Hyvinkäällä virkeät messut

 

Kuvassa mm. Riihimäen Lasin poromaljat, taaempana Karhulan lasitehtaan valmistama Hongellin maljakkopari.

Ennen kymmentä oli Hyvinkään Wanhan Areenan oven takana pitkä jono ihmisiä tulossa tapahtumaan. Sisällä hallissa väkimäärä hajautui nopeasti eikä leveillä käytävillä näkynyt ruuhkia, joten turvaetäisyydet olivat kunnossa. Hyvinkään messut on nyt ensimmäistä kertaa kaksipäiväinen tapahtuma, joten huomenna sunnuntaina ehtii vielä täydentämään kokoelmiaan. Lasiesineitä on runsaasti tarjolla ja joukossa on myös esineitä, joita ei kovin usein myyntipöydillä näe.

Aamulla oli pitkä jono Hyvinkään vanhan villatehtaan pihalla. Kuvassa vain jono alkuosa.

Lokakuusta huhtikuun Wanha Areena on varattu urheilukäyttöön. Muuna aikana siellä järjestetään muita tapahtumia.

Etualalla Heikki Orvolan Aurora-sarjaa.

Harvoin tarjolla: Gunnel Nymanin Riihimäelle vuonna 1932 muotoileman mehuastiaston kaadin. Kaulaosa ei kuitenkaan avaudu ulospäin ja suuaukon rengas puuttuu.

Tämä tarjotin on ilmeisesti tehty tuolin istuintasosta.

Kuvassa mm. kolme Tamara Aladinin Cleopatraa.

Vasemmalla Nanny Stillin Piimämuki ja oikealla Tarantella-sarjan muki.

Harvoin näkee lelupaloautossa näin pitkiä tikkaita.

Timo Sarpanevan Arkipelago-kynttilänjalat, korkeutta peräti 30 cm.

Sarpanevan Claritaksen ”litistetty” versio.

Onko tämä madallettu versio Aimo Okkolinin Terälehdistä?

Kun rautaesiripun poistamisesta on kulunut yli 30 vuotta, niin Itä-Saksaan tavaroihin liittyviin alkaa kohdistus ”ostalgiaa”.

”Picassomainen” Michail Schilkinin suurikokoinen keramiikka-astia on ehkä tarkoitettu pyörillä olevan tarjoiluvaunun ylätasoksi.

Tässä tutkitaan Kyllikki Salmenhaaran suunnittelemaa graal-maljaa, jonka on valmistanut Kauklahden lasitehdas.

Harvoin tarjolla: Tapio Wirkkalan Tunturi-kristalliesine oli esillä Milanon triennaalissa 1951.

Etualalla Helena Tynellin Revontuli-sarjan esineitä.

Heikki Orvolan kynttilänjalka.

Orvolan oranssi trio.

Nanny Stillin Flindari-pulloja.

Taulukauppiaita näkee nykyään entistä harvemmin antiikkimessuilla.

Mm. vanhaa Arabiaa.

Etualalla Hongellin Hattu.

Oiva Toikan tuotantoa.

Karhulan kelpetsi-karahvi laseineen.

Vanhat emali- ja peltikyltit ovat haluttua tavaraa.

Pupu Tupuna -lasiesineet

 

Nuutajärven lasitehtaalla valmistettiin Pupu Tupuna –aiheisilla siirtokuvilla koristeltuja lastenastioita 1970-luvulla.

Wikipedian mukaan alun perin Pupu Tupunan loi kuulovammaisten lasten erityisopettaja Maija Lindgren. Hän käytti Pupu Tupuna nimistä pehmolelua, jonka hän oli nimennyt tyttärensä lemmikkikissan mukaan, seikkailemassa opetuksensa tukena. Pian Lindgren sai yhdessä lastenkirjailija Pirkko Koskimiehen kanssa ajatuksen tehdä Pupu Tupunan tarinasta kirja. He tekivät yhteistyönä kuusi ensimmäistä kirjaa Pupu Tupunoita, jonka jälkeen Koskimies vastasi hahmon ja tarinan kehittämisestä. Tähän mennessä on ilmestynyt lähes 40 kirjaa.

 

Syvän lautasen halkaisija on 13,5 cm ja syvyys 5 cm.

Laakean lautasen halkaisija on noin 20 cm  ja syvyys 2,3 cm.

Ensimmäinen Pupu Tupuna -aiheinen lastenkirja julkaistiin vuonna 1972. Kirjat tehtiin alun perin kuulovammaisia lapsia varten, mutta kirjojen selkeys ja herttaisuus vetosivat kaikkiin lapsiin. Moni 1970–1980-luvun lapsi oppikin lukemaan Pupu Tupunan seikkailujen ansiosta. Utelias, vikkelä ja veikeä pupu seikkaili 80-luvulla myös televisiossa osana Pikku Kakkosta.

 

Lasin korkeus on 8,5 cm ja suuaukon halkaisija 6,5 cm.

Oheiset lasiesineet on valmistettu Nuutajärven lasitehtaassa siihen aikaan, kun myös lasiesineisiin liimattiin Arabia-tarra. Tuo käytäntö alkoi 1971 ja se jatkui vuoteen 1977. Molemmat tehtaat omistanut Wärtsilä halusi lasi- ja posliiniesineet yhteisen brändin alle. Silloin tuo ei saanut hyväksyntää markkinoilla, vaan palattiin erillisiin Nuutajärvi- ja Arabia-brändeihin. Siitä ei ole kauaa, kun Iittalan lasiesineitä ja Arabian posliinia on alettu myydä Iittalan brändin alla, kun molemmat tuotemerkit omistaa Fiskars.