UUTTA TIETOA SUURMIESLASEISTA JA MUISTA 1900-LUVUN ALUN KERÄTYIMMISTÄ SUOMALAISISTA PURISTELASEISTA

Nuutajärven lila vaakunalautanen, jonka reunusta koristavat maakuntavaakunat.

 

Roger Peltonen ja Risto Rekola kertovat suomalaisesta puristelasista, erityisesti koskien vaakuna- ja suurmieslaseja, jotka tällä hetkellä ovat esillä Suomen kansallismuseossa. Sekä Peltonen että Rekola keräävät puristelasia ja ovat perehtyneet monipuolisesti aiheeseen.

Suomen lasimuseon ystävät ry:n järjestämä luentotilaisuus keskiviikkona 12.12.2012 klo 18.30 Suomen lasimuseon luentosalissa

Mahdollisuus tutustua myös meksikolaisen lasitaiteilijan Ana Thielin 30-vuotista taiteilijauraa juhlistavaan näyttelyyn, Tuija Sarantilan lasitaiteeseen sekä Susanne Koskimäen Meksiko-aiheisiin helmifiguureihin.

Kahvitarjoilu
Vapaa pääsy

 

Suurmieslaseista harvinaisin on kuvassa oleva Mannerheim-lasi.

Valtterin kirpputori lopetti ?

Helsingin Vallilassa kymmenen vuotta toiminut maan kuuluisin kirpputori ilmeisesti lopetti toimintansa viime viikonloppuna. Syksyn aikana on ilmoitettu pari aikaisempaakin lopettamispäivämäärää, mutta kirpputori sai kuitenkin jatkoaikaa. Paikkahan tuli tunnetuksi YLE tv1:n Kirppis-ohjelman kuvauspaikkana. Ohjelmaa tehtiin vuosina 2005 - 2008 suorana lähetyksenä lauantaiaamuisin.

Vallilan makasiinit on rakennettu VR:n konepajan tuotantotiloiksi 1900-luvun alussa. Siellä on valmistettu vetureita, junanvaunuja ja raitiotievaunuja. Amer Sports on ostanut rakennukset ja muuttaa ne omiksi toimitiloikseen. Siellä on ollut kymmenen vuoden ajan kirpputori, jossa oli 200 paikkaa sisällä ja 100:n paikan ulkotori. Valtterissa on käynyt parisen tuhatta asiakasta joka viikonloppu. Toiminnan jatkamiseen sopivaa korvaavaa tilaa ei ole löytynyt, joten toimintaa pyörittäneen Keradur Oy:n toiminta päättynee.

Muut pääkaupunkiseudun suuret kirpputorit ovat Myyrmäki-hallin kirppis Vantaalla, Helsingin jäähallin kirppis ja uutena Bewe-kirpputori Mellunmäessä.

Ohessa on kuvia viime lauantailta 01.12.

 

 

Parkkipaikka alkoi täyttyä jo heti aamulla. Perjantain Antti-myräkän jälkeen oli lumityöt tehty ja autot kaivettu kinoksista.



Jo ennen kahdeksaa oli täysi tohina päällä.



Eniten myynnissä oli vaatetavaraa.

Tällä kirpputorin vakiokauppiaalla oli paras lasivalikoima.

Tässä toinen pöytä jossa oli käyttölasia tarjolla.

Torin ehkä kaunein lasiesine oli tämä Italiassa tehty juomalasi.

Tässä on vielä yksi aidan ulkopuolelta otettu kuva. Kyllä kaikki
myyjät ja ostajat olivat haikealla mielellä kun ensi viikonloppuna ei
ehkä ole enää paikkaa minne mennä.

Pitkän linjan antiikkikauppias avasi uuden liikkeen

Arvo Leppänen avasi ensimmäisen liikkeensä vuonna 1976 Helsingin Fredrikinkadulla ja sen jälkeen hänellä on ollut liike Liisankadulla, Kalevankadulla, Arkadiankadulla ja Hietalahden antiikkihallissa. Hietalahdessa hän oli mukana antiikkihallin ensimmäisenä toimintavuonna 2003 - 2004. Nyt Leppänen on avannut myymälän Helsingin Etelä-Haagaan. Tätä ennen vierähti noin seitsemän vuotta ilman kiinteää myyntipaikkaa, tänä aikana hän on käynyt kauppaa antiikkimessuilla. Nyt hän aikoo vähentää messuilla käymisen muutamaan tapahtumaan vuodessa.

Antiikkikauppias Arvo Leppänen ja vierellä osa myymälän taidelasiesineistä.

 

Aarreaitan uusi myymälä Oskelantiellä on avara ja valoisa.

 

Monella antiikkiesineiden ja muun vanhan tavaran kauppiaalla on taustalla oma keräilyharrastus, niin Leppäselläkin. Takavuosina melkein kaikki pojat keräsivät ainakin jonkin aikaa postimerkkejä. Arvo aloitti niiden keräämisen 12-vuotiaana. Myöhemmin 1960-luvulla hän alkoi kerätä rahoja. Tuo harrastus vei hänet Suomen Numismaattiseen yhdistykseen.

Nuorukaisena kesätyöpaikasta läksiäislahjaksi saatu Kupittaan Saven Kalastaja-Kalle –pienoisveistos poiki myöhemmin 1500:n Kupittaan valmistaman esineen kokoelman, jonka Leppänen keräsi yhdessä nyttemmin edesmenneen vaimonsa kanssa.

Nykyään Arvo Leppänen kerää Suomen suurruhtinaskunnan vaakunalla varustettuja esineitä.

Liikkeessä on esillä useita Arabian ja Kupittaan seinälautasia.

Leppänen on jo myynyt suurimman osan laajasta Kupittaan esineiden kokoelmasta, mutta paljon esineitä on vielä myytävänäkin. Tässä Laila Zinkin ja Okki Laineen töitä.

Arabian ja Kupittaan pienoisveistoksia ja figuriinejä esillä vitriinissä.

 

Harvinainen Arabian majolika-kukkapylväs viime vuosisadan alkupuolelta on säilynyt hämmästyttävän hyvässä kunnossa.

 

”Silloin ei ollut kirpputoreja ja siksi myytävän tavaran saaminen liikkeeseen oli helpompaa kuin viime vuosina”, kertoo Arvo antiikkikauppiasuransa alkuvaiheesta 1970-luvulla. 1990-luvun laman aikana kirpputorien määrä moninkertaistui ja ihmiset alkoivat myydä niillä itse vanhoja tavaroitaan.

”1980-luku oli hyvää aikaa antiikki- ja keräilyesineiden kaupan kannalta. Keräilijöitä oli runsaasti, esimerkiksi filateliaan liittyvä myynti oli hyvää. Sen jälkeen postimerkkien keräily on vähentynyt, eikä nuoria enää tule harrastuksen pariin samalla tavoin kuin aikaisemmin”, pohtii Leppänen ja kertoo, että hänkin on myynyt pois melkein kaiken filatelian, jonka hinnat ovat jo laskeneet kiinnostuksen vähetessä.

”Suomen markkojen vaihtuminen euroiksi sai monet kiinnostumaan myös vanhemmista kolikoista ja seteleistä. Rahojen keräily piristyi valuutan vaihdon jälkeen selvästi ja harrastuksen pariin on tullut myös nuorempaa väkeä”, toteaa kauppias, jonka liikkeen yksi valteista on juuri laaja valikoima numismatiikkaa.

Taidelasiesineitä vitriinissä.

 

”1980-luvulla kaikki taidelasi myi todella hyvin, nykyään pitää olla jotain todella erikoista tai harvinaista, jotta kauppa kävisi samalla vauhdilla kuin silloin”, vertaa Arvo Leppänen. Hänellä näitä harvinaisuuksia on ollut ja niistä on ollut kuvia myös tässä blogissa aikaisemmin messuraporttien yhteydessä.

”Keramiikasta tällä hetkellä vain tietyt nimet myyvät hyvin”, kertoo Leppänen ja mainitsee esimerkkinä Ellen Thesleff´in, jonka uran pääpaino oli kuitenkin taidemaalarina ja taidegraafikkona.

”Myös Arabian ja Kupittaan pienoispatsailla on laaja ostajakunta”, Leppänen lisää.

Sakari Vapaavuori ei ole kaikkein tunnetuimpia Arabian taiteilijoita, vaikka aloitti taideosastolla 1940-luvulla. Näissä hänen eläimissään on viitteitä Schilkinin ja Mäntysen muotokieleen.

Edessä vasemmalla on kaksi Iris-tehtaan keramiikkaesinettä. Oikealla oleva maljakko on vuonna 1852 syntyneen Ellen Boreniuksen muotoilema, mutta ei ole tiedossa minkä tehtaan tuoatntoa se on.

Birger Kaipiaisen uniikkiesineitä.

Internet on ollut suurin muutostekijä Leppäsen kauppiasuran aikana. Yleinen hintatietoisuus on sen myötä lisääntynyt, joka on vaikuttanut siihen tasoon, jolla kauppiaat saavat ostetuksi tavaraa kauppaan sisään. Ihmiset näkevät netistä mihin hintaan antiikkiesineitä on myyty, mutta kaikki eivät ymmärrä sitä, ettei kauppias voi ostaa samalla hinnalla tavaraa sisään, jolla joku toinen myy sitä liikkeestään ulos. Leppäsen uudessa Aarreaitta-myymälässä Helsingin Oskelantiellä oli poikennut rouva, joka oli tuohtunut kuullessaan summan, jolla Arvo olisi ostanut rouvan tarjoaman esineen, kun hän oli nähnyt vastaavaa myytävän korkeammalla hinnalla toisaalla.

Netti on Leppäsen kokemuksen mukaan yhtenäistänyt myös antiikkiliikkeiden hintatasoa aikaisemmasta. Aikaisemmin kauppiailla oli omaan kokemukseen perustuva tapa hinnoitella esineitä. Nykyään kauppiaatkin käyttävät nettiä referenssien hakemiseen, jos ovat epävarmoja jonkin tavaran hinnan määrittämisessä.

Huutokaupoista Arvo Leppänen ei ole enää pitkiin aikoihin hankkinut esineitä itselleen myytäväksi. Kuolinpesät ovat nykyään vanhan tavaran kauppiaille ehkä tärkein hankintakanava. Usein joku kauppias ostaa koko pesän, mutta se jaetaan muutaman kauppiaan kesken sen mukaan mihin kukin on erikoistunut, koska myymälä- ja varastotilat ovat varsinkin pääkaupunkiseudulla melko pieniä vuokrakustannusten rajoittamiseksi.

Pitkään jatkunut antiikki-, design- ja taide-esineiden hintojen nousu on pysähtynyt ja joidenkin tuoteryhmien kohdalla se on kääntynyt jo laskuun.

”Osa kollegoista miettii nyt mitä tehdä; osa pohtii jo lopettamista”, kertoo antiikkikauppias Arvo Leppänen, joka itse päätti tehdä päinvastoin eli avasi uuden myymälän messukauppiasvaiheen jälkeen. Tarkoituksena on myydä vuosien aikana varastoon kertynyt antiikki- ja keräilyesineiden aarreaitta pois kohtuullisen ajan kuluessa.

 

 

Tunnistaako joku nämä snapsilasit ?

Blogin lukijalta tuli tunnistuspyyntö: ovatko oheiset ryyppylasit suomalaisia vai tuontitavaraa ? Niiden kylkeen on kaiverrettu viljan tähkän kuva. Tietäisikö joku muotoilijaa tai valmistajaa ? Vastaukset voi lähettää tämän blogin postiosoitteeseen: lasinkerailijanblogi@gmail.com

 

Kysymys koskee noita kolmea kapeaa värikästä snapsilasia.

Taitajat työssään Riihimäellä

Lasistudio Verstakossa on työnäytöksiä ensi lauantaina 1.12. klo 11 - 19 osoitteessa Lasitehtaanaukio 2, Riihimäki. Paikka on lähellä Suomen Lasimuseota. Verstakon lasitaitelijat Kari Alakoski ja Marja Hepoaho saavat silloin vieraakseen Tampereen seudulta kolme muita materiaaleja käyttävää taiteilijaa: Arto Halmetojan materiaali on puu, Anu Kirkisellä se on hopea ja Helena Vienola käyttää luuta. Tarkoituksena on työstää esineitä, joissa yhdistellään eri materiaaleja. Tapahtumasta on uutisoitu Riihimäen - Hyvinkään paikallislehti Aamupostissa eilen 27.11. Pia Hermeen kirjoittamassa jutussa, josta kuva ohessa. Jutun kuvat ovat Jari Karttusen ja Anu Kirkisen. Tapahtumassa yleisöllä on mahdollisuus myös kokeilla lasinpuhellusta. Verstakon myymälästä löytyy varmasti myös hyviä vaihtoehtoja joulupukin konttiin.

Lisää netissä: www.mafka.fi

 

Runsaasti uusia myyjiä Hämeenlinnan antiikkimarkkinoilla

Viikonloppuna pidettiin Hämeenlinnan Hämeenkaaressa Laatumessujen antiikki- ja keräilymarkkinat. Paikalla oli aikaisemmissa tapahtumissa tutuksi tulleiden kauppiaiden lisäksi runsaasti uusia myyjiä, mikä oli virkistävää. Yleisöäkin oli mukavasti paikalla ainakin lauantaina. Kaupankäynti ei kuitenkaan ollut ainakaan kaikkien kauppiaiden mielestä tyydyttävällä tasolla.

Hämeenkaari oli koko lailla täynnä myyntiosastoja.

Riihimäkeläisen Ars Julikan valikoimaa.

Ars Julikan pöydällä oli Aimo Okkolinin keltainen serpentiini-maljakko.

Markkinapaikalla oli esillä Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry:n osastolla esillä vanhoja Hämeenlinna -aiheisia postikortteja. Moni muistaa vielä Rantatorin laidalla olleen Hanssin-Jukka -kahvilan.

 

 

Kotkalaisen Ollin Onnin osaston monipuolisessa valikoimassa oli myös kiinnostavia lasiesineitä. Tässä on Riihimäen Lasin koristekaiverrettu malja, joka on aikanaan ollut Yhtyneitten Kuvalehtien lahjaesine.

Ollin Onnen hyllyssä kaksi pientä Kaj Franckin Usva-maljakkoa.

Myös tämä harvinainen Jaakko Niemen maljakko löytyi Ollinen Onnen hyllystä. Siinä on sisällä olevan vesitilan ja pinnan välissä savumainen harso. Valokuvassa ei toistu maljakon upea syvyysvaikutelma.

Hämeenlinnan Postimerkkikerho esitteli vanhojen Hämeenlinna-korttien lisäksi runsaan valikoiman Aulankoa esitteleviä postikortteja.

 

Vaasalainen Prenikka on erikoistunut militariaan, mutta valikoimaan kuuluu myös taidelasia.

Prenikan värilasia.

Tolkontiikin Teemu Anttilan valikoimaa.

Teemulta löytyi myös tämä Gunnel Nymanin muotoilema valaisin.

 

 

 

Hämeenlinnassa messut ensi viikonloppuna



Katso lisää messuista tämän blogin maanantain jutusta.