Galleria Saiman jouluinen taidemyynti

Kauklahden kesäinen malja

Kauklahden kesäisen maljakon

korkeus on 26 cm ja halkaisija

paksuimmalta kohdalta on 25 cm.

Nyt on vuoden pimein aika ja ajatukset alkavat suuntautua jo kohti seuraavaa kesään, ainakin jos eteen sattuu jotain näin kesäistä kuin Lyyli Molanderin maalaamalla koristelema maljakko, joka on valmistunut Kauklahden lasitehtaassa 1948.

Tätä katsoessa voi melkein kuulla

sudenkorennon siipien surinan.

Viime syksynä päättyi Espoon kaupunginmuseossa Lasin aika –näyttely ja näyttelyn päätösvaiheessa ilmestyi myös kauan kaivattu kirja Kauklahden lasitehtaan historiasta ja tuotannosta. Kirjassa on esitelty tehtaan taiteilijoita ja Lyyli Molanderista kerrotaan muun muassa: ”Molander osallistui taidenäyttelyihin Turussa vuosina 1942 – 1943 ja Helsingin Taidehallissa vuonna 1951. Hän työskenteli Arabian tehtaan koristeluosastolla vuosina 1945 – 1948 ja Kauklahden lasitehtaalla ainakin vuodesta 1946 lähtien. Molander-Aho oli opiskellut muuan muassa Italiassa ja maalasi maljakoihin ja seinätauluihin ajan hengen mukaisesti eksoottisia ja naivistisiakin aiheita.”

Lasin aika –kirjassa on kuvattuna useita samankaltaisia

pulleita maljakoita, mutta niissä kaikissa on suuaukossa

matala kaulus, joka tästä puuttuu.

Vuonna 1947 Lyyli Molander meni naimisiin taiteilija

Aarne Ahon kanssa, mutta signeerasi teoksensa

senkin jälkeen edelleen Molanderina.

Lasitaitelijoiden joulukuusia lasimuseossa

Noituus Designin Emmaleena Niemen

ja Jonas Paajasen koristelema kuusi.

Suomen lasimuseossa Riihimäellä on esillä lasitaitelijoiden koristelemia joulukuusia. Neljää eri lasistudiota edustavat lasitaiteilijat koristelivat joulukuusia itse valmistamillaan sekä muilla itselleen rakkailla joulukoristeilla. Mukana näyttelyssä ovat: Aino Vilpas ja Marjut Numminen (Soda Shop Design, Hämeenlinna), Maarit ja Kaappo Lähdesmäki (Osuuskunta Lasismi, Riihimäki), Jan Torstensson ja Tuulikki Tähtivaara-Torstensson (Lasistudio Jan Torstensson, Kiikoinen) sekä Emmaleena Niemi ja Jonas Paajanen (Noituus Design, Nuutajärvi).

Jan Torstenssonin ja Tuulikki Tähtivaara-

Torstenssonin koristelema kuusi.

Museossahan on esillä myös suomalaisen filigraanilasin kehitystä esittelevä näyttely sekä Handmade - Scandinavian Glass Starting all over –näyttely, joka keskittyy lasitaiteen ajankohtaisiin kehityssuuntiin ja tulevaisuuteen.

Aino Vilpas ja Marjut Numminen Soda Shop

Design´ista ovat koristelleet tämän kuusen.

Osuuskunta Lasismin kuusen ovat

koristelleet Maarit ja Kaappo Lähdesmäki.

Kumelan maljakkopari

Kumelan maljakko, mallin numero 706.

Sitä koristeltu monella erilaisella

kaiverruskuviolla.

Ohessa on kaksi Kumelan lasitehtaan suoralinjaista maljakkoa, jotka on tarkoitettu kaivertamalla koristeltaviksi. Sinistä versiota koristaa kuvanveistäjä Jyrki Sailon suunnittelema kaiverruskuvio Viisas ja tyhmä. Kaivertaja ei ole signeerannut hienoa työtään. Ruskean maljakon kylkeen on tehty saaliin kimppuun tai muuten vaan laskeutuvan kotkan kuva. Kuviosta puhutaan Kumelan kotkana tai kaivertaja Sulo Tommolan mukaan Tommolan kotkana.

Tähän Kumelan maljakkoon tehdyistä kaiverruskuvioista

on tämä Viisas ja tyhmä ollut suuritöisin, niinpä se on

ollut kallein. Vuoden 1955 hinnastossa sen arvo on ollut

6.000 markkaa, kun esimerksi Ilves on noteerattu

3.000 markan arvoiseksi.

Tätä Kumelan kotka –kaiverruskuviota

on käytetty monen muunkin saman

tehtaan valmistaman esineen kyljessä.

Hyvää itsenäisyyspäivää

Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää. Varmuudellasi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa. Yhden käsityksen mukaan kynttilöiden poltto juontaa juurensa Ruotsin valtakunnan ajoilta. Tuolloin kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaiden vieraillessa Suomessa. Autonomian aikana kynttilöitä poltettiin keisariperheen kunniaksi. Sortovuosina kynttilöitä alettiin polttaa Runebergin päivänä 5. helmikuuta vastalauseena venäläistämistä vastaan. Kahden rinnakkaisen kynttilän polttoa samalla ikkunalla on pidetty myös jääkäriliikkeen tapana merkitä suojatalo, etappitalo, jossa Saksaan jääkäriksi aikova saattoi yöpyä turvallisesti. Vakituinen perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli kuitenkin vasta vuonna 1927, kun Itsenäisyyden Liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi 18–21. Nykyään kynttilöiden poltto lopetetaan usein klo 20.

Timo Sarpanevan Festivo-kynttilänjaloissa

on Itsenäisyyden kynttilät. Valkoinen

Festivo on kokeilusarjaa, eikä niiden

pitänyt päätyä markkinoille.

Oheisessa kuvassa on pari Itsenäisyyden kynttilää, joita Maanpuolustusyhtiö MPY Oy myi aikanaan. Yhtiön omistavat Reserviläisliitto ja Reserviupseeriliitto. Kynttilät on pakkauksen mukaan Hackman Designor Oy Ab Havin Riihimäellä valmistamia antiikkikynttilöitä.

Kynttilänjalkoina Timo Sarpanevan muotoilemat Festivo-kynttilänjalat: toinen valkoinen ja toinen väritön, kun sinistä ei nyt löytynyt kuvattavaksi. Festivoiden väriversioista on julkaistu juttu tässä blogissa 3.12.2015:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2015/12/punertavia-festivo-kynttilanjalkoja.html

Nanny Stillin uniikki Lumitähti

Nanny Still muotoili tämän kokeiluversion

Riihimäen Lasille.

 

Nanny Stillin Lumitähti-sarjan värittömät lasiesineet ovat melko suosittu keräilykohde. Sarjaan tehtiin kokeiluversioita myös värillisestä lasimassasta, mutta tuotantoon ne eivät päätyneet. Näitä uniikkeja kokeiluversioita on nähty muutamia markkinoilla. Riihimäellä kirpputori Kimaran vitriinissä oli ainakin vielä viime viikolla oheinen uniikki malja myytävänä.

Hapotettu vai hapottamaton ?

Etualalla hapotettu versio Riihimäen Lasin

melko yleisestä puristelasiesineestä, johon

on kuvattuna jääkarhupari tähtitaivaan alla.

 

Silloin tällöin tulee vastaan kirkkaita versioita esineistä, jotka on tottunut näkemään osittain tai kokonaan hiekkapuhallettuna tai hapotettuna. Esinehän on silloin tavallaan keskeneräinen, kun jälkikäsittely on jäänyt kesken. Tiedossa ei ole ovatko kaikki tällaiset versiot lasitehtaalaisten valmistuslinjalta ottamia ”pienen palkan lisiä” vai ovatko tehtaat tarkoituksella laittaneet markkinoille näitä hapottamattomia versioita.

Ohessa on blogin lukijan lähettämiä kuvia, joissa on rinnakkain tavallinen Riihimäen Lasin valmistama Jääkarhumalja värittömästä lasista tehtynä, jossa jääkarhut on hapotettu ja sen vieressä on hapottamaton versio. Jääkarhu-maljahan on ilmeisesti Antti Salmenlinnan muotoilema puristelasiesine. Sitä on valmistettu monesta erivärisestä lasimassasta. Sen ”sisaresine” on jonkin verran isompi Poromalja, jossa kuva-aiheena on lappalainen poron vetämässä pulkassa revontulet taustalla. Kuva-aihehan on tuttu myös Göran Hongellin muotoileman ja Karhulan valmistaman maljan kaiverrusaiheena.

Antti Salmenlinnan muotoilema Riihimäen

Lasin Jääkarhumalja; vasemmalla

hapottamaton ja oikealla hapotettu versio.

 

Tässä blogissa on aikaisemminkin vertaillu näitä hapotettuja ja/tai hiekkapuhallettuja esineitä kirkaspintaisiin versioihin samasta esineestä. Ohessa muutama linkki näihin:

Mottimalja: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/02/kumpi-on-parempi-hapotettu-vai.html

7 veljestä: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/12/kumpi-on-hienompi-osittain-hapotettu.html

Ahti-malja: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/01/rosolan-ahti-maljan-muunnelmat.html