Lynda Addisonin Unikon päivä.

Lynda Addison: Unikon päivä.

Yhteensulatettu, silkkipainettu lasi 2015.

Kuva: Johnny Korkman.

Lynda Addison valmisti tämän Unikon päivä -lasityön keväällä 2015 Studio E:ssä Helsingissä. Se oli esillä Contemporary Glass Society:n järjestämässä Olisitpa täällä (Wish You were here) –näyttelyssä Ruskinin lasikeskuksessa 29.05. - 28.06.15 ja teos myytiin siellä.

Tekijä kertoo:

Vaatimuksena oli, että kaikki esille tulevat työt täytyisi valmistaa postikortin kokoon, jotta ne voitaisiin panna esille laajana pintana, postikorttiseinäksi.

Valmistin "In memorium"-työn, mustareunaisen kortin, jossa oli kirje kotoa sotilaalle rintamalle, ja sen alle "Unikko"-aiheen (muistuttamaan sodan uhreista). 
Teoksen toisella puolella on kirjeen kirjoittaneen rakastavan vaimon kuva, toivotuksin "olisitpa täällä".

Lynda Addison: Unikon päivä.

Yhteensulatettu, silkkipainettu lasi 2015.

Kuva: Johnny Korkman.

Näyttely oli osa International Festival of Glass –tapahtumaa, joka järjestettiin viime vuonna kuudennen kerran Stourbridgessa Englannissa.

Vuodesta 1998 Suomessa asuneesta Lynda Addisonista on julkaistu aukeaman juttu (s. 76-77) Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2014.

 

Tapahtumasta lisää:

http://www.ifg.org.uk

https://www.facebook.com/pages/International-Festival-of-Glass-2012/228153337240499

http://www.cgs.org.uk/

Vihreästä karahvista kaivataan tietoja



Kulmikkaan karahvin runko-osan korkeus on noin 17 cm.

Sen kyljet on kovertuneet sisäänpäin. Pelkistetty muoto

yhdistettynä voimakkaan vihreään kuplaiseen lasimassaan

on varsin maskuliininen yhdistelmä.

Syvänvihreästä rakkolasista valmistettu karahvi on tyhjä ja ilman tulppaa, vaikka on vasta juhannusaaton iltapäivä. Tunnistaako kukaan muotoilijaa tai valmistajaa ? Riihimäellähän käytettiin tämän tapaista lasimassaa 1940-luvulla.



Kaj Franck on suunnitellut myös karahvin, jonka suu on

yläkulmassa. Se on kuitenkin muuten ihan toisenlainen,

värittömästä lasista tehty ja kaiverruskoristeltu.

Franck muotoili sen karahvin Iittalalle 1947.

Rauhallista Juhannusta

Osa suomalaisista on jo aloittanut juhannuksen vieton ja oikeinhan se onkin: tänään on perinteisen kalenterin mukaan juhannusaatto. Nimipäiväkalenterin mukaan on Aaton päivä ja huomenna vietetään Jussinpäivää. Jos historiassa mennään vielä taaksepäin, niin alun perin muinaisuskonnollista juhannusta vietettiin kesäpäivän seisauksen ajankohtana, mikä tänä vuonna oli viime tiistaina 21.6. Katolinen kirkko siirsi juhannuksen vietettäväksi puoli vuotta ennen joulua eli 24.6. Virossa ja Norjassa tuo on edelleen juhannuksen ajankohta. Suomessa juhannusta on vuodesta 1955 alkaen vietetty lauantaina, joka on kesäkuun 20. ja 26. päivien välissä eli siitä alkaen se on aina ollut viikonloppuna, eikä se ole enää ollut sidottuna Jussinpäivään. Ruotsissa on sama käytäntö kuin Suomessa.

Kristallimaljan korkeus on 58 mm,

pituus 110 mm ja leveys 54 mm.

Suomalaisen juhannukseen viettoon on usein liittynyt vesillä olo ja tietysti romantiikka kuuluu asiaan. Viihdeteollisissa tuotteissa usein käytetty romantiikan ilmentymä on gondolilla risteily kuutamossa kuten oheisessa lasiesineessä.

 

Göran Hongell muotoili paljon lasiesineitä, joihin

myöhemmin lisättiin hyvin monenlaisia hiontakuvioita.

Useissa tällaisissa pienissä Karhulan lasitehtaan

valmistamissa kristalliesineissä on sotavuosille

päivätty signeeraus.

 

Esine on kyllä ihan suomalaista tuotantoa: pohjassa on signeeraus G.H. Karhula -41 eli Göran Hongellin suunnittelema pikkumalja sota-ajalta. Varmaan niissä olosuhteissa on ollut tarpeen päästä arkea pakoon edes ajatuksissa ja tämä esine on vienyt sitä katselevan henkilön ajatukset edes hetkeksi pois reaalimaailman ankeudesta.

Liikkukaa juhannuksena vesillä varovasti ja opetelkaa gondolin oikea käyttö, ettei tule vahinkoja.

Suomalaisen lasin vuosikirja 2016 on ilmestynyt

Suomalaisen lasin vuosikirja on

julkaistu nyt kolmannen kerran.

Suomen lasimuseon ystävät ry on julkaissut nyt kolmannen kerran Suomalaisen lasin vuosikirjan. Kirjan sivumäärä on vuosi vuodelta kasvanut, tänä vuonna teos on 160-sivuinen runsaasti kuvitettu artikkelikokoelma.

Suomalaisen lasin vuosikirjan aukeama, jolla

esitellään Helena Tynellin laajaa tuotantoa.

Tuula Poutasuon artikkeli ”Lasitaidetta ja elämää” on monipuolinen katsaus alkuvuodesta kuolleen muotoilija Helena Tynellin elämään ja uraan. Viime talvena poismenneen muotoilija Pertti Santalahden uraa Nuutajärvellä ja Humppilassa esitellään Kaisa Koiviston artikkelissa ”Muotoilua ja studiolasia”. ”Oiva Toikka ja japanilaiset fanit” on Hanna Jämsän kirjoittama artikkeli, jossa kuvataan Toikan suosioita Japanissa, missä iso vaikutus on ollut sikäläisen Scope-nettikaupan toiminnalla. Pirkko Sillanpää esittelee Espoossa vuosina 1923 – 1952 toimineen Kauklahden lasitehtaan historiaa ja tuotantoa.

Oiva Toikan suosiota Japanissa selittää

mm. nettikauppa Scopen toiminta.

 

Kirjassa esitellään Kauklahden

lasitehtaan historiaa ja tuotantoa.

 

Igor Herler on syvällisesti paneutunut Alvar Aallon lasimuotoiluun artikkelissaan ”Alvar Aallon lasitaiteen toinen ja kolmas aalto.” Herler on mm. piirtänyt toteutumatta jääneiden lasiesineiden malleja Aallon luonnosten pohjalta.

Igor Herler on perehtynyt Alvar sekä Aino Aallon

muotoilutyöhön ja esittelee selvitystyönsä tuloksia

Suomalsien lasin vuosikirjassa 2016.

 

Aarre Putro voitti tällä Olli-lasisarjalla Karhula-Iittalan

muotoilukilpailun puristelasisarjan 1932.

 

Toisessa artikkelissaan Herler esittelee Karhula-Iittalan vuoden 1932 muotoilukilpailun puristelasisarjan voittaneen Olli-lasisarjan ja sen muotoilijan Aarre Putron.

Tuttuja Kumelan lasitehtaan tuotteita,

joiden muotoilija Sirkka Kumela-Lehtonen

ei kuitenkaan ole tunnettu

Satu-Lotta Peltola esittelee satoja lasiesineitä Kumelan lasitehtaalle muotoilleen Sirkku Kumela-Lehtosen, jonka nimi on jäänyt vähälle huomiolle, vaikka hänen muotoilemansa esineet ovat laajalle levinneitä.

Samassa Kumelan lasitehtaassa valmistettiin myös kuparia ja lasia yhdisteleviä esineitä, joita esitellään Roger Peltosen artikkelissa. Myös Nanny Still muotoili kuparia ja lasia yhdisteleviä valaisimia hollantilaiselle valaisintehtaalle.

Kuparia ja lasia yhdisteleviä valaisimia ja muita

lasiesineitä valmistettiin aikanaan mm. Kumelassa,

Hollannissa ja Saksassa.

”Puristelasi ja muuttuva arki” on Viivi Alajuuman artikkeli, jossa hän kuvaa lasivalmistuksen teknisen kehityksen, muotoilijoiden taiteellisten näkemysten ja kuluttajien tarpeiden muutosta 1800-luvulta 1900-luvun puoliväliin.

Timo I. Laakso on koonnut katsauksen viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistetuista uusista lasiesineistä. 14 sivun läpileikkaus antaa monipuolisen kuvan itsenäisissä lasistudioissa sekä Iittalan lasitehtaassa valmistetuista esineistä.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistettuja

uusia lasiesineitä esitellään vuosikirjassa laajasti.

 

Sini Majurin ja Marja Hepo-ahon kirjoittama ”Studiolasi on tulevaisuuden taidemuoto” täydentää kuvaa suomalaisen lasinvalmistuksen ajankohtaisesta tilanteesta.

Kaisa Koivisto esittelee artikkelissaan Suomen lasimuseon lasikokoelmien keräämisen vaiheita museon 55-vuotisen historian ajalta. Harri Korkkula on haastatellut lasimuseon perustamiseen keskeisesti vaikuttaneen Eero Hillin tytärtä. Jutussa luodaan kuvaa lasimuseolle omistautuneesta ja sen ensimmäisenä johtajanakin toimineesta aikaansaavasta miehestä. Hillin tytär Maija de Groot muistelee kirjassa myös aikaa Nanny Stillin lapsenlikkana Brysselissä vuonna 1961.

Viime vuoden vuosikirjassa esiteltiin toimintansa jo lopettanutta Karhulan lasimuseota. Tänä vuonna vuorossa on toinen Ahlströmin lasiteollisuuden aikanaan perustama tehdasmuseo eli Iittalan lasimuseo. Nykyään se toimii Designmuseon alaisuudessa nimellä Designmuseo Iittala. Sirkka-Liisa Löflundin artikkelissa esitellään museon toimintaa sen perustamisesta 1971 vuoteen 2005 asti. Löflund on tehnyt merkittävän työn museon perustamisvaiheen tietojen ja kuvamateriaalin keräämisessä yhteen.

Samassa rakennuksessa Iittalassa aloitti toimintansa vanhojen lasiesineiden kauppaan erikoistunut Lasikammari-liike 1986. Tänä keväänä 20 vuotta täyttänyt liike toimii nykyään Helsingissä. Kauppias Gittan Kokon henkilökuvan on kirjoittanut Jyrki Winter.

Nuutajärven lasikylän toimintaa vuonna 2014 tapahtuneen lasitehtaan lopettamisen jälkeen kuvataan usean jutun kokonaisuudessa. Marja-Leena Salo esittelee monipuolisesti kuvitetussa jutussa lasikylän kolmatta elämää. Marika Kinnunen kuvailee Nuutajärven Galleria Osuuskunnan toimintaa ja Sara Hulkkonen esittelee Nuutajärvellä tapahtuvaa lasialan koulutusta. Loppukesällä lasikylää elävöittää Lasivitriini-tapahtuma, jonka traditioista Risto Aalto on kirjoittanut. Myös viimeisimmän Kaj Franck muotoilupalkinnon saanut Markku Salo on esittelyssä.

 

Suomen lasimuseon toimintakertomus

viime vuodelta on laajasti kuvitettu.

 

Kirjassa on mukana Suomen lasimuseon ystävät ry:n toimintakertomus vuodelta 2015 ja sen ohessa kuvallinen juttu yhdistyksen 30-vuotisjuhlista, jotka järjestettiin viime syksynä. Myös Suomen lasimuseon toimintakertomus on julkaistu runsaasti kuvitettuna versiona. Lisäksi kirjassa on poimintoja viimeksi kuluneen vuoden aikana kotimaisissa laatuhuutokaupoissa myydyistä mielenkiintoisista lasiesineistä vasarahintoineen.

 

Kirjassa esitellään poimintoja kotimaisten

laatuhuutokauppojen mielenkiintoisista

lasiesineistä vasarahintoineen.

 

Kirja on 160-sivuinen nelivärinen teos, sivukoko on hieman madallettu A4. Painos on 1500 kappaletta. Kirjan on julkaissut Suomen lasimuseon ystävät ry ja kaikki sen noin 900 jäsentä saavat kirjan jäsenetuna. Kirjaa myydään Suomen lasimuseon myymälässä 20 eurolla.

Kirja on tehty talkootyönä ja sen ovat koonneet Timo I. Laakso ja Jyrki Winter. Graafinen suunnittelu on Maara Kinnermän.

Kirjan ja muun toimintansa tuotoilla yhdistys tukee Suomen lasimuseon toimintaa.

 

Laajasti kuvitetun vuosikirjan sisältö on monipuolinen.

 

Kuvia Aitoon antiikki- ja keräilymessuilta

Tällaisena sateisena kesäpäivänä oli aikaa ajella Aitoon Honkolaan. Tämä Aitoon VPK:n huvialue tunnetaan parhaiten Aitoon Kirkastusjuhlista. Tuolla juhlalla oli alun perin 1880-luvun lopulla kirkollinen sisältö, mutta 1960-luvulla se oli jo tunnettu rock-tapahtuma, jossa kirkasta otettiin pullon suusta. Sittemmin meno on siistiytynyt.

ExpoNovan Keräilykuume antiikki- ja keräilymessut on järjestetty pari kertaa aikaisemmin, mutta aikaisemmin ajankohta oli elokuussa.

Vanhasta kansakoulusta on peruskorjattu juhla- ja kokouspaikka, joka on tapahtuman keskus, mutta myyntipaikkoja on myös ulkona ja alapihalla sijaitsevassa vanhemmassa tanssipaikkarakennuksessa, joka nykyään kulkee Rokkiliiterin nimellä. Sinne vaan ei ollut päärakennuksen luona mitään viittaa, joten tapahtumavieras saattoi lähteä pois paikalta ymmärtämättä käydä myös siellä.

Sateisen sään vuoksi osa ulkopaikoille tulossa ollut myyjä perui tulonsa, mutta kyllä ulkomyyjiäkin oli. Varsinkin niillä paikoilla oli myyjiä, jotka eivät kierrä muissa eteläisen Suomen messutapahtumissa. Heillä olikin sellaisia esineitä, jotka poikkesivat tällaisten tapahtumien tavaravalikoimien valtavirrasta.

Messut jatkuvat huomenna sunnuntaina klo 10 – 16.

www.kerailykuume.fi