Uusi kirja: Mikä arvoksi antiikille, taiteelle ja vanhoille tavaroille ?

Tuija Peltomaan Suomen oloihin soveltaman ja kirjoittaman Mikä arvoksi antiikille, taiteelle ja vanhoille tavaroille ? –kirjan on kustantanut JK-Publishing Oy.

Varmaan moni vanhojen lasiesineiden keräilijä on miettinyt miksi samanlaisella esineellä on monta erilaista hintaa ostopaikasta ja –ajankohdasta riippuen. Moni pidempään lasiesineiden keräilyä harrastanut, tai alan kauppias, saa välillä turhankin usein vastata alaa tuntemattomien ihmisten tiedusteluihin siitä, minkä arvoinen kyselijän oma lasiesine on. Tässäkin tulee vastaan monen eri hinnan erot; onko kyseessä hinta, jonka esineen omistaja todennäköisesti saisi, jos myisi esineen – vai tarkoitetaanko hintaa, jolla esineen voisi ostaa – nehän ovat harvoin sama asia. Myyntikanavasta riippuen kauppahinnasta osa jää myyntikanavan kulujen peittämiseen ja kauppapaikasta riippuen ostajakin maksaa osan kaupanteon kuluista, näinhän on esimerkiksi huutokaupoissa.

Muuan muassa tämän kaltaisia asioista pohditaan uudessa Mikä arvoksi antiikille, taiteelle ja vanhoille tavaroille ? –kirjassa. Christine Hansson on kirjoittanut alun perin Vad är det värt ?-nimellä Ruotsissa vuonna 2011 julkaistun teoksen, josta Tuija Peltomaa on tehnyt Suomeen sovitetun ja päivitetyn version.

Sitaatti kirjan takakannen tekstistä, joka esittelee kirjan sisältöä:

Istutko tietämättäsi aarteiden keskellä? Mistä tiedät, onko vanha maalauksesi alkuperäinen? Miksi yksi lasimaljakko maksaa huutokaupassa satoja euroa ja toinen myydään kirpputorilla muutamalla kympillä? Mitä teet, jos saat perinnöksi esineitä, joista et tiedä mitään? Nyt saat asiantuntijoilta käytännön ohjeita antiikin ja taiteen ostamiseen, myymiseen ja arvioimiseen.

Tässä kirjassa vertailemme ja tutkimme niitä esineitä, joista usein kysytään. Annamme tietoa huonekaluista, tekstiileistä, keramiikasta, jalometalleista ja muista metalliesineistä, taiteesta, kirjoista, vintage-muodista ja koruista. Mitä ne maksavat? Ovatko ne arvokkaita? Mikä vaikuttaa niiden arvoon ja kysyntään? Mitä asiantuntija katsoo, kun hän arvioi antiikkia ja taidetta? Vinkkimme ovat käyttökelpoisia kaikille, jotka kiertelevät antiikkiliikkeissä ja -messuilla, huutokaupoissa ja kirpputoreilla tai ovat itse myymässä vanhoja esineitään.

Tämä kirja auttaa vertailemaan hintoja sekä liikkumaan antiikkiostoksilla Suomessa, Ruotsissa ja nettihuutokaupoissa. Mukana on myös tuhti tietopaketti alan harrastajille ja ammattilaisille: suomalaiset hopealeimat vuoteen 1960 saakka, kuvakooste Arabian rakastetuimmista lautasmalleista, tietoa grafiikan merkinnöistä, lista venäläisistä emigranttitaiteilijoista Suomessa, luettelot modernin lasin, keramiikan, huonekalujen ja valaisinten valmistajista ja suunnittelijoista sekä tietoa jalometalleista, timanteista ja suomalaisesta salonkimuodista.

Viime vuosina markkinoille on tuotu kirjoja, esimerkiksi sisustamiseen liittyviä, jotka on vain käännetty suomeksi sovittamatta niitä mitenkään täkäläisiin oloihin. Voi kysyä, että miten paljon hyötyä on suomalaiselle lukijalle sisustusoppaasta, jossa on vain englantilaisia huonekaluja ja koriste-esineitä, joita Suomessa on lähes mahdoton ostaa.

Tuija Peltomaa on tehnyt ison työn kirjoittaessaan kirjan suomalaista esineistöä ja täkäläistä hintatietoutta sisältäväksi.

Kirjassa on jaksot huonekaluista, matoista ja tekstiileistä, keramiikasta, lasista, jalometalleista ja muista metalliesineistä, tauluista ja muista taide-esineistä, kirjoista sekä yksi yhteinen luku vaatteista, koruista ja asusteista. Jaottelu vastaa pitkälti alan myyntitapahtumissa tarjolla olevien esineiden kirjoa, mutta vanhat lelut puuttuvat ja ehkä aika ei ole vielä kypsä vintage- ja retroesineistön laajemmalle esiin nostamiselle perinteisempien esineluokkien rinnalle. Toki joitakin vintage-esineitä on kirjan vaatteita ja asusteita esittelevässä luvussa, mutta 1960- ja 70-lukujen muovitavarat ja muut arkiset esineet eivät sisälly teoksen valikoimaan. Ilmeisesti rajaus on tehty huutokauppojen ja antiikkiliikkeiden valikoimien mukaan. Vintage- ja retrotavarat ovat vielä toistaiseksi myynnissä marginaalissa eli vanhojen tavaroiden messuilla ja markkinoilla sekä kirpputoreilla.

 

Aukeamakuva kirjan lasiesineitä esittelevästä luvusta.

Lasiesineitä koskevia sivuja on kirjassa 15 kpl, kun yhteensä kirjassa on 256 sivua. Kun tämä jakso kiinnostaa tässä yhteydessä eniten, niin tähän lasinkeräilijöille läheisimpään sisältöön suhteutuu väkisinkin kaikkein kriittisimmin. Suomalaisen lasinvalmistuksen taustaa ja historiaa käsitellään vain esine-esimerkkien kautta. 25 esimerkkiä ei ihan riitä antamaan kattavaa kuvaa, jonka perusteella lukija voisi arvottaa omia esineitään. Ehkä tämä toimii kuitenkin yleiskäsityksen saamiseksi ja lasiesineistä kiinnostunut siirtyy sitten kirjan ohjeiden mukaisesti etsimään laajempaa hintatietoutta netissä olevien huutokauppatalojen toteutuneiden vasarahintojen listauksista.

Kirjan vahvuus on siinä, että sen avulla saa tiiviissä paketissa kokonaiskäsityksen millaisia esineitä ja mihin hintaan on myyty Suomessa ja Ruotsissa eri antiikkiesineiden kategorioissa. Harvoinhan keräilijä katselee myyntitapahtumissa vain omaan keräilyynsä liittyviä esineitä. Kyllähän sitä tulee ihailtua myös sellaisiakin tavaroita, joita ei ole itse hankkimassa. Omasta keräilyalasta ei jonkin aikaa keräilyä harrastanut todennäköisesti saa tästä kirjasta paljon lisätietoa, mutta hyvän yleiskäsityksen saamiseksi muista keräilykohteista voi kirjaa suositella vanhojen lasiesineiden keräilijöille ja kaikille muillekin vanhoista tavaroista kiinnostuneille.

Aukeamakuva kirjan keramiikkaa käsittelevästä luvusta.

Kirjassa on neljän aukeaman laajuinen Arabian lautasopas.

Kirjan mielenkiintoisimpia kohtia on sen alussa oleva luku esineiden arvon määrittämisestä. Siinä pohditaan juuri noita tämän jutun alussa esiteltyjä kysymyksiä.

Kirja on kovakantinen ja painoasultaan huoliteltu eli se on tarkoitettu kestämään aikaa, mutta vanhojen tavaroiden hinnat voivat muuttua nopeastikin. Tämän taloustaantuman aikana hintakehitys on ollut epäyhtenäistä, ei siis voi millään yhtenäisellä kertoimella muuttaa esimerkiksi vuoden 2011 huutokauppahintoja vaikkapa ensi vuonna silloin vallitsevaan hintatasoon. Jo nyt on nähty monien tavanomaisten taidelasiesineiden hintojen laskeneen jo pari vuotta, kun samaan aikaan kaikkein harvinaisimmat esineet ovat kallistuneet selvästi. Joidenkin suunnittelijoiden esineet ovat saaneet tilapäisen hintapiikin merkkivuoteen liittyvien kirjojen ja tv-ohjelmien avulla. Tällainen hintatietous kirjan muodossa julkaistuna sisältää riskin nopeastakin vanhentumisesta. Vielä ei ole kehitetty painettua kirjaa, jonka sisältöä voisi jälkikäteen päivittää. E-kirjahan tuo tulevaisuudessa mahdollisuuden päivittää kirja myöhemmin vähän samaan tapaan kuin navigaattoreihin ladataan uutta karttatietoutta ja pidetään laite ajan tasalla ostoajankohdan jälkeen.

Kirja on hyvä lisä toistaiseksi kovin suppeaan suomalaisia antiikkiesineitä käsittelevien teosten valikoimaan. Se on ensimmäinen, jossa vanhoista esineistä kirjoitetaan niiden arvon kautta. Voi hyvin uskoa, että lähestyvän joulun alla kirjaa myydään hyvin, sillä laaja-alaisuutensa vuoksi se sopii annettavaksi lahjaksi, sillä kukapa ei olisi kiinnostunut edes jostain vanhojen tavaroiden osa-alueesta ?

Stillin Meripihkasarja jäi myymättä Bukowskilla

Bukowskin modernin huutokaupassa oli eilen tarjolla näyttävä sarja Nanny Stillin suunnittelemia Meripihkasarjan esineitä, joista oli juttu eilen tässä blogissa. Huutokaupassa annettu korkein summa ei ylittänyt myyjän asettamaa pohjahintaa ja esineet jäivät myymättä.

Nanny Stillin Meripihka-sarjan esineitä

Nanny Still suunnitteli Meripihka-sarjan Riihimäen lasille vuonna 1953 ja niitä valmistettiin ainakin vuoteen 1957 asti. Sarjaan kuuluu ainakin seuraavat: kaksi erikokoista lautasta/tuhka-astiaa, kaksi erikokoista kuppia eli munakuppi ja tupakan tarjoilukuppi, pullea maljakko eli Tippa ja kaksi erikokoista solakampaa maljakkoa. Esineiden pintakäsittely on tehty hiekkapuhaltamalla ja hapottamalla.


Nämä Meripihka-sarjan esineet myytiin Lasipäivän 2012 huutokaupassa Suomen lasimuseossa Riihimäellä.

Kuva: http://www.suomenlasimuseonystavat.fi/tapahtumat/lasipaiva/menneet/2012_SLMY_hk-luett_web.pdf Seuraava Lasipäivä huutokauppoineen järjestetään 25.1.2014

 

Harva on päässyt näkemään millaisia nuo Meripihka-sarjan esineet ovat ennen pintakäsittelyä. Ohessa on kuvia kahdesta tuohon sarjaan kuuluvasta esineestä eli pienemmästä maljakosta ja munakupista.

 

Nanny Still´in muotoilemat ja Riihimäen Lasin valmistamat Meripihka –sarjan esineet, joiden pinta on käsittelemättä.

 

Hämeenlinnassa antiikki- ja keräilymarkkinat ensi viikonloppuna 16.11. - 17.11.2013

Keräilijät, kauppiaat ja keräilyalan yhdistykset kokoontuvat nyt neljättä kertaa Hämeenlinnaan Hämeenkaaren urheilutaloon Laatumessujen järjestämään valtakunnalliseen myynti- ja näyttelytapahtumaan.

Tapahtumaan on ilmoittautunut 50 näytteilleasettajaa (tilanne 7.11.). Mukana on alan kauppiaita myyntivalikoimiensa kanssa, keräilijöitä myymässä oman keräilynsä liikoja ja alan yhdistyksiä arvioimassa keräilykohteita ja neuvomassa markkinavieraita. Vastaaviin antiikkimessutapahtumiin verrattuna nyt on mukana enemmän yksityisiä myyjiä sekä alan yhdistyksiä ja vähemmän ammattilaisia.

Myynnissä on entiseen tapaan salien täydeltä monipuolisesti erilaista wanhaa ja nostalgista tavaraa, esim. antiikkiesineitä, lasia, astioita, keramiikkaa, hopeaa, koruja, kelloja, rahoja, postimerkkejä, postikortteja, kirjoja, militariaa, keräilyleluja, vanhoja tekstiilejä, yms. keräilyllistä tavaraa.

Keräilyalan yhdistykset tarjoavat osastoillaan neuvontaa ja arviointia sekä tietoa alan yhdistystoiminnasta. Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry:n ja Riihimäen Postimerkkeilijät ry:n yhteisosastolla on näyttely vanhoista Riihimäki- ja Hämeenlinna-aiheisista postikorteista. Etelä-Hämeen Numismaatikot ry:n osastolla arvioidaan rahoja ja muita numismaattisia kohteita ja Exlibris Aboensis ry:n osastolla saa tietoa kirjanomistajamerkeistä.

 

Lisätiedot tapahtumasta: www.laatumessut.com

 

Tapahtuma järjestetään siis Hämeenkaaren urheilutalossa osoitteessa Hämeensaarentie 3 ja se on avoinna yleisölle lauantaina 16.11. klo 10-16 ja sunnuntaina 17.11. klo 11-15. Tapahtumaan on pääsymaksu; pääsylippu aikuisilta maksaa 6€ ja perhelipun saa 12€:lla. Perhelipulla pääsee sisään saman perheen kaksi aikuista ja kaikki perheen alle 18-vuotiaat lapset. Alle 15 vuotiaat pääsevät maksutta sisään aikuisen seurassa.

Molempina markkinapäivinä kaksi viimeistä tuntia pääsee sisään alennetulla hinnalla, silloin aikuiset maksavat 4€ ja perheet 8€. Cafe Pannun markkinakahvio palvelee asiakkaita molempina päivinä. Hämeenkaaren pihalla ja viereisellä Hämeensaaren parkkialueella on runsaasti paikoitustilaa markkinavieraiden autoille.

 

 

Tunnistaako kukaan ?

Oheisessa maljakossa on aika abstrakti pintakoristelu; se kuvaa ehkä vedenalaista (rakko)leväkasvustoa tai sitten kasveja maan päällä. Kuviot ovat aika syvät, mutta eivät niin syvät kuin Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin esineiden ”syväkaiverrus”. Kun oheisen kuvan suurentaa, niin huomaa että kirkkaammissa kohdissa lasin pintatekstuuri muistuttaa metalliesinettä, joka on pakotettu vasaroimalla. Maljakon korkeus on 21 cm ja halkaisija 13 cm.

Osaako kukaan antaa vinkkiä muotoilijasta, valmistajasta tai valmistusajankohdasta ?

Tästä maljakosta kaivataan tietoa Lasinkeräilijän Blogin ”vertaistukiverkostolta”.

Wanhan Sataman messuilla vilkasta

Helsingin Katajanokalla alkoivat tänään kaksipäiväiset Pro-Messut Oy:n järjestämät Helsingin Antiikki- ja taidemessut. Paikalla on noin 100 näytteilleasettajaa, joiden nimilista löytyy netistä: http://pro-messut.fi/tulevat-messut

Tapahtumaa markkinoidaan alan ykköstapahtumana ja kyllähän se talvikauden sisätapahtumien osalta sitä onkin. Helsingin Messukeskuksen Salonki-tapahtumassa oli reilut 40 näytteilleasettajaa, Kaapelitehtaalla oli vajaat 40 myyjää.

Tänään lauantaina on pyhäpäivä, jolloin kaupat ovat kiinni ja tämäkin osaltaan sai aikaan sen, että koko aamupäivän messuvieraita tuli paikalle koko ajan lisää. Marraskuun alussa ei enää vietetä viikonloppuja niin paljon maaseudulla kuin aikaisemmin syksyllä sekä puolen päivän aikoihin alkanut tihkusade rajoitti ulkoilua ja nämäkin asiat vaikuttavat messutapahtuman eduksi. Perinteiseen tapaan messujen avautumista odotti lähes sadan ihmisen joukko, mutta vielä puolen päivän jälkeenkin Wanhan Sataman tapahtumakeskukseen piti ajoittain jonottaa sisälle.

Helsingin Messut Oy Wanha Satama on nykyään osa Suomen Messut konsernia eli se on tavallaan Messukeskuksen sivutoimipiste. Wanhan Sataman kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.wanhasatama.com/Sivut/default.aspx

Ohessa on kuvia tapahtumasta, joka jatkuu huomenna sunnuntaina klo 10 – 17.

Wanhan Sataman messujen avautumista odottavia asiakkaita

 

Tapio Wirkkalan muotoilema Kalvolan kanto –taidelasi, joka on valmistettu kuplaisesta ja violetin värisestä ”huurrelasista”.

Ruuhkaa Piijuskan osastolla.

Riihimäen punaista lasia

Lempäälän Antiikin lasivalikoimaa.

Lempäälän antiikin osastoa tässäkin kuvassa.

Jussi Niskakoski osastollaan.

Aimo Okkolinin Lumpeenkukan harvinainen väriverhoversio.

Ars Julikan lasiesineitä.

Antti Salmenlinnan suunnitteleman Seitsemän veljestä –maljan sinistä versiota on tarjolla harvemmin.

Old Artin osastoa.

Old Artilla on perinteiseen tapaan klassikkoja vitriinissä.

 

Aarreaitan osastoa.

Kauklahden lasitehtaan valmistama pieni kristallimalja kuvassa oikealla. Tavallisestihan näissä on joku esittävä kuva, mutta tämä on viivahiottu ympäri esineen. Kuvilla varustetuissa on esineissä on yleensä tehtaan nimen lisäksi kaivertajan nimi, mutta tässä on pelkkä tehtaan nimi. Tapio Wirkkala on käyttänyt paljon viivahiontaa esineittensä pintakoristeluna 1950-luvulla, mutta oliko hän ensimmäinen vai mistä tuo koristelutapa on tullut Suomeen ?

Arisdesign´in osaston lasiesineitä.

 

Kolmen Kolikon lasiesineitä.

 

Kaunis naisfiguuri Tmi Heikki Jääskön pöydällä.

 

 

 

 

Lasiesineitä Bisarrin hyllyssä.

Punaista Bisarrin pöydällä.

Bisarrin osastolla ovat nämäkin esineet.

Antiikkiliike R.Muurin osastoa.

Joulutavaraa ei ole kovin paljon tarjolla messuilla, vaikka pikkujouluaika jo lähestyy. Nämä löytyvät Old Times´in osastolta.

Galleria EuroArt & Antikin osastoa.

Saman osaston esineitä tässä vitriinissä.

Tungosta Ajanpatinaa –liikkeen osastolla.

Polyteknikkojen kuoron johtajalle tehty lahjapullo Ajanpatinaa-osastolla.

Näyte Pekantikin osaston lasiesineistä.

 

Pekantikin vitriinin esineistä harva kiinnitti ensimmäiseksi huomiota pieneen pikariin, joka kuvassa keskellä.

 

Pikarin kyljessä on valmistusvuosi 1771 ja sen oletetaan olevan Åvikin lasitehtaan valmistama. Samanlainen pikari on Suomen Kansallismuseossa Claes Norstedtin kokoelmassa. Åvikin lasitehdas toimi Somerolla 1748 - 1833: http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%85vikin_lasitehdas 

Ryyppypikarin maalauskoristelu näkyy tässä kuvassa paremmin.