perjantai 17. marraskuuta 2017

Theodor Käpin kaiverrustyötä


Riihimäen lasin valmistaman jalallisen maljan
korkeus on 84 mm ja suuaukon halkaisija
102 mm. Onko kuva-aiheena Th. Käpin versio
aalloista nousevasta Afrodite´sta?
 
Tässä blogissa oli lokakuussa pari julkaisua Riihimäellä pidetystä lasinkaiverruskurssista, jonka järjesti Suomen lasimuseo. Silloin kun Suomessa oli vielä useita lasitehtaita, lasinkaiverruksen taito siirtyi vanhemmalta mestarilta nuoremmalle tekijälle. Kun tuo perinne on katkennut, niin ulkomaiset kaivertajat kävivät opettamassa suomalaisille studiolasin tekijöille kaivertamisen perusteita:

1930 – 1950 –luvuilla kaivertaminen oli olennainen osa monen taidelasiesineen ilmettä. Useat kaivertajat ovat kuitenkin jääneet henkilöinä vaille ansaitsemaansa huomiota, kun vain esineen muotoilija on saanut nimensä esineen tekijätietoihin ja markkinointiin. Aina ei edes muotoilijaa ole tuotu esille, kun markkinoinnissa on luotettu pelkästään tehtaan brändiin.

Jalkalaatan pohjassa on signeeraus:
Th. Käppi Riihimäen Lasi Oy -38.
 
Laajemmin kaivertajista tunnetaan ehkä Hjalmar (Jalmari) Lehto, Toivo Rusko, Richard Jungell, Aimo Okkolin, Matti Okkolin, Theodor (Teodor) Käppi, Erkki Käppi, Sulo Tommola. Ehkä kaikkein tunnetuin on Theodor Käppi, jonka kaivertama on oheinen pieni jalallinen malja ja toisessa kuvassa esiintyvä saman sarjan vähän isompi malja.

Th. (Theodor – Teodor) Käpin naiskauneutta.

Theodor Käpistä on vaikea löytää tietoja, mutta eri lähteiden perusteella sentään jotain:
1902 hän syntyi Vuokselassa Karjalan Kannaksella. Teodor Käppi opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen iltalinjalla, mutta ilmeisesti opinnot jäivät kesken. 1925 Käppi aloitti työskentelyn Riihimäen lasitehtaalla. 1939 hän muutti Helsinkiin ja perusti lasinkaivertamon yhdessä Antti Salmenlinnan kanssa. Toinen maailmansota keskeytti työskentelyn ja sodan jälkeen 1946 Käppi siirtyi työskentelemään Iittalan lasitehtaalla ja 1949 hän siirtyi Kauklahden lasitehtaalle, josta siirtyi tehtaan sulkemisen jälkeen 1952 Riihimäelle. 1967 Käppi jäi eläkkeelle, mutta teki jonkin verran kaiverrustöitä omilla laitteilla. Th. Käppi kuoli Riihimäellä 1972.

Samanlaisen maljan isompi, noin 15 cm
korkea, versio. Kuva-aiheena ehkä
abstrahoituja pilviä? Signeerattu samalla
tavalla kuin edellä esitelty pienempi malja.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Raportti Nuutajärveltä 1972


Nuutajärven lasikylä Taideteollisen oppilaitoksen
opiskelijoiden raportin kansilehdille piirrettynä.
 
Kirpputorilta löytyi A5-kokoinen ja 40-sivuinen vihkonen, joka on painettu 1972. Tekstistä käy ilmi, että tämän raportin Nuutajärven lasitehtaasta ja kylästä on laatinut työryhmä, joka on koostunut kahdesta vetäjästä ja kymmenestä oppilaasta Taideteollisen oppilaitoksen kuvallisen viestinnän laitokselta. Tekstistä selviää, että raportti on liittynyt näyttelyyn, jossa ”Wärtsilä esittelee eri tavoin Nuutajärven Lasin tuotantoa”. Näyttelyn aineistosta kerrotaan, että ”Ääni- ja kuvamateriaali on kerätty kevään kuluessa useiden Nuutajärvelle suoritettujen työmatkojen aikana. Ihmisten mielipiteet on tallennettu nauhalle ja näyttelyssä ne pyritään esittämään sellaisenaan diakuvien yhteydessä”.


Raportin osat ovat:

Pruuki yhteiskunnan osana
Nuutajärven lasitehtaan historiaa
Paikkakuntalaisten mielipiteitä
Nuutajärveläisten lasten aineita

Nuutajärven lasitehtaan historiaa myös sarjakuvan
muodossa. Kuvia ei ole signeerattu, mutta kuvitus
muistuttaa 1970-luvun puolivälissä ilmestymisensä
aloittanutta Mämmilä-sarjakuvaa, joka on
Tarmo Koiviston käsialaa.

Uusi käyttölasitehdas, Hakahytti, mänkihalleineen
rakennettiin 1973 - 1975 tämän valokuvan kuva-alasta
vasemmalle. Kuvassa etualalla näkyvälle joutomaalle
tehtiin paikoitusalue.


Paikkakuntalaisten mielipiteistä löytyy mm. tämä:

”Semmonen juttu on nykyään, että aputyövoimaa ei o tahrottu enää saara tänne, se on vaikee, kun ei pojaat viihry. Se on niin pitkä toi oppiaika, ennen kun pääsee vihreelle oksalle. Suunnilleen kymmenen vuotta kestää, ennen kuin pääsee muattipojasta puhaltajaks asti. Ei sitä tarvitte, kun 3 - 4 päivää, kun sen huomaa, tuleeko uudesta pojaasta puhaltaja vai ei. Puhaltajaks aikovalta vaaritaan ainakin taiteellista taipumusta, sopeutumista ryhmän tahtiin ja täytyy olla sulavat liikkeet”.
 
 
Lasten ainekirjoituksien joukosta löytyy myös tällainen:

”Minun mielestäni huomattava henkilö on taiteilija Toikka. Koska hän on lasiesineiden suunnittelija ja taiteilija. Olen nähnyt hänen lasi esineitään ne ovat hienoja. Arvelen että taiteilijan elämä on monipuolista ja hauskaa. Taiteilija on mukava mies hän on varmaan onnellinen”.

Lasinvalmistukseen liittyvät termit ilkikurisesti
kuvattuina. Tähän raporttiin ne on lainattu
Nuutajärven lasitehtaan Nuutiset-tiedotteesta.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Helmi Remes: Huoli –näyttely päättyi Galleria G12:ssa


Helmi Remes: Kyynel I, II ja III.
 
Helmi Remeksen Huoli –näyttely oli esillä kolme viikkoa helsinkiläisessä Galleria G12:ssa. Näyttelyn viimeinen päivä oli perjantaina. Galleria esitteli näyttelyn näin:

Helmi Remeksen lasitöissä yhdistyy selkeät muodot ja hillitty kuvio- ja värimaailma. Remes tekee lasista veistoksia ja uniikkeja esineitä, joilla voi olla myös käyttöfunktio. Hän korostaa töissään materiaalin eri ominaisuuksia, pinnan- ja materiaalipaksuuden vaihteluita ja eri lasintyöstötekniikoita. Hänen töissään on nähtävissä materiaalin monipuolisuus ja esineissä on paljon työtunteja takana, sekä kuuman lasin parissa että hiontatyönä.

”Työstän lasia niin, että sen parhaat puolet tulevat esiin. Koska kyseessä on kallis materiaali, tulee olla perusteltua, että lasi on valittu teoksen materiaaliksi eikä muusta materiaalista saisi samanlaista vaikutelmaa aikaiseksi. Vaikka painotan paljon korkeatasoista teknistä osaamista töissäni, en kuitenkaan koskaan lähde tekemään työtä mikään tietty tekniikka edellä. Lasinpuhalluksen prosessi kiehtoo minua erityisesti, mutta teen töitä myös muilla tekniikoilla. Teokseni syntyvät usean ammattilasinpuhaltajan ja hiojan yhteistyön voimin Riihimäellä Lasismissa, jonka perustajajäseniin myös lukeudun.”

Teemallisesti Remeksen työt liikkuvat rakennetun ja luonnon muovaaman ympäristön tapahtumissa.

”Aikaisemmissa töissäni olen käsitellyt eri teemoja kuten medikalisaatiota, luonnon rakenteiden muuttumista ja mikrobiologian avulla konkretisoituvia muotoja, joita ei silmällä havaitse. Minua kiehtoo elämässä esiintyvät rakenteet, joista emme tiedä paljoakaan, esimerkiksi viime aikoina olen etsinyt tietoa aivojen toiminnasta. Tulevaan yksityisnäyttelyyni valmistan töitä tämän aiheen ympärille. Pohdin ihmismielen negaatioiden ja murheellisten ajatusten lamaannuttavaa voimaa. Miksi murehdimme? Mitä tapahtuu aivoissamme tai kehossamme kun murehdimme?”

Remes on palkittu suomalainen lasimuotoilija, hänen taidelasiaan on tällä hetkellä saksalaisen Rosenthal-yrityksen tuotannossa limited collection sarjassa. 2017 toukokuussa Remeksen teos Maa valittiin vuoden taide-esineeksi Suomen lasimuseon järjestämässä muotoilukilpailussa. Hän osallistui kilpailuun kolmella eri teoksella, joilla hän sai jaetun toisen sijan, kolmannen sijan ja kunniamaininnan.

 
Helmi Remeksestä löytyy muutama maininta tämän blogin arkistossa, esim:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2017/05/suomi-100-lasimuotoilukilpailun-tulokset.html

 
 
 
Helmi Remes: Kevyet ajatukset.
 
Yksityiskohta teoksesta Kevyet ajatukset.

Helmi Remes: Uurna I ja II.
 
Helmi Remes: Tuma I, II ja III.


Helmi Remes: Olor I ja II.

Näkymä Helmi Remeksen Huoli-näyttelystä
Galleria G12:ssa.
 
Helmi Remes: Kyynel.

Helmi Remes: Dendriitti I ja II.

Yksityiskohta teoksesta Dendriitti.

Helmi Remes: Huoli I.

Yksityiskohta teoksesta Huoli.

Helmi Remes: Syrjähyppy.

Yksityiskohta teoksesta Syrjähyppy.
 

lauantai 11. marraskuuta 2017

Reilut pari kuukautta Lasipäivään


 
 
Antiikkimessuja järjestetään tänä vuonna enää parit ja lasinkeräilijöiden odotukset alkavatkin suuntautua perinteiseen tammikuun Lasipäivään, jota vietetään Riihimäellä lauantaina 27.1.2018.

Myyntipaikkoja tapahtumaan voivat varata vain Suomen lasimuseon ystävät ry:n jäsenet. Ohjeet löytyvät netistä: https://www.suomenlasimuseonystavat.fi/lasipaiva
 

Lasipäivä päättyy aina huutokauppaan, jonne esineitä myytäväksi voivat tuoda Lasimuseon ystävien jäsenet. Huutokauppaehdot löytyvät em. nettisivulta. Huutokauppaesineiden vastaanotto on Suomen lasimuseon luentosalissa torstaina 14.12. klo 12 – 17.

 
Kuvia viime vuoden Lasipäivästä voi katsoa tämän blogin arkistosta:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2017/01/huutokauppa-kruunasi-lasipaivan.html


perjantai 10. marraskuuta 2017

Minkä tehtaan valmistamat pikarit ?




Oheisten pikareiden maljaosat on kauttaaltaan koristeltu kaiverruskuvioin, joissa näkyy tyyliteltyjä viinirypäleitä, viininlehtiä ja kärhöjä. Jalkaosassa on kolme paksunnosta.

Tunnistaako joku valmistajan? Muotoilijasta tuskin löytyy tietoa?

 
Lasin korkeus on 11 cm ja
suuaukon halkaisija on 8 cm.
 

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Elmar Granlund: Valfisk


Elmar Granlund: Valfisk –kristallimalja meriaiheisin
kaiverruskoristeluin. Valmistaja Karhulan lasitehdas
1932.
 
Muotoilija Elmar Granlundista ja hänen tuotannostaan löytyy hyvin niukasti tietoa. Tiedetään, että hän syntyi 1907 ja kuoli nuorena liikenneonnettomuudessa 1936. Hän voitti Karhulan lasitehtaan suunnittelukilpailussa 1. palkinnon 1932 toilettisarjalla 444. Ohessa on kuva ehkä hienoimmasta Granlundin esineestä; Valfisk-malja on koristekaiverrettua lilan väristä kristallia. Esineen mustavalkoinen kuva löytyy Suomen lasimuseon julkaisemasta Sata vuotta Karhulan lasia –kirjasta ja tekstissä kerrotaan, että se on lunastettu tuotantoon vuoden 1932 muotoilukilpailun taidelasisarjassa. Vuoden 1932 kilpailun jälkeen hän suunnitteli esineitä Karhulalle ainakin vielä 1934, mutta ei ole tiedossa kuinka moni niistä päätyi tuotantoon.

Myöhemmin Granlund työskenteli mallipiirtäjänä Riihimäen lasitehtaalla ja keraamikkona Arabialla.

Granlundista on aikaisemmin julkaistu kolme juttua tässä blogissa:




Yksityiskohta pidemmän sivun koristekuviosta:
kaksi laivaa ja valaskala. Samantapaista kuvastoa
nähtiin myöhemmin Göran Hongellin esineissä.


Elmar Granlundin taidelasimalja Valfisk.

Yksityiskohta maljan päädyn koristekuviosta.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Lasimuseolla tapahtuu lauantaina


Taiteilija Eila Minkkisen lahjoituksen julkistaminen ja lasinpuhaltaja Hugo Raskista kertovan dokumenttielokuvan esitys Suomen lasimuseossa lauantaina 11.11.2017


Eila Minkkinen on tehnyt pitkän uran hopeaseppänä ja kuvanveistäjänä työskennellen eri metallien parissa. Hänen veistoksiaan ja korujaan on usean taidemuseon ja yksityisen keräilijän kokoelmissa kotimaassa ja ulkomailla. Hänen kookkaita metallireliefejään ja -veistoksiaan on useissa julkisissa tiloissa kotimaassa.

Minkkinen on ollut aina kiinnostunut myös lasista, sekä materiaalina että lasitaiteena. Vuonna 2013 hän aloitti yhteistyön lasinpuhaltajien kanssa kokeilemalla metallilevystä leikattujen kuvioiden (figuurien) laittamista sulan lasimassan sisälle esinettä puhallettaessa. Kokeilut onnistuivat.  Eila Minkkisen koruista tutut kasvo- ja eläinkuviot kullasta, hopeasta ja kuparista ovat nähtävänä värikkäiden, mutta muodoiltaan pelkistettyjen lasiveistosten sisällä.

Lahjoituksen julkistus klo 15.00

Taiteilija on paikalla kertomassa töistään. Lahjoituskokoelmaan kuuluu neljä vuosina 2014–2015  valmistunutta taide-esinettä ja lasia ja kultaa yhdistävä koru vuodelta 2017.

 

Lasinpuhaltajamestari Hugo Rask (1903–1986) aloitti 50-vuotisen uransa Karhulan lasitehtaalla 13-vuotiaana vuonna 1916. Muottipojan työstä hän eteni silloisen tavan mukaan vähitellen aloittajaksi eli postipojaksi ja siitä edelleen vihdoin verstaan mestariksi. Juuri ennen talvisodan syttymistä hänelle tarjottiin hyttimestarin paikkaa, mutta sodan takia hyttimestarin työt saivat odottaa 1940-luvun puoliväliin.

1940-luvun lopulla Rask koulutettiin työntutkijaksi. 1950-luvun hän työskenteli Iittalassa, ensin työntutkijana, myöhemmin hyttimestarina. Koko ajan hän myös puhalsi lasia ja hänestä tuli sekä Tapio Wirkkalan että Timo Sarpanevan luottopuhaltaja uusien lasimallien kehittelyssä. Vuonna 1960 Rask siirtyi takaisin Karhulaan. Raskia kiinnosti Karhulan lasitehtaan historia. Kun Karhulaan perustettiin lasimuseo vuonna 1964, toimi Rask vuosia museon itseoikeutettuna oppaana. Vuonna 1969 Hugo Rask sai elämäntyöstään Taideteollisuuden valtionpalkinnon.
 

Dokumenttielokuvan esitys klo 14.00
 

Dokumenttifilmi Kasvo: Hugo Rask on esitetty TV2:ssa vuonna 1978. Filmi kestää 20 minuuttia. Filmin esittelee Tellervo Aho, dokumentin tekijä.