perjantai 21. syyskuuta 2018

Kauklahden maljoja


Vasemmalla malja 7315, joka oli tuotannossa 1928
alkaen ja vielä vuoden 1939 luettelosta se löytyy.
Oikealla malja 7316, joka oli Kauklahden luetteloissa
1928 alkaen ja Riihimäen luettelossa 1939 alkaen.
 
Kauklahden lasitehtaan tuotannosta kiinnostuneiden harrastusta helpotti Espoon kaupunginmuseon viime vuonna julkaisema Lasin aika –teos ja saman niminen hieno näyttely WeeGee –näyttelykeskuksessa 2016 – 2017.

Monia Kauklahdessa valmistettuja malleja valmistettiin myös Riihimäellä sen jälkeen kun Kauklahden tehdas suljettiin 1952 ja osin myös jo ennen sitä. Ainakin oheisen kuvan värillistä maljaa tehtiin Riihimäellä pitkään.

Tämän malja mallinumero on sama kuin ylemmässä
kuvassa olevan vasemmanpuoleisen. Ilmeisesti ne
on puhallettu samaan muottiin ja sen jälkeen tuon
ylemmässä kuvassa olevan maljan suuaukko on käsin
muotoiltu avautuvaksi. Kauklahden luetteloissa vuodesta
1928 alkaen ja Riihimäen Lasin luettelossa vuodesta 1939.

Kauklahden lasitehtaan osakepääomaa piti korottaa uuniremontin vuoksi1927 ja silloin perustettiin uusi yhtiö toimintaa harjoittamaan. Sen toimitusjohtajaksi tuli Riihimäen lasin perustajan Mikko Kolehmaisen poika Vilho Kolehmainen. Vuonna 1941 Kauklahdesta tuli Riihimäen lasin kokonaan omistama tytäryhtiö.

Vanhimmissa esineissä on massaleimana Köklaks,
sen jälkeen Köklaks – Kauklahti.
Kaksikielisestä nimestä luovuttiin 1935.

torstai 20. syyskuuta 2018

Nanny Stillin Rex-malja


Nanny Stillin Rex-sarjan maljoja on kahta kokoa,
tämä on niistä pienempi; sen halkaisija on
16 cm ja korkeus 10 cm.
 
Oheinen tyylikäs malja on Nanny Stllin muotoilema Rex-sarjan malja. Muotoilijan luonnoksissa sarjan nimi on Rex-vienti, koska se oli suunniteltu Riihimäen Lasin vientituotteeksi. Malja löytyy tehtaan vientikuvastosta vuosina 1965 – 1967. Rex-lasistoon kuului mm. kaksi eri kokoista maljaa, kaksi jääpala-astiaa, shampanjajäähdytin, kaksi karahvia, kaksi maljakkoa sekä lasit erilaisille juomille.


Maljan muodot synnyttävät mielleyhtymiä eräiden
muiden suomalaisten muotoilijoiden töihin. Sitähän
populaarikulttuuri ja muu käyttötaide pitkälti on;
assosiaatioiden hyödyntämistä.

Sivu Riihimäen Lasin vientikuvastosta 1965 – 1967:

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Sarpaneva-näyttelyn viimeinen viikko Designmuseossa


Timo Sarpaneva: Lasiveistos.
 
Designmuseon laaja ja kattava näyttely Timo Sarpanevasta tuo esille ennenäkemätöntä materiaalia Sarpanevan uran varrelta: lahjakkaan graafisen taiteen opiskelijan oppilastöitä, painokangas- ja tekstiilimalleja ja paljon sellaista materiaalia, jota ei ole aiemmin ollut esillä. Näyttelyssä on esillä myös Sarpanevan keskeiset lasiteokset kuten Kajakki (1954) ja Orkidea (1954). Näyttelyssä nähdään myös Montrealin maailmanäyttelyyn vuonna 1967 toteutettu suurikokoinen Ahtojää teos, jossa Designmuseon versiossa on esillä 210 lasiosaa. Näyttelyssä taiteellisen työskentelyn rinnalla nähdään monipuolinen otos hänen käyttöesineistöään.
 
Näyttelyn keskeisenä materiaalina on Marjatta Sarpanevan kuvaamat ainutlaatuiset videotallenteet Timo Sarpanevasta. Niissä ollaan eri lasihyteissä, tehtailla ja tuttujen ihmisten seurassa: Iittalassa, Nuutajärvellä ja Muranossa Venetsiassa; Helsingissä ja Washingtonissa. Lisäksi materiaaleissa on haastattelunauhoja, joissa Sarpaneva kertoo omasta työstään ja teoksistaan. Aalto Yliopiston elokuvaleikkauksen professori Anne Lakanen on editoinut näyttelyssä käytetyt projisoinnit ja filmit.

Näyttelyn avautumisesta oli juttu tässä blogissa 24.3.: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2018/03/timo-sarpanevan-nayttely-avautui.html

Näyttely on esillä viimeisen päivän auki tulevana sunnuntaina 23.9.
 
Timo Sarpaneva: Lasiveistos.

Tikkuilmatekniikalla tehty ontto
tila Orkidean tapaan.


Timo Sarpaneva: Lintu -lasiveistos.

Kolmiulotteinen objekti on erilainen
toisesta suunnasta katsottuna.

Näissäkin Timo Sarpanevan teoksissa on
käytetty tikkuilmatekniikkaa. Oikealla Kyynel.


Keskellä Ilmat ja oikealla Linnunpää.

Timo Sarpaneva: Ammiana-sarjan lasiveistos.


Sarpanevan Lansetteja.

Timo Sarpaneva: Nocturnalis.

Timo Sarpaneva: Ammiana-sarjan lasiveistos.
 

Oikealla Umbra.

Timo Sarpaneva: Meren peili.


Timo Sarpaneva: Gateway of Dreams.


Sarpanevan Claritaksia.
Timo Sarpaneva: Protuberans II.




Timo Sarpaneva: Ammiana-sarjan lasiveistos.


Turkoosi Kajakki on tehty Pino Signoretton
studiossa Muranossa 1998.

I-lasisarjan esineitä.

Lintupulloina tunnetut snapsipullot luonnoksineen.


Timo Sarpanevan kilpailuehdotus Riihimäen Lasin
suunnittelukilpailuun 1949. Ehdotus tuli toiseksi,
eikä yhteistyö Riihimäen kanssa käynnistynyt.

Takana vasemmalla Hiisi ja sen oikealla puolella
Hiidennyrkki, molemmat vuodelta 1951 ja Iittalassa
alkaneen uran ensimmäisiä teoksia. Vasemmalla
Hiidenkehto ja oikealla kaksi erilaista Hiidenhelmeä.
 
Opastetut kierrokset ovat olleet suosittuja.

Timo Sarpaneva valmistui Taideteollisesta
oppilaitoksesta graafikoksi 1948.

Opintoihin liittyneen harjoitustyön eli
tämän pannumyssyn ompeli Sarpanevan
äiti ja se palkittiin Milanossa hopeamitalilla
suomalaisena karnevaalihattuna”.


Timo Sarpaneva: Varjot.

Timo Sarpaneva: Unet.
 
Tämän Ahtojää –teoskokonaisuuden konservoinnista
löytyy artikkeli Suomalaisen lasin vuosikirjasta 2018.


Timo Sarpaneva: Seraphim.

Graafikkona Sarpaneva suunnitteli Iittalalle
myös käyttögrafiikkaa.

Näyttelytilassa on useita screenejä, joilla esitetään
videoita mm. esineiden valmistamisesta.

Sarpanevan Lasisaaria.

Timo Sarpaneva: Kukinto.


Neopolis-veistoksia.

Timo Sarpanevan suunnitteli
Suomi-astiaston Rosenthalille.

 

tiistai 18. syyskuuta 2018

Lasia Antiikki ja taide –lehdessä


Antiikki ja taide -lehden numeron
4/2018 punahehkuinen kansi.
 
Antiikki ja taide -lehden numero 4/2018 on ilmestynyt. Tuoreessa numerossa on jälleen monipuolinen valikoima juttuja vanhojen ja uusienkin keräilyesineiden maailmasta.

Kansikuvassa on Erkkitapio Siiroisen muotoilema ja Riihimäen Lasin valmistama punainen Noppapullo, jonka alkuperäinen nimi oli ”Arpa on heitetty”. Sisäsivuilla on puolentoista sivun juttu Siiroisesta, joka nuorena opiskeli pianonsoittoa ja säveltämistä ennen kuin siirtyi Taideteollisen oppilaitoksen metallitaiteen osastolle. Toisena opiskeluvuotenaan hän voitti Riihimäen lasin suunnittelukilpailun ja sen jälkeen hän suunnitteli lasiesineitä opiskelun ohessa. Monet Siiroisen esineistä ovat edelleen haluttuja keräilykohteita; Noppa-pullon lisäksi Veturipullon erilaiset väriversiot, Pablo-sarjan erimuotoiset ja eriväriset versiot, Kasperi ja Jesperi –sarjojen esineet, Barokki-sarja, jne. Soili Kaivosojan artikkelin lähteenä on ollut Timo I. Laakson Siiroisesta tekemä kirja.
 

Erkkitapio Siiroisen Barokista 1965 alkanut ura päättyi
1976, kun Riihimäen Lasi lopetti suupuhalletun lasin
valmistamisen ja kaikki muotoilijat irtisanottiin. Työt
jatkuivat kyllä vielä kymmenisen vuotta Studiolasissa,
JL-lasissa ja Napapirin taidelasissa, mutta paljon
pienemmällä volyymillä.
 
Vanhat uistimet ja muut kalastusvälineet ovat pienemmän, mutta hyvin intohimoisen keräilijäjoukon kiinnostuksen kohteina. Asiaan vihkiytymättömälle aihepiiriin johdattaa Ilkka Jukaraisen juttu Kalapakin aarre.

Halutuimmat vanhat uistimet alkuperäis-
laatikoissaan maksavat useita satoja euroja.

Ulla Procopen keramiikasta on lehdestä aukeaman juttu ja 100 vuotta täyttäneestä Kultakeskuksesta on kahden aukeaman juttu.

Panu Hakaman kokoamasta Orimattilan pullomuseon kokoelmasta on lehdessä aukeaman juttu. Laajempi, Risto Aallon kirjoittama, juttu tuosta museosta löytyy Suomalaisen lasin vuosikirjasta 2017 – museo täytti silloin 30 vuotta.
 
Panu Hakaman veljenpoika Lauri Hakama on
luvannut jatkaa Orimattilan pullomuseon toimintaa.
 

Antiikki ja taide –lehdessä esitellään myös uutta suomalaista lasitaidetta kahden aukeaman verran. Kyseessä on Sini Majurin uusin tuotanto, jota oli esillä elo-syyskuun aikana Galleria Mafka & Alakoskella Helsingissä. Lisää kuvia tuosta näyttelystä voi katsoa tämän blogin arkistosta: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2018/09/sini-majurin-aika-nayttely-paattyi.html

Sini Majurin ura lasitaitelijana on edennyt nopeasti jo
kansainväliseksi. Ensimmäinen maininta tässä blogissa
on Majurista vuodelta 2013: