perjantai 9. joulukuuta 2016

Vintage Design´in Pop Up Hämeenlinnassa


Klasi ja Tyyki Pop Up –kauppa entisen Sokos
-tavaratalon tiloissa Hämeenlinnassa.
 
 
Aikanaan Hämeenlinnan Sokos-tavarataloksi 1960-luvulla rakennettu Kauppakeskus Linna on ollut tyhjillään pari vuotta. Nyt Hämeenlinnan nuorkauppakamari on saanut hankkia tiloihin pariksi viikoksi ennen joulua useita pop-up –myymälöitä. Yksi niistä on nimeltään Klasi ja tyyki, mutta myydään siellä muttakin kuin vanhaa taidelasia ja kankaita.




Klasin ja Tyykin kauppiaat Esa Tarkka ja
Pirkko Heimo yhteisessä myymälässään.
 
Hämeenlinnan keskusten tyhjeneminen liikkeistä alkoi parikymmentä vuotta sitten, kun kaupungin keskusten koillispuolelle muutaman kilometrin päähän rakennettiin S- ja K-ryhmien hypermarketit. Niiden seuraksi siirtyi keskustasta useita erikoisliikkeitä. Myös ennen niin vilkas kauppatori alkoi näivettyä.

Pari vuotta sitten keskustan itäreunalle, moottoritien päälle, valmistui kauppakeskus Goodman, jonne siirtyi paljon erikoisliikkeitä.

Paikallisen S-osuuskauppa EHO:n Sokos-tavaratalon seinänaapurina oli 1960-luvulta alkaen paikallisen E-osuusliike Hämeen Centrum-tavaratalo, joka myös on ollut pitkään tyhjillään. Raatihuoneenkatua on yritetty elävöittää muuttamalla se kahden korttelin matkalta kävelykatu Reskaksi, joka on kadun vuosikymmeniä vanha lempinimi.

Kauppakeskus Linnan Pop Up –kaupat avautuivat tänään, ehkä jo viikonloppuna asiakkaatkin ne löytävät. Viikon päästä Reskalle on tulossa myös ulkomyyntipaikkoja ja toivottavasti silloin siellä on runsaasti jouluostoksia tekeviä asiakkaita.
 
Hämeenlinnan kävelykatu Reska oli melko autio tänään
perjantaina, mutta viikon kuluttua katu täyttyy ulkomyynti-
pisteistä. Kauppakeskus Linna eli entinen Sokos on
kuvassa vasemmalla.


Keskustat ovat tyhjentyneet myös monella muulla paikkakunnalla ja tätä pop up –kauppaideaa on sovellettu muuallakin. Jollakin yrittäjällä se saattaa johtaa pidempäänkin vuokrasopimukseen. Kun moni vanhan tavaran kauppias on tämän laman aikana sulkenut kivijalkaliikkeensä ja siirtynyt eläkkeelle tai myymään netissä tai messuilla, niin myynti silloin tällöin pop up –periaatteella voisi olla yksi toimiva vaihtoehto jatkaa toimintaa.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Muotoilun valtionpalkinnon 2016 sai Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiö


Suomen vanhin lasikylä Urjalan Nuutajärvellä on vuodesta 1793 lähtien ollut merkittävä suomalaisen lasikulttuurin ja teollisen tuotannon eteenpäin vievä voima. Lukuisat muotoilijat ja taiteilijat, erityisesti Nuutajärven lasitehtaan taiteellisena johtajana vuosina 1950 - 1976 toiminut Kaj Franck, ja monet yritykset ovat erottamaton osa suomalaisen lasitaiteen nousua maailmanmaineeseen.

Taideteollinen tuotanto on siirtynyt Suomesta pääosin ulkomaille. Siksi on ainutlaatuista, että Lasikylässä puhalletaan lasia edelleen. Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiön rooli Lasikylän toiminnan pelastajana, miljöön säilyttäjänä, ja toimintaedellytysten varmistajana tulee vaikuttamaan tulevaisuuteen.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen jakoi
valtionpalkinnot keskiviikkona 7. joulukuuta Helsingissä.
Kukin veikkausvoittovaroista myönnettävä valtionpalkinto
on 13 500 euroa. Kuva: www.minedu.fi


Palkinnolla halutaan vahvistaa sitä lasitaiteen osaamista, joka Suomessa on vielä jäljellä. Nuutajärven perinteeseen nojaava, puitteiltaan nykyaikainen lasinvalmistus mahdollistaa luovan suunnitteluprosessin ja alustan, jossa vastaisuudessakin tehdään merkittävää kansainvälistä taidetta ja muotoilua.

Muotoilun valtionpalkinnon myöntää valtion arkkitehtuuri-, muotoilu- ja ympäristötaidetoimikunta.

Iittalan puhalluksia: Särmäämö


 
 
Vähänkään isommilla työpaikoilla oli omat henkilöstölehdet vielä 1900-luvun lopulle asti, kunnes netti on ne syrjäyttänyt. Ahlströmin omistamalla Iittalan lasitehtaalla oli Iittalan puhalluksia -lehti ja tämän lisäksi konsernilla oli koko maan työntekijöille jaettu Me kaikki –lehti, joka ilmestyi 1956 – 2000.

Ohessa loppuvuodesta 1950 ilmestyneessä Iittalan puhalluksia lehden talvinumerossa julkaistu juttu lasitehtaan särmäämöstä.
 

 

Mitä lasitehtaan särmäämössä tehdään, se ehkä
selviää oheisesta artikkelista, joka on julkaistu
Iittalan lasitehtaan henkilökuntalehden Iittalan
puhallusten talvinumerossa 1950. Melko
vaaralliselta työpaikalta se kuulostaa jutun
loppuosan esimerkkitapauksen valossa.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Hyvää itsenäisyyspäivää


Timo Sarpanevan Arktia ja Arkipelago –kynttilänjalat
kuvattuna salamavaloa käyttäen, jolloin sininen alaosa
saa koko esineen näyttämään siniseltä.
 
Timo Sarpanevan värittömästä lasista valamalla valmistettu Arkipelago -kynttilänjalka on suunniteltu 1980-luvun alussa ja sinistä väriä alaosassa sisältävä Arktia-kynttilänjalka on tullut tuotantoon 1980-luvun lopulla. Sinisävyisen korkeus on 7,5 cm ja värittömän 8 cm.

Timo Sarpanevan Arktia ja Arkipelago –kynttilänjalat
kuvattuna vallitsevassa päivänvalossa. Tällöin näkyy
selvästi, että sinistä lasimassaa on vain Arktia
–kynttilänjalan alaosassa.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kaksi Kumelan variaatiota


Kun kyse on vapaasti puhalletuista esineistä, niin
näiden koko ja muoto poikkeavat hieman toisistaan.
Näitäkin esineitä valmistettiin monista erivärisistä
lasimassoista ja niitä koristeltiin erilaisin hiontakuvioin.
 
Kumelan lasitehtaan tuotteiden arvostus on jäänyt vähäisemmäksi kuin neljän isoimman tehtaan eli Riihimäen Lasi, Karhula, Iittala ja Nuutajärvi. Kuitenkin monet yhtiön mallit, varsinkin sodan jälkeen 1940-luvulla, kestävät vertailun saman ajankohdan kilpailijoiden tuotteiden kanssa. Varsinkin taidokkaasti toteutetuilla kaiverruskuviolla koristellut esineet miellyttävät silmään vielä nykyään. Ohessa kaksi art deco –tyylistä esinettä 1940-luvun lopulta.

Taidelasiesineellekin usein halutaan
myös jokin muu käyttötarkoitus, tämä
voisi olla kannu tai maljakko.

Kumelan lasitehtaan 1940-luvun lopun taidelasiesineiden
kuvasto on julkaistu osana Suomen lasimuseon kirjaa
Oy Kumela – lasimaalaamosta tehtaaksi. Mallikuvat on
toteuttanut akvarelleina Ilmari Kumela.

torstai 1. joulukuuta 2016

Esineiden sisäänjättö Lasipäivän huutokauppaan 9.12.



 
Lasipäivää 2017 vietetään Suomen
lasimuseossa 21. tammikuuta.
 
 
Viikon päästä perjantaina 9.12. klo 12 – 17 Suomen lasimuseon ystävät ry ottaa vastaan lasimuseossa Riihimäellä esineitä myytäväksi Lasipäivän huutokaupassa 21.1.2017.

Yhdistyksen jäsenet voivat tuoda huutokauppaan 3 huutokohdetta, mutta yhdistykselle lahjoituksen tehnyt voi jättää yhden ylimääräisen kohteen. Korkean tason ylläpitämiseksi tavaroiden on oltava ehyitä ja huutokohteen arvioitu alin arvo vähintään 100 €.

Huutokauppaesineiden vastaanotto on Suomen lasimuseon luentosalissa perjantaina 9.12.2016 klo 12 17. Poikkeavista järjestelyistä on sovittava erikseen. Vastaanoton yhteydessä täytetään esine- ja sopimuslomake. Lomakkeen voi täyttää osittain etukäteen.


Joulukuussa 2014 huutokauppaan tuotuja lasiesineitä
ottivat vastaan Suomen lasimuseon ystävät ry:n aktiivi-
jäsenet Risto Aalto, Sirkka-Liisa Löflund ja oikealla
Lasipäivän järjestelyvastaava Roger Peltonen.
 
Luettelo on Lasipäivänä myynnissä museolla ja tulostettavissa Suomen lasimuseon ystävät ry:n kotisivuilta tammikuun toisella viikolla. Myyjä voi asettaa huutokohteelle SLMY:n hyväksymän pohjahinnan, joka ilmoitetaan huutokauppaluettelossa.

Myyjä maksaa 15 %:n provision. Ostajalta ei peritä mitään kuluja. Muilta osin noudatetaan Suomen lasimuseon ystävät ry:n yleisiä huutokauppaehtoja. Tilitys tapahtuu myyjän ilmoittamalle tilille noin viikon kuluttua huutokaupasta.

Huutokauppaluettelo, huutokauppaehdot ja sopimuslomake ovat ladattavissa yhdistyksen kotisivuilta kohdasta Tapahtumat > Lasipäivä > Lomakkeet.

Lisää tapahtumasta: www.suomenlasimuseonystavat.fi
 

tiistai 29. marraskuuta 2016

Kalvolan kirkko lasimaljassa


Maljan korkeus on 15 cm ja halkaisija 26 cm. Sen
kylkeen on hiottu Kalvolan graniittikirkon kuva.
Maljan muodon perusteella se voisi olla esim.
Göran Hongellin suunnittelema.
 
Nykyään suomalaisista 73 % on evankelisluterilaisen kirkon jäseniä, mutta paikkakuntakohtaiset erot ovat isot. Kirkossa käy kuitenkin vain muutama prosentti seurakuntalaisista, esimerkiksi kuvan Kalvolan kirkossa käy vain 3 prosenttia Kalvolan seurakunnan jäsenistä.


Kalvolan kirkon kuva Iittalan lasitehtaan valmistaman
ison maljan kyljessä. Netissä löytyvät valokuvat on
otettu kirkon toiselta puolelta, onkohan käsitys
julkisivusta muuttunut vuosikymmenten aikana ?
 
Kalvolan kirkko on rakennettu Kalvolan punaisesta graniitista vuosina 1919 – 1921 ja sen on suunnitellut Ilmari Launis. Nykyinen kirkko on rakennettu vanhan vuodelta 1802 peräisin olleen ja vuonna 1918 tulipalossa tuhoutuneen kirkon tilalle. Kirkko on tornillinen pitkäkirkko, jonka kolmilaivaisen basilikamaisen runkohuoneen keskimmäinen laiva kohoaa matalien sivulaivojen sekä kuoripuolen seurakuntasalin ja sakariston yläpuolelle. Kirkkosalin sisäkatteena on holvimainen betonikatto. Kirkossa on Ilmari Launiksen suunnittelema maalauskoristelu sekä lasimosaiikit.

Kaiverrusten mukaan EO tai OE on saanut sen
Kalvolan kirkko- ja mieskuoroilta 6.10.1937.
 
Suomessa evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko ovat Tilastokeskuksen mukaan valtionkirkkoja, vaikka Suomen evankelis-luterilainen kirkko kutsuukin itseään ja ortodoksista kirkkoa epävirallisesti kansankirkoksi. Kirkon ja valtion suhdetta voidaan kuitenkin luonnehtia valtiokirkolliseksi, koska valtion ja kirkon väliset liitokset ovat niin voimakkaita.
 
Lahjan saajan monogrammit ovat ilmeisesti EO tai OE.