sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Modernia eurooppalaista kaiverrettua lasia


 
Suomen lasimuseossa Riihimäellä on tänään viimeistä päivää esillä Gravur on Tour –näyttely, joka esittelee modernia eurooppalaista taidelasia.

Lasinkaiverrus on vanha lasinkoristelu menetelmä, jota käytettiin jo Rooman valtakunnassa 2000 vuotta sitten. Menetelmä elpyi uudelleen jalokivien kaiverruksen myötä Pohjois-Böömissä. Pyörivällä kupari- tai kivilaikalla alettiin hioa vuorikristallin ja agaatin ohella lasia. Jalokivikaivertaja Caspar Lehmann tunnettiin taitavana lasin kaivertajana jo 1600-luvun alussa. Hän työskenteli keisari Rudolf II:n hovissa Prahassa.

Perinne elää edelleen taidekaiverruksen ja -hionnan taustalla. Näyttelyssä mukana olevat taiteilijat edustavat uuden kaiverretun lasin monimuotoisuutta niin taiteena kuin teknisestikin. Mukana on töitä kokeilevista perinteiseen, suorastaan klassiseen kaiverrukseen. Osa sijoittuu hiotun ja kaiverretun lasin välimaastoon.

Kiertonäyttelyn on järjestänyt vuonna 2013 perustettu Glass Engraving Network -verkosto. Suomeen näyttely tulee Tallinnasta ja jatkaa Saksaan Frauenaun lasimuseoon. Näyttelyn tavoitteena on edistää sukupovien ja välistä ja rajoja ylittävää vuoropuhelua eurooppalaisten kaivertajien kesken.

Näyttelyssä on mukana töitä mm. seuraavilta taiteilijoilta: Tinne Vroonen (Belgia), Pavlina Čambalová, Jaroslav Šára, Lada Semecká, Jaroslava Votrubová, Jiří Tesař (Tsekki), Mare Saare, Eeva Käsper, Tiina Sarapu (Viro), Kimmo Reinikka (Suomi), Nadège Bretou (Ranska), Heidi Breit, Alexandra Geyermann, Franz Xavier Höller, Norbert Kalthoff, Ursula Merker, Patrick Roth, Christian Schmidt, Michaela Swade, Wilhelm Vernim, Anne Wenzel, Barbara Zehner (Saksa) ja Katharine Coleman, Ainsley Francis, Alison Kinnaird, Charmian Mocatta, Ronald Pennell, Nancy Sutcliffe (Iso-Britannia)

Gravur on Tour: Modernia eurooppalaista lasikaiverrusta
Näyttely Suomen lasimuseossa 3.6.–24.7.2016


Ronald Pennel: Angel Doctors Saving Hearts


Róisin de Buitléar: Tamour lace

Katharine Coleman: Goldfishbowl VIII




Anne Wenzel: Im weissen röss I – Hartwig Fisher – Gedächtnisschale.

Anne Wenzel: To Fuel a Vessel.

Nadège Bretou: Volupte (Sensuousness).

Christian Smidt on tehnyt tämän nimettömän esineen.



Alison Kinnaird: Bed of Roses II.


 
Kuviot on kaiverrettu usealle eri lasilevylle, jotka on
aseteltu yhteen. Näin saadaan hieno syvyysvaikutelma.
Yksi lasilevy on sininen, toinen keltainen, kolmas väritön
ja punaisia on 2 tai kolme. Kehyslaatikon sisällä on
led-valopisteitä.

Heikko Schulze Höing: Cone Connector etualalla.

Ursula Merker: Adam und Eva und das grosse Tattoo.

Nobert Kalthoff: Last Journey, Maybe.

Jaroslava Votrubová: Money – Power and Disease.
 
Alison Kinnaird: Apartment Blocks I-V.

Jiri Tesar: Summertime.

Edmond Suciu: Horse.

Nancy Sutcliffe: Only Connect.

 
Jacobine von Dömming: Er liebt sie.
 

Heidi Breit: Virginia Woolf I.

Kimmo Reinikka: Timangi.

Patrick Roth: Face you Fear.


 

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Terveiset Jokelan antiikkimarkkinoilta


Tuusulassa, Jokelan entisen tiilitehtaan pihalla, järjestettiin tänään yksipäiväiset antiikkimarkkinat. Ihan parhaiden vuosien myyjä- ja kävijämääriin ei taidettu ihan yltää, mutta mukava tapahtuma tällaisenakin. Lasiesineitäkin oli tarjolla runsaasti.
Jokelan tiilitehdasperinne ry on järjestänyt antiikkimarkkinat ensimmäisen kerran vuonna 2006 eli kymmenvuotinen perinne on jo kyseessä.

Entisen tiilitehtaan kupeessa on hyvä paikka antiikki-
markkinoiden järjestämiseen. Paikoitustilaa on kävely-
etäisyydellä riittävästi ja Jokelan keskustaan sekä
rautatieasemalle on lyhyt matka.


Tämä malja muistuttaa kovasti Heikki Orvolan muotoilemia
Kukka –sarjan maljakoita, mutta se kuitenkin jonkun muun tekemä ?

Haluttuja keräilylasiesineitä Jokelan antiikkimarkkinoiden valikoimissa.

Vanhat lelut ovat olennainen osa vanhan tavaran
tapahtumien repertuaarissa.

Aarteita pöydän alla.

Vanhoilla peltipurkeilla on paljon keräilijöitä.
Hienoa graafista suunnittelua.

Tiina Nordströmin muotoileman Pari –maljakkoparin
toinen osapuoli. Näitähän on tehty myös sinisestä ja
valkoisesta lasista. Kokoja on kaksi, tämä on se isompi.
Lisäksi on valmistettu kynttilänjalkaversioita.


Pilvipouta on oikeastaan parempi sää tällaiselle tapahtumalle
kuin helle, silloin jaksaa kiertää ja esineetkin näkee pilviverhon
pehmentämässä valossa paremmin. Sadekaan ei kyllä ollut
kaukana tästä.



Lasiesineiden tarjonnan skaala oli laaja,
myös vähän arvokkaampaa laatulasiakin löytyi.

Iittalassa 1990-luvulla signeerattu isokokoinen paperipaino.

Riihimäen lasitehtaan valmistamassa
pullossa on erikoinen värisävy.




Pekka Paunilan komeanpunainen maljakko.


Vähän isompiakin lasiesineitä löytyi.