Nokia lasissa

Nokian Hakkapeliitta-renkaiden mainostuhkis. Lasinen tuhka-astia

on kumisen Hakkapeliitta-renkaan keskellä ja lasissa on pidikkeet

kahdelle savukkeelle. Nokian Gummitehdas alkoi valmistaa

Hakkapeliitta-renkaita 1936.

Talvisten teiden voittaja – ”Hakkapeliitta”

lukee tuhkakupin pohjassa.

SGTOY = Suomen GummiTehdas OsakeYhtiö.

 

Suomen Gummitehdas Osakeyhtiö perustettiin 1898 ja se aloitti kumituotteiden valmistuksen Helsingissä. Yhtiö osti laajan maa-alueen Nokian kunnasta ja tehdas siirrettiin sinne vuonna 1904. Tuossa vaiheessa yhtiö otti tuotemerkikseen sanan Nokia.

Tehdas osti käyttövoiman viereisen puuhiomon voimalaitoksesta. Puuhiomo oli konkurssikypsä yritys 1910-luvulla ja Gummitehdas osti tuon Nokia Aktiebolagetin vuonna 1918 turvatakseen oman tehtaan energiansaannin.

Vuonna 1922 Suomen Gummitehdas osti Suomen Kaapelitehtaan, mutta vasta vuodenvaihteessa 1966-67 nämä kolme yhtiötä fuusioitiin Oy Nokia Ab:ksi.

Kari Kairamo tuli yhtiön toimitusjohtajaksi 1974 ja hänen kaudellaan Nokiasta kasvoi kansainvälinen monialayhtiö. Vuonna 1988, kun Nokian matkapuhelinmalli ”Gorbatshov” oli jo lanseerattu, tehtiin firmalle isolla budjetilla yrityksen esittelyvideo ”Nokia News Story”, jossa kerrottiin millä kaikilla toimialoilla yritys menestyy; sehän valmisti mm. vessapaperia, kumisaappaita, televisioita ja matkapuhelimia.

Digitaalisten puhelinverkkojen ja kännyköiden menestyksen myötä Nokia muuntautui tietoliikenneyritykseksi ja muita toimialoja ruvettiin myymään pois 1980-luvun lopulta alkaen.

Kännykkäbisnekselle kävi lopulta kehnosti ja Microsoft-seikkailun jälkeen Nokia Oyj keskittyy puhelinverkkoihin ja karttapalveluihin.

Suuremmasta tuhkakupista on vuosien varrella kadonnut

kuminen rengas lasiastian ympäriltä.

 

 

Vielä 1970-luvulle asti lähes kaikilla yrityksillä oli firman nimellä varustetut tuhkakupit. Vähän paremmat tehtiin lasista ja halvemmat pellistä. Jo muutaman työntekijän autoverstaallakin oli omat tuhkakupit, tulitikut ja 70-luvulla myös omat kuulakärkikynät. Puristelasista ei ihan pikkufirman kannattanut teettää, mutta heitä varten Riihimäen lasi valmisti ikkunalasista kuumentamalla muotoon puristettuja tuhkakuppeja, joihin maalattiin firman tiedot.

1990-luvun kännykkäkaudella ei tehty enää tuhkakuppeja,

vaan juomalaseja. Tämä taitaa olla jo tuontitavaraa ?

Tamara Aladinin käyttölasia

Tamara Aladin ja Riihimäen Lasi: Sokerikko-kermakko

1158 ja 1159, tuotannossa 1963 – 1964. Tätä samaa

hienostunutta lilaa lasimassa on käytetty myös

Helena Tynellin ja Nanny Stillin muotoilemissa esineissä.

Tähän samaan sarjaan kuului myös karahvi ja eri kokoisia

laseja. Muodon perusteella sarjaa alettiin kutsua X-sarjaksi.

 

Tamara Aladinin värikkäät maljakot 1960-luvun puolivälissä ja 70-luvun alkupuolella muodostivat iso osan Riihimäen Lasin tuotannosta.  Ne ovat viime vuosina olleet monen retroilijan keräilykohteita. Aladinin työ Riihimäen lasin muotoilijana alkoi 1959 ja päättyi 1970-luvun puolivälissä, kun tehtaan tuotantoa alettiin supistaa. Aladinista ei ole tehty omaa kirjaa, mutta Riihimäen lasin perustamisen 100-vuotisjuhlanäyttelyn yhteydessä Suomen lasimuseo julkaisin kirjan Riihimäen lasi 1910 – 1990 ja tuossa teoksessa on 26 sivua Aladinista.

Yle uutisten nettijuttu vuodelta 2010:

http://yle.fi/uutiset/lasinkerailijoiden_odotetaan_innostuvan_mystisesta_tamara_aladinista/5634776



Tamara Aladin ja Riihimäen Lasi: Lila 1861

–sarjan olutlasit, tuotannossa 1960.

Lasikoulu jatkaa Nuutajärvellä

Lasinvalmistuksen opetuksen jatkuminen Nuutajärvellä oli tänään

etusivun juttu Forssan lehdessä. Nuutajärvi on yksi Urjalan kunnan

kylätaajamista ja Urjala kuului vielä 1970-luvulla Lounais-Hämeeseen,

jonka keskus on Forssassa. Nykyään Urjala kuuluu Pirkanmaan

maakuntaan.

Koulutusyhtymä Tavastian toiminta sijoittuu Hämeenlinnan ympäristöön,

poikkeuksena on tämä lasialan koulutusohjelma Nuutajärvellä.

 

Ilmeisesti Nuutajärven lasikylän kulttuurisäätiön ja Lasikomppanian lupaukset tuen antamisesta lasihytin ylläpidossa vaikuttivat, koska koulutusyhtymä Tavastian hallitus päätti jatkaa lasialan koulutuksen tarjoamista Nuutajärvellä. Koulutusyhtymä kuitenkin päättää vuosi kerrallaan toiminnan jatkamisesta.

Oppilaitos ilmoittaa, että koulutus taataan uudelle ryhmälle kahdeksi vuodeksi, kuten koulutusesitteessä luvataankin: https://www.kktavastia.fi/ammattiopisto-aikuiset/koulutukset/perustutkinto-nayttotutkintona-aikuisille/
 

Ylen nettiuutinen aiheesta:
http://yle.fi/uutiset/lasialan_koulutus_jatkuu_nuutajarvella_ainakin_vuoden/7887867

Ylen Aamu-tv:ssä oli keskiviikkona 25.5. osuus, jossa haastateltiin muotoilija Markku Saloa tämän myönteisen uutisen tiimoilta. Jakso on katsottavissa Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/tv/2728093

 

Lasinvalmistuksella on ollut merkittävä rooli suomalaisessa taideteollisuustuotannossa. Aikanaan isot lasitehtaat ovat järjestäneet eri tasoista opetusta tuleville työntekijöilleen, mutta yritysten ammattikoulut ja –kurssit ovat jo vuosikymmeniä sitten siirtyneet historiaan. Nuutajärven lasikoulu aloitti 1993 ja Koulutusyhtymä IKATA:n lasialan koulutus alkoi vuotta myöhemmin Kihniön lasikoulun nimellä, mutta lasipuhalluksen opetus alkoi siellä vasta vähän myöhemmin, 1999. Viime vuonna opetuspaikka siirtyi Kihniöstä Ikaalisiin uusiin tiloihin oppilaitoksen päätoimipisteen yhteyteen. Nuutajärven lasikoulu on ollut näistä kahdesta arvostetumpi oppilaitos. Tämän perinteen lopettamisuhka ei poistunut kokonaan, mutta siirtyi ainakin vuodella, kun koulutuskuntayhtymän puheenjohtaja Vesa Kaloinen sanoi Forssan Lehdessä heidän ”päättäneen kantaa yhteiskunnallisen vastuunsa” jatkamalla tulevien lasitaiteilijoiden koulutuksen järjestämistä.

 

Nuutajärven lasikoulun tulevaisuus ratkeaa huomenna

Koulutuskuntayhtymä Tavastian hallitus päättänee huomenna tiistaina 24.3. jatkuuko lasialan koulutus Nuutajärvellä vai siirretäänkö se Hämeenlinnaan. Yhtenä vaihtoehtona on koulumaisen opetuksen korvaaminen oppisopimuskoulutuksella.

Lasialan opetuksen järjestämiseen saatu valtionapu ei ole kaikkina vuosina kattanut kuluja ja silti nyt pitäisi investoida lasiuunin uusimiseen. Toisaalta Nuutajärven lasikylän kulttuurisäätiö on ilmoittanut rahoittavansa useita kymmeniä tuhansia euroja maksavan uunin uusimisen, jotta opetus jatkuisi Nuutajärvellä.

Fiskars on laittanut Nuutajärven lasikylän rakennukset myyntiin ja myös se lisää epävarmuutta oppilaitoksen tulevaisuuteen.

Forssan Lehti uutisoi näyttävästi Lasikoulun kohtalonhetkistä lauantaina 21.3.

Johanna Puukan toimittamassa jutussa on haastateltu koulutusyhtymän

rehtori Jouko Haajasta, Nuutajärven lasikylän kulttuurisäätiön puheenjohtaja

Göran Anderssonia ja lasikoulun opiskelija Paula Pääkköstä.

Kilta-sarjan ryyppylasit

Göran Hongell suunnitteli Kilta-sarjan 1947 ja niitä valmistettiin vielä vuonna 1966. Laseissa on viivahiontana toteutettu lehtikuvio, johon yhdistyy oliivihionta. Kuvan ryyppy- eli snapsilaseissa on vielä tallella Karhula-Iittalan kaksoismerkit. Useasta tuon ajan Karhula-Iittalan lasisarjasta on olemassa myös versio, jossa lasin sääriosa on tehty vihreästä lasista ja malja värittömästä. Myös Kilta-sarjan viinilaseista on tehty tällaisia versioita.

Göran Hongell: Kilta-sarjan ryyppylaseja

6.3. – 24.5.2015 L’arte del vetro – 1800-luvun lasia Venetsiasta

Lasin taidetta 1800-luvun Venetsiasta on esillä

Suomen lasimuseon kolmannen kerroksen näyttelytilassa.

Etualalla on 1700-luvun tyyliin tehty pieni karahvi,

joka on valmistettu Muranossa 1800-luvun lopulla.

Muranon lasinvalmistuksen perinne näytti 1800-luvun alussa olevan katkeamaisillaan poliittisten myllerrysten vuoksi. Noin 1860 alkoi kuitenkin elvytys: lasinpuhaltajat loivat uusia malleja lasinvalmistuksen historiallisten esikuvien pohjalta ja pian heidän aikaansaannoksensa olivat teknisesti niitä parempia. Kehittämiensä tekniikoiden rinnalla lasintekijät löysivät uusia lasimassan sävyjä ja he käyttivät myös optisia muotteja. Näiden uudistusten ansiosta esineet loistivat upeissa väreissä ja lasi materiaalina sai aivan uusia ulottuvuuksia.

Näyttelyssä esillä olevat teokset kuvaavat tämän aikakauden keksintöjen rikkautta ja Muranon lasinpuhaltajien teknistä osaamista. Mukana on tunnettuja tekniikoita, kuten filigraanilasia sekä tyypillistä koristelua ja applikaatioita. Esineiden väriloisto on todistus uudestaan löydettyjen lasimassareseptien, kuten calcedonio-lasin mahdollisuuksista. Myös uusi menetelmä puhaltaa vaikeasti käsiteltävää avventurina -lasia toi esineisiin uudenlaista hohtavuutta.

Nyt Suomen lasimuseossa esillä oleva näyttely muistuttaa niistä teknillisistä huippusaavutuksista, jotka synnyttivät hienostuneita lasiastioita ja nostivat Muranon saaren syvästä taloudellisesta kriisistä 1800-luvun puolessa välissä. Näyttely on valmistunut yhteistyössä saksalaisen LWL-Industriemuseum / Westfälisches Landesmuseum für Industriekultur / Glashütte Gernheimin kanssa. Ainutlaatuiset näyttelyesineet tulevat yksityiskokoelmista Italiasta, Sveitsistä ja Saksasta.

Oikealla on 1870-luvulla valmistettu replika

1600-luvun käärmelasista. Korkea pikari

on verkkolasia.

 

Pikari on verkkolasia (filigrana a reticello).

Antonio Salviatin karahvi 1880-luvulta. Tässä näyttelyssä

viihtyvät varmaan myös lapset, sen verran kiehtovia erilaiset

lohikäärmeet ja muut lasista tehdyt eläinhahmot ovat.

 

Moskeijalamppu on koristeltu emali- ja

kultamaalauksin tehdyillä Koraanin säkeillä.

Koristelu ulottuu myös astian sisälle.

 

Lasista valmistettu modernin näköinen kahvikuppi

ja asetti ovat keltaista verholasia 1840-luvulta.

Suomen lasimuseon kolmannen kerroksen

näyttelytilassa pääsee katsemaan esineitä

eri suunnista kiertämällä lasivitriinien ympäri.

Pikari, girasol-lasia, lehtikultaa, 1880-luku.

 

Joutsen, girasol-lasia 1870-luvulta.



Jalallinen malja 1890.

Iso lautanen, cristallo, lehtikulta. Medaljongeissa profeettojen

kuvia Michelangelon esikuvan mukaan (Sikstuksen kappeli),

keskellä Visione di Ezechiele Rafaelin mukaan, emalimaalaus.

Tämän esineen kohdalla lukee: Pikarin maljaosa,

cristallo, murrina ja lehtihopea Pikarin fragmentti.

Fratelli Toso, noin 1885.

Pieni laatta, lasi-intarsia, calcedonio-lasia, keskellä

monogrammi Jeesus. Valmistettu noin 1860.

Juomalasi, cristalli ja Savoy:n vaakunat

murrina-tekniikalla, 1860-luku.

Malja, keltaisia ja sinisiä murrina-osioita, lehtikulta.

Iso lautanen, filigraanilasia.

Hajuvesipullo, calcedonio-lasia, jäälasia (a ghiaccio).