Helsingin Erottajan paloaseman tuoppi

Lasituoppi, jonka kylkeen on hiottu pyöreitä

linssejä ja siinä on koristeellinen tinakansi.

 

Helsingin vanha paloasema valmistui 1891 Korkeavuorenkadulle lähelle Erottajaa. Sen on suunnitellut arkkitehti Theodor Höijer ja rakennus toimi kaupungin pääpaloasemana vuoteen 1975 asti. Asemalla vietettiin Helsingin palokunnan 90-vuotisjuhlia 1951 ja satavuotisjuhlia 1961. Erottajan paloasema peruskorjattiin 1978–1981 ja siinä yhteydessä Helsingin pelastuslaitoksen palomuseolle alettiin valmistella tiloja sinne. Museon juhlalliset avajaiset pidettiin 1986.



Tinakanteen on valumuotista tullut

Helsingin vanhan pääpaloaseman kuva.

Kannen tinavalu on laadukasta työtä.

 

Oheisen lasituopin tinasta valmistettuun kanteen on kuvattu Erottajan paloasema ja siinä on ruotsinkielinen teksti ”Brandtornet Helsingfors Finland”. Onkohan sen valmistus liittynyt johonkin edellä mainittuun juhlavuoteen vai onko se vaan matkamuisto?

Erottajan paloasema alkuperäisessä

muodossaan ja teksti Brandtornet

Helsingfors Finland.

Erottajan paloasema laajennuksen jälkeen.

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Erottajan_paloasema

Tuopin kuvassa paloasema on vähän pienempi kuin nykyään eli molempiin sivuosiin on tullut yhdet ikkunarivit lisää. Siipien jatko-osat tehtiin Gunnar Taucherin vuonna 1926 laatimien suunnitelmien mukaan eli ilmeisesti tuoppi tehty ennen tuota rakennustyötä, mutta olisiko se tehty jo paloaseman ja sen tornin valmistumisen kunniaksi 1800-luvun lopulla?

 

Lasiin hiotut linssit saavat aikaan optisen efektin.

 

Tuopin korkeus tinanupin huippuun asti on noin

14 cm ja lasiosan suuaukon halkaisija on 9 cm.

  

Kädensijan yhteyteen on kaiverrettu

tuopin tilavuus eli puoli litraa.

Ella Varvion Seikkailuja



Kurkistus Varvion Surreal City –graalimaljakon sisälle.

Ella Varvio: Surreal City. Lasin-

puhaltajana New Yorkissa toimi

Joshua Raiffe.

Suomen lasimuseossa Riihimäellä on esillä reilun kuukauden ajan Ella Varvion näyttely Seikkailuja. Luonnokset, väritestit, valmistuspaikka ja yhteistyö eri lasinpuhaltajien kanssa ovat osa taideteoksen tarinaa. Näyttely esittelee lasimuotoilija Ella Varvion tähän astista oppimispolkua – avaamalla tarinaa yksittäisten taideteosten takana.

Tästä teemasta Varvio on myös kirjoittanut artikkelin, joka on julkaistu Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2018.

Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta 2015 valmistunut Varvio on erikoistunut suupuhalletun lasin tarinalliseen kuvitukseen ja erityisesti Graal-tekniikkaan. Ensimmäisen Graal-teoksensa hän suunnitteli opiskelijoiden workshopissa Etelä-Ruotsissa 2011 ja siitä lähtien hän on tutkinut sekä varioinut tekniikkaa teoksissaan, jotka on toteutettu Suomessa ja ulkomailla.

Varvio esittelemässä näyttelyään median

edustajille syyskuun alkupuolella.

 

Ella Varvio: Ladyboy. Ruotsin Pukebergissä

sen puhalsi Micke Johansson.



Vasemmalla Ella Varvion Stressed Out. Oikealla

olevan maljan nimi on Jonathan Swiftin hevonen.

Molemmissa lasinpuhaltajana Unkarissa toimi

James Carcass.

 

Näyttelytilana toimivan museon parven seinällä on

postereita, jotka esittelevät Ella Varvion seikkailuja

lasin parissa.

Lasitaiteilija Ella Varvio.

 


Ella Varvio: Sukeltaja. Maljakon

on puhaltanut Elina Piispanen

Aalto-yliopiston lasistudiossa.

Ella Varvio: Hukkunen miehen kahdet kasvot,

puhaltajana Elina Piispanen.

Ella Varvio: Nemeton –vaaseja, puhaltajina

Kari Alakoski ja Marja Hepo-aho Riihimäellä.

Ella Varvio: Tsaarin puutarhassa

on Kari Alakosken puhaltama.

Ella Varvio: Pandora. Lasin-

puhaltajana New Yorkissa

toimi Joshua Raiffe.

Varvion Uskomuspuu I ja II –teokset

ovat Kari Alakosken ja Marja Hepo-

ahon puhaltamia.

 


 

Kuva: www.ellavarvio.com

Kuvaterveiset Lahden messuilta

Lahden Jokimaan raviradan toto-hallissa järjestettiin viikonloppuna Keräilykuume antiikki- ja keräilymessut. Väkeä oli paikalla mukavasti ja lasiesineitäkin löytyi monelta pöydältä.

Sisällä totohallissa kaikki myyntipaikat oli varattu ja

yksi kauppias oli joutunut jäämään oven ulkopuolelle.

Myös alakerran käytävä oli täynnä myyntipaikkoja.

Tuulikki Juuselalla oli myynnissä raviradan

messuille hyvin sopiva Nuutajärven tuhkakuppi.

Komea hevonen on tälläkin amatsonilla ratsuna.

Erkki Käpin kaiverrustyö on vuodelta 1950.

Kerttu Nurmisen maljakko vuodelta 1980.

Vuosiluku on maalattu maljakon toisella puolella

olevaan pienempään kuvaan.

Harry Moilasen kauniin sininen maljakko.

Tämä laatikon nurkassa piileskeli erikoisen värinen

maljakko. Riihimäen uraanilasia?

Helsinki-aiheisia lautasia.

Ilmeisesti Karhulan lasitehtaan valmistama setti.

 

Pöydällinen Ajanpatinaa.

Hyllyllinen Oivalluksia.

Tätä Ajan-Muiston hyllyä hallitsi Aku Ankka.

Ja Mikkiä nauratti hatuntekijän puupää.

 

Hohto - Suomalainen hopea 1600–1830



Hohto-näyttelyn hopeaesineitä Hämeen linnassa.

 

Hohto-näyttelyn vitriineissä on hyvät selostustekstit.

 

Suomessa toimi 1600–1800-luvuilla 740 hopeaseppäverstasta. Näissä mestarit oppipoikineen takoivat kaikkea mahdollista astioista koruihin ja kirkkohopeisiin. Hämeen linnassa on esillä vielä kuukauden ajan näyttely, joka esittelee heidän töitään.

Monia lasinkeräilijöitä kiinnostavat myös muista materiaaleista valmistetut taideteollisuus- ja taidekäsityöesineet. Joissakin hopeaesineissä on myös lasista valmistettuja osia ja tässäkin näyttelyssä on muutama sellainen esine.

Hopeaseppämestari Henrik Törnström on valmistanut

tämän suolakon 1808–1816 Raahessa.

Onkohan tuo sininen lasiosa valmistettu jossain

Pohjanmaan silloisista lasihyteistä vai tuotu kauempaa?

 

Vasemmalla edessä olevan suolakon

on valmistanut hopeaseppämestari

Olof Robert Lundgren Turussa

1820­–30-luvuilla. Maitolasinen maljaosa

on koristeltu maalaamalla.

 

Näyttelyssä on esillä 217 suomalaisten hopeaseppien valmistamaa esinettä 1600–1860-luvuilta. Kolmasosa näyttelyn esineistä on Suomen kansallismuseon kokoelmista ja kaksi kolmasosaa on lainattu suomalaisten museoiden ja keräilijöiden kokoelmista sekä Nationalmuseumista Tukholmasta.

 

 

Näyttelyn yhteydessä on ilmestynyt myös Hohto – Suomalainen hopea 1600–1830-luvuilta -niminen julkaisu, joka esittelee kotimaisten hopeaseppien taidonnäytteitä asiantuntija-artikkelein sekä upein kuvin. Lähes 400-sivuisen julkaisun artikkelit kertovat kulta- ja hopeaseppien työstä mm. Helsingissä ja Viipurissa, jonka omaleimainen esinekulttuuri poikkesi muista suomalaisista kaupungeista. Lisäksi artikkeleissa käsitellään eri tyylisuuntien näkymistä sekä hopeaesineissä sekä niissä esiintyviä koristeaiheita. Julkaisu on suomen- ja ruotsinkielinen ja sitä myyvät mm. Kansallismuseon ja Hämeen linnan museokaupat.

 

Hohto-teemapäivänä lauantaina 13.10. ohjelmassa on hopeaesineiden arviointia, näyttelyopastuksia, käsityönäytöksiä ja työpajoja. Hopeaesineiden arviointia Linnantuvassa ovat antamassa Berndt Morelius ja Joachim Borgström.

Vitriineissä on myös taustatietoa

esinekohtaisen informaation lisäksi.

 

Hämeenlinnan kaupunki on syntynyt historiallisen Hämeen linnan viereen. Linnan vanhimmat osat ovat 1200-luvun lopulta. Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe vieraili linnassa 1639 ja antoi silloin päätöksen Hämeenlinnan kaupungin perustamisesta. Ruotsin kuningas Kustaa III:n määräyksestä muutettiin Hämeenlinnan kaupunki 1770-luvulla nykyiselle paikalleen. Varikkolinnoitus muutettiin vankilaksi 1837. Päälinna toimi naisvankilana vuoteen 1953 ja kehämuurirakennukset vuoteen 1972 asti. Päälinnan restaurointi museotarkoitukseen aloitettiin 1956 ja se työ valmistui 1979. Kehämuurien ja vallien entistäminen valmistui 1988. Nykyään Hämeen linna on Museoviraston alainen museo.
Lähde: https://www.kansallismuseo.fi/fi/haemeenlinna/etusivu

Hämeen linna eteläisen sisäänkäynnin parkkipaikalta nähtynä.

Kaj Franckin Rista-sarjan malja

Kaj Franckin suunnittelema Rista-

sarjan malja, jossa on Revontuli-

kaiverruskoristelu.

 

Suomen lasimuseo on koonnut vuonna 2004 kirjasen ”Suomalaista lasia – lasitehtaiden esitteitä 1950-luvulta”, mikä on hyvä lähdeteos, kun tuolta vuosikymmeneltä ei ole kovin paljoa tehtaiden kattavia luetteloita saatavilla.

Nuutajärven lasitehtaan vuoden 1953 esitteessä otsikon ”Ohutta koristelasia” alta löytyy Rista-sarjan esineitä ja niihin tehtyjen kaiverruskuvioiden vaihtoehtoja. Luettelossa on kunkin astian mallinumero ilman kirjaimia ja koristekaiverruksilla on omat numeronsa. Vaikka kirjaimet KF puuttuvat mallin numeron edestä, pidetään näitä yleisesti Kaj Franckin muotoilemina. Näitä on Amerikan vientiin signeerattu FK Notsjoe –merkinnällä, kun tehtaan nimi Nuutajärvi – Notsjö –muodossa on koettu hankalaksi amerikkalaisostajille.

Maljan korkeus on 13 cm ja suuaukon

halkaisija on 14 cm.

 

Useita kaiverruskuvioita on hyödynnetty sarjan eri astioissa samaan tapaan kuin Karhulassa kierrätettiin koristekaiverruksia eri astioissa. Nuutajärvelläkin vaihtoehtojen määrää lisättiin valmistamalla Rista-sarjan maljoja ja maljakoita eri värisinä: väritön/kirkas, vihreä ja harmaa.

Osa muista Rista-sarjan esineistä löytyy kuvasta, joka on julkaistu tässä blogissa 22.8.:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2018/08/nuutajarven-lasivitiini-tapahtuma.html

Revontuli-koristekaiverrus on

yksi versio 1950-luvulla

suositusta viivahionnasta.

Toikan maalauskoristeltu lasimaljakko

Oiva Toikan muotoilema maljakko,

jonka korkeus on 175 mm ja suuaukon

halkaisija on 73 mm.

 

Melkein mustan maljakon toisella

puolella on pienempi koristekuvio.

 

Oiva Toikka on lasimuotoilijan uransa alkuvaiheessa suunnitellut ensimmäisenä lasiesineenään Nuutajärvelle maljakon, jonka tuotenumero on 3407. Suunnitteluvuosi oli 1957 ja maljakkoa valmistettiin kahta eri kokoa 1958 – 1966 yhdeksästä erivärisestä lasimassasta. Osa maljakoista on koristeltu siirtokuviolla, jossa on kuvattuna juokseva hevonen.

 

Tämä kuva on Jack Dawsonin kirjassa

Oiva Toikka – Glass and Design:

Kaksi erikokoista ja eriväristä 3407 maljakkoa.

 

Nämä esineet ovat Designmuseo

Nuutajärven vitriinissä.

 

Nuutajärven lasimuseossa on esillä kaksi esinettä tuolla koristelulla. Toinen on yksinkertainen juomalasi, jonka tuotenumero on tuntematon.

 

Tämän tekstin aloituskuvassa on kolmas versio maljakosta, jossa on tämä sama Oiva Toikan koristelu. Myös tämän maljakon tuotenumero on tuntematon.

Oiva Toikan maljakon koristekuvio

on toteutettu siirtokuvatekniikalla

- ei käsin maalaamalla.

Lahden Antiikkimessut täyttävät Jokimaan nostalgialla

Lahden syksyn perinteinen antiikkitapahtuma järjestetään taas Jokimaan ravikeskuksessa syyskuun viimeisenä viikonloppuna.

Tapahtumassa on tarjolla totuttuun tapaan esim. antiikkiesineitä, taidetta, designia, vintagea, retroa, lasia, astioita, keramiikkaa, hopeaa, koruja, kelloja, rahoja, postimerkkejä, postikortteja, militariaa, keräilyleluja, kirjoja, vanhoja tekstiilejä ynnä muuta vanhaa ja keräilyllistä tavaraa.

Taide- ja käyttölasin keräilijöitä hellitään monipuolisella lasivalikoimalla kymmenillä osastoilla. Kaikkiaan tapahtumassa on mukana noin 50 näytteilleasettajaa Suomesta ja Virosta.

Suomalaisten sotilas- ja ansiomerkkien asiantuntija Pekka Toivanen arvioi yleisön mukanaan tuomia merkkejä. militariakohteista, vanhoista rahoista, postikorteista ja koruista voi saada arvioita useilla osastoilla. Päijät-Hämeen Numismaatikot on myös mukana tapahtumassa. Numismaatikoiden osastolla palvellaan kaikkia rahojen keräilystä kiinnostuneita.

Tapahtumaan on pääsymaksu. Alle 18-vuotiaat pääsevät messuille maksutta aikuisen seurassa.

Jokimaan ravikeskuksessa on runsaasti maksutonta paikoitustilaa asiakkaiden autoille ja ravintolassa on tarjolla lounasta molempina päivinä. Lisätietoa: www.kerailykuume.fi

Lahden Antiikki- ja keräilymessut Jokimaan ravikeskuksen Toto-hallissa lauantaina ja sunnuntaina 29. - 30.9.  Avoinna molempina päivinä klo 10–16.