keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kauklahden ja Riihimäen pikkumaljoja


Kauklahden ja Riihimäen pieniä kristallimaljoja,
joiden korkeudet vaihtelevat 56 – 63 millimetrin välillä.
 
Riihimäen Lasi Oy:ssä ja sen tytäryhtiössä Kauklahden lasitehtaassa valmistettiin 1950-luvun alussa runsas valikoima pieniä kristallimaljoja, joiden suuaukko avautuu viistosti. Niiden koot vaihtelevat hieman ja ne useimmiten koristeltu kaiverruskuviolla. Riihimäellä valmistettiin myös sinisiä ja vihreitä maljoja ilman kaiverruskoristelua. Näistä värillisistä maljoista tehtiin myös isompia versioita, jotka olivat melkein kaksinkertaisia kooltaan.
Itse malja saattaa olla Helena Tynellin muotoilema, mutta kaiverruskuvioita on suunnitellut ilmeisesti useampi henkilö.

Pohjan signeeraus: Th. Käppi Riihimäen Lasi Oy -52.

Pohjan signeeraus: Th. Käppi Kauklahden lasitehdas -50.

Pohjan signeeraus: Th. Käppi Riihimäen Lasi Oy (ei vuosilukua).

Pohjan signeeraus: Kauklahden lasitehdas -50.
Espoon kaupunginmuseossa on parhaillaan esillä
Kauklahden lasitehtaan tuotantoa esittelevä
Lasin aika –näyttely. Siellä samanlainen esine on
tunnistettu Mauri Hermusen kaivertamaksi.
Kuva-aihe on hyvin samankaltainen kuin samalle
tehtaalle koristemaalauksia tehneen Lyyli Molanderin
naivistisissa maljakoissa.

Sininen malja on signeerattu: Riihimäen Lasi Oy (ei vuosilukua).
Viivahiottu on signeerattu Riihimäen Lasi oy (ei vuosilukua).

tiistai 23. elokuuta 2016

Uusi Suomi vaihtoi omistajaa



Uusi Suomi –maljan korkeus on 90 mm
ja suuaukon halkaisija 143 mm.
 
Viime viikolla uutisoitiin, että sijoittaja Niklas Herlin on myynyt UusiSuomi.fi –verkkolehden Alma Medialle. Herlin osti Uusi Suomi –tavaramerkin Alma Medialta 2007 ja käynnisti verkkolehden saman vuoden syksyllä yhdessä päätoimittajaksi palkkaamansa Matti Huuskon kanssa. Uuden Suomen Uutis- ja blogipalvelu keräsi kyllä lukijoita, mutta ei tarpeeksi mainostajia, jotta toiminnasta olisi tullut kannattavaa. Vuosina 2008 – 2015 tappiota syntyi yhteensä lähes 3 miljoonaa euroa.

Uudesta Suomesta tulee osa Alma Median ammatti- ja talousmediaan erikoistunutta Alma Talent –liiketoimintayksikköä, joka julkaisee muun muassa Kauppalehteä ja Talouselämää.

Alun perin Uusi Suomi oli vuonna 1919 perustettu sanomalehti, joka jatkoi venäläishallinnon lopettamien Suometar ja Uusi Suometar –lehtien perinnettä.
Lehti oli Kokoomuksen pää-äänenkannattaja vuoteen 1976 asti, jonka jälkeen se julistautui riippumattomaksi porvarilliseksi lehdeksi. 1970-luvulta alkaneet taloudelliset vaikeudet johtivat lehden lopettamiseen 29.11.1991.

Ohessa on Uuden Suomen logolla varustettu malja, jonka on valmistanut Riihimäen lasitehdas, joka valmisti myös muut lehden tilaamat liikelahjatuotteet.

Uusi Suomi –logolla varustettuja lasiesineitä on esitelty tässä blogissa aikaisemminkin:
 
Lasi ja mottimalja:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/02/uusi-suomi-lasiesineita.html

Lasi, karahvi ja tuoppi:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2014/01/uusi-suomi-lasiesineita.html

maanantai 22. elokuuta 2016

Kuvia Juthbackan markkinoilta


Kuvassa näkyy vain murto-osa
Juthbackan markkina-alueesta.
 
Uusikaarlepyyssä järjestettiin viime perjantaina ja lauantaina Juthbackan markkinoiden nimellä tunnetut vanhat tavaran markkinat. Paikallisen veteraaniautokerhon järjestämillä markkinoilla on pitkät perinteet vuodesta 1975 alkaen ja se lienee myyjien määrällä mitattuna Suomen suurin vanhan tavaran myyntitapahtuma, kun myyntipaikkoja on yli 700.

Pohjanmaalla on tänä kesänä satanut runsaasti ja siellä on ollut pitkään aikaan pahimmat kesätulvat. Alkuviikosta sääennusteet lupasivat lisää sateita ja tämä saattoi karsia myyjien ja asiakkaiden määrää. Perjantaina oli kuitenkin hyvä sää Juthbackassa: puolen päivän tienoilla tuli hieman tihkusadetta, mutta iltapäivällä taas paistoi aurinko.

Lasiesineitä oli runsaasti tarjolla, joskin vanhempaa taidelasia niukemmin. Jutbackassa on mukava tunnelma ja tavaravalikoima on niin laaja, että aina löytyy mielenkiintoista katseltavaa, vaikka ei löytyisi paljon omaan kokoelmaan lisäyksiä. Hyvin organisoidut pysäköintialueet ja hyvätasoinen ravintola alueen keskellä ovat myös olennainen osa myönteistä markkinakokemusta.

Aikaisempina vuosina suurin osa myyjistä on laittanut
pöytänsä kuntoon jo edeltävän iltana, mutta tänä vuonna
saderiskin vuoksi moni myyjä odotti perjantaille ennen
pakettien purkamista.

Sääennusteet ennakoivat huonompaa säätä ja
osa myyjistä ei tullut paikalleen ainakaan vielä
perjantaina aamupäivän aikana.

Perjantaiaamuna kuitenkin taivas oli kirkas.

Torstaina Juthbackassa oli satanut ja ukkostanut,
siksi maapohja oli märkyyden pehmentämä.

Vanhempaa suomalaista lasia.

Riihimäen lasitehtaan valmistama
vihreä-valkoinen karahvi.

Nopeasti myyntipöydät alkoivat valmistua perjantaiaamuna.

Tässä olisi lasikannukokoelman alku.

Hyvä valikoima Arabian kannuja.


Moposkootteri 1960-luvun alkuvuosilta.

Värikästä kotimaista.
 
Aamupäivän aikana myös asiakkaita alkoi tulla
paikalle, vaikka suurin osa tulee vasta iltapäivän
lopulla, kun tapahtuma on avoinna iltamyöhään.

 
Oikealla Kumelan vihreää kristallia.

Runsaudenpaljoutta.

Toikan tyylinen, mutta kenen tekemä ?

Täydennystä kahvikuppikokoelmaan.

Markkinoilla kaupantekoon kuuluu letkeä jutustelu.


Ruotsalaismyyjän pitkä pöytä ja yksinkertainen hinnoittelu.

Pulloja alkuperäisine etiketteineen. Melko usein nykyään
näkee kirpputoreilla kuluneita pulloja, joiden kyljessä on
siisti etiketti. Skannaus ja tulostus on kehittynyt kovasti.


Vaasalaisen Prenikan osastoa.


 
Sääennusteiden vuoksi useimmilla myyjillä
oli kunnollinen telttakatos.
 
Jotain on jo löytynyt.

Pronssipanta poikkeaa alareunastaan tavanomaisesta
Pertti Sarpanevan ornamentista. Kermakossa on Tunturin
vanha logo ja sokerikossa 1960-luvulla päivitetty versio.

Etualalla Pertti Santalahden taidelasipullo
ja taustalla on kristallihiomo Okkolinin
sotaveteraanimaljakko.




Vanhan tavaran myyntipahtumia kierrellessä
huomaa, että Kumelan metsästysaiheisten
pullokarahvien hintahaitari on laaja.

Tämänkin tapahtuman alkumuotona on ollut auto-
ja moottoriharrastajien rompetori. Nykyään niiden
artikkeleiden osuus on vähemmistössä.


Taustalla näkyvää siltaa pitkin on lyhyt
kävelymatka Uusikaarlepyyn keskustaan.

Vanha, mutta ajankohtainen peltikyltti.


Valtateiden varsilla 1960-luvulla monen ladon
seinässä oli suurikokoinen mainosteksti:
Meilläkin on Viurila –viljankuivuri.


Nuutajärvellä valmistettuun Saara Hopean muotoilemaan
Laiva-karahviin (no 1543) on joskus jäänyt kosteutta
ja karahvi on kauttaaltaan lasisairauden riivaama.
 
Siemensin imurimuotoilu ennakoi tämän
päivän tyylin jo vuosikymmeniä sitten.

Neuvostorekvisiittaa.
 
Jotkut kävelevät kännykkä kädessä Pokemoneja
metsästämässä, toiset kävelevät käsi korvalla.

Kokkolan kaveruksilla oli tapahtuman
laadukkain lasiesinevalikoima.




Hyvässä kunnossa ollut Riihimäen lasin
Lyyra sokerikko ja kermakko.




Suomalainen Kastorin kuparivaippainen
avotakka 1970-luvulta on patinoitunut.


 

Nyhtökaura ja muut kauratuotteet ovat viime
aikoina olleet julkisuudessa niiden positiivisten
terveysvaikutusten vuoksia. Tämän kauratuotteen
suosio ei aikanaan perustunut terveysvaikutuksiin,
mutta vaikutuksiin kuitenkin.

Toinen vaikuttava vaasalaistuote.

Tällainenkin vaatimaton, mutta hieno
lasiesine vaihtoi omistajaa Juthbackassa.



Järeää lasimuotoilua, mutta missä valmistettu ?



Nuutajärven Antikaa.


Jotkut aloittavat jouluvalmistelut jo kesällä.

Taidokkaasti koristeltu vanha vakka.


Peltipurkkeja oli runsaasti myös muilla myyjillä.

Tiellä kohti Juthbackan kartanon päärakennusta, joka on rakennettu 1821.