Kysy museolta –palvelu

Kuvaruutukaappaus: www.kysymuseolta.fi

Kysy museolta on seitsemän suomalaisen museon verkkotietopalvelu. Museot vastaavat palvelun kautta erikoisalaansa liittyviin kysymyksiin. Kysymyksiin voi liittää myös kuvia. Vastaukset lähetetään asiakkaan ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen. Osa kysymyksistä vastauksineen julkaistaan nimettöminä ja toimitettuina verkkosivuilla osoitteessa www.kysymuseolta.fi

Valitettavasti Suomen lasimuseo ei kuulu tämän palvelun tarjoajien joukkoon, mutta Designmuseo kuuluu. He vastaavat myös lasiesineitä koskeviin kysymyksiin. Tällä hetkellä palvelun nettisivuilla on museon vastaus Kaj Franckin Prisma –maljakosta KF 215. Nuutajärven lasitehtaan signeerauksista vastauksessa kerrotaan:

Uniikkiesineet eli ns. taidelasi signeerattiin Nuutajärven lasitehtaalla aina vuoteen 1953 saakka hapotuskynällä, jolloin käytettiin "K.Franck Nuutajärvi Notsjö" -kaiverrusmuotoa. Syksyllä 1953 tehtaalla siirryttiin käyttämään kaiverruskynää. Tällöin esineessä saattaa olla kaiverruksena koko suunnittelijan nimi, joskus vain nimikirjaimet KF, vuosiluku ja Nuutajärvi Notsjö merkittiin näiden lisäksi esineeseen aina vuoteen 1965 saakka. Tuotekokouksessa 17.5.1965 päätettiin luopua vuosiluvun käytöstä kaiverruksissa. Vuosina 1965-68 taide-esineisiin ei myöskään kaiverrettu suunnittelijan nimeä. Muotoilijan nimi alettiin mainita myös talouslasin osalta tuotekuvastoissa jälleen vuonna 1974.

Lähde: http://www.kysymuseolta.fi/designmuseo/#id=39

Lasiesineitä Design 200 tv-sarjassa

Ylen Fem –kanavalla joka arkipäivä esitettävässä tv-ohjelmasarjassa on taas ollut lasiesineitä esiteltävänä osa suomalaista design-historiaa. Jaksoja voi katsoa rajoitetun ajan Yle Areenassa. Nyt nähtävillä on kolme lasiesinettä:

Mariskooli: http://areena.yle.fi/tv/1785069

Oiva Toikan Lollipop: http://areena.yle.fi/tv/1748854

Oiva Toikan Flora-makeismalja: http://areena.yle.fi/tv/1748848

Marimekon Armi Ratia ihastui vanhaan keskieurooppalaisen lasimaljaan ja teetti siitä kopiomuotin, jolla Nuutajärven lasitehtaassa alettiin valmistaa Marimekolle skooleja 1960-luvulla. Nykyään mariskooleja valmistetaan Iittalassa. Myös runsaasti kopioita on markkinoilla, mutta kun Mariskooli on jo alun perin kopio itsekin, eikä sille ole nimetty muotoilijaa, niin näitä ulkomailla valmistettuja versioita on voinut markkinoida, kunhan ei käytä Mariskoolin nimeä. Kuvaruutukaappaus: www.yle.fi

Ensi viikolla on esittelyssä mm. Tapio Wirkkalan Ultima Thule –karahvi perjantaina 5.4. klo 19:58 Yle Fem –kanavalla.

Kumelan kalamaljoja

Pilkkikausi alkaa olla eteläisessä Suomessa jo ohi, mutta jatkuu pohjoisempana edelleen. Tämä tulee mieleen katsellessa Kumelan lasitehtaan maljoja, joihin on kaiverrettu ilkeännäköisiä kaloja. Hongellin kalamaljoissa kalat ovat paljon sympaattisemman näköisiä. Mikähän kalalaji on kaiverruskuvion suunnittelijan mielessä ollut, kun näitä on piirretty ? Samat kalat löytyvät myös Kumelan pikkumaljakoista.

Malja löytyy ainakin Kumelan vuoden 1955 myyntiluettelosta mallinumerolla 302. Silloin sitä on valmistettu myyntiin myös ilman kaiverrusta, sukeltajakaiverruksella ja kotkan kuvalla varustettuna. Tuo kotka on kaiverrettu moneen muuhunkin Kumelan lasitehtaan esineeseen ja siitä kuulee käytettävän nimityksiä Kumelan kotka sekä Tommolan kotka. Jälkimmäinen nimi tulee lasinhioja Sulo Tommolan mukaan. Hän myös suunnitteli hiontakuvioita.

Maljaa on tehty ainakin kolmessa eri koossa ja useista eri värisistä lasimassoista.

Vastavaloon katsoessa tämä kuparinruskeasta lasista tehty malja kelpaa hyvin laiskan ihmisen akvaarioksi.

Vaalearuskea vasemmalla, iso kuparinruskea keskellä ja oikealla on väritön Kumelan kalamalja.

 

Tämän maljakon värisävy muistuttaa Karhulan lasin kristalliesineiden ruskeanviolettia, josta Karhulassa käytettiin nimitystä pariisinväri.

Tällainen maljakko varustettuna Göran Hongellin signeerauksella kiersi muutama vuosi sitten eräällä kauppiaalla mukana muutamilla messuilla. Sittemmin malja myytiin Apollon huutokaupassa ja huutokauppaluettelossa se oli nimetty Hongellin työksi. Myöhemminkin näitä on yritetty myydä Hongellin muotoilemina ja ”aitoustodistuksena” käytetään kopiota tuosta Apollon huutokauppaluettelosta.

Ovatko nämä ilkeännäköiset kalat piraijoja ?

 

Nämä pikkumaljakot löytyvät Kumelan vuoden 1955 tuoteluettelosta numerolla 34. Korkeutta sillä on 125 mm ja hiontakuviona on ollut tarjolla myös purje, perho ja kotka. Maljakosta on ollut myös jäälasiversio. Tuoteluettelon näköispainos löytyy liitteenä Suomen lasimuseon julkaisemasta kirjasta "Oy Kumela - lasimaalaamosta tehtaaksi".

 

 

Riihimäen kristallimaljat

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli puutetta kaikesta ja silloin kotimaisen lasiteollisuuden koriste- ja taidelasiesineet olivat arvostettuja lahjaesineitä. Ohessa on kaksi versiota Riihimäen Lasin valmistamista kristallimaljoista. Niiden arvokkuutta on koitettu korostaa laittamalla metallivanne maljan reunaan. Ennen sotaa ja myöhemmin 1950-luvulla nuo vanteet tehtiin hopeasta, mutta nämä 1940-luvun lopulla tehdyt vanteet on valmistettu alpakasta, josta on käytetty myös nimitystä uushopea, koska se näyttää (varsinkin uutena) hopealta. Kyseessä on metalliseos, joka koostuu kuparista, nikkelistä ja usein myös sinkistä. Monen lasinkeräilijän mielestä kristallimaljat ovat hienompia ilman metallivannetta, mutta aikanaan niihin on ollut helppo kaivertaa teksti, kun esine on annettu lahjaksi tai siihen on kaiverrettu lasten nimet, kun sitä on käytetty suvun kastemaljana.

Tassä blogissa on julkaistu 17.2.2013 kuva tällaisesta kristallimaljasta ilman metallivannetta jutussa, jossa ihmeteltiin Riihimäen lasin maljakkoa, jossa on sama hiontakuvio: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/02/saksalainen-kristallimaljakko-vai.html

Forssan leipätehtaan henkilökunta on lahjoittanut tämän kristallimaljan tehtaan johtajalle vuonna 1949. Vaikka alpakkavanne ei varsinaisesti kaunista esinettä, niin kaiverrus tuo siihen lisäarvoa paikallishistorian ja kulttuurihistorian näkövinkkelistä.

Forssan leipätehdas valmisti päätuotteenaan näkkileipää eli vanikkaa Puolustusvoimille. Tehdas menetti sopimuksen 1960- ja 70-lukujen vaihteessa ja sen jälkeen sen toiminta loppui. Forssan Rautatienkadun varrella sijainnut hirsinen tehdasrakennus purettiin 1970-luvun alussa ja silloin toimi vielä Kauppakadulla Leipätehtaan baari –niminen kahvila. Yhtiö poistettiin kaupparekisteristä vuonna 1974.

Nykyään moni voi ihmetellä miksi Forssassa on Rautatienkatu, mutta aina 1970-luvun alkupuolelle asti kaupungista johti kapearaiteinen rautatie Humppilaan. Tuosta rautatiestä on jäljellä osuus Jokioinen – Humppila ja sitä operoi Jokioisten Museorautatie Oy ja siitä löytyy tietoa http://www.jokioistenmuseorautatie.fi

Lahden antiikki- ja keräilymessut Jokimaan ravikeskuksessa tulevana viikonloppuna.

Keräilykuume järjestää 30. – 31.3. antiikin, designin, vintagen ja muiden keräilyesineiden myyntitapahtuman Lahdessa. Pääsiäisen ainoassa alan messutapahtumassa myynnissä ja näytteillä on mm. lasia, posliinia, kalusteita, valaisimia, perinnetekstiilejä, käsitöitä, kirjoja, rahoja, merkkejä, postikortteja, kelloja, koruja, kultaa, hopeaa, ym. vanhaa ja nostalgista ravikeskuksen Toto-hallin täydeltä.

Päijät-Hämeen Numismaatikkojen osastolla rahojen arviointipalvelu.

Aikuisten pääsymaksu tapahtumaan on 6 €. Kello 14 - 16 välillä sisäänpääsy aikuisilta 4 €. Alle 18 -vuotiaat maksutta. Tapahtuma on avoinna yleisölle lauantaina ja sunnuntaina kello 10-16.

Jokiman ravikeskuksen osoite on Jokimaankatu 6, Lahti.

Tässä blogissa on julkaistu 01.10.2012 juttu viime syksyn antiikkimessuista samassa paikassa: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/10/lahden-antiikkimessut-jarjestettiin.html



Tämä kuva on otettu viime syyskuussa Lahden antiikkimessuilta Jokimaan ravikeskuksessa.

 

Lisää netissä: www.kerailykuume.fi

 

 

VIIMEINEN VIIKKO: Lasiin prässättyä protestia – suurmieslaseja ja vaakuna-asetteja.

Näyttely Suomen kansallismuseossa 31.3.2013 asti

Näyttely kertoo 1900-luvun alun sortovuosien heijastuksista suomalaisiin puristelasiesineisiin. Suomen laajaa itsemääräämisvaltaa kaventaneet määräykset saivat aikaan 1890-luvulla yhä voimistuvia kansallisia mielenilmauksia. Helmikuun manifesti 1899 jyrkensi mielialoja protesteiksi ja peitellyn symboliikan keinoin ilmaistuiksi mielenosoituksiksi.

Suomalainen lasiteollisuus oli mukana mielenilmauksessa ottamalla lasimallistoonsa leijonavaakunalla, maakuntavaakunoilla ja suurmiesten kuvilla koristeltuja puriste-lasituotteita. Suomenmielisyyttä voitiin esitellä totilasien ja kahvipöydässä sokerikon, kermakon sekä lasiasetin voimalla.

Lasiin prässättyä protestia -näyttelyssä esillä olevat 1900-luvun alussa valmistetut ns. suurmieslasit ja vaakuna-asetit olivat yksi erikoisimmista suomalaisuuden ja omaleimaisen kansallisen historian korostuksista. Niistä on tullut myös haluttuja keräilykohteita.

Näyttelyn esineet ovat Karhulan, Iittalan, Nuutajärven, Wiialan ja Riihimäen lasitehtaitten valmistamia.

Näyttely on Keski-Suomen museon tekemä ja pohjautuu pääosin suurlähettiläs Risto Rekolan laajaan lasikokoelmaan. Näyttelyyn liittyvää julkaisua Erkki Fredrikson: ”Lasiin prässättyä protestia. Suurmieslaseja ja vaakuna-asetteja” myydään Kansallismuseon museokaupassa, hinta 10 €.

 

NÄYTTELYN ESITTELY ON JULKAISTU TÄSSÄ BLOGISSA 13.3.

 

Suomen kansallismuseo, Mannerheimintie 34, Helsinki.

Museo avoinna ti-su 11-18, ma suljettu. Museo suljettu myös pe 29.3.2013.

Sisäänpääsymaksu 8 / 6 e, alle 18-v. ilmaiseksi.

Lippukassa puh. 040 128 6469, ti-su klo 11-18.

www.kansallismuseo.fi

Facebookissa http://www.facebook.com/?sk=welcome#!/pages/Suomen-kansallismuseo-The-National-Museum-of-Finland/170033496452749?fref=ts

Vanhoja lasisia valaisimia

Suomalaisilla lasitehtailla oli 1930- ja 40-luvuilla pitkälle menevää yhteistyötä, osin voidaan käyttää termiä kartelli. Tehtaiden kannattavuus oli parempi kun ei tarvinnut kilpailla keskenään. Ulkomaista kilpailu ei ollut, siitä pitivät huolen tuontirajoitukset ja tullimaksut. Niinpä yhtiöt markkinoivat tuotteitaan yhteisilmoituksin. Yhteistyö hoidettiin lasitehtaitten yhteisen myyntikeskuksen kautta.



 

Tämä ilmoitus on julkaistu Kotilieden numerossa 20 lokakuussa 1931. Yhteisilmoituksen takana ovat Riihimäen - Kauklahden, Karhulan – Iittalan, Viialan ja Nuutajärven lasitehtaat.

 

 

Kotilieden numerossa 21 marraskuussa 1931 on mainittu nimeltä vain Riihimäen ja Karhulan lasitehtaat. Kuvassa on kaksi hienoa art deco –tyylistä lasivalaisinta.

 

 

 

 

Koska Taito Oy ei valmistanut valaisintensa lasiosia itse, niin se myöskään kuulunut lasitehtaitten myyntikeskukseen. Taito Oy:n valaisinten lasiosat valmistettiin Kauklahden lasitehtaassa vuoteen 1951 ja sen jälkeen Riihimäen Lasissa, joka integroi Kauklahden itseensä. Oheinen mainos on julkaistu Suomen Sähkölaitosyhdistyksen julkaiseman Sähköviesti –lehden numerossa 3/1951.

 

Samassa Sähköviestin numerossa on julkaistu myös nämä Idmanin ja Karhula-Iittalan mainokset.

 

Lasikon aarteet – keräilijän sivut netissä

Tämän vuoden tammikuussa on nettiin avautunut uusi saitti suomalaisista lasiesineistä kiinnostuneille: http://lasikonaarteet.com/ . Sivustoilla on esitelty eräs suomalaisilta kirpputoreilta ja antiikkimessuilta hankittu, pääosin kotimaisesta lasista ja keramiikasta koostuva kokoelma. Sivustojen tarkoitus on auttaa muita kotimaisesta lasista kiinnostuneita henkilöitä löytämään tietoa ja tunnistamaan mahdollisesti omasta hyllystä löytyvistä aarteista. Tällä hetkellä kokoelma käsittää 563 kpl yksittäistä esinettä. Esineiden tiedot on kerätty alan kirjallisuudesta ja web-sivuilta. Osissa esineitä voi olla puutteellista/virheellistä tietoa ja sivuston ylläpitäjä ottaa kiitollisena vastaan kommentteja puutteiden täyttämiseksi ja virheiden korjaamiseksi. Käykää tutustumassa, ohessa on muutama kuva näytteeksi tuolta sivustolta. Ne julkaistaan tuon sivuston ylläpitäjän luvalla tässä yhteydessä.

Aimo Okkolinin muotoilemaa värilasia. Kuva: www.lasinkonaarteet.com

Erkkitapio Siiroisen Arpakuutiot eli Arpa on heitetty –maljakot.

Kuva: www.lasinkonaarteet.com

Kuva: www.lasinkonaarteet.com

Kauklahden lasitehtaan maalaamalla koristeltuja maljakoita.

Kuva: www.lasinkonaarteet.com

Kumelan lasitehtaan koristepulloja. Kuva: www.lasinkonaarteet.com

Sirkka-Liisa Kumelan muotoilemia maljakoita suvun omalle lasitehtaalle.

Kuva: www.lasinkonaarteet.com



Tamara Aladinin suunnittelemia Kleopatra-kannut.

Kuva: www.lasinkonaarteet.com

 

Kukkoja + Kissoja

Suomen tunnetuin kukkopullo on varmaan Kaj Franckin Nuutajärven lasille suunnittelema karahvi, jonka korkkiin on kiinnitetty lasista tehty kukko. Hän on suunnitellut myös kanapullon.



Kuva: www.laatutavara.com

Aika yleisiä ovat myös (viina)pullot, jonka kylkeen on maalattu kukko. Ohessa on Iittalassa valmistettu versio.

 

Kukkopullossa on yleensä kukko pullon sisällä tai korkissa. Tässä on molemmat joten onkohan tämä tuplakukkopullo ?

 

Edellisessä kuvassa oli kukkopullo. Millainen sitten on kissapullo? No se voi olla esimerkiksi tällainen:

 

Tämäkin voisi olla kissapullo. Ainakin tuosta pullossa asuvasta otuksesta tulee mieleen leikkivä kissa. Tietääkö joku millä tekniikalla tuo kissahahmo on saatu istutetuksi pullon pohjalle ?

 

Tunnetuimpia lasista valmistettuja suomalaisia kissoja ovat Inkeri Toikan ja Helena Tynellin versiot, joista kuvat ohessa.

 

Inkeri Toikan kissa. Kuva: www.laatutavara.com

Helena Tynellin suunnittelema ja Riihimäen Lasin valmistama kissa. Kuva: www.designlasi.com

 

 

 

Matti Okkolin – lasitehtaalainen kolmannessa polvessa

Tuoreimmassa Glorian Antiikin numerossa on Eeva-Liisa Peren kirjoittama juttu Matti Okkolinista, joka meni töihin Riihimäen Lasiin vuonna 1952 ja hän hioo yhä kristalliesineitä Riihimäellä Kristallihiomo M. Okkolinissa. Matin isä Aimo Okkolin oli myös lasinhioja ja yksi maamme tunnetuimmista lasimuotoilijoista. Suomen tunnetuin kaivertaja Teodor Käppi oli Matin oppimestari hänen aloittaessaan 16-vuotiaana lasitehtaalla. Riihimäen Lasin hiomo lopetettiin 1989 ja samana vuonna Matti Okkolin perusti Kristallihiomo M. Okkolin Oy:n kolmen kollegansa kanssa.

Kristallilasia ei ole valmistettu Suomessa moneen vuoteen ja Okkolinin käyttämät aihiot tulevat nykyään Saksasta sekä Tsekistä. ”Kristalli oli välillä pois muodista, nyt se on taas palannut suosituksi lahjaksi, kertoo Matti Okkolin Glorian Antiikin jutussa. Hän kertoo myös, että nyt työtilanne on hyvä ja yritys voisi palkata kaksi uutta hiojaa, kun vain löytyisi sopivat. ”En kerää tavaroita, eikä minulla ole lempiesinettä”, hän paljastaa jutun kirjoittaneelle Eeva-Liisa Perelle.

Glorian Antiikin numero 2/2013 on saatavana lehtipisteitä ja se löytyy myös useimmista kirjastoista.

Kristallihiomo M. Okkolinin nettisivuilla voi tutustua yritykseen tuotevalikoimaan: www.kristalliokkolin.fi

Pian Inbergin valokuvissa näkyy mestari työssään.

Ylimmässä kuvassa näkyy kuinka koristekuvio on piirretty tussilla lasimaljaan hiontatyötä ohjaamaan.

Matin isän, Aimo Okkolinin, suunnittelema keltainen lumpeenkukka on vaurioitunut ja esineeseen on merkitty sakarat, jotka korjataan hiomalla ne uudestaan.

 

 

Kauklahden lasin maalattu maljakko

Espoon Kauklahdessa toimi lasitehdas vuosina 1923 – 1952. Tehtaalle oli tyypillistä lasiesineiden koristelu maalaamalla. Osa maalauskuviosta on hyvin saman kaltaisia kuin Kumelan lasitehtaalla Riihimäellä, eikä maallikko niitä aina pystykään erottamaan toisistaan. Kauklahdessa osa maalaustöistä on kuitenkin selvästi kunnianhimoisempia ja suuritöisempiä. Useimmiten niissä on kellanruskeasta opaalilasista tehty maljakko tai malja pohjana. Lasimassa on samaa, jota käytettiin valaisinkupujen tekemiseen.

Ohessa Turun messuilta löytynyt Kauklahden iso maljakko, korkeus noin 30 cm.

Värikäs naivistinen maalaus kiertää Kauklahden lasitehtaan valmistaman maljakon ympäri.

Ilmeisesti koristelun on suunnitellut ja maalannut Molander.

 

Espoon Seurakuntasanomissa on 10.3.2011 julkaistu aukeaman juttu Kauklahden lasitehtaalla aikanaan työskennelleestä avioparista, Tamara ja Olavi Waltzerista, jotka ovat keränneet Kauklahden lasin esineitä. Aukeaman oikeassa reunassa on toiseksi ylimpänä kuva noista selvästi kunnianhimoisemmin koristellusta maljakosta.

 

Kauklahden lasista on tässä blogissa julkaistu aikaisemmin:

10.11.2012: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2011/11/kauklahden-lasi-kiinnostaa.html

Turussa vilkkaat antiikkimessut

Turun messu- ja kongressikeskuksessa järjestettiin antiikki- ja taidemessut 16.-17.3. Tapahtuman logossa oli mukana määrittely: taide, design, antiikki, vintage. Samaan aikaan messukeskuksessa järjestettiin Kädentaitomessut, Turun rahan päivä, Vanhojen leikkikalujen myyntinäyttely sekä Turun nukkekoti- ja nukkemessut. Samalla lipulla pääsi kaikkiin tapahtumiin, joten yleisöä oli runsaasti paikalla. Ajoittain käytävillä oli niin ahdasta, että se haittasi jo esineisiin tutustumista.

Antiikkimessuilla myyjiä oli noin 90 ja lasiesineitä oli useilla myyjillä. Hyvät taidelasiesinevalikoimat löytyivät mm. Ars Julikan, Fifty-Sixty Design´in, Galleria Old Artin ja Tolkontiikin osastoilta.

Lauantaina klo 10 innokkaimmat vanhojen tavaroiden keräilijät leviävät messuhalliin vauhdilla.

Fifty-Sixty Stylen osastolla oli hyvä kattaus kotimaista lasia.

Kerttu Nurmisen uniikki taidelasiesine.

 

Tyylikäs asettelu kruunaa kokonaisuuden.

Tallinnalaisen AirisDesign´in osastoa.

Ruotsalainen Edvin Ollersin suunnittelema art deco –tyylinen tarjoilulautanen puristelasista.

 

Helena Tynellin Sokkelo.

Kaupantekoa Ars Julikan osastolla.

 

Harvinainen Okkolin Ars Julikan pöydällä.

Väkeä tutustumassa Wanhan Tammitorin osastoon.

Isokokoinen Oiva Toikan Pro Arte –sarjan esine.

Halkaisija on noin 54 cm.

 

Galleria Amelien lasiesineitä.

Galleria Old Artin lasivitriinit.

Kaj Franckin värikkäitä pokaaleja.

 

Lisää Nuutajärvellä valmistettuja esineitä, sunnittelijoina Gunnel Nyman ja Kaj Franck.

Tolkontiikin osastolla oli taidelasin lisäksi muitakin design-esineitä.



Lauantaina puolen päivän aikaan oli jo tungosta messuhallin käytävillä.

Viereisessä hallissa oli myynnissä nukkeja, nukkekoteja, vanhoja leikkikaluja ja vanhoja rahoja.