1960-luvun alkupuolella maitoa myytiin
elintarvikeliikkeissä lasipulloissa, vahatuissa kartonkitölkeissä ja irtomaitona asiakkaan mukanaan
tuomaan astiaan, joka oli usein kolmen tai viiden litran alumiininen maitohinkki.
1960-luvulla karjatiloja ja meijereitä oli suuri määrä
tasaisesti joka puolella maata, jolloin kuljetusmatkat olivat lyhyitä.
Maitotuotteetkin olivat silloin lähiruokaa. Vaikka litran lasipullo on painava,
niin lyhyillä kuljetusetäisyyksillä sillä ei ollut niin suurta merkitystä.
Kerma myytiin samankaltaisessa 2 dl:n lasipulloissa. Silloin ei ollut yhtä
laajaa valikoimaa maitotuotteissa kuin nykyään, kulutusmaito kattoi myynnistä suurimman
osan.
Tässä pullossa on tekstiä kyljessä eli se on ilmeisesti liittynyt
johonkin Valion kampanjaan. Yleensä valmistaneen meijerin nimi löytyi
alumiinisesta korkista, muutoin pullot olivat kaikilla samanlaisia.
1960-luvun puolivälin jälkeen irtomaidon myynti kaupoissa
lopetettiin ja pullotkin poistuivat valikoimista. Tilalle tulivat uutena
pakkausmuotona muoviset maitopussit vahattujen kartonkitölkkien rinnalle muutamaksi vuodeksi.
 |
Maitopakkausvalikoimaa
1960-luvun puolivälin jälkeiseltä ajalta. Maitopussit tulivat markkinoille
1967.
|
1970-luvun jälkeen meijerituotteiden valmistaminen ja
kuluttaminen on muuttunut paljon. Nyt on tarjolla vain perinteisiä kartonkitölkkejä
ja tiiliskivipakkauksia. Pakkaukset ovat kevyitä, mutta ensin raakamaito
saattaa matkustaa satoja kilometrejä meijeriin tankkiautossa ja sitten
meijeristä keskusliikkeen varaston kautta myymälään pahvipakkauksessa ehkä
vieläkin pidemmän matkan. Kuluttajatuotteita valmistavia meijereitä ei ole
kovin montaa, mutta maito-, piimä- ja kermalajeja on iso kirjo.
Eikä pakkauslasia enää valmisteta Suomessa ja lähiruuasta puhutaan nyt, kun sitä enää ei ole tarjolla maitotuotteiden osalta kuin muutamalla pikkumeijerin paikkakunnalla.