Lasimuseo ehdolla Vuoden museoksi

 

Vuoden museo -kilpailun finaaliin on valittu kolme museota. Museoliitto ja ICOM Suomen komitea palkitsevat Vuoden museon esimerkillisestä ja vaikuttavasta työstä. Kilpailun voittaja julkistetaan Museogaalassa Hämeenlinnassa 21.5.2026.

Vuoden museo 2026 -kilpailun finaaliin on valittu kolme museota. Voitosta kilpailevat Suomen käsityön museo, Suomen lasimuseo ja Särestöniemi-museo.

”Saimme kilpailuun hyviä ja kovatasoisia hakemuksia, joiden keskuudesta palkintolautakunta valitsi kolme finalistia. Kävimme pitkään keskustelua ja tarkastelimme hakemuksia eri näkökulmista. Lopputulemana halusimme tänä vuonna painottaa erityisesti museoita, jotka perustoimintansa puitteissa ovat vahvasti verkostoituneita ja tekevät kiinnostavaa yhteistyötä erilaisten museoalan ulkopuolisten toimijoiden kanssa”, kertoo palkintolautakunnan puheenjohtaja Joanna Kurth.

Kilpailun finaaliin kolme vahvaa ehdokasta

Suomen käsityön museo on kehittänyt toimintaansa asiakaslähtöisesti ja tutkittuun tietoon perustuen, vahvistanut käsityön asemaa ajankohtaisena kulttuuriperintönä sekä edistänyt kansallispukuperinteen jatkuvuutta tutkimuksen, mallipukukokoelman ja aktiivisen yleisötyön avulla. Käsityö ei ole museon toiminnassa vain menneisyyden ilmiö, vaan väline ymmärtää nykyhetkeä ja rakentaa tulevaisuutta.

Suomen lasimuseo nostaa esiin konkreettisia toimintamalleja, jotka vahvistavat museon yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Museo on onnistunut nostamaan sekä omien sisältöjensä että koko aihealueensa näkyvyyttä valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Suomen lasimuseo toimii esimerkkinä siitä, miten aineeton ja aineellinen kulttuuriperintö voivat tukea uudistumista ja tavoittaa monipuolisia yleisöjä. Museo osallistuu aktiivisesti keskusteluun työn arvosta ja käsityötaidon merkityksestä.

Särestöniemi-museo käsittelee Reidar Särestöniemen taiteen ohella ajankohtaisia teemoja, kuten arktisen alueen tulevaisuutta, jotka liittyvät taiteilijalle tärkeisiin kysymyksiin ja ovat nousseet laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Samalla Särestöniemi-museon toiminta on vahvistanut pohjoisen taiteen ja lappilaisten museoiden valtakunnallista merkitystä ja panostanut Reidar Särestönimen juhlavuonna 2025 erityisesti museokokemuksen viemiseen museon ulkopuolelle.

Vuoden museo –palkinto on jaettu esimerkilliselle ja vaikuttavalle museolle vuodesta 2014 lähtien

Vuoden museo -palkinto myönnetään museolle, joka on merkittävällä tavalla lisännyt museoalan ja museotyön yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Palkittu museo tuo alalle uusia, ajankohtaisia tai ennakkoluulottomia näkökulmia sekä tuoreita ideoita. Tunnustus voidaan myöntää esimerkiksi kokoelma-, näyttely- tai yleisötyön saavutuksista tai muusta innovatiivisesta toiminnasta.

Suomen museoliitto ja ICOM Suomen komitea ovat jakaneet Vuoden museo –palkintoja vuodesta 2014 alkaen. Vuoden museo -tittelin ovat aiemmin voittaneet Lahden museot, Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siida, Riihisaari – Savonlinnan museo, Poliisimuseo, Suomen maatalousmuseo Sarka, Satakunnan Museo, EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Helsingin kaupunginmuseo, Ahvenanmaan merenkulkumuseo, Serlachius-museo Gösta ja Forssan museo.

Vuoden museo -kilpailun voittajan valitsee palkintolautakunta, joka vierailee kevään aikana finalistimuseoissa. Voittaja julkistetaan Valtakunnallisten museopäivien yhteydessä järjestettävässä Museogaalassa Hämeenlinnassa 21. toukokuuta. Palkintolautakuntaan kuuluvat Kokkolan kaupungin museopalvelujen johtaja Joanna Kurth (palkintolautakunnan puheenjohtaja), viestinnän asiantuntija Kirsti Ruissalo Museoliitosta (palkintolautakunnan sihteeri), Lahden museoiden johtaja Tuulia Tuomi sekä näyttelypäällikkö Päivi Roivainen, kulttuuriasianneuvos Tapani Sainio opetus- ja kulttuuriministeriöstä, toimittaja Tuukka Pasanen Yleisradiosta ja markkinointi- ja viestintäpäällikkö Marjo Vänttinen Museokortista.

Lähde: https://museoliitto.fi/uutinen/vuoden-museo-kilpailun-voitosta-kisaavat-suomen-kasityon-museo-jyvaskylasta-suomen-lasimuseo-riihimaelta-seka-sarestoniemi-museo-kittilasta/

Tunnistusapua kaivataan taas

 

Pikkumaljan tai -maljakon korkeus on 11,25 cm ja sisähalkaisija 12,5 cm. Tunnistaako joku tämän?

Tässä blogissa julkaistiin kuvia Gunnel Nymanin muotoilemaksi oletetusta maljakosta, mutta kukaan ei kommentoinut sitä; ei siis vahvistusta, muttei kumoamistakaan tuolle oletukselle: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2026/01/onko-gunnel-nymanin-muotoilema-maljakko.html

Vasemmalla on nyt puheena oleva esine ja oikealla on 28.1.2026 esitelty esine.

Noiden kuvien lähettäjä lähetti uusia kuvia esineestä, joka näyttäisi olevan valmistettu samanvärisestä lasimassasta kuin noissa 28.1. julkaistuista kuvissa näkyvä maljakko. Tämänkin pikkumaljan tai -maljakon seinämät ovat aaltoilevaa lasia ja sen pohjaan on kaiverrettu Karhula. Nyman muotoilu useita esineitä Karhulalle vuonna 1937 ja niiden joukossa tiedetään olevan myös tämän värisestä lasista tehty vähän isompi maljakko.

Tietääkö joku tämän esineen muotoilijan; voisiko se olla Nyman tai voisiko se olla Hongellin R-optich -sarjaan kuuluva esine vaiko ihan joku muu?

Esineen pohja on kuulattu.

Karhula-signeeraus on tehty kaunokirjoituksella.

Talvilomaviikko Suomen lasimuseossa 17.–22.2.

 

Suomen lasimuseon Design-salin vitriinejä. Kuva: Ella Tommila  /  Suomen lasimuseo

Eteläisen Suomen talvilomaviikolla Suomen lasimuseossa Riihimäellä on mukavaa tekemistä lapsille ja nuorille.

Tiistaina 17.2. klo 13 pidetään opastus museon perusnäyttelyyn. Opastuksella tutustutaan museon erilaisiin esineisiin, lasin historiaan, käyttötarkoitukseen sekä valmistamiseen.

Keskiviikkona 18.2. klo 13 pidetään opastus vaihtuviin näyttelyihin. Opastus keskittyy lasitaiteen kautta väriin ja valoon.

Molemmat opastukset sopivat kaikenikäisille, erityisesti alakoululaisille. Opastusten kesto on 35 min, ei ennakkoilmoittautumista. Lähtö museon aulasta.

Lisäksi museon luentosalissa on tarjolla koko talvilomaviikon 17.2.–22.2. koristeita oman lasilyhdyn tekoa varten. Lyhdyksi sopiva lasipurkki kannattaa tuoda mukana, esim. piltti- tai lasinen säilykepurkki.

Museo on avoinna tiistaista 17.2.- sunnuntaihin 22.2. klo 10–17 (maanantaisin suljettu). Alle 18-vuotiailla on ilmainen sisäänpääsy.

Lähde: https://www.suomenlasimuseo.fi/tapahtumat

Hyvää ystävänpäivää

 

Lasipalloja.

Aikanaan lasinpuhaltajat tekivät omalla ajallaan sööläystöinä mm. lasipalloja ja usein niitä annettiin ystäville. Lasipalloista on julkaistu artikkelit Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2025 (Niklas Bengtsson: Näkökulmia paperipainoihin) ja 2025 (Annikki Alhava: Vanhoista suomalaisista paperipainoista). Ohessa on muutama erilainen lasipallo

Tässä voi nähdä koiran.

Olisiko tässä merenpohjan elämää?

Tässä lasipallossa on ainoastaan väritöntä lasia, jota on koristeltu ilmakuplin.

Markku Piri esittelee näyttelyään lauantaina

 

Ylihuomenna lauantaina 14.2. klo 13 Markku Piri esittelee näyttelyään VÄREJÄ: lasia, tekstiilejä ja kuvia. Näyttely on esillä Suomen lasimuseon suuressa salissa Riihimäellä. Hän myös signeeraa ”Pirinsininen ja muita värejä” -kirjaansa.

Kolmesta osasta koostuva esine

Kolmesta osasta koostuva lasiesine kaipaa tunnistamista.

Blogin lukija lähetti kuvia kolmesta osasta koostuvasta lasiesineestä. Korkeus on noin 11 cm ja halkaisija 9 cm.

Sisäosa on kellertävää lasia, ulompi osa on väritöntä lasia ja sen pohjassa on kupla, kannessa syvennys. Oletus on, että tämän muotoilija voisi olla Anna-Leena Hakatie, mutta onko näin?

Kiitokset kuvista Kerstinille.

LISÄYS 11.2.2026:

Heikki muisti, että tuon mallisen esineen kuva on julkaistu tässä blogissa 10 vuotta sitten: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2016/03/oodi-unto-suomiselle.html

Kyseessä on siis Brita Flanderin muotoileman Utopia-sarja esine.

Brita Flanderin lopputyö Taideteolliseen korkeakouluun koostui näistä Utopia-sarjan laseista. Esineet kuuluvat Suomen lasimuseon kokoelmiin. Jalallinen viinilasi on tehty myöhemmin Artekille. Kuvassa keskellä näkyy versio, jossa sisäosa on harmaa, kun tämän postauksen aloituskuvassa on kellertävä yksilö.

Vanha naurispullo

 

Vanha naurispullo, jonka kaula on katkennut. Korkeus on noin 12,5 cm ja leveys noin 10,5 cm.

Oheisen kaltaisia pieniä litteitä pulloja kutsutaan naurispulloiksi, kun sen muoto on muistuttanut naurista. Tuo juures oli aikanaan tärkeässä osassa suomalaisten ruokavaliota, mutta taitaa nykyään olla hyvin vieras elintarvike. Naurispullo on muodoltaan tuota kasvia etäisesti muistuttava, mutta litteä, jotta sitä voi kuljettaa taskussa. Sen pohja on pinta-alaltaan pieni, mutta riittävä, jotta se tarvittaessa seisoo pystyssä pöydällä. Tällaisia pulloja valmistettiin Suomessa 1800-luvulla ja ne koristeltiin usein kierteisellä tai pystysuoralla rihlauksella. Oheinen pullo on löytynyt Lounais-Hämeestä, joten veikkaus on, että se olisi Nuutajärvellä valmistettu.

Naurispullon pohja.

Valoa vasten näkee miten paljon pieniä ilmakuplia on 1800-luvulla valmistetussa pullossa.

Kauniin vihreä naurispullo on koristeltu kierteisellä rihlauksella.

Tällainen naurispullo esiintyy Nuutajärven tuoteluettelossa 1882. Kuva on vuonna 1969 julkaistusta näköispainoksesta.

Nuutajärven naurispulloja. Kuva on teoksesta "Nuutajärvi - kartano ja lasipruuki".

Oikealla on kolme naurispulloa. Kuva on Markku Annilan kirjasta Vanhat lasini. 

Kaksi naurispulloa, oikealla on pyöreähkö taskumatti. Kuva on Markku Annilan kirjasta Vanhat lasini.

Toinen mahdollinen Okkolin

 

24 cm korkea kristallimaljakko, jossa on hopeajalka. Onko tämä Aimo Okkolinin muotoilema ja Riihimäen Lasin valmistama?

Tässä blogissa julkaistiin alkuviikosta kuvia kristallimaljakosta ja kyseltiin onko se Aimo Okkolinin muotoilema: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2026/02/onko-aimo-okkolinin-muotoilema.html. Vastauksia ei ole tullut, mutta toinen blogin lukija lähetti kuvia toisesta hopeajalkaisesta kristallimaljakosta, joka myös voisi olla Okkolinin muotoilema. Tunnistaako joku tätä maljakkoa?

Kiitokset kuvista Pertille.

Tämä on valmistettu myös vuonna 1961, kuten keskiviikkona esitelty maljakkokin.

Lasimuseossa avautuu kaksi näyttelyä

 

Markku Piri: Punaisen kuutamon pullo ja Leppoisan meren kaikujen pullo. Kuva: Suomen lasimuseo  /  Ella Tommila.

Suomen lasimuseo Riihimäellä avautui tammikuun huoltoseisokin jälkeen viime sunnuntaina. Kevään vaihtuvina näyttelyinä avautuvat ensi lauantaina Markku Pirin Värejä-näyttely, missä esillä on lasin lisäksi tekstiilejä ja kuvia sekä Henriikka Pölläsen Celestial Buddies -näyttely. Molemmat näyttelyt ovat avoinna 12.4. saakka.

Markku Piri: Heijastukset-maljakoita. Kuva: Suomen lasimuseo  /  Ella Tommila.

Markku Piri on rohkeasta värinkäytöstä ja elegantista muotokielestä tunnettu muotoilun monitaituri. Suomen lasimuseon näyttelyssä korostuu Markku Pirin lasituotanto ja monimateriaaliset kokonaisuudet. Värin lisäksi keskiössä on valo. Näyttelyarkkitehtuurin on suunnitellut Markku Piri ja valosuunnittelun on toteuttanut Ilkka Volanen.

Henriikka Pöllänen: The Remaining Eight. Kuva: Suomen lasimuseo  /  Ella Tommila.

Henriikka Pölläsen työskentely painottuu lasin veistoksellisuuteen ja sen kuvallisiin ja tilallisiin mahdollisuuksiin. Hänen työskentelynsä ytimessä on kylmän lasin veistäminen. Näyttelyssä liu'utaan arjen havainnoista ja kaupunkiluonnosta mm. astrologiaan ja mielen monikerroksellisuuteen sekä naiseuden tulkintoihin.

Lähde: https://www.suomenlasimuseo.fi/

Henriikka Pöllänen: The Shape of Water I & II. Kuva: Suomen lasimuseo  /  Ella Tommila.

Onko Aimo Okkolinin muotoilema?

 

Maljakon korkeus on 28 cm; voisiko se on olla Aimo Okkolinin muotoilema ja Riihimäen Lasin valmistama?

Blogin lukija lähetti kaksi kuvaa hopeajalkaisesta maljakosta, joka tyylillisesti muistuttaa Aimo Okkolinin kädenjälkeä, mutta onko se hänen suunnittelemansa?

Suomen lasimuseon julkaisemasta Lumpeenkukka - Aimo Okkolin -kirjasta sen kuvaa ei löytynyt.

Jalustan hopealeimoista viimeinen on vuosileima H7, jonka mukaan se on leimattu 1961.

Kiitokset kuvista Maisalle.

Tänään liputetaan Alvar Aallon sekä suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun kunniaksi

 

Kuva: https://www.archinfo.fi/toiminta/arkkitehtuuri/arkmuoto

Valtakunnalliset Arkkitehtuurin ja muotoilun päivät järjestetään 31.1.–7.2.2025. Alvar Aallon syntymäpäivänä 3.2. nostetaan liput salkoon suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun kunniaksi. Viidettä kertaa järjestettävä festivaali keskittyy tänä vuonna juhlistamaan rakennusten ja esineiden käyttöä, ylläpitoa ja korjaamista teemalla Käytön jälkiä.

ArkMuoto-tapahtuman ohjelmistoa: https://www.archinfo.fi/toiminta/arkkitehtuuri/arkmuoto

Lähde: https://designforum.fi/tapahtuma/arkkitehtuurin-ja-muotoiolun-paivat

Nanny Stillin muotoilema kaadin

 

Nanny Stillin muotoilema kaadin, jonka korkeus on 30 cm ja halkaisija 10 cm.

Blogin lukija lähetti kuvia kaatimesta, joka on Nanny Stillin tyylinen ja pohjaan on signeerattu Nanny Still Riihimäen Lasi Oy. Kuvien lähettäjä kertoo, että esine on peräisin isoäidin tavaroista ja muistikuva on, että se olisi hankittu 1960-luvulla. Tällaisen esineen kuvaa ei kuitenkaan löydy netistä kuvahaulla, eikä sellaista löytynyt Suomen lasimuseon julkaisemasta Nanny Still – Ilmatar -kirjastakaan. Tunnistaako joku Nanny Still -keräilijä tätä kaadinta ja voisi varmistaa sen olevan Stillin muotoilema?

Kiitokset kuvista Lauralle.

Katso lisäys tämän julkaisun lopusta.

Voisiko tämä olla uraanilasia?

Pohjaan on kaiverrettu NANNY STILL  RIIHIMÄEN LASI O.Y.

LISÄYS 02.2.2016:

Usea henkilö on tunnistanut esineen Nanny Stillin muotoilemaksi Tsarina-sarjan kaatimeksi. Suomen lasimuseon Still-näyttelyssä vuonna 2023 oli esillä vaaleanpunainen versio. Se näkyy oheisessa kuvassa olevassa vitriinissä, missä oli esillä Tsarina-sarjaa. Kaadin on harvinainen. Kiitokset mm. Akselille, Timolle, Sepolle, Jukalle ja Laurille. Tätä kaadinta on valmistettu pieniä määriä limenvihreästä, vaaleanpunaisesta ja sinisestä lasista.

Nanny Stillin Suomen lasimuseossa vuonna 2023 esillä ollutta Still Life -näyttelyä on esitelty tässä blogissa: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2023/02/kuvia-lasimuseon-nayttelyavajaisista.html + https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2023/02/kolme-nayttelya-avautuu-lasimuseossa.html 
+ https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2023/03/kuvia-nanny-stillin-nayttelysta.html 

Vaaleanpunainen versio. Kiitokset kuvasta Timo Maukonen.

Oiva Toikan maljakko

 

Blogin lukija Britanniasta lähetti kuvia maljakostaan, jonka pohjassa on signeeraus Oiva Toikka Nuutajärvi Notsjö. Hän ei ole löytänyt vastaavan maljakon kuvaa hallussaan olevista Toikka-kirjoista ja kysyy nyt löytyisikö Lasinkeräilijän Blogin kautta tietoja maljakosta. Sen korkeus on 103 mm ja halkaisija 95 mm.

OivaToikka: Pro Arte -maljakko on valmistettu Nuutajärvellä. Kuva on julkaistu kirjassa Oiva Toikka - 50 vuotta oivalluksia.

Oiva Toikka – 50 vuotta oivalluksia kirjan sivulla 149 on melko saman muotoiselta näyttävän maljakon kuva, mutta tuon Pro Arte -maljakon korkeudeksi ilmoitetaan 258 mm. Se on ollut tuotannossa 1981-1982.

Thanks for the pictures Tim.

Airamin tuhkakupit

 

Kaksi Airamin tuhkakuppia, joita sisällä tupakoinnin vähennyttyä voi käyttää vaikka paperipainoina.

Kaisa Koivisto on kirjoittanut artikkelin Airamin lasitehtaan vaiheista ja se on julkaistu Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2023. Artikkelin mukaan Neolux-lamppuja varten hankitusta neodyymilasista tehtiin liikelahjoiksi tällaisia tuhkakuppeja Airamin omalla tehtaalla. Valmistusajankohta on ilmeisesti 1960-luvun jälkipuoliskolla. Esine on muottiin valettu ja sisäosa käsityönä puristettu, pohjassa lukee AIRAM.

Blogin lukija lähetti oheiset kuvat, joissa on toisena esineenä värittömästä lasista tehty versio. Noita neodyymejä versioita on viime vuosina näkynyt harvoin myytävänä, mutta tämä väritön versio on vielä harvinaisempi.

Kiitokset kuvista Jaakolle.

Harvinainen värittömästä lasista tehty Airamin liikelahja.

Kaksi keskenään erisävyistä neodyymiä Airamin liikelahjatuhkakuppia.

Esineen pohjassa lukee AIRAM.