Vintage-design´in helmet Kaapelitehtaalla

 

 

Menneen ajan aarteet ja tyyli täyttävät jälleen Kaapelitehtaan suuren Merikaapelihallin. Kymmenettä kertaa järjestettävä Helsinki Retro & Vintage Design Expo nostaa näytteille sekoituksen monimuotoista vintagea sekä vanhaa ja kunnostettua designia.

 

Ensimmäisellä kerralla tapahtuman ei paljon poikennut valikoimaltaan muista vanhan tavaran myyntitapahtumista, joista yleisesti puhutaan antiikki- ja keräilymessuina. Kerta kerralta tapahtuman valikoima on tapahtumajärjestäjän määrätietoisella toiminnalla saatu selvästi painottumaan koko ajan enemmän retron ja vintagen suuntaan. Viime keväänä tapahtumalla oli jo selvästi oma tyylinsä ja valikoimansa – tällaisena sillä on myös omanlaisensa asiakaskunta. HRVDE eroaa selvästi Kaapelitehtaalla viikkoa myöhemmin Laatumessujen järjestämästä antiikki-, taide- ja keräilymessuista - siksi niille molemmille tapahtumille on tilausta.

HRVDE:n sadalle messuosastolle saapuu näytteilleasettajia Suomesta, Virosta, Ruotsista ja Tanskasta. Tapahtuman tuotevalikoima kattaa esineistöä 1900-luvun moderneista designklassikoista mielenkiintoisiin keräily- ja vintage-esineisiin. Vintage-tyylisestä pukeutumisesta viehtyneille löytyy laaja messuosastojen alue täynnä tyylisuunnan viehättävintä valikoimaa.

Tällä kertaa on odotettavissa tiivistunnelmainen tapahtuma. Tapahtuman kaikki mahdolliset messuosastot ja myyntipaikat on varattu. Suuren Merikaapelihallin kaikki mahdolliset lattianeliöt on tarkkaan otettu näytteilleasettajien käyttöön. Lasinkeräilijöille löytyy sekä käyttö- että taidelasin valikoimaa kymmeniltä osastoilta.

 

Helsinki Retro & Vintage Design Expo, tuttavallisemmin #HRVDE, lauantaina ja sunnuntaina
13.-14.10.2018, kello 10-16, Kaapelitehtaan Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C, 00180 Helsinki.
 

ExpoNova julkisti eilen maanantaina ensi vuoden messukalenterinsa ja siihen voi tutustua täällä:

https://www.kerailykuume.fi/messukalenteri

 

Viime kevään HRVDE-tapahtuman kuvia voi katsoa tämän blogin arkistosta:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2018/03/runsaasti-vakea-retro-vintage-messuilla.html

 

 

Kuva viime kevään HRVDE-tapahtumasta.

Nuutajärven mainos vuodelta 1983

Heikki Orvolan Nuutajärven 190-v.

juhlavuoteen muotoileman Pro Arte

filigraani –sarjan mainos Muoto-

lehden numerossa 1/1983.

 

Muoto-lehden numerossa 1/1983 on julkaistu oheinen Nuutajärven lasitehtaan sivun mainos. Lehteä julkaisi vuodesta 1979 Teollisuustaiteen liitto Ornamo, kustantajan ollessa Rakennuskirja Oy. Näiltä julkaiseminen siirtyi Grafia ry:n, Ornamo Säätiön, Taideteollisen korkeakoulun tukisäätiön ja Taideteollisuusmuseon Säätiön omistamalle Kustannus Oy Muodolle. Vuonna 2002 A-lehtiin kuulunut Image Kustannus osti julkaisuoikeudet ja muutti lehden nimeksi Uusi Muoto. Yritys lopetti lehden 2007. Syyksi ilmoitettiin, että lehti oli liian pieni, kun lukijoita oli 44.000 ja tilaajia alle 10.000 – siksi se oli pitkään tappiollinen.

 

35 vuotta sitten, vuoden 1983 ensimmäisessä numerossa sisältö on kiinnostava näin jälkikäteenkin arvioiden ja mainoksetkin sisältävät informaatiota, josta on alan harrastajalle iloa ja hyötyä vielä nytkin.



Muoto-lehden numeron 1/1983

sisällysluettelossa on nimiä,

jotka ovat edelleen ajankohtaisia.

Helsingin Erottajan paloaseman tuoppi

Lasituoppi, jonka kylkeen on hiottu pyöreitä

linssejä ja siinä on koristeellinen tinakansi.

 

Helsingin vanha paloasema valmistui 1891 Korkeavuorenkadulle lähelle Erottajaa. Sen on suunnitellut arkkitehti Theodor Höijer ja rakennus toimi kaupungin pääpaloasemana vuoteen 1975 asti. Asemalla vietettiin Helsingin palokunnan 90-vuotisjuhlia 1951 ja satavuotisjuhlia 1961. Erottajan paloasema peruskorjattiin 1978–1981 ja siinä yhteydessä Helsingin pelastuslaitoksen palomuseolle alettiin valmistella tiloja sinne. Museon juhlalliset avajaiset pidettiin 1986.



Tinakanteen on valumuotista tullut

Helsingin vanhan pääpaloaseman kuva.

Kannen tinavalu on laadukasta työtä.

 

Oheisen lasituopin tinasta valmistettuun kanteen on kuvattu Erottajan paloasema ja siinä on ruotsinkielinen teksti ”Brandtornet Helsingfors Finland”. Onkohan sen valmistus liittynyt johonkin edellä mainittuun juhlavuoteen vai onko se vaan matkamuisto?

Erottajan paloasema alkuperäisessä

muodossaan ja teksti Brandtornet

Helsingfors Finland.

Erottajan paloasema laajennuksen jälkeen.

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Erottajan_paloasema

Tuopin kuvassa paloasema on vähän pienempi kuin nykyään eli molempiin sivuosiin on tullut yhdet ikkunarivit lisää. Siipien jatko-osat tehtiin Gunnar Taucherin vuonna 1926 laatimien suunnitelmien mukaan eli ilmeisesti tuoppi tehty ennen tuota rakennustyötä, mutta olisiko se tehty jo paloaseman ja sen tornin valmistumisen kunniaksi 1800-luvun lopulla?

 

Lasiin hiotut linssit saavat aikaan optisen efektin.

 

Tuopin korkeus tinanupin huippuun asti on noin

14 cm ja lasiosan suuaukon halkaisija on 9 cm.

  

Kädensijan yhteyteen on kaiverrettu

tuopin tilavuus eli puoli litraa.

Ella Varvion Seikkailuja



Kurkistus Varvion Surreal City –graalimaljakon sisälle.

Ella Varvio: Surreal City. Lasin-

puhaltajana New Yorkissa toimi

Joshua Raiffe.

Suomen lasimuseossa Riihimäellä on esillä reilun kuukauden ajan Ella Varvion näyttely Seikkailuja. Luonnokset, väritestit, valmistuspaikka ja yhteistyö eri lasinpuhaltajien kanssa ovat osa taideteoksen tarinaa. Näyttely esittelee lasimuotoilija Ella Varvion tähän astista oppimispolkua – avaamalla tarinaa yksittäisten taideteosten takana.

Tästä teemasta Varvio on myös kirjoittanut artikkelin, joka on julkaistu Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2018.

Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta 2015 valmistunut Varvio on erikoistunut suupuhalletun lasin tarinalliseen kuvitukseen ja erityisesti Graal-tekniikkaan. Ensimmäisen Graal-teoksensa hän suunnitteli opiskelijoiden workshopissa Etelä-Ruotsissa 2011 ja siitä lähtien hän on tutkinut sekä varioinut tekniikkaa teoksissaan, jotka on toteutettu Suomessa ja ulkomailla.

Varvio esittelemässä näyttelyään median

edustajille syyskuun alkupuolella.

 

Ella Varvio: Ladyboy. Ruotsin Pukebergissä

sen puhalsi Micke Johansson.



Vasemmalla Ella Varvion Stressed Out. Oikealla

olevan maljan nimi on Jonathan Swiftin hevonen.

Molemmissa lasinpuhaltajana Unkarissa toimi

James Carcass.

 

Näyttelytilana toimivan museon parven seinällä on

postereita, jotka esittelevät Ella Varvion seikkailuja

lasin parissa.

Lasitaiteilija Ella Varvio.

 


Ella Varvio: Sukeltaja. Maljakon

on puhaltanut Elina Piispanen

Aalto-yliopiston lasistudiossa.

Ella Varvio: Hukkunen miehen kahdet kasvot,

puhaltajana Elina Piispanen.

Ella Varvio: Nemeton –vaaseja, puhaltajina

Kari Alakoski ja Marja Hepo-aho Riihimäellä.

Ella Varvio: Tsaarin puutarhassa

on Kari Alakosken puhaltama.

Ella Varvio: Pandora. Lasin-

puhaltajana New Yorkissa

toimi Joshua Raiffe.

Varvion Uskomuspuu I ja II –teokset

ovat Kari Alakosken ja Marja Hepo-

ahon puhaltamia.

 


 

Kuva: www.ellavarvio.com

Kuvaterveiset Lahden messuilta

Lahden Jokimaan raviradan toto-hallissa järjestettiin viikonloppuna Keräilykuume antiikki- ja keräilymessut. Väkeä oli paikalla mukavasti ja lasiesineitäkin löytyi monelta pöydältä.

Sisällä totohallissa kaikki myyntipaikat oli varattu ja

yksi kauppias oli joutunut jäämään oven ulkopuolelle.

Myös alakerran käytävä oli täynnä myyntipaikkoja.

Tuulikki Juuselalla oli myynnissä raviradan

messuille hyvin sopiva Nuutajärven tuhkakuppi.

Komea hevonen on tälläkin amatsonilla ratsuna.

Erkki Käpin kaiverrustyö on vuodelta 1950.

Kerttu Nurmisen maljakko vuodelta 1980.

Vuosiluku on maalattu maljakon toisella puolella

olevaan pienempään kuvaan.

Harry Moilasen kauniin sininen maljakko.

Tämä laatikon nurkassa piileskeli erikoisen värinen

maljakko. Riihimäen uraanilasia?

Helsinki-aiheisia lautasia.

Ilmeisesti Karhulan lasitehtaan valmistama setti.

 

Pöydällinen Ajanpatinaa.

Hyllyllinen Oivalluksia.

Tätä Ajan-Muiston hyllyä hallitsi Aku Ankka.

Ja Mikkiä nauratti hatuntekijän puupää.

 

Hohto - Suomalainen hopea 1600–1830



Hohto-näyttelyn hopeaesineitä Hämeen linnassa.

 

Hohto-näyttelyn vitriineissä on hyvät selostustekstit.

 

Suomessa toimi 1600–1800-luvuilla 740 hopeaseppäverstasta. Näissä mestarit oppipoikineen takoivat kaikkea mahdollista astioista koruihin ja kirkkohopeisiin. Hämeen linnassa on esillä vielä kuukauden ajan näyttely, joka esittelee heidän töitään.

Monia lasinkeräilijöitä kiinnostavat myös muista materiaaleista valmistetut taideteollisuus- ja taidekäsityöesineet. Joissakin hopeaesineissä on myös lasista valmistettuja osia ja tässäkin näyttelyssä on muutama sellainen esine.

Hopeaseppämestari Henrik Törnström on valmistanut

tämän suolakon 1808–1816 Raahessa.

Onkohan tuo sininen lasiosa valmistettu jossain

Pohjanmaan silloisista lasihyteistä vai tuotu kauempaa?

 

Vasemmalla edessä olevan suolakon

on valmistanut hopeaseppämestari

Olof Robert Lundgren Turussa

1820­–30-luvuilla. Maitolasinen maljaosa

on koristeltu maalaamalla.

 

Näyttelyssä on esillä 217 suomalaisten hopeaseppien valmistamaa esinettä 1600–1860-luvuilta. Kolmasosa näyttelyn esineistä on Suomen kansallismuseon kokoelmista ja kaksi kolmasosaa on lainattu suomalaisten museoiden ja keräilijöiden kokoelmista sekä Nationalmuseumista Tukholmasta.

 

 

Näyttelyn yhteydessä on ilmestynyt myös Hohto – Suomalainen hopea 1600–1830-luvuilta -niminen julkaisu, joka esittelee kotimaisten hopeaseppien taidonnäytteitä asiantuntija-artikkelein sekä upein kuvin. Lähes 400-sivuisen julkaisun artikkelit kertovat kulta- ja hopeaseppien työstä mm. Helsingissä ja Viipurissa, jonka omaleimainen esinekulttuuri poikkesi muista suomalaisista kaupungeista. Lisäksi artikkeleissa käsitellään eri tyylisuuntien näkymistä sekä hopeaesineissä sekä niissä esiintyviä koristeaiheita. Julkaisu on suomen- ja ruotsinkielinen ja sitä myyvät mm. Kansallismuseon ja Hämeen linnan museokaupat.

 

Hohto-teemapäivänä lauantaina 13.10. ohjelmassa on hopeaesineiden arviointia, näyttelyopastuksia, käsityönäytöksiä ja työpajoja. Hopeaesineiden arviointia Linnantuvassa ovat antamassa Berndt Morelius ja Joachim Borgström.

Vitriineissä on myös taustatietoa

esinekohtaisen informaation lisäksi.

 

Hämeenlinnan kaupunki on syntynyt historiallisen Hämeen linnan viereen. Linnan vanhimmat osat ovat 1200-luvun lopulta. Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe vieraili linnassa 1639 ja antoi silloin päätöksen Hämeenlinnan kaupungin perustamisesta. Ruotsin kuningas Kustaa III:n määräyksestä muutettiin Hämeenlinnan kaupunki 1770-luvulla nykyiselle paikalleen. Varikkolinnoitus muutettiin vankilaksi 1837. Päälinna toimi naisvankilana vuoteen 1953 ja kehämuurirakennukset vuoteen 1972 asti. Päälinnan restaurointi museotarkoitukseen aloitettiin 1956 ja se työ valmistui 1979. Kehämuurien ja vallien entistäminen valmistui 1988. Nykyään Hämeen linna on Museoviraston alainen museo.
Lähde: https://www.kansallismuseo.fi/fi/haemeenlinna/etusivu

Hämeen linna eteläisen sisäänkäynnin parkkipaikalta nähtynä.