suomessa.

Uusi lasiaiheinen blogi

Museomakustelua –blogissa on aiheina mm.

Espoon kaupunginmuseo ja lasiin liittyvät jutut.

 

Nettiin on ilmestynyt uusi tutustumisen arvoinen blogi nimeltä Museomakustelua, jota ylläpitää Merja Räty. Siinä seurataan pääasiassa Espoon kaupunginmuseon Kauklahden lasia esittelevää Lasin aika –näyttelyä, mutta myös muuta teemaan ja museoon liittyvää. Viimeisimpänä postauksena on bloginpitäjän kokemuksia Riihimäellä järjestetystä Lasipäivästä.

Blogin osoite on: www.museomakustelua.wordpress.com

 

Bloginpitäjä kävi ensimmäistä kertaa Lasipäivässä

ja kertoo kokemuksistaan Museomakustelua –blogin

jutussa Lasia, lasia ja vielä kerran lasia.

Kuvakaappaus: www.museomakustelua.wordpress.com

 

Huutokauppa kruunasi Lasipäivän

Lasiesineistä kiinnostuneet matkasivat eilen Riihimäelle Suomen lasimuseoon Lasipäivän viettoon. Päivän aikana museossa vieraili ehkä noin 2.500 lasista kiinnostunutta henkilöä. Määrä on jonkin verran alhaisempi kuin edeltävinä vuosina, mutta silti puolenpäivän tienoilla myyntipöytien välisillä käytävillä oli ruuhkaista. Museoon oli pystytetty noin 50 myyntipöytää, joihin tutustumalla sai kattavan kuvan tämänhetkisestä tarjonnan laadusta ja hintatasosta.

Lasiesineiden tunnistus oli edelleen erittäin suosittu palvelu ja lasimuseon sekä Suomen lasimuseon ystävät ry:n tunnistajat ahkeroivat kaksi tuntia tapahtumavieraiden mukanaan tuomia esineitä tutkien.

Suomen lasimuseon ystävät ry on järjestänyt lasiesineiden myyntitapahtumia vuodesta 1992 alkaen. Ensimmäiset tapahtumat järjestettiin Helsingissä, Riihimäelle tapahtumat on pystytetty vuodesta 1994 alkaen. Ensimmäinen Lasipäivän nimellä järjestetty tapahtuma lasimuseon suuressa salissa oli vuorossa 1998. Huutokauppa on kuulunut ohjelmaan vuodesta 2000 alkaen. SLMY:n järjestämistä lasiesineiden myyntitapahtumista on Risto Aalto kirjoittanut lyhyen historiikin Suomalaisen lasin vuosikirjaan 2015, joka on samalla yhdistyksen 30-vuotisjuhlajulkaisu.

Lasipäivän vietto huipentui tälläkin kertaa huutokauppaan, jonka tekivät erityisen mielenkiintoiseksi vuosi sitten edesmenneen Helena Tynellin omasta kokoelmasta peräisin olleet lasiesineet. Harvoin tavallinen lasiharrastaja pääsee näkemään tällaisia uniikkeja näyttelyesineitä ja tekemään niistä tarjouksia. Hintatasokaan ei noussut aivan tähtitieteelliseksi, joten Tynell-keräilijät pääsivät kartuttamaan kokoelmiaan. Lista huutokaupan vasarahinnoista julkaistaan SLMY:n nettisivustolla tulevan viikon aikana.

Seuraavat kerran lasinkeräilijät kokoontuvat Suomen lasimuseolle 10.6., jolloin järjestetään Lasi- ja keräilytapahtuma Suomen lasimuseon piha-alueilla. Ohjeet myyntipaikan varaamiseksi löytyvät Suomen lasimuseon ystävät ry:n jäsenkirjeestä, joka on postitettu jäsenille kirjepostina ja/tai sähköpostina hiljattain.

Lasihuutokaupan korkein hinta maksettiin tästä

Helena Tynellin omaan kokoelmaan kuuluneesta

uniikista taide-esineestä. Kuva: SLMY / Päivi Kekäläinen.

Aamulla kahdeksalta myyjät aloittivat

tavaroiden roudaamisen sisälle.

Ripeästi myyntipöydät alkoivat valmistua.

Kauko Heiskasen pöydälle tulossa mm. keltaista Sädettä.

Aulis Saariston pöydässä lasiesineitä

myös noin sadan vuoden takaa.

Etualalla on Teemu Anttilan pöytä melkein valmiina.

Kauklahden lasia Anja ja Kauko Lehtosen

pöydässä. Yksittäisiä Kauklahden esineitä

oli runsaasti muillakin pöydillä.

 

Jarmo Jaakkolan lasiesineet on jo aseteltu valmiiksi.

Etualalla Satu Natusen pöytä vielä hieman kesken.

 

Laatulasia Pekka Sinisalon pöydällä.

Vanha Kumelan kulho ja Chymoksen

pullo Kauko Heiskasen pöydältä.

Chymos Oy oli 1906 perustettu suomalainen yritys,

joka valmisti mehuja, hilloja, viinejä, liköörejä ja

makeisia. Vuonna 1993 yrityksen makeistuotanto

siirtyi Fazerin omistukseen ja vuonna 2006 Chymos

sulautettiin kokonaan Cloetta Fazeriin.

Etualalla Jussi ja Toivo Niskakosken pöytä.

Taina Vuorela pöytänsä takana.

Reijo Uusi-Eskolan pöytä.

Vanhaan lasipullo on rakennettu purjelaivan pienoismalli.

Pamir oli nelimastoinen parkki, joka rakennettiin vuonna 1905 Hampurissa Blohm + Vossin telakalla ”Lentävänä P-linjana” tunnetulle Laeiszin laivanvarustamolle.

Pamir rakennettiin Etelä-Amerikan länsirannikolla käytyä salpietarikauppaa varten. Salpietarikaupan kannattavuuden heikennyttyä Laeisz myi Pamirin ahvenanmaalaiselle laivanvarustaja Gustaf Eriksonille vuonna 1931. Elokuussa 1941 Pamir saapui Wellingtonin satamaan, jossa Uusi-Seelanti valtasi sen, koska Suomea pidettiin ”vihollisen valtaamana alueena”. Uusi-Seelanti palautti laivan Suomeen vuonna 1948. Pamir oli viimeinen Kap Hornin kiertänyt, purjeilla kulkenut kauppa-alus. Tämä tapahtui vuonna 1949.

 

Ritva Karjalaisen myyntipöydän valikoimaa.

Näkymä Seppo Turkkilan pöydältä.

 

Turkkilan pöytä toisesta suunnasta.

Jouko Kettusen myyntiosastoa.

Esa Tarkan pöytä oli ovensuussa paalupaikalla.

 

 

Teemu Anttilan pöytä valmiina.

Jarkki Jaakkolan valikoimaa.

Museon sisääntuloaulan yläparvelle

oli sijoitettu neljä myyntipöytää.

Hannu Tienhaaran pöydän antia.

 

Parven myyntirivistöä, etualalla Tienhaaran osasto.

Vesa Kippolan myyntipöytää.

Kippolan pöydällä nämäkin.

Hongellin pikkumaljakon ”ylävireinen” hintapyyntö.

Pentti Koivunen asettelee esineitä pöydälleen

alakerrassa luentosalin keskellä.

Koivusen valikoima oli kauttaaltaan vanhaa lasia.

 

Etualalla Jarmo Kaapan osasto.

Sama pöytä toisesta suunnasta.

 

Mm. Kerttu Nurmisen töitä Kaapan pöydällä.

Nanny Stillin Harlekiini-sarjaa.

Okkoliineja Kaapan pöydällä.

Tapahtumassa oli toinenkin samanlainen

versio Okkolinin Majakasta eli Timantista.

Helena Tynellin muotoilemia esineitä.

Brita Österholmin pöytä.

Puolenpäivän aikaan lasimuseon suuressa

salissa oli hyvin täyttä.

Alpo Koskisen myyntiosasto etualalla.

 

Pirkko ja Pekka Liiran osastoa.

Ruskea Korsumalja Liiran pöydällä.

Liirat pöytänsä takana.

Aulikki ja Juhani Tero myyntipöytänsä takana.

Harri Koskisen muotoilema taidelasiesine Alue.

Juha Leskisen pöytä.

Kiinnostunutta väkeä Mikko Felinin pöydän ympärillä.

 

Kumelan kaunotar.

Nanny Stillin Pajazzon alaosa on

tässä yksilössä uraanilasia.

Niskakoskien pöytä.

 

Sama pöytä toisesta suunnasta.

 

Teemu Anttilalla menossa myyntipuheet.

 

Kauko Päiväniemi pöytänsä ääressä.

Lasikirjallisuus oli Timo Laakson myyntiartikkeli.

Lasinen teline postikorteille.

Raija ja Pekka Salon myyntiosastoa.

Pekka Sinisalo pöytänsä takana.

Väkeä Aulis Saariston pöydän ympärillä.

Pertti Mäkelän osastolla oli mm. useita Aurinkopulloja.

 

Keltaisen Aurinkopullon kaikki neljä kokovaihtoehtoa.

Nanny Stillin Saturnus ja kaksi Okkolinin kristalliesineittä.

Tässä vaiheessa tupa oli täynnä.

Heikki Haavisto pöytänsä takana ja

Gittan Kokko ostajan puolella.

 

Luentosalissa etualalla Raija Mäkelän osastoa.

Elisa Rannan pöydän äärellä.

Tapahtuman vanhimmat lasiesineet kiinnostivat myös.

Tuulikki Juuselan myyntipöytä.

Etualalla Sirpa Välimaan pöytä ja taaempana

Jarmo Salmi pöytänsä takana.

Toikan lintuja Salmen pöydällä.

Lasista kiinnostuneita riitti kaikkien pöytien luo.

Museomyymälässä oli osa kirjoista alehinnoilla

ja täysihintaisetkin kiinnostivat.

Museon kakkoskerroksen keskimmäiseen saliin

oli pystytetty pop-up –kahvila, mistä myyjätkin

ehtivät nopeasti hakea välipalaa. Museo-

ravintolassa oli lounasasiakkaille paremmin tilaa,

kun osa nautti kahvinsa museon tiloissa.

Tapahtuman järjestävän yhdistyksen info-pöytä

oli tutulla paikalla suuressa salissa.

Suomen lasimuseon ystävät ry:n infopöydän

takana Anneli Ahtola ja Kaija Winter.

Lasimuseon ravintolassa oli tässä vaiheessa

pahin lounasruuhka jo helpottanut.

Myyntipöytien lisäksi tapahtumavieraat

tutustuivat lasimuseon perusnäyttelyyn.

Marja-Leena Salo myi miehensä

Markku Salon muotoilemia lasiesineitä.

Heikki Rautiainen myyntipöytänsä takana.

 

Satu ja Veikko Helpin osastoa.

Helena Tynellin Noakin arkki –sarjan lintu.

 

Nämäkin Tynellin muotoilemat esineet

olivat Helppien pöydällä.

 

Kauko Lehtonen pöytänsä vieressä vasemmalla.

Katy Elo pöytänsä takana.

 

Esinetunnistuksessa etualalla Anita Elomaa.

Upea Helsinki-aiheinen maljakko,

tällä puolella rautatieasema.

Sylinterin muotoisen maljakon toisella puolella

on mm. eduskuntatalo. Varmaa tunnistusta ei

pystytty tekemään, mutta ainakin Yrjö Rosolan

ja Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin nimiä pohdittiin.

Esinetunnistus on tälläkin kertaa hyvin suosittua,

joten omaa vuoroa joutui odottamaan jonkin aikaa.



Lasimuseon henkilökunnan myyntipisteessä myytiin

lasitehtaiden vanhoja tuoteluetteloita ja muuta

kirjallisuutta sekä lasiesineitä.

 

Päivän aikana ihmiset kävivät

tutustumassa huutokauppaesineisiin.

Lasiesineitä Helena Tynellin omasta kokoelmasta.

Rialto-taidelasiesinettä muistuttava uniikki teos oli

huutokaupan arvokkain esine; vasarahinta 3.300 euroa.

Isokokoisia ja painavia Aquarius-sarjan näyttelyesineitä.

Huutokauppaa seurasi runsaslukuinen joukko kiinnostuneita.

Olli Niemelä toimi jälleen Lasipäivän huutokaupan meklarina.

Huutokaupan jälkeen oli maksun aika, taustalla

myyjät ovat jo aloittaneet purkaa osastojaan.

Seuraavan kerran lasiesineitä myydään Suomen

lasimuseolla 10. kesäkuuta ja silloin ollaan ulkona

museon piha-alueella.