Kohta on kukkien aika

 

Nuutajärven lasitehtaan valmistamia Heikki Orvolan Kukka-sarjan esineitä.

Toukokuussa ei ole paljon ollut hellepäiviä, eikä yli 20 asteen lämpötiloja ole luvassa vieläkään 10 päivän ennusteissa. Kesä kuitenkin tulee ja ainakin kielot ovat aloittamassa kukintaansa eteläisessä Suomessa.

 

Orvolan Kukka-sarjan isoin maljakko vihreä+ruskea –väriyhdistelmällä. Vanha Keskon liikemerkki on etsattu maljakon kylkeen.

Heikki Orvola muotoili 1969 Kukka –nimisen maljakon, joita valmistettiin Nuutajärvellä 1970–1973. Kokoja on neljä ja niiden korkeudet ovat 105, 120, 140 ja 190 mm. Väriyhdistelmiä oli sininen+ametisti, vihreä+ametisti ja vihreä+ruskea. Tiedot ovat Orvolan tuotantoa esittelevästä Mirja Orvolan kirjasta Heikki Orvola – Craft design.

 

Vuosina 1971–1972 valmistettiin sarjaan kahta erikokoista maljaa, joiden korkeudet ovat 110 ja 150 mm.

Orvolan Kukka-sarjan isompi malja vihreä+ametisti –väriyhdistelmällä.

Milanon ihme Riihimäellä

 

Milanon ihme - Suomalaisen muotoilun tie maailman huipulle –näyttely on Suomen lasinmuseon kesän päänäyttely ja löytyy museon suuresta salista.

Suomen lasimuseon 2021 kesänäyttelyn vieras sukeltaa keskelle suomalaisen taideteollisuuden voittokulkua. 1950-luvun Milanon triennaalit saivat yleisön hullaantumaan kaikista muista poikenneisiin Suomen osastoihin. Triennaalit tekivät suomalaisesta lasimuotoilusta sen, jona sen tänä päivänä tunnemme.

 

Näyttelyssä on lasiesineiden lisäksi muitakin teoksia, jotka ovat olleet esillä Milanossa. Etualalla Thyra Lundgrenin keramiikkaa.

60-vuotias Suomen lasimuseo hemmottelee kävijöitä tänä kesänä aarteilla, jotka nostivat suomalaisen lasimuotoilun maailman eliittiin. Milanon ihme -näyttelyyn on koottu Suomen triennaaliosastojen esineistöä vuosilta 1933–1973. Lasiesineiden lisäksi esillä on hopea-, keramiikka-, tekstiili- ja puuesineitä.

 

Etualalla Elmar Granlundin 444-sarjan pukeutumispöydän esineitä. Takana Evert Toivosen Punainen pilkku –lasiston esineitä. Molemmat ovat Karhulan vuoden 1932 suunnittelukilpailun tuloksia.

Suomelle Milanon yhdeksäs triennaali vuonna 1951 muodostui legendaariseksi, sillä suomalaiset taiteilijat ja muotoilijat saivat siellä kuusi pääpalkintoa, kolme kunniadiplomia, kuusi kultamitalia ja seitsemän hopeamitalia.

 

Etualalla Yrjö Rosolan Vähän vino –sarjan esineitä. Sekin on Karhulan suunnittelukilpailun tuote ja esillä Milanon triennaalissa 1933.

”Suomen ei pitänyt alun perin edes ottaa osaa triennaaliin, sillä hankkeelta puuttui rahoitus. Tapio Wirkkala mainitsi kuitenkin ideasta Wärtsilä-Arabian PR-päällikölle H. O. Gummerukselle, joka innostui ja järjesti rahat valtiolta ja yksityisiltä yrityksiltä. Seurauksena oli Milanon ihme”, kertoo Suomen lasimuseon amanuenssi Uta Laurén.

 

Eva Anttilan Valkea kaupunki sai kultamitalin vuonna 1933 triennaalissa kuvakudoksista.

Useimmat triennaaleissa palkituista teoksista olivat uniikkeja. Lasimuseon kesänäyttelyssä ovat esillä esimerkiksi Tapio Wirkkalan ”Kantarelli”, ”Jäävuori” ja ”Lehtivati”, Gunnel Nymanin ”Ruusunlehti” sekä Rut Brykin ”Madonna”.

 

Rut Bryk: Äiti ja lapsi / Madonna.

”Sellaisiakin teoksia on nähtävillä, joiden ei ole aiemmin tiedetty olleen esillä triennaaleissa. Triennaalien esineistöstä ei ole olemassa kattavia teosluetteloita, joten olemme saaneet tehdä paljon selvitystyötäkin”, Uta Laurén valottaa.

 

Timo Sarpanevan Lancet III, Grand Prix 1954 triennaalissa. Orkidea Grand Prix 1954 triennaalissa. Lansetti myös Grand Prix 1954. Taaempana Ilmat-lasiveistos.

Yhteensä näyttelyssä on noin 300 esinettä. Suomen lasimuseon omien esineiden lisäksi esillä on teoksia Designmuseon kokoelmasta, Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiöstä ja useista yksityiskokoelmista.

 

Kyllikki Salmenhaara Pullot, Diplome d´honneur 1954 triennaalissa.

Näyttelyn arkkitehtuurista vastaa Pentagon Design, jonka designjohtajan Sauli Suomelan oma näyttely Structural Landscapes avautuu lasimuseossa niin ikään 7.5.

 

Vasemmalla edessä Tapio Wirkkalan Sipuliksi kutsuttu esine, takavasemmalla Tuonelan virta, keskellä kuvaa Kantarelli, kuten myös oikealla olevat esineet.

Viva Finlandia!

Näyttelyvieraat olivat vuoden -51 Suomen osaston antiin niin ihastuneita, että kirjoittivat lasilevyille kertyneeseen pölyyn ”Viva Finlandia”. Huomattavaa on, että suomalainen materiaalien taju ja pelkistetty muotoilu vaikuttivat myös maailmankuuluun Muranon lasitaiteeseen.

 

Etualalla Gunnel Nymanin muotoilemia esineitä, vasemmalla Ruusunlehti.

”Muranolaiset olivat hyvin otettuja suomalaisten taiteilijoiden töistä. He reagoivat kohtaamiseen kahdella tavalla: toisaalta pyrkivät omaksumaan suomalaisten eleettömyyden, pelkistämisen ja puhdaslinjaisuuden – toisaalta puolustivat historialleen tyypillisten värien ja tekniikoiden tarjoamia mahdollisuuksia”, kertoo italialainen lasitaiteen tuntija Aldo Bova.

 

Tapio Wirkkalan vanerivateja, Grand Prix 1951 triennalissa.

Milanon ihme -näyttelyyn liittyy myös monipuolista oheisohjelmaa. Lista suunnitelluista tapahtumista on tiedotteen lopussa. Päivämäärät ja tapahtumien tarkemmat tiedot päivittyvät Suomen lasimuseon verkkosivuille suomenlasimuseo.fi ja Facebookiin.

Näyttely on avoinna 7.5.–17.10.2021.

Lähde: Suomen lasimuseo

 

Kaj Franck sai Diplome d´honneur´in 1954 triennaalissa lasikokoelmasta. Kuvassa Ruutana, Sammakkolampi ja Lehtokurppa.

 

Birger Kaipiainen: Kuovi, Grand Prix 1960.

Etualalla joukko Franckin Kremlin kelloja, taustalla näkyy seinälle heijastettuna Marjatta Sarpanevan kuvaama video Orkidean valmistamisesta Iittalassa.

Oiva Toikan Pampula-vaasit olivat esillä 1968 triennaalissa.

Tapio Wirkkala sai 3 Grand prix –palkintoa Milanossa 1951 ja samoin 1954. Vuonna 1960 hän sai Grand prix`n ja kultamitalin. Vuonna 1963 hopeamitalin.