Joulupukki matkaan jo käy

 

Oheinen maljakko on Armando Jacobinon suunnittelema ja Kumelan lasitehtaan Riihimäellä valmistama. Maljakko on valmistettu tumman lilana ja vihreänä. Tähän on maljakkoon on myöhemmin Erkki Käppi suunnitellut ja hionut kuvion, jossa poro vetää ahkiota, jossa istuu mies kolmen tuulen hattu päässään. Esineen pohjassa on signeeraus A. Jacobino – oy Kumela. Käpin signeeraus on kuvan yhteydessä: E. Käppi -64.

Hiontakuvion aihe on toistunut suomalaisissa lasiesineissä kohtalaisen paljon. Tässä blogissa on esitelty kolme poromaljaa 15.2.2012.

 

Hyvää Joulua Lasinkeräilijän Blogin lukijoille !

Kuvanveistäjä Kalervo Kallion veistämästä Lasinpuhaltajasta on muodostunut koko Riihimäen kaupungin tunnus ja aukiosta sen edessä on tullut juhlapaikka. Patsaan mallina on seissyt lasinpuhaltaja Valto Terhomaa. Patsas on vuodelta 1960, jolloin Riihimäestä tuli kaupunki. Patsaan on kaupungille lahjoittanut Riihimäen Lasi Oy ja sen työntekijät. Patsaan pienoismalli on ollut Riihimäen Lasin pääkonttorin edustalla vuodesta 1963, jolloin yhtiön perustajan M.A. Kolehmaisen syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Nykyisin pienoismalli on nähtävissä Suomen lasimuseon pääsisäänkäynnin vieressä.

Oiva, pöytä ja Kaj Franck

Tuore kotimainen dokumentti muotoilijalegenda Kaj Franckista saa ensi-iltansa Teemalla sunnuntaina 30.12. klo 20. Franckin uraa ja persoonaa raottavat monet ystävät ja yhteistyökumppanit, pääkertojanaan muun muassa Kastehelmi-astiat suunnitellut Oiva Toikka.

"Mä olin Sodankylässä, viihdyin opettajana, mukavat oppilaat, kolme vuotta. Sitten oli lehdessä ilmoitus, haettiin taiteilijaa joka asuis Nuutajärvellä. Mä olin vanha lantmanni eikä mulla ollut mitään vaikeuksia viihtyä maalla."

Vuonna 1963 lupaava lasitaiteilija Oiva Toikka saapui uudelle työpaikalleen Nuutajärvelle. Hän istui pöytään, jonka toisella puolella istui suomalaisen muotoilun omatunto. Hän oli Kaj Franck, olennainen hahmo, kun sodanjälkeinen Suomi muotoiltiin takaisin maailmankartalle. Franckin radikaalit ajatukset kohtuudesta ja ekologisuudesta ovat osoittautuneet yhtä kestäviksi kuin muodot, jotka hän suunnitteli astioille.

"Mä oon harvaa ihmistä tavannut jolle esineet ja materiaalit on niin tärkeitä kuin Kaj'lle. Se oli aitoa se hänen rakkautensa esineisiin, samoin materiaaleihin, keramiikkaan, lasiin, metalliin, emaliin. Aito kiinnostuksen kohde, jaksoi niistä puhua, oli voimakkaat mielipiteet. Kyllä riitti tarinaa, ja vaikka mä puhun juoruilusta, niin kyllä esinejuoruilut oli tärkeämpiä kuin ihmisjuoruilut", kertoo Oiva Kaj Franckista.

 

Kuva: www.yle.fi

 

Vuonna 2012 Oiva Toikka istuu uudelleen tuon saman pöydän ääreen, joka on seurannut häntä Nuutajärveltä työhuoneelle Helsinkiin. Oiva piirtää ja kertoo, miten monivuotinen yhteistyö vuonna 1989 kuolleen Franckin kanssa sujui.

Oiva, pöytä ja Kaj Franck -dokumentissa nähdään myös muita Franckin kollegoita, oppilaita ja ystäviä. Nuutajärven lasitehtaalle 1950-luvun alussa suoraan koulun penkiltä tulleet Matti Räsänen ja Eelis Kankainen puhaltavat Kaj Franckin vanhaa muottia käyttäen Sargasso-maljakon.

Lisäksi nähdään Kaj Franckin 1950-60-luvuilla kuvaamien kaitafilmien kautta elävää kuvaa USA:sta, Japanista ja Helsingistä.

Lisätietoa ohjelmasta

Oiva, pöytä ja Kaj Franck. Dokumentti. Ohjaus J.P. Pulkkinen ja Nina Stenros. Käsikirjoitus J.P. Pulkkinen. Tuotanto Jouni Tulonen, Yle Kulttuuri 2012.

 

Hilkka-Liisa Aholan lasimaljakko

Talven pimeimpänä päivänä katselee mielellään kuvia ja esineitä, jotka tuovat mieleen kesän. Ohessa on kuva erittäin ohuesta lasista valmistetutusta maljakosta, jonka pohjasta löytyy signeeraus Nuutajärvi H-L A. Keramiikkataiteilijana paremmin tunnettu Hilkka Liisa Ahola suunnitteli myös jonkin verran taidelasiesineitä Nuutajärven lasitehtaalle. Hänen suunnittelemansa kupera lasilautanen tai -malja on esitelty tässä blogissa 26.10.2012. Tässä maljakossakin on kuvattuna hyvin samantapaisia kasveja, jotka on kaiverrettu maljakon ympäri.

Lasisia joulukoristeita Okkolinin tehtaanmyymälässä

Monet lasinkeräilijät arvostavat lasia myös joulukoristeissa. Keski-Euroopassahan on vanhastaan valmistettu joulukuusen koristeita mm. palloja lasista. Tällaisista esineistä on ollut näyttelykin Suomen lasimuseossa Riihimäellä. Oheiset lasiset joulukoristeet on kuvattu Kristallihiomo M. Okkolinin tehtaanmyymälässä Riihimäellä lähellä lasimuseota. Ajo-ohjeet ja aukioloajat löytyvät netistä: http://kristalliokkolin.fi/tehtaanmyymala

 

Näitä karamelleja ei kannata puraista vaikka ne ovat herkullisen näköisiä

 - ne kun on tehty lasista.

Vaasan Vapaudenpatsas ikuistettuna maljakkoon

Blogin lukija lähetti kuvan maljakosta, jossa on hiontakuvio, joka esittää Vaasan kauppatorilla olevaa vapaudenpatsasta. Hän epäili maljakon muotoilijaksi Göran Hongellia. Tuota kyseistä kristallimaljakkoa kuitenkin pidetään Yrjö Rosolan suunnittelemana. Maljakkoa on koristeltu usealla eri hiontakuviolla, joista yleisin on poron kuvalla varustettu. Tuo poromaljakko on kuvattu Karhulan lasitehtaan vuoden 1938 lahjapakkausluettelon kanteen. Luettelon sisäsivuilla tuo maljakko rasioineen on numero 57. Luettelon tekstissä maljakon mallinumero on 7003 ja siitä on kolme erilaista versiota eli ilmeisesti silloin on ollut tarjolla kolme erilaista hiontakuviovaihtoehtoa. Mallinumeron perässä on kirjaimet Y.R., ja niiden on päätelty tarkoittavan Yrjö Rosolaa. Maljakon ja varsinkin sen koristelun muotokieli sopisi hyvin Rosolan tekemäksi. Toisaalta on sanottu luettelon kirjainten yleensä viitanneen väreihin tai jälkikäsittelyyn. Näissä maljakoissa ei yleensä ole signeerausta, mutta ainakin yhden poromaljakon pohjassa on signeeraus G. H. Karhula -38. Signeeraus näyttää melko aidolta, mutta nykyään ei enää voi luottaa aidoiltakaan näyttäviin signeerauksiin. Hongell suunnitteli myös maljakoita, joihin myöhemmin voitiin lisätä kaiverruskoristelu, joten voisiko olla mahdollista että hän olisi suunnitellut maljakon ja Rosola koristelun ?

 

Suomen sisällissodan voittaneen osapuolen piirissä syntyi ajatus muistomerkin pystyttämisestä heti taistelujen jälkeen. Kerrotaan, että ajatus patsaasta sai alkunsa vuonna 1918 vapaussodan ylipäällikkö, sotamarsalkka C. G. Mannerheimin esikunnasta ja sen sijoituspaikaksi valittiin Vaasa, silloinen Suomen tilapäinen pääkaupunki. Vapaudenpatsaan aikaansaamiseksi Vaasaan perustettiin patsastoimikunta jo kesällä 1918. Toukokuussa 1922 patsastoimikunta, jota oli laajennettu Vaasan kaupungin virkamiehillä, katsasti Vaasassa sopivia paikkoja muistomerkille.

Patsastoimikunta vietti hiljaiseloa muutaman vuoden, kunnes tammikuussa 1930 toimikunta kokoontui jälleen, tällä kertaa Akseli Gallen-Kallelan kotona. Gallen-Kallela ehdotti rakennettavaksi rakennusta, johon voitaisiin kerätä itsenäisyystaisteluun liittyviä muistoja. Toimikunnan muut jäsenet pitivät ajatusta kauniina, mutta huomauttivat, että ainakin Vaasassa toivottiin itsenäisyystaistelun muistoksi "rakennustaiteellista tai kuvanveistoksellista ratkaisua torille".

Varoja kerättiin kansalliskeräyksenä koko maassa, mutta pääosa rahoista tuli kuitenkin Pohjanmaalta. Valtio ei osallistunut kustannuksiin ja Vaasan kaupunginkin osuus rajoittui patsaan perustuksen tekemiseen sekä juhlatilaisuuden kustantamiseen. Vuonna 1935 julistettuun valtakunnalliseen patsaskilpailuun jätettiin 42 ehdotusta. Vasta vuonna 1936 vahvistettiin patsaan paikaksi kauppatori. Patsaan sanotaan olevan paikalla missä Mannerheim otti vastaan Saksassa koulutuksessa saaneet jääkärit 1918.

Patsaan on suunnitellut kuvanveistäjä, professori Yrjö Liipola. Jalustassa olevan leijonan mallin teki Yrjö Liipolan suostumuksella eläinveistäjänä tunnettu kuvanveistäjä Jussi Mäntynen. Patsaan jalusta on mustaa graniittia ja sitä peittävät leijona ja viisi korkokuvaa: 1. Kenraali Mannerheim armeijan edessä, 2. Lakia symboloiva kuva: mies, käsissään miekka ja kilpi, 3. Uskontoa symboloi kuva, jossa on taustalla olevaa kirkkoa päin kääntynyt nainen, 4. Työn merkitystä kuvaa mies käsissään viljalyhde ja sirppi ja 5. tulevaisuutta kuvaa äiti lapsineen. Torin puolella olevassa julkisivussa on lohikäärmettä polkeva Suomen leijona, vapaudenristi sekä sanat: Isänmaan vapauttajille – åt fäderneslandets befriare 1918. Pronssiveistoksen korkeus on 6 metriä, jalustoineen noin 14 metriä. Veistoksessa on kaksi mieshahmoa, toinen on seisova ja kivääriä kädessään pitelevä sotilas, joka heiluttaa lakkiaan. Hänen takanaan istuu haavoittunut sotilas rintaansa pidellen. Alkuperäinen voittanut ehdotus oli nimeltään ”Pohjan poika rynnistää”, jossa miekalla iskuun valmistautunut nuorukainen puolustaa haavoittunutta toveriaan.

 

Kuva: http://ajatuskuplassa.blogspot.fi/

 

Vapaudenpatsas paljastettiin noin 20 vuotta sisällissodan jälkeen 9. heinäkuuta 1938. Vaasan torilla oli 10 000 ihmistä juhlistamassa tapahtumaa. Paljastettavan monumentin ympärillä oli kunniavartiossa neljä lippua ja rivissä niiden vieressä Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Saksan liput. Vastapäätä paljastettavaa monumenttia seisoi suojeluskuntalaisia molemmista pohjalaisista suojeluskuntapiireistä.

Mannerheim tarkasti joukot ja sen jälkeen piti patsastoimikunnan puheenjohtaja, vuorineuvos Serlachius, paljastuspuheen. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Hugo Malmberg vastaanotti patsaan kaupungin puolesta. Sitten seurasi joukkojen ohimarssi, jonka vastaanotti presidentti Kallio. Joukkoja komensi ja ohimarssia johti Mannerheim itse. Talvisodassa patsas vahingoittui venäläisten lentorynnäkön yhteydessä. Se tapahtui 31. joulukuuta 1939. Haavoittunut, istuva sotilas sai vasempaan saappaaseensa reiän pomminsirpaleesta.

Se, mikä on tuon Karhulan lasitehtaan valmistaman maljakon suhde itse monumenttiin, ei ole selvillä. On esitetty, että niitä olisi annettu patsastoimikunnan jäsenille ja paljon rahakeräykseen lahjottaneille kiitokseksi. Toinen teoria on, että niitä olisi myyty varojen hankkimiseksi patsaan tekoon osana kansalliskeräystä. Kuitenkin on myös mahdollista, että se olisi ollut yhtenä koristeluvaihtoehtona normaalissa myynnissä. 1930-luvun lopulla suojeluskuntaorganisaatio nostatti isänmaallista henkeä Neuvostoliittoa vastaan ja kotimainen teollisuus sekä pääomapiirit tukivat näitä pyrkimyksiä. Lienee siis mahdollista, että Ahlström-konsernin osana Karhulan lasitehdas olisi osallistunut tämän hengen kohottamiseen tuomalla markkinoille tätä tavoitetta tukevan taidelasiesineen.

Lähteet:

http://www.vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php/Suomen_vapaudenpatsas

http://www.mosaiikki.info/vaasa_fi.php?id=2012_28_vapaudenpatsas
http://www.vaasa.fi/WebRoot/380444/Vaasa2010SubpageWithoutBanner.aspx?id=1038990
http://www.lions.fi/district107-f/VaasaMerenkurkku_VasaKvarken/reliefesite%20suomi.pdf

Urheiluseura BeWe:n uusi sisäkirppis Mellunmäessä

Urheiluseura BeWe Sport on pitkään järjestänyt kirpputoritapahtumia Itäkeskuksen parkkihallissa ja markettien parkkipaikoilla kesäaikaan. Uusi sisäkirppis on Mellunmäen metroaseman Valintatalon paikalla, osoitteessa Ounasvaarantie 9.

Valtterin kirpputorin sulkemisen jälkeen on osa siellä toimineista myyjistä siirtynyt tänne BeWe:n kirppikselle. Ainakaan vielä eivät kaikki Valtterin asiakkaat ole löytäneet tätä paikkaa. Lisää netissä: http://www.bewesport.fi/2006/content/view/912/167/

Helpoimmin kirpputorille pääsee metrolla. Mellunmäen metroaseman
laiturin itäpäästä pääsee liukuportailla suoraan kirpputorin ovelle.

Ovet avautuvat klo 8, jolloin myyjät alkavat kantaa tavaroita sisään ja
laittaa niitä esille. Jotkut myyjät olivat käyttäneet hyväksi
mahdollisuutta tuoda tavarat ja laittaa pöydät valmiiksi jo edellisenä
päivänä.

Tällä kerralla kirpputorin paras lasivalikoima oli tällä Valtterista
tutulla kauppiaalla.

Myös naapuripöydällä oli monenlaista lasia tarjolla.

Klo 9 kirpputori avautuu ostajille, mutta kuvauspäivänä oli aluksi aika
hiljaista. Asiaan vaikutti varmaankin ihmisten joulukiireet ja samana
päivänä auki ollut Jäähallin kirppis.