SLMY:n lasiluentosarja alkoi Riihimäellä

 

Suomen lasimuseon luentosali täyttyi kuulijoista.

Suomen lasimuseon ystävät ry:n 40-vuotisohjelmaan sisältyvän Suomalaisen lasin historiaa ja nykyisyyttä -luentosarjan aloitus keräsi lasimuseon luentosalin täyteen viime torstaina.

Tilaisuuden aluksi Suomen lasimuseon ystävien puheenjohtaja Mira Ahjoniemi esitteli yhdistystä, sillä paikalla oli myös muita kuin SLMY:n jäseniä.

Apulaisprofessori Georg Haggrèn kertoi omassa luennossaan siitä, miten lasinvalmistus alkoi Suomessa. 1681 Gustaf Johan Jung siirsi isänsä lasitehtaan toiminnan Tukholmasta Uuteenkaupunkiin. Suomi oli silloin osa Ruotsia ja emämaassa lasinvalmistus oli alkanut 1500-luvun lopulla.

Syksyllä 1683 lasinpuhaltajat jäivät pois töistä riideltyään tehtaan omistajan kanssa. Kiistaa puitiin oikeudessa ja näiden asiakirjojen perusteella tämä on nimetty Suomen vanhimmaksi tiedossa olevaksi tehtaan työväen lakoksi.

Uudenkaupungin lasitehtaan tuotteista ei ole kuvia, mutta tuotantojätteestä voi päätellä tavoitteiden olleen korkeita. Kuva: Georg Haggrenin luentomateriaalia.

Uudenkaupungin lasitehtaan toiminta päättyi kaupungissa syttyneeseen suureen tulipaloon 1685. 1690-luvun alussa Jung aloitti uuden tehtaan Tukholmassa.

Georg Haggren

Tämän jälkeen Suomessa ei ollut pitkään aikaan lasivalmistusta, kunnes 1748 Somerolle perustettiin Åvikin lasitehdas. Tästä alkoi yhtäjaksoinen lasinvalmistus Suomessa. 1700-luvun lopussa Åvik oli Ruotsin suurin lasitehdas ja siellä oli kolme lasihyttiä, joissa toimi kuusi verstakkoa. Lasitehdas oli noin 300 hengen yhteisö.

Åvikin lasitehtaan tuotteita. Kuva: Georg Haggrenin luentomateriaalia.

Tehtaan toiminnasta vastanneet Jacob Bremer ja Jacob Reinhold Depong kuolivat 1785 ja 1788, mistä alkoi tehtaan hiipuminen. Suomeen perustettiin uusia lasitehtaita, mikä lisäsi kilpailua. 1700-luvun lopulla noin puolet Ruotsin valtakunnan lasitehtaista oli Suomessa: Someron Åvik, Sipoon Mariedal, Porin Tuorsniemi, Iin Olhava, Urjalan Nuutajärvi, Perttelin Inkere, Sysmän Liikola, Närpiön Berga ja ehkä lasitehdas Härmässä.

Åvikin tehdas ja läheinen Sillanpään kylä tuhoutuivat tulipalossa 1833.

Åvikin arvostuksesta kertoo tämä vieraslista. Kuva: Georg Haggrenin luentomateriaalia.

Uudenkaupungin rauhassa 1721 Ruotsi menetti Suomen kaakkoisosan Venäjälle, joka oli vuosien 1710–1715 aikana miehittänyt koko Suomea. Venäläismiehitys päättyi 1721 rauhantekoon ja ajanjaksoa kutsutaan nimellä isoviha. 1741 Ruotsi yritti revanssia, mutta hävisi ja Venäjä miehitti taas Suomen. Miehitys eli pikkuviha päättyi 1743 Turun rauhaan, missä valtakuntien rajaa siirrettiin yhä lännemmäs Kymijokeen.

Åvikin tuotteita. Kuva: Georg Haggrenin luentomateriaalia.

Maan menetettyä kaakkoisosaa kutsutaan Vanhaksi Suomeksi ja siellä toimi kuusi lasitehdasta: Metsäkylä, Jermilä, Kukkola, Koski eli Rokkala, Leistiä ja Järppilä. Ne valmistivat erityisesti ikkunalasia Pietarin markkinoille.

1809 Suomesta tuli osa Venäjää, mikä tarkoitti Ruotsin markkinoiden menetystä, mutta toi Venäjän markkinat.

Georg Haggren

1800-luvun alkupuolella Suomeen perustettiin uusia tehtaita: Grönvik Mustasaareen, Johannislund Kiikalaan, Sälinkää Mäntsälään, Tourula Yläneelle, Ojakkala Vihtiin ja Sandnäs Munsalaan.

Viime torstain toisessa luennossa väitöskirjatutkija ja tietokirjailija Hannu Rastas kertoi Nuutajärven lasitehtaan toiminnasta vuosien 1850–1950 välisenä aikana.

Hannu Rastas

Haggrenin luennossa jo kerrottiin, että Nuutajärvelle tehtaan perustivat 1793 Åvikin perustajan poika Jacob Wilhelm Depong ja Urjalassa kartanon omistanut Harald Furuhjelm. 1843 omistajaksi tuli kaupanteon kautta arkkiatri J.A. Törngren, joka vuokrasi tehtaan kolmelle lasinpuhaltajalle. 1849 tehdas siirtyi perinnönjaossa juristi Adolf Törngrenille ja tehtaan uudistaminen alkoi 1851.

Nuutajärven lasitehtaan ensimmäisen kukoistusvaiheen kehittäjä oli Adolf Törngren.

Tehdasmiljöön rakennuskantaa uudistettiin arkkitehtina von Chiewitz. Törngren perehtyi lasinvalmistukseen opintomatkoilla Saksaan 1851 sekä Belgiaan ja Ranskaan 1852. Ammattimiehiä hankittiin ulkomailta, mm. puristelasiosaaja Rejmyran tehtaalta Ruotsista, ikkunalasiosaajia Saksasta, erikoisosaamista värilasista ja kerroslasista Saksasta. 1857-1858 hankittiin lisää osaajia Ranskasta ja Belgiasta, näiden joukossa oli hienolasimestari Charles Bredgem, joka oli taitava filigraanilasin valmistaja.

Nuutajärven lasikylä on säilynyt melko samanlaisena kuin 1800-luvun puolivälissä. Kuva: Hannu Rastaan luentomateriaali.

Samaan aikaan Törngren uudisti Nuutajärven kartanon maa- ja metsätaloutta sekä lähti perustamaan Tampereelle pellavatehdasta, joka myöhemmin yhdistettiin Wasastjernan rautateollisuuslaitoksiin nimellä Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Osakeyhtiö, vuodesta 1960 nimeksi vaihtui Oy Tampella Ab. Törngrenin aika ei näin ollen riittänyt kaikkeen, jolloin hän vuokrasi tehtaan 1859 hyttimestari Carl Heitmannille ja Viktor Janssonille, joka perusti Urjalaan ensimmäisen kaupan. Viktor on Tove Janssonin isän isoisä.

Nuutajärven kukoistuskausi 1800-luvun puolivälissä perustui ulkomaiseen ammattityöväkeen. Kuva: Hannu Rastaan luentomateriaali.

Törngrenin yhä laajeneva yritystoiminta päättyi konkurssiin 1869, jolloin Nuutajärven lasitehtaan omistajaksi tuli Torsten Costiander ja tehdasta hoitivat vuokralaisina edelleen Heitmann ja Jansson. Janssonin kuoltua ja vuokrasopimuksen päätyttyä Costiander perusti kommandiittiyhtiön Heitmannin kanssa lasitehdasta pyörittämään. Yrityksen johtajaksi eli isännöitsijäksi tuli Carl Constantin Andersson. Hänelle apulaisjohtajaksi otettiin 1876 Anders Norstedt, joka aloitti kirjanpitäjänä. Kolme vuotta myöhemmin hänestä tuli isännöitsijä ja yrityksen kolmas osakas vuonna 1881.

Tekniset innovaatiot ovat kehittäneet lasitehtaita selviytymään ulkoisistakin haasteista. Kuva: Hannu Rastaan luentomateriaali.

Vähän myöhemmin Norstedista tuli myös Iittalan lasitehtaan osakas ja hän lopetti työt Nuutajärvellä 1890, vaikka oli edelleen osakas. Uudeksi isännöitsijäksi tuli K.F. Nyman, josta tuli myöhemmin myös osakas. 1900-luvun alkuvuosina tehdas tuotti tappiota, mikä johti omistuksen uudelleen järjestämiseen 1903, jolloin syntyi sukuyhtiö Costiander & K:i. Vuotta myöhemmin Costiander kuoli. K.F. Nymanin poika K.H. Nyman oli valmistunut insinööriksi ja perehtynyt lasiteollisuuteen opintomatkoillaan Saksassa. Hän aloitti apulaisjohtajana tehtaan kehittämisen ja uusien mallien saamiseksi järjestettiin lasinsuunnittelukilpailut 1905 ja 1906.

Sukuyhtiö muutettiin Nuutajärven lasitehdas Oy:ksi vuonna 1949, kun suvulla oli halu myydä yhtiö. Neuvotteluja käytiin ilmeisesti ainakin Riihimäen Lasin ja Wärtsilän kanssa. Nuutajärven lasitehdas paloi 1950 ja suku myi osakeyhtiön koko osakekannan Wärtsilä-Yhtymälle.

Monet lasinpuhaltajat ovat tunnetusti kiertäneet uransa aikana eri tehtailla, mutta on myös lasisukuja, jotka ovat toimineet pitkään samalla tehtaalla. Esimerkkijnä tässä Tefken suku. Kuva: Hannu Rastaan luentomateriaalia.

Nuutajärven myöhemmistä vaiheista luennoivat Tauno Tarna ja Marja-Liisa Salo 16.10.2025

Tällä viikolla ei ole luentoa, vaan seuraava luentokerta on torstaina 25.9., jolloin Arkkitehtuuri- ja designmuseon kokoelmapäällikkö Susanna Thiel luennoi otsikolla ”Koko kylän tehdas – Iittala yhteisön ytimessä” ja Jyrki Winter otsikolla ”Laajan valikoiman lasitehtaasta hiipuvaksi pakkauslasin tekijäksi – Karhulan lasitehdas 1888–2009”.

Koko luentosarjan ohjelma on julkaistu tässä blogissa 30.8.:
https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2025/08/suomalaisen-lasin-historiaa-ja.html