Hyvää uutta vuotta 2019 !

Riihimäen Lasin Taivaan urut –kristallimaljakot:

oikealla on 200 mm:n korkuinen ja isompi on

275 mm:n korkuinen.

 

Riihimäen lasi valmisti Taivaan urut –nimisiä maljakkoja vuosina 1949–1964, mutta mitä Taivaan uruilla tarkoitetaan ja mitä tuo maljakon kylkeen kaiverrettu koristekuvio esittää? Revontulet voisi olla yksi vaihtoehto, niidenhän on joskus sanottu ”laulavan” ja niiden ääniä on pystytty myös tallentamaan:

https://yle.fi/uutiset/3-9199652

 

275 mm:n korkuisessa maljakossa

on viisi tällaista kuviosarjaa rinnakkain.

Pienempään on mahtunut neljä.

 

Tänään uudenvuodenaattona taivas täyttyy keinotekoisesta väriloisteesta ja ääniäkin kuullaan enemmän kuin tarpeeksi. Espoossa kokeillaan ilotulituksen vaihtoehdoksi lasernäytöstä, mutta se ei ole tiedossa liittyykö siihen myös äänitehosteita tai musiikkia:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9caa9636-6f71-40c5-909f-99d7cda172da
https://yle.fi/uutiset/3-10572395

 

Toivottavasti kokeilu onnistuu, sillä olisihan se monella tapaa mielekkäämpi vaihtoehto ääni- ja kemikaalisaasteen sekä turvallisuuden vuoksi, lisäksi olisi taloudellisempaa, kun ei tarvitsisi ampua rahaa taivaalle.

Maljakon jalusta on fasetoitu.

Taivaan urut on esitetty Riihimäen lasi kuvastoissa anonyyminä esineenä, mutta sitä on yleisesti pidetty Aimo Okkolinin suunnittelemana. Yleensä niissä ei ole signeerausta, mutta Lasipäivän 2017 huutokaupassa oli yksilö, joka oli signeerattu ”Riihimäen Lasi Oy Aimo Okkolin”. Mutta signeerausten todistusvoimahan on heikentynyt, kun liikkeellä on niin paljon jälkikäteen esineisiin lisättyjä signeerauksia.

Vuonna 1951 kuvastossa on ollut kolme kokovaihtoehtoa tästä kristallimaljakosta: 200 mm, 275 mm ja 355 mm. Käsityönä tehdyn esineen kaikki versiot eivät aina ole ihan näiden mittojen mukaisia tai sitten eri aikoina on valmistettu muitakin korkeusvaihtoehtoja. Tuo kaksi vuotta sitten huutokaupattu oli 230 mm:n korkuinen ja 2011 Lasipäivän huutokaupassa myytiin 270 mm:n korkuinen versio.

https://www.suomenlasimuseonystavat.fi/aiempien-lasipaivien-huutokauppaluettelot

 

Taivaan urut ovat hyviä käyttömaljakoita:

niiden kristallimassa tuo painollaan vakautta

ja maljakko pysyy hyvin pystyssä, vaikka

kukka-asetelma ei olisikaan ihan symmetrinen.

 

Paremmat lasit pöytään juhlakaudella

Tässä on Sirkku Kumela-Lehtosen

suunnittelemia Sirkku-sarjan esineitä.

 

Jouluna on varmaan joissain juhlapöydissä nautittu alkoholia ja silloin on kaivettu kaapista ne paremmat lasit käyttöön. Huomenna ja ylihuomenna niitä laseja ehkä taas tarvitaan, kun juhlitaan vuoden vaihtumista.

 

1900-luvun alkupuolella oli varakkaissa talouksissa laajoja lasistoja, esimerkiksi Riihimäen lasin valmistamassa HE-astiastossa (HE=Henry Ericsson) oli mm. 3 erilaista viini- ja viinakarahvia, kaadin, jalallisia laseja 14 kokoa ja 4 erikokoista juomalasia. Tuskin kukaan tietää mitä eroa on sherry-, madeira- ja portviinilaseilla. Nykyään vain hyvin harva tarvitsee näille erilaiset lasit. HE-astiaston vaihtoehtojen määrää tehdas lisäsi sillä, että niistä valmistettiin erilaisilla kaiverrusmalleilla koristeltuja versioita.

Aivan 1940-luvun lopulla Göran Hongell suunnitteli Iittalalle Aarne-lasiston, johon kuului enää vain 4 lasia: viinalasi 4 cl, cocktail-lasi 8 cl, viinilasi 12 cl ja olutlasi 25 cl. Sarja sai 1954 kultamitalin Milanon triennaalissa ja se hyväksyttiin MoMA:n kokoelmaan. Vähemmän voi siis olla enemmän.

Myöhemmin sarjaan kuitenkin lisättiin on the rocks –lasi 20 cl, punaviinilasi 25 cl, sampanjalasi 18 cl ja grogilasi 32 cl.

Kumelan valmistamaa Sirkku-sarjaa.

 

Sirkku Kumela-Lehtosen muotoilema nimikkosarja Sirkku-lasisto tuli Kumelan lasitehtaan tuotantoon 1960 ja sitä valmistettiin pitkälle 1970-lukua. Sitä on valmistettu kahdella erilaisella kaiverruskoristelulla, joista yleisempi esiintyy oheisissa kuvissa. Sarjaan kuuluu lasien lisäksi jalallinen kannu sekä sokerikko-kermakko. Vuoden 1964 tuoteluettelossa on seuraavat lasit: viinalasi 4 cl, sherrylasi 4 cl, madeiralasi 6 cl, cocktaillasi 8 cl, punaviinilasi 12 cl, valkoviinilasi 12 cl, olutlasi 20 cl, shampanjalasi 15 cl, maitolasi 20 cl, vesilasi 12 cl, grogilasi 30 cl.

 

Ainakin valkoviinilasia on valmistettu vihreällä jalkaosalla ja sellaisen kuva on julkaistu tässä blogissa:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2016/02/sirkku-kumelan-lasia-riihimaen.html

Sirkku-lasin kauniisti kaartuva jalka.

 

Oheisissa kuvissa Sirkku-lasien jalkaosan muoto on kauniisti kaartuva. Keväällä 2016 oli Riihimäen kirjastossa esillä Sirkku Kumela-Lehtosen näyttely, jossa oli esillä myös Sirkku-laseja, mutta niiden jalkaosan yläpäässä on pallomainen paksunnos ja siitä alaspäin jalka on melko suora (kuva 17/21):

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2016/03/kuvia-sirkku-kumelan-nayttelysta.html

Sirkku-lasiston yleisempi kaiverruskoristelu.

Kolmihaarainen kynttilänjalka

Kynttelikön pintaan on muotista tullut urat.

Tunnistaako joku oheisen lasista valmistetun kolmihaaraisen kynttilänjalan? Se on peräisin sellaisen henkilön jäämistöstä, joka on ollut jossain vaiheessa töissä Iittalan lasitehtaalla. Hänen kokoelmassaan on useita kokeiluiksi jääneitä lasiesineitä, olisiko tämäkin sellainen?

Ylhäältä katsottuna kynttelikkö on symmetrinen.

 

Kaivertajan sininen hetki

Kuparilaikalla oikeastaan hiotaan, mutta yleisesti

sitä kutsutaan kaivertamiseksi, kun tehdään

koristekuvioita hiomalaikalla.

 

Ohessa on joukko suomalaisia, kaivertamalla koristeltuja vaaleansinisiä maljakoita. Kuparilaikalla kaivertaminen on taito, joka Suomesta on jo käytännöllisesti katsoen kadonnut. Sillä tavoin koristeltuja lasiesineitä ei enää valmisteta meillä. Suomen lasimuseon hankkeessa on yritetty elvyttää tätä taitoa:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/10/kaiverruskurssi-paattyi-riihimaella.html

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/10/lasinkaiverrustaitoa-elvytetaan.html

 

Ehkä joissain uniikeissa taide-esineissä tullaan näkemään kurssilaisten työn tuloksia, mutta oheisten kaltaisten sarjatuotantoesineiden koristeena kuparilaikalla tehtyjä kuvioita tuskin tullaan näkemään.

 

Ilmeisesti oheiset ovat Karhulan ja Riihimäen lasitehtaiden tuotantoa, mutta ehkä mukana joku Kumelastakin, löytyykö tunnistajia?

 

Art deco –tyylinen koristekuvio.

Kukka ja lehdykät, mutta mikä on kasvilaji?

Koristeena viiniköynnös, tätä kuviota näkee

joskus kutsuttavan Savoy:ksi. Nimitys ei

viitanne samannimiseen ravintolaan, johon

Aalto-malja liittyy, vaan Ranskaan.

Oikeanpuoleisen maljakon suuaukko on pyöreä,

vaikka maljaosa on kulmistaan pyöristetyn

neliön muotoinen.

 

 

Kuukausi Lasipäivään

Tasan kuukauden kuluttua lasiharrastajat kokoontuvat Riihimäelle:

Joulupukki rubiininpunaisen Prisman varjossa

Lasinkeräilijän Blogin sähköpostiin ilmestyi tällainen jouluinen kuva:

Kaj Franckin Prisma on arvostettu taide-esine ja

varsinkin tällaisen rubiininpunaisen version moni

Franck-keräilijä ottaisi mielellään vastaan vaikka

joululahjaksi.

Iloista Joulua !

Vanhoja tonttuja on kavunnut Helena Tynellin

suunnittelemien Onnenlehtien viereen ja

päällekin.

 

 

Lasinkeräilijän Blogi toivottaa iloista joulua

blogin avustajille ja muille yhteistyökumppaneille

sekä kaikille lukijoille.

Keskimmäinen Onnenlehti on rubiininpunaista lasia.

Tontut ovat varmaankin jo yli 60-vuotiaita.

 

Ison Onnenlehden päälle asettuneilla

tontuilla on ilmeistä päätellen jotain

mielessä.

 

Iso Onnenlehti ja pienemmistä oikeanpuoleinen

ovat joulunpunaisia.

Ilmeisen hauskaa luettavaa on

etualan tonttu löytänyt itselleen.