Hyvää Uutta Vuotta !

Göran Hongellin muotoilema boolimaljan kannen

reunaan on tehty aukko kauhaa varten. Sarjaan

ei kuitenkaan tiettävästi ole tehty omaa lasista kauhaa.

Maljan sivuihin on kauttaaltaan hiottu

urat ja jalkaosa on fasetoitu.

Maljaosan korkeus on 19,5 cm ja

suuaukon halkaisija on 25 cm.

 

Vaikka tänä iltana nautitaan monenlaisia juomia, niin boolia taidetaan tehdä aika harvassa paikassa. Enää ei boolimalja kuulu joka kodin astiastoon. Toisin oli vielä 60 vuotta sitten, kun Göran Hongell muotoili Karhulan lasitehtaalle oheisen boolimaljan laseineen. Maljan vetoisuudeksi ilmoitetaan 4 litraa, mutta kyllä sinne mahtuu vähän enemmänkin. Lasin tilavuus on 12 cl, joten aika monta lasillista saa juoda, kun tyhjentää maljan.

Kannen korkeus on 12 cm eli kokonaiskorkeus on 31,5 cm.

Kannen nuppi on fasetoitu ja kantta kiertävät fasetit.

Tämä Hongellin kristallista valmistettu ja

fasettihiottu boolimalja tuli Karhulan

lasitehtaalla tuotantoon 1947.

Maljan tuotenumero oli 4100 ja lasin 4050.

Maljan valmistus siirtyi Iittalaan vuonna

1951 ja siellä mallinumero oli 3050.

 

Karhulassa lopeteltiin 1950-luvun alussa taidelasin ja muun ”paremman” lasitavaran valmistusta ja monen mallin valmistusta jatkettiin saman omistajan Iittalan tehtaassa, missä niille annettiin uudet mallinumerot.

 

Lasien jalkaosat on fasetoitu ja lasien

kylkeä kiertää oliivikuvioinen ornamentti.

 

Vanhoja Osuuskaupan joulupusseja

Vanhoja käyttämättömiä Perttelin osuuskaupan

jouluisia paperipusseja.

 

Ohessa on pari vanhaa Osuuskaupan joulupussia; ei niihin lasiesineitä olisi mahtunut, mutta ovat kuitenkin muistona ajasta, jolloin Suomessa oli vielä varaa painattaa Perttelin Osuuskaupalle omat pikku pussit joulumyyntiä varten. Nykyisessä suuruuden ekonomiassa ei ole liikepaikka- tai paikkakuntakohtaisia pakkausmateriaaleja. Joskus kauan sitten paketointi sisältyi tuotteen hintaan, mutta tänäkin jouluna piti turvautua erilliseen paketointipalveluun, jota monen liikkeen yhteydessä hoiti jonkin urheiluseuran porukka vapaaehtoista maksua vastaan. Vanhemmat meistä voivat muistaa miten lahjojen paketointi sisältyi myyjän työhön ja vielä 1960-luvun alkupuolella paketin naruun solmittiin puinen pakettinappula, jonka avulla pakettia oli helpompi kantaa. Nykyään monikaan ei edes tiedä mikä pakettinappula oli.

Oman paikkakunnan osuuskaupan pussi tuntuu paljon

persoonallisemmalta lahjan antajasta ja saajasta kuin

nykyisin käytetyt ulkomailla painetut massapaperit.

Lisää hiekka-aavikon kauneutta

Tässä blogissa julkaistiin 18.12. kuva Greta Lisa Jäderholm-Snellmanin suunnittelemasta maljasta: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2016/12/no-onkos-tullut-kesa-talven-keskelle.html

Blogin lukijalta tuli kuva samantapaisesta maljasta, joka on kuitenkin korkeampi jalkaosan ansiosta. Onko tämäkin Riihimäen Lasin valmistama vai ulkomainen ?

 

Kaisa Koiviston ja Uta Laurénin hienossa kirjassa, Suomalaisen lasin kultakausi, kerrotaan sivulla 92: ”Ruotsalainen Tyra Lundgren työskenteli jonkin aikaa Moserin lasitehtaalla Tšekkoslovakiassa vuosina 1922 – 1923 ja 1928, osittain siis samaan aikaan kuin Riihimäelläkin. Moserin lasitehtaalla valmistettiin hiekkapuhaltamalla koristeltuja esineitä. Tällaisia Lundgren suunnitteli 1930-luvun puolivälissä ruotsalaiselle Kostan lasitehtaalle. Samaa tekniikkaa käytti Suomessa Greta Lisa Jäderholm-Snellman sarjatuotantoon suunnittelemissaan maljoissa ja maljakoissa. Riihimäen lasille vaikutteet saattoivat tulla suoraan omistajasuvun Kolehmaisen kauttakin. Heillä oli henkilökohtaisia yhteyksiä Moseriin ja tällä perusteella tehtiin juuri ennen talvisodan syttymistä ensimmäiset harvinaisilla maametalleilla värjätyt kristallikokeilut.” 

Osaako joku sanoa onko oheisen kuvan esittämä esine riihimäkeläinen, ruotsalainen vai tšekkiläinen ?

Hyvää Joulua !

Näin jouluaattona on aika toivottaa Hyvää Joulua kaikille Lasinkeräilijän Blogin avustajille ja lukijoille !

Karhulan kristallimalja ja myös tontut

ovat kotimaista käsityötä.

 

Oheisen kuvan kristallimalja on Karhulan lasitehtaan tuotantoa ja sen kuva löytyy Suomen lasimuseon vuonna 1999 julkaiseman Lasitutkimuksia XII – Kristalli ! –kirjan sivulla 110. Suomalainen kristalli on kovin aliarvostettua nykyään, kun ajattelee millainen työtuntien määrä on kertynyt, kun ensin on puhallettu kristalliaihio ja sitten hiottu esine lähes kauttaaltaan. Jos tällaisia tehtäisiin vielä Suomessa, niin nykyisillä tuntipalkoilla + palkan sivukustannuksilla + firman katteella näistä tulisi niin kalliita, että vain hyvin harvoilla olisi varaa ostaa näitä.

Karhulan lasitehtaan valmistama kristallimalja

merenvihreää kristallia, halkaisija 22 cm.

Maljan alaosaa kiertävät melko syvät lehtihionnat,

yläosaa koristaa ornamenttina köynnöskukka,

jonka yläpuolella on kuulahionnat. Köynnöskukan

ylä- ja alapuolella on syvät urat, jotka kiertävät

ympäri maljan.

Kaj Franckin lasihimmeli ?

Kaunis koti –lehden numeron 6/1955 kansikuvassa on lasiesineitä, joita olemme tottuneet kutsumaan Ateenan aamuiksi, mutta ilmeisesti vuonna -55 tuo nimitys ei ollut vakiintunut, kun lehden toimittaja nimittää 9 yksilön rykelmää ”lasihimmeliksi”. Nämä taitavat olla kaikki toisistaan poikkeavia uniikkeja. Alun perin Ateenan aamu on muotoiltu 1954 ja se oli tuotannossa 1968 – 1975. Uustuotanto aloitettiin 2011 Kaj Franckin 100-vuotissyntymäpäivän johdosta.

Nykyään olisi mille tahansa taideteollisuustuotteen valmistajalle lottovoitto, jos joku aikakauslehti täyttäisi lehden kannen firman tuotteen kuvalla.

Kuvatekstissä viitataan näyttelyyn, jossa Ateenan aamu on ollut esillä. Lehden sisäsivuilla on juttu otsikolla Lasi ja pellava, siinä kerrotaan Wärtsilän näyttelyhuoneistossa esillä olleesta näyttelystä, jossa ”esiteltiin Kaj Franckin, Saara Hopean ja Vuokko Eskolinin lasiuutuuksia yhdessä Uhra-Beata Simbergin värillisten pellavakudonnaisten kanssa.”

Vuokko Eskolin tunnetaan paremmin aviomiehen sukunimen mukaisesti nimellä Vuokko Nurmesniemi. Hänen lasimuotoilunsa lienee jäänyt vähäiseksi, lehtiartikkelissa on kuva hedelmälautasesta.

Takana Vuokko Eskolin-Nurmesniemen muotoilema

lasinen hedelmälautanen, jonka on valmistanut

Wärtsilän silloin omistama Nuutajärven lasitehdas.

Riihimäen Lasin retropurkit

Riihimäen Lasin valmistamat nelikulmaiset pienet

säilytysastiat, joiden kansiosat on tehty muovista.

Purkin korkeus on 11,5 cm.

 

Näinä päivä monessa taloudessa valmistetaan jouluruokaa ja –leivonnaisia. Erilaisista astioista kaivetaan mm. mausteita ja koristeita. Ohessa on Riihimäen Lasin valmistama purkkipari, johon ilmettä on saatu värikkäillä muovikansilla.

Gunnel Nymanin pikkumalja

Gunnel Nyman: Malja 38/1123, valmistaja

Riihimäen Lasi Oy. Tätä pikkumaljaa on

valmistettu 90mm ja 105 mm korkuisina ja

väreinä ovat olleet vihreä, violetti, sininen

ja ruskea.

 

Gunnel Nyman valmistui Teollisuuskeskuskoulusta huonekalupiirtäjäksi 1932 ja jonkin verran hän suunnittelikin huonekaluja Oy Boman Ab:lle 1936 – 1938. Lasimuotoilun hän aloitti Osakeyhtiö Riihimäellä 1932 – 1947, firman nimi tosin vaihtui Riihimäen Lasi Oy:ksi 1938. Hän työskenteli myös kolmelle muulle suurelle lasinvalmistajalle kokemuksia keräten: Karhulan lasitehdas 1935 – 1937, Iittalan lasitehdas 1946 – 1947 ja Nuutajärven lasitehdas 1946 – 1948. Tämän lisäksi hän piirsi valaisimia Taito Oy:lle 1932 - 1938 ja Idman Oy:lle 1943 – 1948. Nyman kuoli vain 41-vuotiaana 1948. Hän ehti 16 vuoden aikana kohota yhdeksi kaikkien aikojen merkittävimmistä lasimuotoilijoistamme ja voi vain kuvitella mitä hän olisi saanut aikaan 1950-luvun designbuumin aikana, jos olisi saanut jatkaa.

Kuukauden kuluttua on Lasipäivä 2017

 

Suomen lasimuseon ystävät ry järjestää perinteisen lasipäivän kuukauden kuluttua 21.1.2017 klo 10 – 15 lasimuseossa Riihimäellä. Paikalla on viitisenkymmentä myyjää, joiden pöydillä on kattava läpileikkaus suomalaisen lasiteollisuuden tuotteista. Päivän aikana museolla on vuosittain käynyt yli 3.000 henkeä.

Lasimuseon suuri sali on täyttynyt joka vuosi ääriään

myöten lasinkeräilijöitä ja muita lasista kiinnostuneita.

 

Erittäin suosittu palvelu on lasiesineiden tunnistus, missä museon ja ystäväyhdistyksen asiantuntevat henkilöt tunnistavat ihmisten mukanaan tuomia esineitä. Hinta-arvioita ei anneta ja yhdellä henkilöllä saa olla enintään 3 esinettä tunnistettavana.

Missään muussa tapahtumassa ei ole näin

paljon laadukasta suomalaista lasia tarjolla.

 

Lasipäivä huipentuu klo 14 – 15 järjestettävään huutokauppaan. Kuvallinen huutokauppaluettelo julkaistaan tammikuun alussa yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa www.suomenlasimuseonystavat.fi

 

Päivän aikana museomyymälässä myydään runsaan kirjavalikoiman lisäksi poistoeriä tarjoushinnalla ja samalla voi tutustua Suomen lasimuseon perusnäyttelyyn ilmaiseksi. Tapahtumaan ei ole sisäänpääsymaksua ja paikoituskin on ilmainen.

Nanny Stillin Meripihka-sarjan esineitä.

Myös tällä pöydällä on paljon riihimäellä valmistettuja esineitä.

Kuvia vuoden 2011 Lasipäivästä:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2011/02/suosittu-lasipaiva-riihimaella.html

Kuvia vuoden 2012 Lasipäivästä:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/01/lasinkerailijat-kokoontuivat.html

Kuvia vuoden 2013 Lasipäivästä:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/01/vilkas-lasipaiva-riihimaella-261.html

Kuvia vuoden 2014 Lasipäivästä:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2014/01/kuvia-lasipaiva-2014-tapahtumasta.html

Ajatonta kauneutta

Tällainen muotoilu ei varsinaisesti ole muodissa nyt,

mutta toisaalta se ei myöskään koskaan vanhene

samalla tavalla kuin oman aikansa villeimpien muoti-

virtausten mukaan tehty muotoilu vanhenee.

Klassiset kaaret eivät vanhene koskaan. Tämän

maljakon muotoilija on ilmeisesti Göran Hongell.

 

Oheinen maljakko on Karhulan lasitehtaan tuotantoa 1930-luvulta. Sen pinta on käsitelty puhaltamisen yhteydessä niin, että aloitus on kasteltu, jolloin siihen tulee säröjä. Kun esine lämmitetään uudelleen sen pintaa sulaa yhtenäiseksi, mutta säröt jäävät näkyviin. Tällaista lasia kutsutaankin särölasiksi tai jäälasiksi, vanhempi nimitys on krankleerattu lasi.

Rionruskea särölasi hehkuu talviauringon loisteeessa.

 

 

 

Tätä samaa maljakkoa on valmistettu myös ilman tuota kylmäkäsittelyä. Hiomalla koristellun version kuvia löytyy tämän blogin arkistosta, esim:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/05/lisaa-taman-blogin-lukijoiden-kuvia.html

Sähköpostia Korvatunturin suunnasta

Lasinkeräilijän sähköpostiin tuli edeltäneiden joulujen tapaan tällainen viesti:

Hei taas Lasinkeräilijän blogilaiset.

Joulu lähestyy ja on jälleen joulutervehdyksen aika. Blogissa on ollut koko vuoden mielenkiintoista luettavaa. Myös Joulupukki on saanut sieltä pajon vihjeitä siitä millaisista lahjoista lasinkeräilijät unelmoivat. Viime jouluna Joulutonttu sai pukilta tällaisen hauskan lämpökynttilälle tarkoitetun kynttilälyhdyn jossa on mukavasti yhdistetty metallia ja lasia. Onkohan tämä tehty Joulupukin pajassa vai olisiko pukki hakenut sen ulkomailta.
 

Toivotan kaikille blogin tekijöille ja lukijoille Hyvää Joulua ja viettäkää Suomen juhlavuotta 2017 lasimuseon kilpailun hengessä 100 lasissa !

-Joulutonttu

No onkos tullut kesä talven keskelle…

Vuodenkierrossa eletään nyt aikaa, jolloin Suomessa on vähiten valoa. Talvipäivän seisaus on ensi keskiviikkona, sitten päivä alkaa jo pitenemään. Monet suomalaiset lähtevätkin viettämään joulua etelän valoon ja lämpöön. Ohessa on kuva Greta Lisa Jäderholm-Snellmanin muotoilemasta matalasta maljasta, jonka koristelu viittaa keitaan elämään. 1922 löydettiin Egyptissä Tutankhamonin hyvin säilynyt hauta ja tästä alkoi melkoinen Egypti-innostus, joka näkyi eurooppalaisessa taiteessa vielä 1930-luvullakin. Suomessakin koristeltiin lasia ja keramiikkaa orienttiin liittyvin kuva-aihein.

Greta Lisa Jäderholm-Snellmanin suunnittelema

malja on vuodelta 1937, jolloin hän työskenteli

ensimmäistä vuottaan lasimuotoilun parissa

Riihimäen lasille.

Suomen lasimuseon perusnäyttelyssä on melkein

samanlainen esine, mutta se on valmistettu 

erivärisestä lasimassasta ja kuviokin on hieman

erilainen.

 

Riihimäen Lasi markkinoi tällä tekniikalla tehtyjä lasiesineitä nimellä ”syväsyövytyslasi”. Koristelukuviohan on siirtynyt esineeseen muotista, sen jälkeen esine on hiekkapuhallettu ja/tai happokäsitelty, jonka jälkeen koholla olevan kuviot on kiillotettu. Tekniikka on ilmeisesti kehitetty Moserin lasitehtaassa Karlovy Vary´ssa, noin 100 km Prahasta länteen.

Greta Lisa Jäderholm-Snellman (1894 – 1973) opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa ja hän teki useita opintomatkoja Ruotsiin, Ranskaan ja Englantiin 1914 – 1932. Hän työskenteli keraamikkona Ranskassa ennen kuin aloitti Arabialla 1921. Arabialta hän siirtyi 1937 Sevresin keramiikkatehtaalle Ranskaan pariksi vuodeksi. Arabialla työskentelyn ohessa hän toimi posliinimaalauksen opettajana Taideteollisuuskeskuskoulussa.

Riihimäen Lasille hän muotoili 1937 – 1949 ja Iittalan lasitehtaalle 1945 – 1962. Lisäksi hän kirjoitti taideteollisuutta käsitteleviä artikkeleja kotimaisille lehdille sekä maineikkaalle englantilaiselle The Studio Yearbook of Arts´ille.

Mittavan työhistorian perusteella voisi olettaa, ettei yksityiselämään olisi jäänyt aikaa, mutta hän oli naimisissa J.V. Snellmanin pojanpojan, taiteilija Eero Snellmanin kanssa. Myös tytär Christinestä tuli taiteilija.

Kun Nanny Still Brysseliin lähti

Neljän sivun juttu Nanny Stillistä Kaunis Koti –lehden

numerossa 5/1959 alkaa tällä kuvasivulla. Tämän jutun

sisälle on aika oudolla tavalla taitettu toinen juttu lasi-

helmistä. Syynä on ilmeisesti ollut se, että nelivärisivuja

oli käytettävissä vain muutama ja siksi helmien kuva on

pitänyt taittaa samalla sivulle Stillin lasiesineiden kanssa.

Lasihelmet on valmistanut lehden mukaan Olavi Kokko,

mutta olisikohan kyseessä kuitenkin Osmo Kokko, josta

Kaisa Koivisto on kirjoittanut artikkelin Suomalaisen lasin

vuosikirjaan 2015.

 

 

Tässä blogissa on montaa kertaa aikaisemminkin tehty kunniaa vanhoille lehtijutuille, joista löytyy tietoa, jota muualta ole saatavissa. Tällä kertaa esittelyssä on Kaunis Koti –lehden numero 5/1959 ja artikkeli, joka on otsikoitu: Nanny Stlill levitti siipensä ja lähti. Melkoinen kielikuva – viitataankohan siinä muuttolintuun vai johonkin muuhun feminiiniseen lentävään hahmoon ?

Jutussa kerrotaan, että 1949 Taideteollisen oppilaitoksen metallitaiteen osastolta valmistunut Nanny Still sai ensimmäisen työpaikkansa lasinmuotoilijana Riihimäen lasitehtaalta. Samana keväänä hänen suunnittelemansa käyttölasisarja oli lunastettu Riihimäen Lasin kilpailussa.

Jutusta käy selvästi ilmi, että silloinen Riihimäen kauppala ei ollut Helsingistä kotoisin olleelle Stillille mieluisa asuinpaikka.

1950-luvun lopulla hän oli menestynyt muotoilija, mennyt naimisiin ja saanut ensimmäisen lapsensa. 1959 perhe muutti Brysseliin amerikkalaisen puolison George McKinneyn työn vuoksi. Nanny Still-McKinney suunnitteli myös Belgiaan muuton jälkeen lasia Riihimäelle, mutta lisäksi myös muille valmistajille, varsinkin Rosenthalille.

Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2016 on Harri Korkkulan kirjoittaman artikkelin ”kainalojuttuna” Maija de Grootin muistikuvia siitä, kun hän oli Still-McKinneyn perheen lapsenlikkana Brysselissä 1961 perheen toisen lapsen syntymän jälkeen. Varsinainen artikkeli esittelee Suomen lasimuseon ensimmäisen johtajan, Eero Hiilin, hänen tyttärensä Maija de Grootin muistamana.

Elmar Granlundin kristallimaljakoita

Lasimassan värin perusteella näitä maljakoita voisi

luulla Karhulan tuotteiksi, mutta nämä ovat kuitenkin

Riihimäen Lasin valmistamia. Isommat on tehty samasta

aihiosta, mutta hiottu eri tavalla. Keskellä oleva pienempi

on hiottu samalla tavalla kuin oikeanpuoleinen isompi.

 

Elmar Granlund oli syntynyt vuonna 1907 ja hän työskenteli mallipiirtäjänä Riihimäen lasitehtaalla ja keraamikkona Arabialla. Lisäksi hän on muotoillut lasiesineitä Karhulan lasitehtaalle. Lyhyt ura päättyi auto-onnettomuuteen 1936. Myös Granlundin vaimo Svea työskenteli Arabialla, hän toimi koristemaalarina.

 

Mihinkähän tämä hionta ”Riihimäki 1937” viittaa,

ehkä silloin on ollut joku iso tapahtuma paikkakunnalla ?

 

Tuohon aikaan ei muotoilijan nimeä laitettu tuoteluetteloihin ja niinpä onkin vaikea tietää miten paljon ja millaisia lasiesineitä Granlund on muotoillut. Tässä blogissa on aikaisemmin esitelty hänen pukeutumispöytäsarjansa sekä funkismaljakoita:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/10/elmar-granlundin-suunnittelemaa.html

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/05/elmar-granlundin-funkkismaljakoita.html

Lasimaalauksia lasimuseossa

Jyrki T. Jortikka: Salainen puutarha 1.

 

Lasimaalaus-termillä voidaan tarkoittaa monella eri tekniikalla valmistettuja teoksia. Päävaihtoehtoja on kolme. Lyijylasitekniikalla tehty teos on koottu useista lasinpaloista, jotka on kiinnitetty toisiinsa lyijykiskojen avulla. Tämä tekniikka on ollut käytössä vuosisatoja, esimerkiksi kirkkojen ja muiden julkisten rakennusten ikkunoihin tehdyissä töissä. Eurooppalainen lasimaalaustaiteen kulta-aikaa oli 1100 – 1500.

Tiffany-tekniikassa sopivaa muotoon hiotut lasinpalat kiinnitetään kuparifolion avulla. Tekniikka on keksitty 1800-luvun loppupuolella. Sen avulla voidaan käyttää paljon pienempiä lasinpaloja ja valmistettujen esineiden ei tarvitse olla levymäisiä. Tiffany-tekniikalla onkin valmistettu paljon esim. lampunvarjostimia, joissa on kaarevat muodot.

Teos voidaan myös maalata lasilevylle tähän tarkoitukseen emaliväreillä tai muilla tähän tarkoitukseen kehitetyillä maaleilla, kuumakäsittelyllä kuviot saadaan pysyvästi kiinnitetyksi lasin pintaan. Yhdessä teoksessa voidaan käyttää useita eri tekniikoita ja esimerkiksi kaivertaa tai hioa lasin pintaa.

Lasimaalausten tekeminen eri vaadi suuria investointeja, joten se voi olla myös harrastus, toisin kuin lasinpuhaltaminen, joka vaatii lasihytin sulan lasin saamiseksi ja teoksen jäähdyttämiseksi hitaasti. Tiffany-tekniikkaa on jo pitkään opetettu Suomessa kansalaisopistoissa ja muissa harrastajaryhmissä.

Andrij Stasevskij: Tyttö metsässä.

Andrij Stasevskij: Lento läpi metsän.

 

Suomen lasimuseossa Riihimäellä on esillä joulukuun loppuun asti lasimaalausnäyttely Salaisuus, jonka lasimuseo ja Suomen Lasitaiteilijat LASITA ry järjestävät yhteistyönä.  Tämän avoimen näyttelyn jurynä ovat toimineet lasitaiteilija Mary Jane Gregory, intendentti Kaisa Koivisto ja lasitaiteilija Lea Swantz. Näyttelyn yhteydessä lasimaalaus käsitetään yleiskäsitteenä ja sillä tarkoitetaan kaikkia erilaisia tasolasitöitä, jotka on toteutettu eri tavoin käsitellystä kirkkaasta, värillisestä tai maalatusta lasista ja jotka on koottu yhtä tai useampaa tekniikkaa käyttäen.

Margit Hakanen: Kuka minä olen.

Veera Kurvinen: Oven takana.

Veera Kurvinen: Ihme.

Tarja Johansson: Viidakko on tuolla jossain.



Sari Eskelinen: Ei mitään salattavaa.

Näyttelyn teema Salaisuus on ollut taiteilijoiden vapaasti tulkittavissa, ja tulokset siten vaihtelevia ja yllättäviäkin. Näyttelyyn valitut teokset on valmistettu vuosina 2014 - 2016.

Näyttelyyn on valittu teoksia seuraavilta taiteilijoilta: Ehrukainen Tiina, Eskelinen Sari, Hakanen Margit, Halonen-Mikkonen Soili, Johansson Tarja, Jortikka Jyrki,  Kopsa Jouni,  Kuisma Kari, Kuisma Raija, Kurvinen Veera, Pöllänen Henriikka, Ranki Yrsa, Räikkönen Hellevi, Sarantila Tuija,  Stasevskij Andrij, Takala Teija, Tuohisto-Kokko Minna, Virtomaa Hanna. Vuorimaa Leena.

www.suomenlasimuseo.fi

www.lasita.fi

Jouni Kopsa: Triptyykki: Punasarvinen peura,

Valkosarvinen peura, Vihreäsarvinen peura.