lauantai 21. heinäkuuta 2018

Inkoossa vilkkaat antiikkipäivät


Inkoon Aktia Areena täyttyi tänään urheilijoiden sijaan
vanhoista esineistä sekä niiden myyjistä ja ostajista.

Inkoossa järjestettiin viime vuonna ensimmäiset antiikkipäivät sataman ja keskustan alueella, nyt tapahtuma on siirretty taajaman pohjoispuolella olevalle teollisuusalueelle, missä sijaitsee Aktia Areena –urheiluhalli. Paikka on vähän syrjäinen, mutta keskustasta on järjestetty sinne edullinen bussikuljetus pitkin päivää. Kantatie 51:ltä on lyhyt matka paikalle ja risteyksessä on opasteet, kuten myös taajamasta Areenalle.

Iso urheiluhalli on melkein täynnä myyntiosastoja ja muutama myyjä on ulkopaikoilla hallin päädyssä. Ulkoa löytyy myös kahvi- ja ruokapaikat. Tänään lauantaina paikalle tuli runsaasti asiakkaita, klo 10 jono lipunmyyntiin oli jo useamman kymmenen metrin mittainen ja vielä yhdentoista jälkeenkin tulijoita oli niin paljon, että sisäänpääsyä piti jonottaa.

Myyntiartikkelien kirjo on laaja ja myös lasiesineitä löytyy myyntipöydillä.

Tapahtuma jatkuu huomenna sunnuntaina.
 

Areenan päädyssä on muutama myyntiosasto
sekä kahvi- ja ruokailupalvelut.

Vähän vaille kymmenen aamulla osastoja
vielä viimeisteltiin.

Mm. tällä pöydällä on mielenkiintoisia lasiesineitä.

Ainakin Kumelan, Kauklahden ja Riihimäen
lasin tuotteita.

Nanny Stillin Rosenthalille suunnittelema
taidelasimaljakko.



Vanhoja leluja löytyy muutamalta osastolta.

Toivo Niskakoski viimeistelee pöytäänsä.


Sininen malja on Riihimäen lasin kristallia.

Viimeinen silaus meneillään.



Kippis-liikkeen valikoimaa.
 
Harri Koskisen Section.
 
Mm. Tapio Wirkkalan keramiikkaa
ja Saara Hopean lasia.

 
Inkoossa oli aamupäivällä aurinkoinen sää, joten ulko-
paikoilla oli ehkä vielä paremmat oltavat kuin sisällä.

Nahkahousutrio viihdyttää ulkona.
 
Tällaista militariaosastoa harvemmin näkee antiikki-
messuilla. Areenan vieressä on Sotilasmuseo Torpin
tykit, jonne moni kävijä poikkesi myös.

Deaktivoidut Suomi-konepistoolit olivat myytävänä.
 
1953 Arabia oli osa Wärtsilä-konsernia
ja kesäurheilupäivien muistoesine on
tehty siellä.




Ritva-Liisa Pohjalaisen värikäs lasiesine.

Myös huonekaluja löytyy Inkoon antiikkipäiviltä.

Väkeä oli runsaasti liikkeellä.


Karhulan kristallia Antiikki
Maini & Velin hyllyssä.

Okkolinin kristallia samalla osastolla.


Pitkä rivi Pehtori-pannuja hyllyn päällä.

Jalkapalloilijoiden keinonurmi oli mukava jalan alla.

Jorma Vennolan Kaverit-laseja, joissa on
muovijalka ja lasinen maljaosa.




Pastellinsävyisiä Arabian kahvi- ja teeastioita
eli Kaj Franckin suunnittelemaa Sointu-sarjaa.

Uusia tulijoita riitti jonoksi asti vielä yhdentoista jälkeenkin.



perjantai 20. heinäkuuta 2018

Kerttu Nurmisen luontomatkalla lasin ihmemaassa


Kerttu Nurminen: Punaiset lehdet, 2006.
 
Suomen lasimuseossa Riihimäellä on esillä Kerttu Nurmisen lasimuotoilua esittelevä näyttely 19.8. asti. Kerttu Nurminen oli viimeinen kuukausipalkkainen muotoilija suomalaisessa lasiteollisuudessa. Hän työskenteli asuinpaikkakunnallaan Nuutajärvellä, mutta osa hänen muotoilemista esineistä valmistettiin Iittalassa, kun tehtaat tulivat saman omistajan haltuun. Jo ennen Nuutajärven tehtaan sulkemista sen tuotteita markkinoitiin Iittalan brändin alla. Nurminen jäi eläkkeelle 2007, mutta jatkoi sen jälkeen aktiivisesti lasintekijän uraa itsenäisenä taiteilijana ja yrittäjänä Nuutajärven lasikylässä.

Kerttu Nurmisen näyttely on esillä lasimuseon
suuressa salissa.
 
Nurminen näyttelyn avajaispäivänä toukokuussa.
 
Nurminen valmistui taideteollisen oppilaitoksen keramiikan osastolta ja oli vuonna 1970 ensimmäisen kerran kesätöissä Nuutajärvellä. Tuolta kesältä on näyttelyssä esillä mm. värittömästä lasista tehty ristinmuotoinen malja, joka on signeerattu vielä sukunimellä Rantanen.

-        Lasinpuhaltajat ja muut hytissä nauroivat, kun esinettä valmistettaessa puumuotista nousi valtavasti savua. Olin tehnyt muotin havupuusta, kun kukaan ei ollut sanonut, että leppä on oikea materiaali, kertoo Kerttu Nurminen naureskellen näin jälkikäteen.
Kerttu Nurmisen ensimmäisiä lasiesineitä kesältä 1970,
jolloin hän vielä signeerasi ne nimellä Kerttu Rantanen.
Etualan pieni laakea malja on tehty havupuumuotiin ja
tausta kaksi maljakkoa on tehty savimuotiin.
 
Esimiehenä toiminut Kaj Franck ei ollut paljon neuvonut muotinteko-harjoitustehtävän antaessaan; opetusmetodina oli että ”heitetään veteen ja katsotaan oppiiko se uimaan”. Episodin jälkeen ei varmaankaan enää toiste tehnyt samaa virhettä. Samana kesänä Nurminen kokeili myös lasiesineen valmistamista savimuottiin.

 
Seuraavana vuonna hän työskenteli Nuutajärven näyttelyemäntänä Tampereen nykytaiteen museossa, missä esiteltiin tehtaalla käytettyjä tekniikoita. Vakinainen työ Nuutajärvellä alkoi 1972, jolloin tehtäviin kuului myös tehtaan sisäisen tiedotuslehden, Nuutisten, toimittaminen. Tämä sivutoimi jatkui 1980-luvun alkuun asti. Muotoilukin oli aluksi sivutoimista, sillä Nurminen työskenteli myös Kaj Franckin apuna, kun Nuutajärvelle koottiin oma museonäyttely. Lasimuseo Prykäri avattiin 1977. Jo tätä aikaisemmin oli Karhulassa ja Iittalassa avattu omat lasitehdasmuseot.

Valkofiligraaniesineet ovat Pizzi-sarjan protyyppejä
vuodelta 2004. Vihreät ovat Mare-sarjan protyyppejä
vuosilta 2002 – 2005.

Etualalla on graal-tekniikalla valmistettuja esineitä.

Etualan maljoissa on monikerroslasia käsitelty
hiekkapuhalluksella.

Kerttu avioitui lasinpuhaltajamestari Olavi Nurmisen kanssa uudenvuoden aattona 1971. Parin yhteistyön tuloksena on syntynyt mm. pilkkufiligraanin nimellä kulkeva valmistustekniikka, joka ei oikeasti ole filigraanilasia, vaan lasinauhan ja pystyuritetun rihlamuotin käytön avulla syntyvä tulos, joka muistuttaa filigraania. Tällä menetelmällä on valmistettu tunnetut Akileija-sarjan esineet ja paljon muutakin, myös uniikkiesineitä.

Nurmisen ”pilkkufiligraani” –tekniikalla
tehtyjä esineitä.


Uniikkeja Lampi-pokaaleja vuodelta 1993.

Useissa Kerttu Nurmisen suunnittelemassa taide-
esineessä on aiheen taustalla itse koettu tai nähty
tapahtuma. Useat niistä liittyvät luontoon.
 
Monet Kerttu Nurmisen muotoilemista esineistä ovat olleet suosittuja ja niitä on valmistettu paljon, mutta hän itse ei ole ollut paljon julkisuudessa. Wärtsilän aikana Nuutajärven tuotteita esiteltiin omassa näyttelytilassa Helsingissä ja Nurmisella on ollut joitakin omia teemanäyttelyitä, mutta tämä on ensimmäinen hänen koko tuotantoaan laajasti esittelevä näyttely.

Dance-lasitaulu on vuodelta 1989.

Manaus on vuodelta 1993.
Perhelehtien toimittajat olisivat kyllä aikanaan tehneet juttuja ja Nurminen olisi ollut valmis kertomaan työstään, mutta toimittajat olisivat halunneet tuoda esille perheen ja kodin. Siihen Nurmisen ei suostunut ja jutut jäivät tekemättä.

Kerttu Nurminen: Syyslento, 2003.

Vierekkäin Polku ja Aurora.


 
 
 
Kerttu Nurmisen tuotannosta tunnetuimpia ovat jo edellä mainittujen Akileijojen lisäksi mm. Verna, Mondo ja Lampi –lasistot, Ulpukka ja Lumme –kynttilänjalat, Marlene ja Sonetti –maljakot, Nuutajärven 200-vuotisjuhlapullo, erilaiset värikkäät Kalat, Palazzon –sarjan filigraaniesineet sekä tietysti laaja valikoima lasitauluja, joissa on käytetty mm. monikerroksista lasia ja hiekkapuhallusta. Graal-tekniikalla Nurminen on tehnyt maljoja ja lasitauluja.

Oikealla Paprikaverhot-lasitaulu.


Lasimuseossa on tänä kesänä esillä kahden
merkittävän suomalaisen naismuotoilijan teoksia.