lauantai 25. helmikuuta 2017

Uutta saksalaista lasia lasimuseossa


Edition Gernmein –näyttelyä viimeistelemässä
joukko Kesselin taidekorkeakoulun
tuotesuunnitteluosaston opiskelijoita.
 
Hannu Krügerin muotoilemia taidelasiesineitä vuodelta 2010.

Darius Zalzadeh´in muotoilemat Riverine lasit ja karahvit.

 
Suomen lasimuseossa Riihimäellä on avautunut Edition Gernheim –näyttely, jossa on esillä saksalaisen Kasselin taidekorkeakoulun opiskelijoiden lasiprojektien tuloksia kuuden vuoden aikana toteutetuista neljästä projektista. Reilut parikymmentä tuotesuunnittelun opiskelijaa on päässyt tutustumaan lasiin materiaalina Gernheimin lasimuseon yhteydessä toimivassa lasihytissä. Gernheimin lasimuseon johtaja Katrin Holthaus kertoi, että museon hytti ammattipuhaltajineen on opiskelijoiden ja taiteilijoiden käytettävissä kokeiluihin ja prototyyppien valmistamiseen.
Riihimäellä esillä on taide- ja käyttölasia sekä valaisimia.

Vasemmalla Suomen lasimuseon vt. intendentti
Uta Laurén, keskellä Kasselin taidekorkeakoulun
professori Jakob Gebert ja oikealla Gernheimin
lasimuseon johtaja Katrin Holthaus.

Etualalla Oliver Schaub´in kaksi esinettä.

Etualalla kolme Lion Wolff´in Aquana-maljaa.

Lisa Wübbeler on muotoillut Kespon karahvit ja lasit.


Pöydällä oikealla on Monja Hirscher´in
Topologie –laseja ja karahveja.

Valeria Santagari-Juraschek: Wolke.


Suomen lasimuseo ja Gernheimin lasimuseo pyrkivät luomaan eurooppalaisen verkoston, jonka avulla perinteisten lasinvalmistustekniikoiden osaamista pyritään säilyttämään, kertoi Suomen lasimuseon vt. intendentti Uta Laurén. Gernheimin ja Riihimäen välillä on ollut yhteistyötä jo aikaisemmin ja se jatkuu maaliskuussa, kun Saksassa avautuu Tapio Wirkkalan näyttely, joka on koottu alun perin Riihimäelle. Samaan aikaan Gernheimissa on esillä myös uutta riihimäkeläistä lasia, kun esillä on Joonas Laakson ja Jaakko Liikasen teoksia. Heillähän oli yhteisnäyttely Suomen lasimuseossa 2014. Näyttelyt ovat osa Suomi 100 –juhlavuoden ohjelmistoa.


 
Verena Hutter´in suunnitelmat valaisimet.

Professori Jakob Gebert lasivalaisinta tarkistamassa
Suomen lasimuseon suuressa salissa avautuneessa
näyttelyssä.

Nämä Hanna Grüber´in muotoilemat Vessel-esineet
ovat päässeet Rosenthal´in tuotanto-ohjelmaan.

Robin Stummvoll on muotoillut nämä esineet.



Sophie Stein: Glass, Drink, Tanz –laseja ja karahveja.
 
 
Saksassakin on lasiteollisuus hiipunut ja siellä valmistaan enää lähinnä vain teknistä lasia ja pakkauslasia. Esimerkiksi Rosenthal valmistuttaa lasiesineitään nykyään mm. Puolassa. Saksalaisvalmistajien tuotantoa on siirretty myös muihin naapurimaihin.
 
Lasiprojektien vetäjänä on toiminut professori Jakob Gebert, jolle itselleenkin lasisuunnittelu on ollut uutta, vaikka taidekorkeakoululla on myös pieni oma lasihytti. Muotoilijaksi valmistuminen vie noin 5 vuotta, jonka jälkeen diplomityöhön menee noin vuosi. Saksassa on vielä olemassa yksi oppilaitos, jossa voi opiskella lasinpuhallusta ja kaivertamista sekä hiomista. Myös Hallen ja Stuttgartin korkeakoulujen yhteydessä on lasialan opetusta.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Erikoinen Hongellin lasi ?


Vasemmassa lasissa näkyy miten punainen juoma
täyttää myös lasin jalkaosan. Lasista tulee vakaampi
kun painopiste onkin alempana verrattuna siihen,
että nesteen paino kohdistuisi vain maljaosaan.
 
Oheinen tyylikäs pikari on erikoinen siksi, että sen maljaosa ja sääri on puhallettu yhdellä kertaa ja säären sisäosa on ontto. Myös jalkalaatta näyttää kuin sekin olisi samalla puhallustyöllä tehty, mutta onko se mahdollista ?
Sääri on fasettihiottu ja hionta jatkuu maljan alaosaan asti.
 
 
 
Fasetointi tekee lasista kauniin, mutta jalkalaatta
olisi harmonisempi vähän pienempänä, toisaalta
isompana se vakauttaa lasia.
 
Tyhjässä lasissa fasetoinnin kauneus pääsee esiin.
 
 
Ebay:ssa on ollut myynnissä tällainen lasi Yhdysvalloissa ja sen mukana on ollut ”aitoustodistus”, jonka mukaan lasin olisi suunnitellut Göran Hongell ja se olisi valmistettu Karhulassa.

 
USA:ssa myynnissä olleen lasin mukana oli ”aitoustodistus”.


Leiman mukaan kuva on arkistoitu vuonna 1939.
Silloinhan New Yorkissa oli maailmannäyttely,
jossa Suomella oli upea osasto, jonka näyttely-
arkkitehtinä toimi Alvar Aalto.
 
 
 
Onko jollain tietoa tällaisista laseista ?

maanantai 20. helmikuuta 2017

Heikki Viinikaisen Babushka


Kuudesta erilaisesta lasista muodostuva Babushka-sarja.
Suunnittelu Heikki Viinikainen ja valmistus Nord Design
Nuutajärvellä. Kuvakaappaus: www.youtube.com/watch?v=ZkxxrkMx_OQ
 
Babushka on kuuden lasin pinoutuva lasisto, jossa on kolme sisäkkäistä kerrosta ja ylä- ja alaosissa sama tilavuus. Lasien koot ovat: iso 40 cl, keskikoko 20 cl ja pieni 10 cl. Värivaihtoehdot: harmaa, kokonaan väritön (kirkas) ja väritön, jossa on pinkki sydänosa.

Lasiston suunnittelija on nuutajärveläinen lasitaiteilija, muotoilija Heikki Viinikainen. Babushka-lasisto on saanut alkusysäyksen suunnittelijan lapsuudesta. ”Kuuhankavedellä lapsuuden kesiin liittyi aina erottamattomasti iso, monikerroksinen, taitavasti suunniteltu ja koristeltu maatuska. Purin ja kasasin sen satoja kertoja, mutta ihmetys ja ihastus rakenteeseen säilyi.”

Heikki Viinikainen suunnittelemassa.
 
Babushka-sarjan lasit ovat monikäyttöisiä niin arjessa kuin juhlassakin. Pinottuna kokonaisuutena tilankäyttö on minimaalista ja tuotteen visuaalinen ilo maksimaalista. Mahdollisuus väriyhdistelmiin tekee tuotteesta persoonallisen ja aina yllättävän Babuhskan.

Harmaasta lasista tehty Babushka-sarja.
 
Tamperelainen perheyritys, Avainlippu- ja Design from Finland -perheisiin kuuluva Nord Design on käynnistänyt ensimmäisen sarjatuotantoisen lasiston valmistuksen Nuutajärven lasikylässä. Yritys jatkaa pitkää lasinvalmistuksen perinnettä ja tarjoaa nuorille suunnittelijoille mahdollisuuden luoda arkeen sopivia käyttöesineitä.

Värittömästä lasista tehty Babushka-sarja,
jossa on pinkki sydänosa. Kuva: www.norddesign.fi
 
Kansainvälinen Glass is Tomorrow -workshop innosti Viinikaisen suunnittelemaan maatuskan muotoon ja rakenteeseen perustuvan kokonaisuuden. Näin syntyi pinoutuva lasisto, jossa on kolme sisäkkäistä kerrosta. Babushka-sarjan lasit ovat monikäyttöisiä niin arjessa kuin juhlassakin. Pinottuna kokonaisuutena tilankäyttö on minimaalista ja tuotteen visuaalinen ilo maksimaalista.

Värittömästä lasista tehty Babushka-sarja,
jossa on pinkki sydänosa. Kuva: www.norddesign.fi
 
Nord Design on tamperelainen perheyritys, joka jatkaa maamme pitkää lasinvalmistuksen perinnettä. Yritys tarjoaa uusille nuorille suunnittelijoille mahdollisuuden luoda käyttöesineitä meidän jokaisen arkeen. Tuotteet valmistetaan Nuutajärvellä.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Kuvia Järvenpään antiikkimessuilta


Järvenpää-talossa käynnistyivät tänään kaksipäiväiset Keräilykuume antiikki- ja keräilymessut. Klo 10 oli aulassa jo iso joukko vanhoista esineistä kiinnostuneita odottamassa sisäänpääsyä. Lasiesineitäkin on mukavasti tarjolla. Tapahtuma jatkuu huomenna sunnuntaina klo 10 – 16.

Tapahtumalle on saatu lisätilaa alakerrasta.

Riihimäkeläisen osto- ja myyntiliike Oivalluksen osastoa.

Lasia Oivalluksen hyllyssä.

Wanhan Tammitorin osastoa.

Matala malja on Kerttu Nurmisen suunnittelema.

Ensin tulee mieleen, että miksi Kumelan maljakossa
on Iittalan merkki, mutta historia kulku meni näin:
Vuonna 1979 Humppila osti Kumelan, jossa tätä
Kaj Blomqvistin Kallio-maljakkoa valmistettiin.
Nuutajärven lasitehtaan silloinen omistaja Wärtsilä
puolestaan osti Humppilan 1986.
Vuonna 1987 A. Ahlström Osakeyhtiö myi Iittalan
lasitehtaan Wärtsilälle. Iittala yhdistettiin Nuutajärven
lasitehtaan kanssa Iittala-Nuutajärvi Oy:ksi. Hackman
osti yrityksen vuonna 1990. Vuodesta 2003 yritys
toimi itsenäisenä nimellä Iittala Oy Ab. Vuonna 2004
se siirtyi toimivan johdon ja ABN AMRO Capitalin
hallinnoiman sijoitusrahaston omistukseen. Vuoden
2006 lopussa yritys muutettiin julkiseksi osakeyhtiöksi
ja nimeksi tuli Iittala Group Oyj.

Ari´s designin pöydällä mm. Oiva Toikan Oz-taidelasikarahveja.

Samalla osastolla Toikan lintuja.


 
 

Ajan-Muiston pöydällä Riihimäellä valmistettuja esineitä.

Eturivissä vasemmalta: Aimo Okkolinin uniikkituotteeksi
luokiteltu kynttilänjalka vuodelta 1956, osittain sininen
Helena Tynellin Neljän tuulen hattu, Aimo Okkolinin
uniikkituotteeksi luokiteltu rubiininpunainen maljakko.

Esineen sisällä oleva tila tuo mieleen Tapio
Wirkkalan Tokio-taidelasimaljakon.








Miltähän tämä munajauheke oikeasti on mahtanut maistua ?

Kaupantekoa Wanhat Unelmat –liikkeen osastolla.