Olli Lindfors alkoi 1980-luvulla kerätä 60-luvun autoja:
kuplavolkkari, mini, Volvo Amazon ovat autoja, joilla kaikilla on nykyään jo runsaasti
kulttimainetta. Harrastustaan varten Olli rakensi hallin Kotkan kaupungin
itäreunalla olevalle Ristinkallion teollisuusalueelle. Nyttemmin autot on jo
myyty ja Olli touhuaa vanhojen tavaroiden kanssa ammatikseen, halliakin on jo
laajennettu.
|
Ollin Onnen hallin Ristinkallion teollisuusalueella
Kotkassa eroaa perinteisestä teollisuushallista edukseen. Linnan torneja
muistuttavat osat toimivat hyvinä maamerkkeinä oikeata osoitetta etsiessä.
|
Vuonna 2004 Olli alkoi pitää hallia sunnuntaisin auki
vanhojen tavaroiden myyntiä varten. Vakituisesta työpaikastaan Olli Lindfors lähti
pois 2010 ja sen jälkeen hän jäi päätoimiseksi vanhan tavaran kauppiaaksi.
Päätös yrittäjäksi ryhtymiseksi oli kypsynyt vähitellen sivutoimisena kauppiaana
toimiessa.
|
Olli Lindfors pitää antiikkihalliaan avoinna sunnuntaisin
ympäri vuoden.
|
Kotkalainen antiikkikauppias Raimo Selenius sulki
liikkeensä vuonna 2005 ja jäi eläkkeelle. Selenius on kiertänyt antiikkimessuilla
parikymmentä vuotta ja vieläkin hän kiertää yhdessä Ollin kanssa vanhan tavaran
myyntitapahtumissa. Yhteistyö kokeneemman kumppanin kanssa onkin ollut
aloittavalle kauppiaalle tärkeä voimavara.
Sen jälkeen, kun Raimo Selenius sulki liikkeensä Kotkan
Vuorelankulmassa, ei eteläisessä Kymenlaaksossa olekaan ollut varsinaista
antiikkiliikettä. Kotka ja siihen 1970-luvulla liitetty Karhula sekä Hamina
ovat toisen maailmansodan jälkeen olleet suomalaisen talouselämän ja
vientiteollisuuden tärkeitä kohteita, mutta jo pitkään on alueen
savupiipputeollisuus hiipunut. Tämä talouden alamäki on tietysti heijastunut
myös vanhojen taideteollisuusesineiden kysyntään alueella.
Kuvaavaa on että, vuonna 1889 tuotannon aloittaneella Karhulan
lasitehtaalla loppui taidelasin valmistus jo 1950-luvulla ja pullojenkin
valmistus loppui, kun tehdas suljettiin vuonna 2009. Suomessa käytettävät
lasipullot ovatkin nykyään tuontitavaraa.
Vuoden 2012 alusta alkaen antikvaria eli vanhojen
kirjojen myynti on tullut tärkeäksi osaksi Ollin Onnen liiketoimintaa, kun
toisen antikvariaatin 14.000 niteen varasto siirtyi Lindforsille. Kirjavarasto
on inventoitu ja kirjat löytyvät alan yritysten yhteisen Aktikvaari.fi –sivuston
hakutoimintojen kautta.
|
Ollin Onnen myymälässä on tavaravalikoimaa laidasta laitaan ja
lasinkeräilijöillekin löytyy tutkittavaa.
|
Muutenkin Olli Lindfors aikoo panostaa tulevaisuudessa
enemmän liikkeen nettisivuston kehittämiseen. Tähän asti ollinonni.fi –sivustolta
on löytynyt pääasiassa yhteystiedot ja hieman viitteitä myynnissä olevien
tavaroiden kirjosta. Alan kauppiaat vaihtavat kokemuksia keskenään ja
internetin hyvistä sekä huonoista vaikutuksista on puhuttu paljon. ”Huonekalujakin
ostetaan netin kautta ja liikkeeseen tullaan vain noutamaan esine ja samalla
varmistamaan, että netin kuvaus vastaa todellisuutta”, kertoo Olli toisilta kauppiailta
kuulemaansa. ”Samalla sellaiset liikkeet, joissa päivystetään joka päivä,
vähenevät. Nettikaupan vaikutus on niin voimakas”, uskoo Lindfors. Liikkeen
nettisivut ovat monen vanhoja taideteollisuusesineitä myyvän liikkeen tärkein
näyteikkuna, kun esineet ovat kaikkien nähtävissä asuinpaikasta riippumatta.
Esimerkiksi suomalaisen designlasin, ja muiden designesineiden, merkkiteoksia
myyvien liikkeiden asiakaskunnasta osa onkin jo ulkomaisia henkilöitä, jotka
ostavat netin kautta. Tällöin liiketilan ei tarvitse sijaita kalliilla
kauppapaikalla, eikä sen tarvitse olla pramea. Ollin Onnenkin halli sijaitsee
teollisuusalueella, mutta hyvien liikenneyhteyksien äärellä.
”Antiikki- ja keräilymessujen luonne tulee muuttumaan ja niiden
määrä tulee vähenemään”, uskoo Olli Lindfors, joka itse käy myymässä näissä
tapahtumissa noin kerran kuussa. Olli arvelee, että myös hänen kiertämisensä
näissä tapahtumissa tulee vähenemään. Jostainhan aika omien nettisivujen
parempaan päivittämiseen pitää ottaa ja netin kautta tapahtumaan kaupankäyntiin
liittyy väistämättä paljon tavaroiden pakkaamista sekä postittamista. ”Valokuvien
lisäksi videoklipeillä voisi esitellä liikkeen uusia tuotteita” miettii
Lindfors netin keinoja liiketoiminnan osana.
”Venäläisten asiakkaiden määrä kasvaa koko ajan. Ostajina
on muun muassa ammattikauppiaita Viipurista ja Pietarista”, kertoo Lindfors.
Ilmiöhän on tuttu Lappeenrannan alueen antiikkiliikkeistä, joiden myynnistä jo
merkittävä osa menee itärajan taakse. Eteläinen Kymenlaakso ei ole aikaisemmin
onnistunut houkuttelemaan venäläisiä ostosmatkailijoita yhtä hyvin. Alueella
odotetaan paljon RAY:n suunnitelmilta rakentaa maamme toinen pelikasino
Virolahden Vaalimaalle ja sen yhteyteen valmistuisi myös ostoskeskus, hotelli
ja kylpylä. Kasinot ovat Venäjällä kiellettyjä, siksi RAY tähtää itärajan
lähelle. Toteutuessaan tämä hanke toisi varmaan lisää turisteja myös Haminan ja
Kotkan kauppoihin.