 |
Juha Juselius |
Teksti ja kuvat: Marja-Terttu Sorviala
– Periaatteessa
työmme on kuitenkin pääasiassa tarpeetonta arjen luksusta ja
ihmisen silmän ilahdutusta vailla sen suurempaa raadollista
funktiota.
Tapasin
Juhan ensimmäisen kerran Riihimäen Lasipäivä-tapahtumassa muutama
vuosi sitten. Hän oli silloin opintovapaalla keittiöpäällikön
toimestaan. Verenperintönä isältä, papalta ja isoisoisältä
kulkeutunut rakkaus lasiin veti miestä toteuttamaan taiteellista
näkemystään muuallakin kuin ruoan parissa. Niin ja olihan siinä
perimässä osansa Juhan äidilläkin, joka myös oli ollut
lasitehtaalla töissä.
Nyt
ovat opinnot takanapäin, ainakin toistaiseksi. Juha valmistui
artesaaniksi Tavastian Ammattiopistosta Nuutajärven lasikoulusta
2020–2021 kestäneiden opintojen jälkeen. Pääintresseinä
hänellä olivat lasinpuhallus ja verkostoituminen muiden alan
ammattilaisten kanssa. Alue, johon ei koulutuksen aikana juurikaan
paneuduttu oli kylmätyöstö, erityisesti hionta. Merkittävimmäksi
opettajakseen lasiuralla Juha kokee edelleen oman isänsä, jonka
oppipoikana hän on ollut vuodesta 2016. Yhteistyö on sujuvaa,
joskin välillä pitää olla tarkkana, ettei astu vieraille
varpaille.
Pajalla
Lasista puhuttaessa ”kylmä” on hieman toista kuin ihmisistä
puhuttaessa. Lasi kovettuu ja asettuu muotoonsa 500 asteen vaiheilla.
Jännitteiden poistamiseksi esine pääsee lopuksi jäähdytysuuniin.
Vasta sitten se on työstettävissä turvallisesti. Käytännössä
kylmätyöstö on esineen muotoilua hiomalla tai pohjan ja suuosan
hiontaa tasaiseksi ennen kiillotusta. Myös artistin signeeraus on
kylmätyöstöä.
Olen
herkkä hylkäämään huonot ideat tai jos innostus katoaa, olen
hyvin itsekriittinen.
”Ihailen
toisaalta mahdollisimman epäorgaanisia ja veistoksellisia teoksia,
mutta myös herkkiä ja intensiivisiä esineitä” – Tässähän
se tuli, vastaus siihen, miksi Juhan taide koskettaa niin monia
ihmisiä. Värivalikoimaa on tummasta vaaleaan ja rakenteita
hauraasta jykevään. Jokainen löytää niistä jotakin
mielenkiintoista.
Juha
kertoo olevansa suurimmaksi osaksi tyytyväinen teoksiinsa, joiden
kypsyttely, suunnittelu ja toteutus saattaa tapahtua hetkessä tai
viedä pitkänkin aikaa. Huonot ideat hän hylkää herkästi, samoin
käy, jos kiinnostus lopahtaa kesken prosessin.
Mikä
sen parempaa kuin työstää materiaalia ja teoksia, joista on
asiakkaiden kanssa yhtä pähkinöinä.
Tyytyväisyyttä
käyttölaseista Juhalle on tuottanut poltettuun puumuottiin tehty
tuoppi, jota on kiitetty klassisuudesta, innovatiivisuudesta ja
juurevasta suomalaisuudesta. Lisäkiitosta ovat tuoneet tuopin
riittävä vetoisuus 0,5 l ja käytön vakaus. Taide-esineistä
arvostusta ovat saaneet isot siniset maljakot ja Ruuhi-esineet.
Niiden väriä pidetään onnistuneena. Lisäksi arvioijat ovat
kokeneet niiden tuovan arvokkuutta ja tietynlaista mystisyyttä
fasetti- ja koristehionnoille. Innostusta taiteilijassa herättävät
uudet vaaleanpunaiset kristalliesineet. Niiden väri ja materiaali
ovat intensiiviset ja sellaista, mitä harvemmin on tarjolla
kotimaisilla markkinoilla. Myös näistä asiakaspalaute on ollut
innostunutta ja todella positiivista.

Isä
on Juhalle tärkeä arvostuksen kohde. Muista taitajista hän nostaa
esiin Aimo Okkolinin, joka osasi toteuttaa suunnittelemansa ideasta
lasiksi asti. Vähintäänkin isä-Aimo Okkolinin tasoiseksi
kaivertajaksi Juha arvioi myös pojan, Matti Okkolinin. Kaivertajista
hän nostaa ylimmälle jalustalle Theodor Käppin. Kylmätyöstön
merkitys Juhalle nousee voimakkaasti esiin. Se onkin alue, johon hän
haluaisi perehtyä vielä enemmän.
Mahtuuhan
ihailulistalle yksi nainenkin, Nanny Still. Stillin tyylissä Juha
arvostaa värien ja muotojen monipuolista käyttöä, minkä vuoksi
Stillin käyttöesineetkin ovat taideteoksia.
– Tekijöistä
tietysti arvostus ja kiitollisuus omaa isääni kohtaan on ääretön.
Arvostan kaikkia lähipiiristä löytyviä vanhoja ja uusia
lasintekijöitä ja ammattilaisia. Erityisesti arvostan jokaista
meistä harvoista hiojista. On mukava aina välillä vaihtaa ideoita
toisten ammattilaisten kanssa. Meillä kaikilla on omat
erityisosaamisen alueet.