Aamusade haittasi Loimaan Rompepäivää

 

Sateen loppumisen jälkeen käytävät täyttyivät ostajista koronaa edeltäneen ajan tapaan.

Vielä perjantai-iltana Ilmantieteenlaitos ja Foreca ennustivat hyvin sateista säätä lauantaiksi Loimaalle. Varhain tänä aamuna ennusteet olivatkin muuttuneet ja sadetta oli luvassa vain alkuaamusta. Lopulta puoli seitsemältä tuli kevyt sadekuuro ja kahdeksan tienoilla toinen kuuro oli vähän runsaampi. Ennen yhdeksää sadealue oli ohittanut Loimaan ja pilvipoutaista säät oli pari tuntia, jonka jälkeen näkyi aurinkoakin.

 

Klo 7:40 moni myyjä aprikoi säätä, eikä laittanut ainakaan ihan kaikkia tavaroita pöydille.

Loimaalla ei kahtena koronavuotena järjestetty Rompepäivää. Moni koronaa edeltävältä ajalta tuttu myyjä oli tänä vuonna jäänyt pois. Pitkät tauot muuttavat ihmisten käyttäytymistä ja välttämättä vanhaan ei enää palata katkoksen jälkeen. Varmasti osaltaan aika synkät sääennusteet saivat osan monet jättämään Loimaan väliin. Myyjiä oli ehkä puolet koronaa edeltävän ajan myyjämäärästä.

 

Kupariesineitä ei viime vuosina ole paljon vanhan tavaran myyntitapahtumissa ollut tarjolla, koska kysyntä on ollut vähäistä.

Alkuaamusta asiakkaita oli paljon vähemmän kuin vastaavana ajankohtana takavuosina. Kun sää selkeni yhdeksältä, alkoi väkeä tulla runsaammin ja yhdentoista maissa käytävillä alkoi olla tungosta kuten ”vanhaan hyvää aikaan”.

 

Klo 8:04 ensimmäisen sadekuuron tauottua tavaroiden esillepano jatkui.

Rompepäivän kylkeen syntyi joitakin vuosia sitten pikkukaupungin keskustaan torille ympärille viihteellistä markkinahulinaa sisältävä tapahtuma. Kun googlaa Loimaan rompetapahtumaa, niin useimmiten päätyy tuon tapahtuman nettisivulle, missä ei kerrota mitään oikeasta rompetapahtumasta: https://rompeloimaa.fi/

Tuon tapahtuman järjestää Loimaan Kauppa ja Palvelut yhdistys – Loimaan Kauppala – jäsenyrityksineen ja yhteistyökumppaneineen. Tuo ”tivolimainen” tapahtuma on käenpojan tapaan ominut itselleen rompetapahtuman brändin.

 

Klo 8:06 myyjistä tuli paikalle vasta, kun sääennusteet muuttuivat suotuisimmiksi.

Oikean rompetapahtuman nettisivut löytyvät osoitteesta https://rompepaivat.fi/

Sen tapahtuman järjestää edelleen Peltoisten kyläyhdistys ry. Noin kolmenkymmenen vuoden ajan se on kerännyt myyjiä ja ostajia ympäri eteläisen Suomen. Takavuosina Loimaan ja Kangasalan rompepäivät kisasivat epävirallisesti Etelä-Suomen suurimman kirpputoritapahtuman maineesta.

Ennen koronavuosia nämäkin myyntipaikat olivat käytössä Loimaan rautatieasemaa vastapäätä.

Klo 8:29 taivas pimeni ja sen jälkeen alkoi toinen sadekuuro.

Kesäsade on kuitenkin vain pukeutumiskysymys.

Tyhjiä paikkoja täälläkin.

Hintalapussa sanotaan esineen olevan 1700-luvulta, mutta voiko se olla niin vanha? 1686 perustettiin Teijoon rautaruukki, mutta tuossa kyltissähän on napin kuva ja nappitehdas taidettiin rakentaa vasta 1950-luvulla? Teijo tehtaat Oy perustettiin 1889.

 

Lasiesineiden ja muiden taideteollisuustuotteiden osuus myyntiartikkeleista oli pienempi kuin kolme vuotta sitten.

Paljon enemmän oli myyjiä vuonna 2019 eli ennen koronaa.

Tyypillistä rompetoritavaraa.

Paikallisia tuotteita muutaman vuosikymmenen takaa.

Riihimäen Lasin valmistama sokerikko-kermakko.

Klo 10:22 käytäville alkoi muodostua pientä ruuhkaa, mikä nostaa tunnelmaa.

Aitoo antiikki & keräily 6.-7.8.2022

 

Oheiset kuvat ovat vuoden 2016 vastaavasta tapahtumasta Aitoossa.

Aitoon Honkala täyttyy viikonloppuna antiikista, keräilystä, vintagesta, retrosta, designista, ym. vanhasta keräilytavarasta. Tarjolla on mummolan muistoja ja menneiden aikojen nostalgiaa.

Suomalaiset kauppiaat yli 30 messuosastolla kattavat myyntiin valaisimia, huonekaluja, astioita, lasia, keramiikkaa, taidetta, hopeaa, koruja, kelloja, keräilykohteita, pienpainatteita, rahoja, kortteja, kirjoja, julisteita, peltipurkkeja, emalia, kultaa, vinyylilevyjä, tekstiilejä, vintage-vaatetta, asusteita, ym. ym. ym.

Vanhojen postikorttien, postimerkkien ja rahojen asiantuntijat tunnistavat ja arvioivat yleisön mukanaan tuomia kohteita.

Aikuisten pääsymaksu 6 €. Alle 18-vuotiaat keräilijät maksutta. Lauantaina ja sunnuntaina kello 15-16 välillä aikuisten pääsymaksu alennettuun hintaan 4 e.

Aitoon VPK:n kahvila palvelee ja maksutonta pysäköintitilaa löytyy sadoille autoille.


Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo, Pälkäne

6.8. lauantaina kello 10-16
7.8. sunnuntaina kello 10-16

Lähde: www.keräilykuume.fi

Aitoon Honkala on tanssilava Luopioisissa Pälkäneellä.

Se on 1956 avattu Aitoon VPK:n ylläpitämä tanssipaikka.

Siellä pidetään myös Aitoon kirkastusjuhlat.

 

Riihimäen iso kristallimalja (jatkoa)

 

Tässä blogissa julkaistiin heinäkuussa kuvia isosta kristallimaljasta, jonka pohjassa on Arttu Brummerin signeeraus: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2022/07/iso-kristallimalja-brummerin.html.

https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2022/07/lisaa-riihimaen-lasin-kristallimaljasta.html

 

Theodor Käppi hiomassa Riihimäen Lasin isoa kristallimaljaa. Kuva Espoon kaupunginmuseon julkaisemasta kirjasta Lasin aika.

Blogin lukija lähetti tiedon, että Kauklahden lasitehtaan historiaa esittelevässä kirjassa Lasin aika on julkaistu kuva Theodor Käpistä hiomassa tällaista esinettä. Kuvatekstin mukaan kuva on otettu 1948, mutta Käpin elämänkertatietojen mukaan Th. Käppi työskenteli Iittalassa vuodesta 1946 alkaen ja siirtyi Kauklahteen 1949. Kun se tehdas suljettiin 1952, niin Teodor Käppi siirtyi Riihimäelle, kuten moni muukin Kauklahdesta. Kun kuva on julkaistu Kauklahtea esittelevässä kirjassa, niin ensimmäiseksi ajattelee, että kuva on otettu Kauklahdessa työskentelevästä Käpistä. Ehkä Käpistä ei ole löytynyt kuvaa Kauklahden ajalta ja siksi olisi käytetty kuvituksena Riihimäen Lasissa myöhemmin otettua kuvaa. Mahdotonta ei kai ole sekään, että Riihimäellä tehty aihio olisi viety hiottavaksi Kauklahteen; omistihan Riihimäen Lasi myös sen tehtaan.

Kiitokset tiedosta Heikille!

LISÄYS 3.8.: 

Tuo kuva löytyy Finna.fi -palvelusta ja siellä on vähän toisenlaiset kuvatiedot, kuin Lasin aika -kirjassa: Kuva onkin otettu aikavälillä 1935–1939 Riihimäellä ja silloin Theodor Käppi työnkenteli siellä. 1939 hän perusti lasinkaivertamon yhdessä Antti Salmenlinnan kanssa Helsinkiin.

Kun kuva on ajoitettu uudelleen, niin silloin tuo malja ei taida olla se ”suurikokoinen geometrisesti hiottu malja”, josta spekuloitiin 12.7. julkaistusta blogijutussa.

Kiitokset myös lisätiedoista Heikille!