Arvo Leppänen avasi ensimmäisen liikkeensä vuonna 1976
Helsingin Fredrikinkadulla ja sen jälkeen hänellä on ollut liike Liisankadulla,
Kalevankadulla, Arkadiankadulla ja Hietalahden antiikkihallissa. Hietalahdessa
hän oli mukana antiikkihallin ensimmäisenä toimintavuonna 2003 - 2004. Nyt
Leppänen on avannut myymälän Helsingin Etelä-Haagaan. Tätä ennen vierähti noin
seitsemän vuotta ilman kiinteää myyntipaikkaa, tänä aikana hän on käynyt
kauppaa antiikkimessuilla. Nyt hän aikoo vähentää messuilla käymisen muutamaan
tapahtumaan vuodessa.
Monella antiikkiesineiden ja muun vanhan tavaran kauppiaalla
on taustalla oma keräilyharrastus, niin Leppäselläkin. Takavuosina melkein
kaikki pojat keräsivät ainakin jonkin aikaa postimerkkejä. Arvo aloitti niiden
keräämisen 12-vuotiaana. Myöhemmin 1960-luvulla hän alkoi kerätä rahoja. Tuo
harrastus vei hänet Suomen Numismaattiseen yhdistykseen.
Antiikkikauppias Arvo Leppänen ja vierellä osa myymälän taidelasiesineistä. |
Aarreaitan uusi myymälä Oskelantiellä on avara ja valoisa. |
Nuorukaisena kesätyöpaikasta läksiäislahjaksi saatu
Kupittaan Saven Kalastaja-Kalle –pienoisveistos poiki myöhemmin 1500:n
Kupittaan valmistaman esineen kokoelman, jonka Leppänen keräsi yhdessä
nyttemmin edesmenneen vaimonsa kanssa.
Nykyään Arvo Leppänen kerää Suomen suurruhtinaskunnan
vaakunalla varustettuja esineitä.Liikkeessä on esillä useita Arabian ja Kupittaan seinälautasia. |
Leppänen on jo myynyt suurimman osan laajasta Kupittaan esineiden kokoelmasta, mutta paljon esineitä on vielä myytävänäkin. Tässä Laila Zinkin ja Okki Laineen töitä.
|
Arabian ja Kupittaan pienoisveistoksia ja figuriinejä esillä vitriinissä. |
Harvinainen Arabian majolika-kukkapylväs viime vuosisadan alkupuolelta on säilynyt hämmästyttävän hyvässä kunnossa.
|
”Silloin ei ollut kirpputoreja ja siksi myytävän tavaran
saaminen liikkeeseen oli helpompaa kuin viime vuosina”, kertoo Arvo antiikkikauppiasuransa
alkuvaiheesta 1970-luvulla. 1990-luvun laman aikana kirpputorien määrä
moninkertaistui ja ihmiset alkoivat myydä niillä itse vanhoja tavaroitaan.
”1980-luku oli hyvää aikaa antiikki- ja keräilyesineiden
kaupan kannalta. Keräilijöitä oli runsaasti, esimerkiksi filateliaan liittyvä
myynti oli hyvää. Sen jälkeen postimerkkien keräily on vähentynyt, eikä nuoria
enää tule harrastuksen pariin samalla tavoin kuin aikaisemmin”, pohtii Leppänen
ja kertoo, että hänkin on myynyt pois melkein kaiken filatelian, jonka hinnat
ovat jo laskeneet kiinnostuksen vähetessä.
”Suomen markkojen vaihtuminen euroiksi sai monet
kiinnostumaan myös vanhemmista kolikoista ja seteleistä. Rahojen keräily
piristyi valuutan vaihdon jälkeen selvästi ja harrastuksen pariin on tullut
myös nuorempaa väkeä”, toteaa kauppias, jonka liikkeen yksi valteista on juuri
laaja valikoima numismatiikkaa.
Taidelasiesineitä vitriinissä. |
”1980-luvulla kaikki taidelasi myi todella hyvin, nykyään
pitää olla jotain todella erikoista tai harvinaista, jotta kauppa kävisi
samalla vauhdilla kuin silloin”, vertaa Arvo Leppänen. Hänellä näitä harvinaisuuksia
on ollut ja niistä on ollut kuvia myös tässä blogissa aikaisemmin messuraporttien
yhteydessä.
”Keramiikasta tällä hetkellä vain tietyt nimet myyvät hyvin”,
kertoo Leppänen ja mainitsee esimerkkinä Ellen Thesleff´in, jonka uran pääpaino
oli kuitenkin taidemaalarina ja taidegraafikkona.
”Myös Arabian ja Kupittaan pienoispatsailla on laaja ostajakunta”,
Leppänen lisää.
Sakari Vapaavuori ei ole kaikkein tunnetuimpia Arabian taiteilijoita, vaikka aloitti taideosastolla 1940-luvulla. Näissä hänen eläimissään on viitteitä Schilkinin ja Mäntysen muotokieleen.
|
Edessä vasemmalla on kaksi Iris-tehtaan keramiikkaesinettä. Oikealla oleva maljakko on vuonna 1852 syntyneen Ellen Boreniuksen muotoilema, mutta ei ole tiedossa minkä tehtaan tuoatntoa se on.
|
Birger Kaipiaisen uniikkiesineitä. |
Internet on ollut suurin muutostekijä Leppäsen
kauppiasuran aikana. Yleinen hintatietoisuus on sen myötä lisääntynyt, joka on
vaikuttanut siihen tasoon, jolla kauppiaat saavat ostetuksi tavaraa kauppaan
sisään. Ihmiset näkevät netistä mihin hintaan antiikkiesineitä on myyty, mutta
kaikki eivät ymmärrä sitä, ettei kauppias voi ostaa samalla hinnalla tavaraa
sisään, jolla joku toinen myy sitä liikkeestään ulos. Leppäsen uudessa
Aarreaitta-myymälässä Helsingin Oskelantiellä oli poikennut rouva, joka oli
tuohtunut kuullessaan summan, jolla Arvo olisi ostanut rouvan tarjoaman
esineen, kun hän oli nähnyt vastaavaa myytävän korkeammalla hinnalla toisaalla.
Netti on Leppäsen kokemuksen mukaan yhtenäistänyt myös antiikkiliikkeiden
hintatasoa aikaisemmasta. Aikaisemmin kauppiailla oli omaan kokemukseen
perustuva tapa hinnoitella esineitä. Nykyään kauppiaatkin käyttävät nettiä
referenssien hakemiseen, jos ovat epävarmoja jonkin tavaran hinnan
määrittämisessä.
Huutokaupoista Arvo Leppänen ei ole enää pitkiin aikoihin
hankkinut esineitä itselleen myytäväksi. Kuolinpesät ovat nykyään vanhan
tavaran kauppiaille ehkä tärkein hankintakanava. Usein joku kauppias ostaa koko
pesän, mutta se jaetaan muutaman kauppiaan kesken sen mukaan mihin kukin on
erikoistunut, koska myymälä- ja varastotilat ovat varsinkin pääkaupunkiseudulla
melko pieniä vuokrakustannusten rajoittamiseksi.
Pitkään jatkunut antiikki-, design- ja taide-esineiden hintojen
nousu on pysähtynyt ja joidenkin tuoteryhmien kohdalla se on kääntynyt jo
laskuun.
”Osa kollegoista miettii nyt mitä tehdä; osa pohtii jo
lopettamista”, kertoo antiikkikauppias Arvo Leppänen, joka itse päätti tehdä
päinvastoin eli avasi uuden myymälän messukauppiasvaiheen jälkeen.
Tarkoituksena on myydä vuosien aikana varastoon kertynyt antiikki- ja
keräilyesineiden aarreaitta pois kohtuullisen ajan kuluessa.