Lasipäivän huutokauppaesineet museolle 13.12.

 

 

Kuukauden kuluttua Suomen lasimuseon ystävät ottavat vastaan esineitä myytäväksi Lasipäivän huutokaupassa. Esineitä otetaan vastaan lasimuseon luentosalissa torstaina 13.12. klo 12–17. Esineitä voivat tuoda huutokauppaan vain SLMY:n jäsenet.

Huutokaupan ehdot löytyvät yhdistyksen kotisivulta:

https://asiakas.kotisivukone.com/files/suomenlasimuseonystavat.kotisivukone.com/tiedostot/Huutokauppaehdot_ja_esinelomake/SLMY-YHE2016.pdf
 

Yksi huutokaupattavista esineistä on Helena Tynellin muotoileman Aurinkopullon 100-vuotisversio. Pullo koristaa Lasipäivän flyeriäkin.

Lasipäivää vietetään Riihimäellä 26.1.2019.

Aurinkopulloista oli eilen sivun juttu Ilta-Sanomissa. Siinä oli haastateltu mm. Esa Tarkkaa, jolla oli tuollainen Aurinkopullon 100-vuotisversio myytävänä Helsinki Antiques –tapahtumassa Wanhassa Satamassa toissaviikonloppuna:

https://www.is.fi/asuminen/art-2000005898162.html?fbclid=IwAR2fsP0W3eI69ZHHbKeNP8sbKoOMIbihOy62fZlDj3RKMNEHaFIt1t7enHI

Ilta-Sanomissa julkaistiin 13.11. sivun juttu Aurinkopulloista.

Nojaako suomalainen muotoilu liikaa menneisyyteen?

Toimittaja Sari Valton ohjelmasarjassa Yle Radio 1:ssä keskusteltiin tänään suomalaisesta muotoilusta ja vieraina hänellä oli radiostudiossa taiteilija-lasinpuhaltaja Marja ”Mafka” Hepo-aho sekä muotoilija ja muotoilun professori Timo Salli.

Kuva: www.areena.yle.fi

Aalto-maljakoita, Muumi-mukeja, Teema-astiastoa. Näistä suomalainen muotoilu yhä tunnetaan ja näitä tuotteita myydään yhä sekä suomalaisille että turisteille. Uudistusta merkitsee korkeintaan se, että tuotteiden väriä vaihdetaan. Missä meillä tehdään uutta modernia muotoilua?

Lasitaiteilija Marja Hepo-aho pyörittää omaa pientä lasistudiota Riihimäen vanhassa lasitehtaassa. Hän on sitä mieltä, että muotoilun kehitys on liikaakin hänen itsensä kaltaisten pienyrittäjien harteilla. Uusia ideoita on, uudenlaista suunnittelua on, uudenlaista taidetta on. Mutta miten saada tätä kaikkea esille, kun markkinointi on kaiken näkyvyyden perusedellytys ja pienyrittäjän pitäisi selvitä siitä yksin samalla kun tekee luovaa työtään. Marja Hepo-aho on hieman huolestunut perinteisten käsityöläisammattien puolesta. Vaikka hyvä muotoilu ja ammattitaito yhdistyvät, niin se ei kuitenkaan aina riitä halpatuonnin puristuksessa, hän sanoo.

 

Muotoilija ja pitkään taideteollisen muotoilun professorina työskennellyt Timo Salli näkee menneeseen nojaavan muotoilumaailman olevan totta, mutta toisaalta hän ei ole tulevaisuuden suhteen pessimisti. Uusia nuoria tekijöitä on paljon. Eikä muotoilu tarkoita vain astioiden ja huonekalujen suunnittelemista, vaan siihen kuuluvat myös muun muassa digitaaliset asiakaskokemukset ja palvelumuotoilu yleensä. Niistäkin voi nousta uusi suomalainen menestys. Sallin mielestä valtion pitäisi laittaa rahaa uusien nimien vientiin. Vienti on nyt vain yritysten varassa. Hän näkee myös alan koulutuksessa kehittämisen varaa.

Ohjelma on kuunneltavissa Yle Areenassa:

https://areena.yle.fi/1-4531978?fbclid=IwAR0Rm_iEdwKa9ONdsucZ1Hb4ukLXPiiOWBk_u-kFM5su9UOGuEjsSiiV7S4#autoplay=true

Lasiväärennöksistä Hesarissa

Jutun lähtö on taitettu näyttävästi

Helsingin Sanomien B-osan eli

kulttuuriosuuden etusivulle.

 

Helsingin Sanomissa on tänään julkaistu näyttävästi artikkeli lasiesineiden väärennöksistä. Artikkelissa on haastateltu mm. Krp:n tutkijaa, designmuseon asiantuntijoita sekä huutokauppatalojen edustajia. Jutussa todetaan mm. se, minkä lasinkeräilijät ovat huomanneet jo aikaisemmin, että signeerauksen todistusvoima esineen aitoudesta on kadonnut.

 

Taika Dahlbomin kirjoittamassa ja Esa Syväkurun kuvaamassa jutussa palautetaan mieleen se tunnetuin suomalainen lasiväärennösjuttu vuosituhannen vaihteessa: Timo Sarpanevan Kajakkeja valmistettiin suomalaisen taidekauppiaan aloitteesta ja tekijöinä olivat suomalaiset lasinpuhaltajat ja –hiojat.
Paljon yleisempi ongelma on se, että meillä melko tuntemattomaan lasiesineeseen kaiverretaan tunnetun suomalaisen muotoilijan nimi tai myydään ilman signeerausta hänen teoksenaan. Tällaisia esineitä löytyy melko usein erilaisista vanhan tavaran myyntitapahtumista.
Jutussa Helanderin huutokauppatalon toimitusjohtaja Mika Sirén kertoo, että heillä on Tapio Wirkkalan muotoilema maljakko, jossa on Timo Sarpanevan signeeraus: ”Maljakko on tavallaan muistoesineenä. Se muistuttaa siitä, että väärentäjät ovat joskus aika tolloja.”

Kolmelle sivulle levitetyn jutun kuvituksessa kerrotaan,

että mm. Timo Sarpanevan muotoilemasta Kajakista

on liikkeellä väärennöksiä.

 

Artikkeliin haastatellut huutokauppatalojen edustajat kertovat, että väärennöksiksi havaitut esineet eivät pääse huutokauppoihin asti. Jonkin verran niitä kuitenkin on ns. laatuhuutokauppojenkin listoille päätynyt. Huutokauppaluetteloihin on myös päässyt esineitä väärän muotoilijan nimellä ilman, että mitään väärennöstä on tehty, mutta väärän tiedon avulla on ehkä ollut tarkoitus saada korkeampi myyntihinta.

 

Jutussa teetetään nykyisestä 16 cm korkeasta Aaltovaasista vanhan version korkuinen eli sahataan 2 cm pois sen korkeudesta. Esine pääsee ehkä ensi vuonna Designmuseossa vitriiniin, jossa esitellään väärennöksiä.

Hyvä, että Helsingin Sanomat on nostanut tämän aiheen näyttävästi esille, jotta tieto tästä ongelmasta leviää laajemmalle piirille kuin vain perehtyneimpien lasinkeräilijöiden joukko.

Kannattaa siis etsiä juttu lehden paperiversiosta tai netistä ja lukea se kokonaan!

 

Aito vai väärennös –artikkelin tiiseri on nostettu

lehden etuaukeamalle sisällysluettelon yläosaan.

Näin mahdollisimman moni lehden lukija huomaa jutun.

Joonas Laakson taidelasia ja lasiveistoksia Galleria Saimassa

Joonas Laakson lasia ja keramiikkaa Galleria Saimassa.

 

Galleria Saima esittelee eilen avautuneessa näyttelyssä taiteilija–lasinpuhaltaja Joonas Laakson taidelasiteoksia ja lasiveistoksia. Tämä on Laakson toinen yksityisnäyttely Saimassa, ensimmäinen oli tasan kolme vuotta sitten marraskuussa 2015.

Joonas Laakson keramiikkaveistos vuodelta

2004: Mama Africa.  Teos näyttää siltä kuin

se olisi puuveistos. Keramiikka, makkara-

tekniikka ja maitosavustus.

Joonas Laaksoa on poikkeuksellisen lahjakas ja yksilöllinen lasitaiteilija. Hänellä on vankka ammattitaito ja oivaltava taiteellinen näkemys. Joonaksen tunnustetun oppi-isän, lasinpuhaltajamestari Jaakko Liikasen oppipoikana Laaksolle on muodostunut tinkimätön taito suomalaisena alan parhaimmistoon kuuluvana nuorena lasinpuhaltajana. Joonas Laakso on saanut paljon kiitosta ja tunnustusta töilleen sekä Suomessa, että kansainvälisesti.

Joonas Laakso: Satellite I-III, filigraani, venetsialainen pikari.

Joonas Laakso: Fili I ja II,

filigraani, venetsialainen pikari.

Lasitaiteilija Joonas Laakso on yksi Riihimäen legendaarisessa lasitehtaassa toimivan Lasismin perustajajäsenistä. Lasismi on nyt jäänyt taakse ja edessä ovat uudet mielenkiintoiset haasteet.

"Ajattelen ja leikin sillä. Olen ja hengitän sitä. Sulan siitä ja sulatan sitä.“ Laakso kuvailee suhdettaan lasiin.

Näyttely koostuu uniikeista taidelasiteoksista ja lasiveistoksista.

 

Joonas Laakson taidelasia ja lasiveistoksia

7.–25.11.2018 Galleria Saima
Neitsytpolku 9, 00140 Helsinki
Avoinna ke–pe klo 11–17, la–su klo 12–16.

Joonas Laakson lasiesineitä Galleria Saimassa.

 

Joonas Laakso: Street series I-VI,

murine, incalmo, hiottu ja kiillotettu lasi.

Joonas Laakso: Meduusa I-VI,

vapaasti muotoiltu, hiottu, kiillotettu lasi.



  

 

 

Vasemmalla Joonas Laakso: Blackhole sun,

rengastekniikka, incalmo, sahattu, hiottu,

kiillotettu lasi. Oikealla rengaslautanen.

 

Joonas Laakson eläinhahmoja, joiden pinta

erehdyttävästi näyttää keramiikalta.

 

Joonas Laakso: Junailija, valkoinen ja musta, hyttityö.

 

Joonas Laakso: Mertsi ja Tapsa, hyttityö.

 

Joonas Laakso: Meläin I-IV, hyttityö.

 

 

Joonas Laakso: useita versiota teemasta

CCCPGP5, vapaasti puhallettu, liimattu lasi.

 

 

Joonas Laakso: kulho, rengastekniikka, incalmo.

 

Joonas Laakso: Duckface I ja II,

vapaasti muotoiltu lasi, toinen

hiekkapuhallettu.

 

Joonas Laakso: Nimittäin ja Spede,

puupoltettu keramiikka, 2006.

Joonas Laakso työskentelemässä Lasismin

hytissä helmikuussa 2018.

Tampereella aloitti uusi huutokauppa

Huutokauppa Ekman Oy on järjestänyt Tampereella jo yhden huutokaupan lokakuussa ja marraskuun aikana on tulossa seuraava. Yrityksessä on mukana neljä henkilöä, hallituksen puheenjohtaja on Martti Ekman, jolla on taustaa Lempäälässä toimivassa Huutokauppahuone Aleksissa.

Tampereella pitkään toiminut huutokauppahuone Annmari´s on parin viime vuoden aikana erikoistunut antiikin, taiteen ja design´in hienoimpiin ja arvokkaimpiin esineisiin. Näin on syntynyt markkinoille tilaa huutokauppahuoneelle, jonka kautta myydään tavanomaisempia keräilyesineitä.

 

Huutokauppa Ekmanin toimitilat Tampereen

Koivistonkylässä.

Kuva: www.huutokauppaekman.fi

 

Huutokauppahuone Aleksi toimii Lempäälässä ja ilmeisesti tavaroiden kuljettaminen sinne myytäväksi on ollut kynnys, koska yritys on viime kesäkuussa avannut toimipisteen Tampereen kauppahalliin. Se on avoinna arkisin kolme tuntia iltapäivisin.

 

Huutokauppa Ekmanin liiketilat sijaitsevat Koivistontie 23:ssa, joka noin kolme kilometriä Tampereen keskusta etelään, lähellä E12-moottoritietä.

Keräilykuume lauantaina Tampereella

Ensi lauantaina 10.11. järjestetään Tampereella Keräilykuume antiikki- ja keräilytapahtumien vuoden viimeinen tapahtuma. Silloin Tampereen entisen Kauppaoppilaitoksen, nykyisen Ammattiopisto TREDUn, Sammonkadun toimipisteen aulaan kerääntyy vanhan tavaran kauppiaita 30 myyntiosastolle. Tarjolla on Suomalaisten kauppiaiden monipuolinen antiikin, designin, vintagen, ym. wanhan ja nostalgisen tavaran valikoima. Tapahtumasta on mahdollista saada vanhojen rahojen ja postikorttien arviointi- ja tunnistamisapua. Lasinkeräilijöitä hellitään useiden lasitavaraan erikoistuneiden kauppiaiden käyttö- ja keräilylasin valikoimilla.

Lasiesineitä Keräilykuume-tapahtumassa.

Kuva: www.kerailykuume.fi

Tampereen tapahtuma päättää Keräilykuume Antiikki- ja Keräilytapahtumia sekä Retro & Vintage Design Expoja järjestävän ExpoNovan vilkkaan 14 tapahtuman messuvuoden. Vuonna 2019 ExpoNova viettää messutoimintansa kymppisynttäreitä. Kymmenen vuoden aikana ExpoNova on järjestänyt yli 130 vanhan tavaran tapahtumaa Etelä-Suomen alueella. ExpoNovan juhlavuosi käynnistyy loppiaisviikonloppuna, 5.–6.1.2019, Helsingin Kaapelitehtaan suuressa Merikaapelihallissa järjestettävällä Helsinki Retro & Vintage Design Expolla.

Tampereen antiikki- ja keräilymarkkinat lauantaina 10.11. kello 10–16, TREDUn Sammonkatu 45 toimipisteessä, Tampereen Kalevassa. Aikuisten pääsymaksu 5 € (kello 14–16 4 €) Alle 18-vuotiaat keräilijät ja sotiemme veteraanit maksutta. Isäinpäivän aaton kunniaksi myös isoisoisät maksutta.

Tapahtuma Facebookissa: https://www.facebook.com/events/270751720243655/
Lisätietoja tapahtumasta: www.kerailykuume.fi

Vanhan tavaran harrastajat valtasivat Wanhan Sataman

Väkeä oli niin runsaasti, että ajoittain E-salin

käytävällä oli ruuhkaa.

  

Helsinki Antiques –tapahtuma veti vanhoista esineistä kiinnostuneita Wanhaan Satamaan pari vuoden tauon jälkeen. Sisääntuloaulaan oli kertynyt asiakkaita iso joukko odottamaan tapahtuman alkamista kello 11. Puolen päivän tienoilla käytävillä oli ajoittain ruuhkaa ja useilla osastoilla joutui odottamaan vuoroaan, että pääsi katsomaan valikoimia. Tunnelma oli samankaltainen kuin tapahtuman hyvinä vuosina.

Paluu Bank-tapahtumatalosta Wanhaan Satamaan oli ilolla otettu vastaan kauppiaiden ja asiakkaiden keskuudessa. Tämä miljöö on eduksi tällaiselle vanhan tavaran myyntitapahtumalle. Uusi ratikkalinja 5 tarjoaa hyvän yhteyden rautatieasemalta Wanhan Sataman viereen ja takaisin. Nelosella pääsee edelleen myös.

Ravintolaan ei nyt ollut kulkuyhteyttä sisäkautta, joten lounaalle piti siirtyä ulkokautta. Ravintolan asiakaspaikkojen määrä taitaa olla vähän pienempi kuin vanhassa ravintolassa oli, joten täälläkin joutui ajoittain odottamaan pöytäpaikkojen vapautumista. Tapahtuma-alueella on kahvila, mutta se on aivan liian pieni asiakasmäärään nähden. Takavuosina tapahtuma-alueella oli siellä täällä penkkejä, joihin saattoi hetkeksi istahtaa lepuuttamaan selkää ja jalkoja. Nyt näitä ei ollut ja se hieman haittasi, kun kahvilaankaan ei moni mahtunut istumaan.

Tapahtuma jatkuu sunnuntaina klo 11 - 17.

Innokkaimmat olivat aamulla hyvissä ajoin ennen

yhtätoista odottamassa sisäänpääsyä.

Bisarrin osastoa.

 

Tähän Kauklahden maljakkoon on koriste-

maalauksen tehnyt Auvo Nuolivaara.

Björn Weckströmin humoristinen

karahvi, valmistaja Nuutajärvi.

 

Ajan-Muiston osasto.

Lempäälän Antiikin valikoimaa.

 

Arabian Suomen kukka –sarjan lastenastioita

keskellä kuvaa.

 

Galerie Pauli Partasen osastoa.

Pauli Partasen muotoilemia lasiesineitä.

Toisena vasemmalta oleva punainen maljakko herättää

ristiriitoja: usein sitä myydään Oiva Toikan nimellä,

mutta sen kerrotaan olevan Meksikossa valmistettu

vaasi, joita Stockmann myi 2000-luvun alussa.

E-salin päästä oli kulku huutokauppatalo

Bukowskin tiloihin, vitriinissä oli nettihuuto-

kaupan esineitä nähtävillä.

Satu Natusen myyntipöytää.

Pieni näyte Muija Oy:n lasivalikoimasta.

Heikki Jääskön osastoa etualalla.

Tämä kuva on Ars Julikan osastolta.

Markku Salon Kolossi.

Näyte Tolkontiikin valikoimasta.

Toisto-Cultawaren funkkisvalikoimaa.

Christine´s Design´in osastolta.

Mm. Markku Salon tuotantoa.

Nämä ovat saavuttaneet jo klassikon aseman.

Art.fi –liikkeen osastolla pääsi penkomaan laatikoita.

Maija Carlssonin valkofiligraania

Kumelan lasitehtaalta.

Ruuhkaa Winsalon osastolla.

Tarja Pousár Ajanpatinaa-liikkeensä osastolla.

Aimo Okkolinin kristallia Antiikki Maini&Velin osastolla.

Galleria Euro Art & Antik´in osastoa.

Rut Brykin ja Birger Kaipiaisen keramiikkaa.

Laatutavaran osasto.

Prenikan osastolla on paljon muutakin kuin militariaa.

Oikealla on harvinaisen isokokoinen kristallimalja.

 

Riihimäen vaaleanvihreät klassikot.

 

Fazerin peltipurkkeja 1900-luvun alkupuolelta.

 

Krokotiilinnahkainen käsilaukku voi herättää

monenlaisia tunteita.

 

Upeasti hiotut kaksiväriset pikarit - tunnistaako

joku mallin, muotoilijan ja valmistajan? Lasit olivat
Firma Hadon pöydällä. Espoon kaupunginmuseon
Lasin aika -näyttelyssä oli tuolla hiontakuviolla
koristeltuja toisen mallisia laseja.
 

Perinteisiä antiikkiliikkeitäkin löytyy Wanhasta Satamasta.

Fifty-Sixty:n osaston toinen puoli.

Helena Tynellin muotoileman kaulakorun

on valmistanut Turun Hopea.

Spektroliitti hopeakorun keskellä heijastaa valoa

eritavoin valon tulokulman vaihdellessa.

Punainen Aaltomalja heijastaa spottivalon

hienosti viereiseen seinään.

Myös etnistä antiikkia on tarjolla.

 

Kuopiolaisen Wanhan Repun osasto.

 

Tämä Aimo Okkolinin Sulka on hiottu maljan sisäpuolelta.

Tämäkin on Aimo Okkolinin uniikki kristalliesine.

Ulkopintaa on hiottu isot urat ja niihin vielä viivahionnat.

Sanomalehtien Liiton paikallislehtijaosto ( ent. Suomen

Paikallislehtien Liitto), Paikallislehtien Päätoimittajayhdistys

ja Suomen Paikallismediat Oy jakavat valtakunnallisen

Antti-patsaan vuosittain Antinpäivänä tunnustuksena

yhteisölle, joka on toiminnallaan edistänyt paikallislehdille

tärkeitä arvoja. Paikallislehtien Antti-patsas on jaettu

vuodesta 1981 lähtien. Sillä kunnioitetaan ensimmäisen

suomenkielisen sanomalehden, Suomenkielisten Tieto-

Sanomien julkaisijan, rovasti Antti Lizeliuksen (1708–95)

elämäntyötä.

Paikallislehdistön pronssisen Antin on

suunnitellut kuvanveistäjä Kari Ovaska.

Brummer & Brummerin osastoa.

Pekantikin osastoa.

Nämä ovat Antiikkiliike R.Muurin vitriinissä.

Lilansävyisestä kristallista valmistettu kruunuvalaisin.

Antiik J. Iidlan osastoa.

Näkymä Kodi-liikkeen osastolta.

 

Huonekaluja Antiikkilöytä Valli & Selinin osastolla.

Piijuskan osastoa oikealla.

Alan kirjallisuutta löytyy Suomen antiikki-

ja taidekirjat Oy:n osastolta.