Antiikki- ja keräilymarkkinat lauantaina Hyvinkäällä

Upea värikäs lasivalikoima tällä pöydällä.

 

ExpoNova on jo usean vuoden ajan järjestänyt helatorstaisin yhden päivän kestävän vanhan tavaran myyntitapahtuman Hyvinkään Vanhan Villatehtaan Areenalla. Tuo tapahtuma on vetänyt hyvin kauppiaita ja ostavaa yleisöä. Nyt Keräilykuume-messuohjelmaan onkin lisätty toinen vuosittainen tapahtuma tähän miljööseen.

 

Paikalle on tulossa noin 80 myyjää, joista osa oli pystyttämässä osastojaan tänään perjantaina, mutta iso osa tulee vasta varhain lauantaiaamuna kantamaan myyntiartikkeleitaan sisään Wanhaan Areenaan.

Kaakonkulman veljesten hieno osasto.

Kyllä suomalainen puristelasikin voi olla hienoa.

Onko tämä kannun ja viiden lasin setti riihimäkeläinen?

 

Päivän WAU-esine: puoli tusinaa Kaj

Franckin muotoilemia ryyppylaseja

1950-luvulta aluslaseineen alkuperäis-

pakkauksessa. Poikkeuksellista tässä

lasissa on se, ettei sitä voi laskea

kädestään juomatta sitä ensin tyhjäksi.

Tamara Aladinin punainen Kleopetra hehkuu.

Tätä televisiota on mukava katsella, vaikka

nykyiset digilähetykset jäävät sillä näkemättä.

Laite on Oivalluksen osastolla.

 

Fifty-Sixtyn Jarmo Kaappa asetteli

laseja oikeaan järjestykseen.

Onko tämä Nanny Stillin muotoilema vai ihan joku muu?

Värikkäitä Riihimäen laseja.

Kaivertamalla koristeltua lasia mm. Karhulasta ja Kumelasta.

Etuoikealla Kumelan kynttilänjalkapari, jotka ovat

hennosti pastellinsävyistä lasia.

Oikealla on Timo Sarpanevan karahvi

1960-luvun alkupuolelta, mallin numero

2519, on valmistettu myös vihreänä.

3 kuukautta Lasipäivään

Vuoden 2019 Lasipäivää vietetään Suomen lasimuseossa Riihimäellä lauantaina 26.1. klo 10–15.

 

 

Viime vuonna tapahtumassa olleilla myyjillä on aikaa 30.10. asti vahvistaa vanha myyntipaikkansa maksamalla paikkamaksu Suomen lasimuseon ystävät ry:n jäsenkirjeessä mainitulla tavalla. Ohjeet löytyvät myös SLMY:n kotisivuilta: https://www.suomenlasimuseonystavat.fi/ilmoittautumisohjeet

 

Vapaiksi mahdollisesti jäävät paikat ovat yhdistyksen jäsenten varattavissa 15.–30.11. välisenä aikana em. ohjeissa mainitulla tavalla.

Toikan lintuja puhallettiin USA:ssa

Juha Saarikko muotoilee lasia ja takana Jussi

Sistonen-Lönnroth selostaa. Yleisölehterillä on

jonkin verran väkeä.

 

Monessa modernissa lasimuseossa on lasihytti, jossa voidaan järjestää yleisölle lasinvalmistusnäytöksiä. Muuna aikana hytti annetaan usein lasitaiteilijoiden käyttöön kokeiluja ja muita projekteja varten. New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa toimii Corning Museum of Glass ja siellä on paljon tällaista toimintaa. Koska kaikki eivät pääse paikalle, niin museo lähettää toistuvasti suoria lähetyksiä lasihytistä. Ne tehdään monikameratekniikalla niin, että kuvaajat liikkuvat hytissä lasintekijöiden vierellä ja näin saadaan lähikuvia valmistuksen eri vaiheista. Lähetykset välitetään Facebookin kautta livestriimeinä. Viime viikolla Iittalan lasinpuhaltajat työskentelivät neljä päivää Corningin lasimuseon hytissä Toikan lintuja valmistamassa ja heidän työskentelyään oli mahdollista seurata Facebookin kautta ympäri maailman kahden nettistriimauksen verran. Oheiset ruutukaappauskuvat on otettu perjantaina klo 18 - 19 Suomen aikaa tehdystä sessiosta. Paikalla olivat Helena Welling, Juha Saarikko ja Jussi Sistonen-Lönnroth, joka myös selosti paikalla olleelle yleisölle sekä nettikatsojille puhaltajien toimintaa.

  

https://www.cmog.org/   +  https://www.facebook.com/corningmuseumofglass/
 

Tästä lasipallosta Toikan linnunvalmistus alkaa.

Kuumana hehkuva pyrstö liitetään linnun kehoon,

jonka alapuolella näkyy linnun kaula.

Pyrstöä vähän muotoillaan.

Kaulaan liitetään pää.

Nyt on jo nokkakin paikoillaan.

Punttelinjälkeä jälkikuumennetaan,

jotta se voidaan tasoittaa sileäksi.

Jussi Sistonen-Lönnroth esittelee

lasintekijöiden työvälineitä.

Noin 20 minuutin valmistusprosessin jälkeen

alkamassa on uuden linnun tekeminen.

Helena Welling puhaltamassa.

Tuomion hetki; Juha Saarikko ja Jussi Sistonen-Lönnroth

joutuivat toteamaan, ettei tämä yksilö joutuu hylätyksi.

Igor Herler luennoi Aaltojen lasiesineistä

Aino Aallon vuonna 1935 muotoilema tiheä-

juovainen lasisto, jonka esinevalikoima oli suppea.

Tämän malliston Aino Aalto on oikeasti suunnitellut

itse. Tässä lienee maailman laajin tämän mallisarjan

kokoelma. Esineitä on valmistettu Karhulan tapaan

azurinsinisenä, rionruskeana, savunvärisenä ja

merivihreänä.

 

Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon ystävien DAMY ry järjesti Kulissien takana –luentosarjassa tänään tilaisuuden, jossa arkkitehti Igor Herler kertoi Aino ja Alvar Aallon lasiesineistä. Luento perustui Herlerin kirjoittamiin artikkeleihin, jotka on julkaistu Suomalaisen lasin vuosikirjoissa 2015 – 2018.

Desinmuseon ja Arkkitehtuurimuseon ystävien

jäseniä Designmuseon luentosalissa

kuuntelemassa Igor Herlerin esitystä.

Itselleen ominaiseen tyyliin Igor aluksi ihmettelikin miksi hänet on kutsuttu puhumaan aiheesta, kun hän jo kirjoittanut tutkielmansa näihin artikkeleihin.

”Lukekaa ne jutut”, hän kehotti paikalle tulleille noin neljällekymmenelle aiheesta kiinnostuneelle. Igor Herlerin jutusteleva kirjoitustyyli on nautinnollista ja helposti luettavaa asiatekstiä; hyvää tieteen popularisointia ilman (kvasi)tieteellisten julkaisujen outoja ilmaisuja. Niitä lukiessa voi hörähdellä, tai ainakin hymähdellä, kun Herler sanoo suoraan mielipiteensä monesta asiasta joviaalilla tyylillään.

Arkkitehti Igor Herler.

 

Jutut lukeneellekin tämänpäiväisessä esityksessä oli uutta tietoa ja pari ennennäkemätöntä kuvaa.

Näiden Edward Haldin Orreforssille muotoilemien

esineiden kuva julkaistiin ruotsalaisen Form-lehden

numerossa 7/1932 eli ennen kuin Aino Aalto viimeisteli

Bölgeblick-kilpailuehdotuksensa syyskuussa 1932.

Designmuseon museomyymälä on uudistanut myyntiartikkelien valikoimansa ja kirjallisuusvalikoima on supistunut huomattavasti. Esimerkiksi Suomalaisen lasin vuosikirjoja ei enää ole Designmuseossa myytävänä. Suomen lasimuseon myymälä toimittaa niitä Riihimäeltä postitse: https://www.suomenlasimuseo.fi/new-page-1

Oikealla on Aino Aallon muotoilema Bölgeblick-sarjan

malja ja vasemmalla Göran Hongellin muotoilema

laakeampi versio. Se on hytissä käsin driivattu tähän

muotoon samanlaisesta aihiosta kuin tuo oikeanpuoleinen.

Bölgebick-sarjan versioista kannattaa lukea Igor Herlerin

hieno artikkeli Suomalaisen lasin vuosikirjasta 2018.

Tätä karahvia on Karhula-Iittala myynyt Aino Aallon

nimellä, vaikka hänellä ei ole ollut mitään tekemistä

sen kanssa. Sen on muotoillut Göran Hongell, jonka

suunnittelupiirustuksen kuva on julkaistu Suomalaisen

lasin vuosikirjassa 2018.

Aino Aallon muotoilema Riihimäen kukka on kirjattu

Alvarin ja Ainon yhteistyöksi. Tuota neljän astian

kokonaisuutta valmistettiin kolmea eri kokoa.

Tuosta pienimästä versiosta tunnetaan vain tämä

kolmen yksilön kokonaisuus. Suomen lasimuseo

lainasi kokoelmiinsa kuuluneen teoskokonaisuuden

Designmuseolle näyttelyyn vuonna 1998. Sitä ei

koskaan palautettu Riihimäelle, eikä sen kohtalosta

ole mitään tietoa. Lisää aiheesta voi lukea Igor
Herlerin artikkelista "Aviopari Aalto ja Oy. Riihimäen
lasikilpailu 1933", joka on julkaistu Suomalaisen
lasin vuosikirjassa 2015.

 

Vicke Lindstrandin Orreforssille muotoilemia

”jäälasi”-esineitä vuodelta 1935. Ne ovat

saattaneet vaikuttaa Alvar Aallon vuoden

1937 Pariisin maailmannäyttelyyn

muotoilemiin esineisiin. Lue lisää aiheesta

Suomalaisen lasin vuosikirjasta 2017.

Kuvassa vasemmalla ison Aaltomaljakon vieressä on

neljä pientä Aaltomaljakkoa, joiden Karhulan tuote-

numero oli 9751. Tämän version olemassaolo oli

unohtunut kunnes muutama vuosi sitten kaksi sellaista

ilmaantui huutokauppaan. Niistä ei ole ollut tiedossa

vanhoja valokuviakaan, mutta Igor Herler on nyt

löytänyt tämän kuvan vuoden 1939 asuntonäyttelyn

kuvien joukosta. Tästäkin voi lukea lisää Suomalaisen

lasin vuosikirjasta 2017.