Iittala Group myi Humppilan lasitehtaan kauppakeskuskiinteistön sijoittajille

Valtatie kakkosen vieressä Humppilassa on seissyt oranssi teollisuushalli vuodesta 1971. Sen vetonaula valmistumisaikana oli se, että kahvilaravintolasta saattoi seurata lasiseinän läpi lasihytin työskentelyä. Tämän lisäksi tehtaanmyymälä houkutteli matkustavaisia poikkeamaan 1970-luvulla.

Varsinainen Humppilan lasitehdas lopetti toimintansa 2000-luvun alkupuolella, mutta vuodesta 2008 alkaen on Bianco Blu toiminut vuokralaisena lasihytissä ja yrityksellä on myös myymälä rakennuksessa. Lasinvalmistuksen hiipuessa on kiinteistöstä kehitetty kauppakeskus, jossa on kymmenkunta myymälää. Tämän lisäksi viereisillä tonteilla on lisää liiketoimintaa. Näin tämä kauppakeskus on edelleen suosittu pysähtymispaikka. Entisessä tehdasrakennuksessa toimii myös Iittala Outlet -myymälä, jossa myydään mm. Iittalan ja Fiskarsin tuotteita. Iittala Group on jo pitkään etsinyt ostajaa kiinteistölle.

 

Kuvaruutukaappaus: http://www.lehtiluukku.fi/lehti/forssan-lehti

Forssan lehden (14.12.2013) mukaan kiinteistösijoitusyhtiö AR Capital Oy osti noin kolmen hehtaarin tontilla olevan noin 5000 kerrosneliömetrin laajuisen kauppakeskuskiinteistön 700.000 eurolla. Kiinteistö ei ole aivan huippukunnossa. Viereiselle tontille pitäisi ensi vuonna alkaa nousta Outlet-keskittymä, josta on tarkoitus tulla vaiheittain iso kauppakeskittymä. Forssan Lehden irtonumeron voi ostaa luettavakseen nettilehtenä 1,60 eurolla: www.lehtiluukku.fi

Iittala lopettaa ensi vuonna Nuutajärven lasitehtaan toiminnan ja kehittää toimintaa Hämeenlinnan Iittalassa. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu Nuutajärven lasitehdasrakennukselle ja muille lasikylän kiinteistöille.

Aiheesta aikaisemmin tässä blogissa:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/08/humppilan-lasitehtaan-kiinteisto.html

Nuutajärven lasikylän jouluasetelmat

Lasikylän jouluasetelmat herättävät tänä vuonna hilpeyttä, hartautta ja aitoa joulutunnelmaa. Asetelmissa vipeltää hiiriä, käydään Karkkimaassa, leijaillaan lasienkelien kanssa tai tanssitaan sokerisessa talvimaisemassa. Nuutajärven Galleria Osuuskunnan lasitaiteilijat ja -muotoilijat tarjoavat nähtävää, jota ei kannata jättää kokematta. Kahdeksan asetelmaa on nähtävissä NuGO Shopin Vintillä ainoastaan joulukauden ajan.

Anu Penttisen jouluasetelma. Kuva: www.nuutajarvi.fi

Asetelmien tekijät ovat lasitaiteilijat ja -muotoilijat Sara Hulkkonen, Alma Jantunen, Marika Kinnunen, Anu Penttinen, Johannes Rantasalo, Markku Salo, Lea Swantz ja Heikki Viinikainen.

Lasikylä virittäytyy jouluun joka päivä joulukuun alusta aattoon asti. Tänä vuonna kylä tarjoaa päivittäin koettavaa ja nähtävää 24 luukkua sisältävän adventtikalenterin muodossa.

Markku Salon jouluasetelma. Kuva: www.nuutajarvi.fi

24 perättäistä päivää kestävä joulutapahtuma tuo konkreettisella tavalla esiin Nuutajärvellä nykyisin työskentelevien ammattilaisten monipuolisuuden. Suomen vanhimmassa lasikylässä hehkuvat lasiuunien ohella myös keramiikkauuni ja sepän ahjo sekä tuoksuvat taidemaalarin öljyvärit ja surisee tekstiiliosaajan ompelukone. Laajuudesta saa hyvän käsityksen kurkistamalla adventtikalenterin luukkujen taakse, mutta vasta paikan päällä syntyy elämys, joulutunnelma. Mittava adventtikalenteri herättelee kävijöitä huomaamaan, miten monipuolisia osaajia aivan lähiseudulla työskentelee. Ammattilaisten ideat ovat omaperäisiä ja uniikkeja, ja ne on toteutettu Nuutajärven lasikylässä: lähitaidetta puhtaimmillaan.

Adventtikalenterin verkkoversio on esillä osoitteessa www.nuutajarvi.fi 

Uusi kirja: Suomalaisen taidelasin kultakausi

Gunnel Nymanin piikkimuottimaljakoita Suomalaisen lasin kultakausi –kirjan kannessa.

Syksyllä 2011 Kustannusosakeyhtiö Tammi julkaisi teoksen Maailman kaunein, joka esitteli suomalaisen lasiteollisuuden kultakauden 1946 – 1965 tuotantoa. Kirja on suurikokoinen, paksu (450 sivua) ja painava. Siitä otettiin 1750 kappaleen numeroitu painos, joka myytiin loppuun jo ennen kirjan painamista. Lisäksi kirja oli aika hintava, olihan siitä itsestään haluttu tehdä bibliofiilinen keräilykohde. Moni lasinkeräilijän kaipasi jo silloin kirjasta ”kansanpainosta”, joka olisi pienempikokoinen ja halvempi. Moni jätti kirjan silloin ostamatta, kun arveli, että tuollainen edullisempi versio olisi tulossa. Olihan Tammi julkaissut Arabian historiikista samaan tapaan ensi arvokkaan numeroidun keräilykappale-version ja sitten kohtuullisemmin hinnoitellun version tavallisille kuluttajille.

Vasemmalla Yrjö Rosolan Manalan tuli –taidelasiesine, jota valmistettiin vain kaksi kappaletta. Keskellä Gunilla Jungin Kalalla ratsastava  prinsessa ja oikealla Gunnel Nymanin Perhe. Kaikki esineet ovat vuodelta 1937. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi -kirjan aukeamalta s. 60 – 61.

Nyt Tammi on julkaisut tuosta Suomen lasimuseon intendentti Kaisa Koiviston ja lasimuseon tutkijan Uta Laurenin teoksesta päivitetyn version nimellä Suomalaisen taidelasin kultakausi. Kirjaa myydään ostopaikasta riippuen noin viidellä kympillä. Kirjan sivukoko on riittävän iso (225mm x 270mm), jotta lasiesineitten kuvat pääsevät kunnolla esille ja hyvä taitto tekee kirjan lukemisesta ja selailusta miellyttävän kokemuksen. Tämän kokoista kirjaa on paljon miellyttävämpi käsitellä kuin sitä suurikokoista Maailman kaunein –kirjaa. Kirjassa on noin 330 sivua ja sisältö on tunnettujen tekijöiden takaamaa laatua.

Kaj Franckin Kremlin kellot oli alun perin suunniteltu mehukarahviksi, mutta siitä tuli kuitenkin taidelasiesine, jota Nuutajärven lasitehdas valmisti 1957 – 1968. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 186 - 187.

Kirjassa on 7 jaksoa, joista ensimmäinen on otsikoitu ”Kohti kansainvälistä mainetta” ja siinä esitellään se perusta, joka mahdollisti suomalaisen taidelasin menestyksen 1950-luvulla. 1800- ja 1990-lukujen vaihteen suomalaisen taiteen kultakausi ja Pariisin maailmanäyttely vuonna 1900 olivat merkittäviä tekijöitä suomalaisen taideteollisuuden syntyvaiheen identiteetille. Suomalaisen lasiteollisuuden kehitykselle 1930-luvun suunnittelukilpailut olivat tärkeitä. Kansainvälisiä palkintoja suomalaiset taidelasiesineet saivat 1937 Pariisin ja 1939 New Yorkin maailmannäyttelyissä.

Vasemmalla Oiva Toikan Reikkoja ja oikealla Markku Salon lasitaideteoksia. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 268 – 269.

Toinen jakso on nimeltään ”Esikuvia Ruotsista Venetsiaan” ja siinä käydään läpi ulkomaisia vaikutteita sekä lasitehtaiden ja suunnittelijoiden kansainvälisiä yhteyksiä 1920- ja 30-luvuilla.

Kolmannessa jaksossa ”Suomalaisen lasin kansainvälinen läpimurto” päästään sitten varsinaiseen aiheeseen. Toisen maailmansodan jälkeen ensimmäiset tunnustukset saatiin pohjoismaisissa näyttelyissä 1940-luvun lopulla ja sitten legendaarisimmat palkinnot 1950-luvulla Milanon triennaaleissa.

Näytteitä suomalaisen taidelasin muotoilusta 1960-luvulta. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 226 – 227.

Neljäs jakso on ”Käyttölasia taidelasin rinnalla” ja viides on ”Kultakauden jälkeen”. Kuudennessa jaksossa esitellään 26 suomalaista lasitaiteilijaa ja seitsemännessä esitellään suomalaisia lasitehtaita.

Iittalan lasitehtaan klassikoita Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 220 – 221. 

Liioittelematta voi sanoa, että tämä kirja on suomalaisen lasikirjallisuuden teos numero 1 ja se antaa kattavan kuvan suomalaisen lasiteollisuuden 1900-luvusta. Tämän kokonaisesityksen jälkeen on helpompi tutustua yksittäisiä lasimuotoilijoita esitteleviin teoksiin ja yksittäisiin tehdashistoriikkeihin.

Oiva Toikan humoristisia uniikkiesineitä kesältä 1955, jolloin hän oli harjoittelijana Nuutajärven lasitehtaalla. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan sivulta 213.

Kirja kuuluu ehdottomasti jokaisen lasinkeräilijän kirjahyllyyn ja kun kirjan esittelemät taiteilijat ja teokset kuuluvat suomalaiseen yleissivistykseen, niin kirja löytää varmasti paikkansa myös muiden kuin lasinkeräilijöiden kirjahyllystä. Varmaan moni arvostaa sitä myös joululahjana.

Vasemmalla on Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelemia sinivihreitä esineitä. Keskellä Runar Engbomin Kumelalle 1949 suunnittelemia esineitä. Oikealla on Maire Gullichsenin maitolasiesineitä. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 202 – 203.

 

 

 

Kumpi on hienompi: osittain hapotettu vai kokonaan kirkas Seitsemän veljeksen malja

Antti Salmenlinnan suunnittelema isokokoinen puristelasista tehty Seitsemän veljeksen malja on esitelty Riihimäen lasin Uutuudet 1941 –luettelossa nimellä Seitsemän-veljestä. Hinnastossa on hinnat valkealle ja värilliselle versiolle. Yhtään täysin väritöntä eli kirkasta ei kuitenkaan ole tiedossa, joten tuo ”valkea” on toistaiseksi avoin tieto. Yleisin versio on vaalean vihreä, jonka lisäksi maljaa on tehty ainakin lilan, sinisen ja ruskean värisistä lasimassoista. Yleensä veljesten hahmot on hapotettu, kun lasin pinta muualta on kirkaspintainen. Tiedossa on kuitenkin myös kauttaaltaan mattapintaisia eli hapotettuja ja/tai hiekkapuhallettuja versioita. Liikkeellä on myös kokonaan kirkkaita maljoja. Ohessa on kuvat tavallisesta ruskeasta maljasta, jonka kuviot ovat mattapintaiset sekä kuvat ruskeasta maljasta, joka on kokonaan kirkas.
 

Samasta aihepiiristä on kirjoitettu tässä blogissa aikaisemminkin:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/02/kirkas-vai-mattapinta-osa-3.html

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/01/karhuntappaja-onkin-salmenlinnan-eika.html
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/02/kumpi-on-parempi-hapotettu-vai.html
 

Antti Salmenlinna: Seitsemän veljeksen malja, Riihimäen lasi 1941. Osittain hapotettu ruskea versio.

Hapotuksen ansiosta seitsemän veljekset henkilöhahmot erottuvat lasin pinnasta selkeästi.

Saman maljan kokonaan kiillotettu versio ruskeasta lasimassasta.

Lasipäivän huutokaupan esineet Lasimuseossa

Suomen lasimuseon ystävät ry järjestää perinteisen Lasipäivän lasimuseossa Riihimäellä lauantaina 25.1.2014. Tuo Suomen suurin vanhojen lasiesineiden myyntitapahtuma huipentuu huutokauppaan, joka alkaa klo 14. Alkamisaikaa on siirretty tapahtumassa esineitään myyvien jäsenten toivomuksesta tunnilla myöhemmäksi aikaisempien vuosien käytännöstä. Lasipäivä alkaa klo 10, joten nyt on neljä tuntia aikaa tehdä kauppaa ennen huutokaupan alkamista.

Yhdistykset jäsenet toivat eilen lasimuseoon esineitä huutokaupassa myytäviksi. Yhdistyksen aktiivijäseniä oli ottamassa esineitä vastaan ja viemässä niitä varastoon. Huutokauppakohteita kertyi noin 70. Esineet kuvataan ja kuvallinen huutokauppaluettelo tulee yhdistyksen nettisivustolle nähtäväksi tammikuun alkupuolella. Sieltä löytyvät myös muut tapahtumaan liittyvät tiedot: www.suomenlasimuseonystavat.fi

Huutokaupattavia esineitä olivat vastaanottamassa mm. Jarmo Heinonen, Sirkka-Liisa Löflund, Risto Aalto ja Roger Peltonen.

Oiva Toikan vuonna 1980 muotoilema Pro Arte sarjan esine oli tuotannossa 1981 – 1982. Taustalla Kumelan sininen karahvi.

Timo Maukonen ja Jarmo Heinonen työn touhussa.

Huutokauppaan tulevia esineitä Suomen lasimuseon varastossa

Oiva Toikan Lollipop –lasiveistos, jossa on kuvattuna sieni.

Nanny Stillin Railo –koristepullosta tehty harvinainen versio

Orreforssin tonttuparaati

Ruotsalaisen Orreforssin lasitehtaan muotoilija Ingegerd Råman tunnetaan ajattomasta ja vähäeleisestä muotokielestään. Hänen muotoilemissa esineissä voi nähdä tähän aikaan sovitettua funktionalismia. Kuvia Råmanin tuotannosta löytyy esimerkiksi Orreforssin kotisivuilta: http://www.orrefors.com/designers/ingegerd-raman.html

Nisse-tonttujen sarja on edustaa tyylikkäiden lasista tehtyjen joulukoristeiden harvalukuista joukkoa. Vuonna 2005 muotoiltu sarja ei ole enää tuotannossa, mutta jälkimarkkinoilta niitä löytyy ainakin Ruotsista ja Tanskasta. 

Tämä tonttujoukko myytiin Bukowskis-Marketissa 18.11.2013  90 euron vasarahinnalla.
Kuva: www.bukowskismarket.com

 

Göran Hongellin pokaalimaljakko

Göran Hongellin muotoilema ja Karhulan lasitehtaan valmistama maljakko.

 

Karhulan lasitehtaan valmistama Göran Hongellin muotoilema savunharmaa maljakko, jonka korkeus on 235 mm ja suun halkaisija 100 mm. Alapuolella oleva kuva on Suomen lasimuseon julkaisemasta kirjasta Sata vuotta Karhulan lasia. Kuvassa on samanlainen, mutta värittömästä kristallista valmistettu versio. Tuossa yksilössä on uniikki koristeluhionta (Irmelyn), jolloin maljakosta on tullutkin juhlapokaali.

Göran Hongell Irmelyn –pokaali. Kuva Sata vuotta Karhulan lasia –kirjan sivusta 160.