Joulutontun terveiset

Lasinkeräilijän Blogin sähköpostiin oli tullut tällainen viesti:

 

 

Hei kaikki lasinkeräilijät.

Taas on vuosi kulunut ja on joulutervehdysten aika. Lämmin kiitos blogin pitäjille ahkerasta lasitietouden jakamisesta. Joulutontun tämän vuoden suosikkijuttu ja esine oli joulukuun alussa esitelty Arttu Brummerin Tulen synty. Hieman kolhuja kärsinyt mutta silti upea esine !

Myös tässä joulukortin kuvassa on tuttuun tapaan vanhaa kotimaista lasia. Tämä Jorma Vennolan Kide on Iittalan tuotantoa ja sitä valmistettiin vuosina 1979-1981.

 

Toivotan kaikille blogin tekijöille ja lukijoille Hyvää Joulua ja lasirikasta vuotta 2019 !

-Joulutonttu

Suomen lasimuseon joulunajan aukioloajat

 

 

Lasimuseo on Riihimäellä avoinna:

 
sunnuntaina 23.12. avoinna klo 10–16
joulupäivinä 24.–25.12. suljettu
välipäivinä 26.–30.12. avoinna klo 10–18

 

Museo on suljettu tammikuussa, lukuun ottamatta

Veren häät -tanssiesityksiä 28.–30.1. ja
Lasipäivä -tapahtumaa 26.1. klo 10–15.

Nanny Still sai Pro Finlandian 1972

Riihimäen Lasi Oy:n tiedotuslehti Lasiposti julkaisi 46 vuotta sitten joulukuussa lasitaiteilija Nanny Stillin haastattelun. Jutun ajoitus liittyi Stillin 6.12.1972 saamaan Pro Finlandia –mitaliin.

Lasiposti-lehden 4/1972 kannessa on

Kalervo Kallion veistämä Lasinpuhaltaja-

patsas. Mallina toimi lasinpuhaltaja

Valto Terhomaa. Riihimäen Lasi ja sen

työntekijät lahjoittivat patsaan 1960,

kun Riihimäki muuttui kauppalasta

kaupungiksi. Se on pitkään toiminut

kaupungin symbolina.

Klikkaa kuva suuremmaksi,

niin näet lukea tekstin paremmin.

Nanny Still kädessään Kuukuna.

Maija Arponen – My first Fujitsu

Maija Arponen: Solo.

 

Suomen lasimuseossa Riihimäellä on esillä joulukuun loppuun asti Maija Arposen näyttely My First Fujitsu.

Maija Arponen My first Fujitsu

-näyttelyn avajaisinfossa marraskuussa

Suomen lasimuseossa.

Maija Arponen on psykologi ja taiteentutkimuksen maisteri, joka työskentelee animaatiotuotantoyhtiön kehitysjohtajana. Arponen on opiskellut kuvataiteita ja lasitaidetta Aalto yliopiston avoimessa yliopistossa. My First Fujitsu on hänen toinen näyttelynsä.

Maija Arponen: Kesken jääneet.

”My first Fujitsu koostuu teoksista, joissa olen sulattanut osia ensimmäisestä kannettavasta tietokoneestani lasin sisään. Koneeni on matkustanut mukanani ja ollut minuuteni jatke. Sen mentyä rikki säilytin sitä vuosia vaatekomerossani. En halunnut, että se olisi saastuttavaa romua. Halusin, että kannettavani sisältävät jalometallien oksidit kohtaavat valon”, kertoo Arponen tämän näyttelyn taustoista.

Maija Arponen: Böö.

Tietokoneen osat ovat sulatetun lasin sisällä. Raaka-aineena Maija Arponen on käyttänyt ikkunalasituksia tekevän yrityksen jätteeksi jääneitä paloja, jotka on sulatettu keramiikkauunissa. Arponen on tehnyt myös keramiikkaa ja häntä on siinä kiinnostanut erityisesti lasitteiden oksidit. Yllätyksellisyys, sattumanvaraisuus ja keskeneräisyys ovat asioita, jotka kiinnostavat Arposta.

Maija Arponen – My first Fujitsu

16.11.–30.12.2018

Maija Arponen: Kuparimyrsky.

 

Juhlakynttilät Festivoihin

Timo Sarpanevan Festivo-kynttilänjalkoja –

tässä kaikki 8 kokoversiota.

Lisäksi on olemassa kaksisolmuinen juhlaversio.

 

Nyt on se aika vuodesta, kun kynttilöitä poltetaan eniten ja Festivo lienee se tunnetuin ja yleisin suomalainen kynttilänjalka. Timo Sarpaneva suunnitteli Festivo-kynttilänjalat 1966 ja niitä on valmistettu kahdeksaa eri kokoa eli solmuja on niissä 1–8 kappaletta. Mallien korkeudet ovat: 80, 120, 150, 180, 215, 245, 280, 315 mm. Värittömien lisäksi ainakin noita pienimpiä kokoja on valmistettu sinisinä. Myös opaalinvalkoisia kokeilukappaleita on päässyt ulos tehtaalta, samoin sellaisia, joissa on jokin lievä värivirhe. Keltaisia ja muitakin värikkäitä yksilöitä on olemassa, mutta epäselvää on missä ne on valmistettu. Kuva keltaisesta yksilöstä löytyy Keltainen kahvipannu –blogista ja blogitekstin mukaan keltaisia Festivoja on valmistettu pääsiäismyyntiin 1993:

http://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2016/10/uusia-valontuojia-ja-muita.html

 

Timo Sarpanevan ”Veljeskuntakuntalasi”,

josta Festivot saivat alkunsa.

Kuvakaappaus Sarpaneva Design´in facebook-

sivustolta.

 

Alun perin Timo Sarpaneva suunnitteli kaveriporukalleen, ”Veljeskunnalle”, ison viinilasin, jonka sääri oli kolmisolmuinen valettu osa ison puumuottiin puhalletun maljan alla. Ylihyttimestari Reino Löflundin ehdotuksesta säärestä kehitettiin kynttilänjalka, ensin kolmisolmuisena. Katso Marjatta Sarpanevan kertoma Festivon syntytarina facebook-videona:

 

https://www.facebook.com/812155415509829/videos/256362341886432/

 

Jo muutama vuosi sitten Festivoja oli valmistettu 15 miljoonaa kappaletta.

 

Aiheesta on julkaistu aikaisemmin tässä blogissa:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2015/12/punertavia-festivo-kynttilanjalkoja.html

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2018/03/timo-sarpanevan-nayttely-avautui.html

”Oikea maitolasi”

Anders Färdigin suunnittelema Arlan maitolasi.

Riihimäen lasi valmisti 1980-luvun puolivälissä Arlan tilauksesta isoja maitolaseja Ruotsin vientiin. Myöhemmin niitä tehtiin myös kotimaiseen kulutukseen. Ohessa juttu, joka on julkaistu Riihimäen Lasin tiedotuslehti Lasipostissa kesäkuussa 1985. Siihen mennessä laseja oli toimitettu Ruotsiin 750.000 kappaletta ja lisää oli tilattu.

Juttu on julkaistu Lasipostin numerossa 2/1985.

Klikkaa kuva suuremmaksi, niin pystyt lukemaan

tekstin.

 

1980-luvulla ei varmaan enää monessa navetassa

lypsetty lehmiä käsin, mutta nostalginen kuva kelpasi

maitolasin kylkeen reliefiksi.

 



Kuluttajille laseja myytiin kuuden kappaleen

paketeissa. Tässä vaiheessa pakkauksessa

valmistajaksi jo ilmoitetaan Hackman Iittala,

vaikka Riihimäen Kotilasi -brändi on vielä

mukana. Kuva: www.asadonaarteet.net

 

Erikoinen kaiverruskoristelu Hongellin maljakossa

Karhulan lasitehdas valmisti näitä keltaisia versioita

tutuista lasiesineistä pääasiassa Amerikan-vientiä

varten. Muutamasta Hongellin muotoilemasta esineestä

on tehty näitä, samoin Gunilla Jungin maljakosta.

 

Blogin lukija lähetti kuvia Yhdysvalloista hankkimastaan maljakosta, joka on selvästi Göran Hongellin muotoilema ja Karhulan lasitehtaan valmistama, mutta kaiverrustyyli poikkeaa täysin Karhulan kaivertajien työn jäljestä.

 

Göran Hongell ei varmaankaan olisi itse pitänyt

tällaisesta koristelusta muotoilemassaan

yksinkertaisessa lasiesineessä.

 

Onneksi kaivertaja on signeerannut työnsä kuvan alle: Glenn Belle-Isle. Hänen tiedetään työskennelleen USA:ssa freelancer-kaivertajana eli hän on ostanut eri tehtaiden lasiesineitä ja myynyt ne eteenpäin omalla kaiverruskoristelullaan paranneltuna.

 

Glenn Belle Isle on signeerannut työnsä kuvan yhteyteen.

 

Maljakon pohjassa on tehtaalla tehty signeeraus:

GH - KARHULA.

 

Samalla liikeidealla aloitti Suomessa Kumelan lasitehdas: he maalasivat ja kaiversivat koristeluja muiden tehtaiden valmistamiin esineisiin. Myöhemmin Kumelan lasitehtaan kaivertajat Sulo Tommola ja Erkki Käppi tekivät kotonaan lisätienestiä ostamalla raakalasia ja kaivertamalla niitä omilla laitteillaan. Käppi käytti myös Hongellin muotoilemia esineitä:

 

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2016/04/erkki-kapin-hionta-hongellin-maljassa.html

+ http://ossintassutuksia.blogspot.com/2017/03/synttarijuhlaa.html

+ http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/05/kuvia-hyvinkaan-antiikkimessuilta.html - jutun viimeinen kuva

Belle-Isle:n tuotantoa on tälläkin hetkellä myytävä eBay:ssä:

https://www.ebay.com/itm/SIGNED-GLENN-BELLE-ISLE-ART-GLASS-INTAGLIO-ENGRAVED-VASE-WOMAN-BUST-CRYSTAL-/223198385868

Glenn Belle-Isle työnäytöksessä Chicagossa elokuussa

1948: hän kaiversi lasia ulkona ja yleisö pääsi seuraamaan

työskentelyä. Alkuperäinen kuvateksti sanoo hänen olleen

tuolloin USA:n ainoa freelancer-kaivertaja.