perjantai 20. heinäkuuta 2018

Kerttu Nurmisen luontomatkalla lasin ihmemaassa


Kerttu Nurminen: Punaiset lehdet, 2006.
 
Suomen lasimuseossa Riihimäellä on esillä Kerttu Nurmisen lasimuotoilua esittelevä näyttely 19.8. asti. Kerttu Nurminen oli viimeinen kuukausipalkkainen muotoilija suomalaisessa lasiteollisuudessa. Hän työskenteli asuinpaikkakunnallaan Nuutajärvellä, mutta osa hänen muotoilemista esineistä valmistettiin Iittalassa, kun tehtaat tulivat saman omistajan haltuun. Jo ennen Nuutajärven tehtaan sulkemista sen tuotteita markkinoitiin Iittalan brändin alla. Nurminen jäi eläkkeelle 2007, mutta jatkoi sen jälkeen aktiivisesti lasintekijän uraa itsenäisenä taiteilijana ja yrittäjänä Nuutajärven lasikylässä.

Kerttu Nurmisen näyttely on esillä lasimuseon
suuressa salissa.
 
Nurminen näyttelyn avajaispäivänä toukokuussa.
 
Nurminen valmistui taideteollisen oppilaitoksen keramiikan osastolta ja oli vuonna 1970 ensimmäisen kerran kesätöissä Nuutajärvellä. Tuolta kesältä on näyttelyssä esillä mm. värittömästä lasista tehty ristinmuotoinen malja, joka on signeerattu vielä sukunimellä Rantanen.

-        Lasinpuhaltajat ja muut hytissä nauroivat, kun esinettä valmistettaessa puumuotista nousi valtavasti savua. Olin tehnyt muotin havupuusta, kun kukaan ei ollut sanonut, että leppä on oikea materiaali, kertoo Kerttu Nurminen naureskellen näin jälkikäteen.
Kerttu Nurmisen ensimmäisiä lasiesineitä kesältä 1970,
jolloin hän vielä signeerasi ne nimellä Kerttu Rantanen.
Etualan pieni laakea malja on tehty havupuumuotiin ja
tausta kaksi maljakkoa on tehty savimuotiin.
 
Esimiehenä toiminut Kaj Franck ei ollut paljon neuvonut muotinteko-harjoitustehtävän antaessaan; opetusmetodina oli että ”heitetään veteen ja katsotaan oppiiko se uimaan”. Episodin jälkeen ei varmaankaan enää toiste tehnyt samaa virhettä. Samana kesänä Nurminen kokeili myös lasiesineen valmistamista savimuottiin.

 
Seuraavana vuonna hän työskenteli Nuutajärven näyttelyemäntänä Tampereen nykytaiteen museossa, missä esiteltiin tehtaalla käytettyjä tekniikoita. Vakinainen työ Nuutajärvellä alkoi 1972, jolloin tehtäviin kuului myös tehtaan sisäisen tiedotuslehden, Nuutisten, toimittaminen. Tämä sivutoimi jatkui 1980-luvun alkuun asti. Muotoilukin oli aluksi sivutoimista, sillä Nurminen työskenteli myös Kaj Franckin apuna, kun Nuutajärvelle koottiin oma museonäyttely. Lasimuseo Prykäri avattiin 1977. Jo tätä aikaisemmin oli Karhulassa ja Iittalassa avattu omat lasitehdasmuseot.

Valkofiligraaniesineet ovat Pizzi-sarjan protyyppejä
vuodelta 2004. Vihreät ovat Mare-sarjan protyyppejä
vuosilta 2002 – 2005.

Etualalla on graal-tekniikalla valmistettuja esineitä.

Etualan maljoissa on monikerroslasia käsitelty
hiekkapuhalluksella.

Kerttu avioitui lasinpuhaltajamestari Olavi Nurmisen kanssa uudenvuoden aattona 1971. Parin yhteistyön tuloksena on syntynyt mm. pilkkufiligraanin nimellä kulkeva valmistustekniikka, joka ei oikeasti ole filigraanilasia, vaan lasinauhan ja pystyuritetun rihlamuotin käytön avulla syntyvä tulos, joka muistuttaa filigraania. Tällä menetelmällä on valmistettu tunnetut Akileija-sarjan esineet ja paljon muutakin, myös uniikkiesineitä.

Nurmisen ”pilkkufiligraani” –tekniikalla
tehtyjä esineitä.


Uniikkeja Lampi-pokaaleja vuodelta 1993.

Useissa Kerttu Nurmisen suunnittelemassa taide-
esineessä on aiheen taustalla itse koettu tai nähty
tapahtuma. Useat niistä liittyvät luontoon.
 
Monet Kerttu Nurmisen muotoilemista esineistä ovat olleet suosittuja ja niitä on valmistettu paljon, mutta hän itse ei ole ollut paljon julkisuudessa. Wärtsilän aikana Nuutajärven tuotteita esiteltiin omassa näyttelytilassa Helsingissä ja Nurmisella on ollut joitakin omia teemanäyttelyitä, mutta tämä on ensimmäinen hänen koko tuotantoaan laajasti esittelevä näyttely.

Dance-lasitaulu on vuodelta 1989.

Manaus on vuodelta 1993.
Perhelehtien toimittajat olisivat kyllä aikanaan tehneet juttuja ja Nurminen olisi ollut valmis kertomaan työstään, mutta toimittajat olisivat halunneet tuoda esille perheen ja kodin. Siihen Nurmisen ei suostunut ja jutut jäivät tekemättä.

Kerttu Nurminen: Syyslento, 2003.

Vierekkäin Polku ja Aurora.


 
 
 
Kerttu Nurmisen tuotannosta tunnetuimpia ovat jo edellä mainittujen Akileijojen lisäksi mm. Verna, Mondo ja Lampi –lasistot, Ulpukka ja Lumme –kynttilänjalat, Marlene ja Sonetti –maljakot, Nuutajärven 200-vuotisjuhlapullo, erilaiset värikkäät Kalat, Palazzon –sarjan filigraaniesineet sekä tietysti laaja valikoima lasitauluja, joissa on käytetty mm. monikerroksista lasia ja hiekkapuhallusta. Graal-tekniikalla Nurminen on tehnyt maljoja ja lasitauluja.

Oikealla Paprikaverhot-lasitaulu.


Lasimuseossa on tänä kesänä esillä kahden
merkittävän suomalaisen naismuotoilijan teoksia.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Studiolasin maljakkopari



Tietääkö joku tämän Studiolasi Oy:n
valmistaman maljakon muotoilijan?
 
Riihimäen lasitehdas lopetti suupuhalletun lasin valmistamisen 1976, jolloin iso joukko lasinpuhaltajia ja muiden ammattien edustajia jäi vaille työtä. Seuraavana vuonna joukko vapautuneita tekijöitä aloitti lasinvalmistuksen Studiolasi Oy:n nimissä Pertunmaan Kuortissa, valtatie 5:n varrella Heinolan ja Mikkelin puolivälissä. Yhtiön toimitusjohtajana toimi lasinpuhaltaja Gaij Tereshatoff. Puhaltajat itse muotoilivat esineitä mm. Jorma Terhomaa, Valto Terhomaa, Jaakko Liikanen ja Gaij Tereshatoff. Myös muotoilija Erkkitapio Siiroinen suunnitteli useita esineitä Studiolasille. Lisäksi osa esineistä on kirjattu ”Design studio team´:in” muotoilemiksi.

Studiolasi lopetti vuosituhannen vaihteessa Kuortissa. Gaij Tereshatoff perusti sen jälkeen Lasiruusu Oy:n Puumalaan.


Studiolasin logo.
 
Studiolasin vanhoja tuoteluetteloita on vaikea löytää mistään. Vuoden 1978-79 –luettelosta ei löydy oheisia maljakoita. Niiden värien käytössä on samoja piirteitä kuin joissain Siiroisen Studiolasille suunnittelemissa esineissä, esim. Minerva ja Pullokka. Varmistamaton tieto kertoo, että nämä maljakot olisivat Erkkitapio Siiroisen kokeiluversioita 1970-luvun lopulta.


 

Samasta Studiolasin maljakosta vaalean-
punainen versio. Maljakon korkeus on 20
cm, leveys noin 10 cm ja syvyys noin 6 cm.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Monipuolinen Kotkan Tamburiini


Tamburiinin yrittäjä Tiina Koskenheimo ja taustalla
pieni osa liikkeen lasivalikoimista.
 
Kotkassa ei ole ollut varsinaista antiikkiliikettä sen jälkeen kun Raimo Selenius lopetti. Osto- ja myyntiliike Aarrearkkukin muuttui jokin aika sitten kirpputoriksi. Kotkaan kuuluvan Karhulan puolella on osto- ja myyntiliike Ollin onni, mutta se on nykyään auki vain joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina ja toimii muuten verkkokauppana. Karhulan osto- ja myyntiliike lopetti keväällä. Niinpä Kotkan keskustassa toimiva Tamburiini on kaupungin ainoa vanhan tavaran liike kirpputorien lisäksi. Tai on Karhulan puolella Jokasortti, joka ilmoittaa olevansa ”Käytettyjen tavaroiden myymälä”.
 
Kuvan keskellä erilaisia Nuutajärven Antica-
karahveja ja reunoilla ”köyhän kristallia” eli
vanhaa koristeellista puristelasia.
 
Hieno kannellinen malja on taidokasta puristelasia.

Kurkistus maljan sisälle.

Tamburiinin yrittäjä Tiina Koskenheimo aloitti vanhan tavaran kauppiaana 6 vuotta sitten eli vuonna 2012. Sitä ennen hän oli työskennellyt Starkin sisustuspuolella ja vanhempainvapaan aikana Tiina kävi ostamassa Karhulassa osto- ja myyntiliike Monitasosta huonekaluja ja muita esineitä, joita hän kunnosti ja tuunasi kotonaan. Koskenheimo tutustui Monitason Anna-Leena Yrjölään niin hyvin, että kun Yrjölä halusi lopettaa liikkeen pidon, niin hän tarjosi sitä Tiinalle, joka oli jo palannut takaisin Starkille. Yrittäjävanhempien lapsena Koskenheimo tarttui tilaisuuteen, mutta ei ostanut Yrjölän yritystä, vaan perusti oman yrityksen starttirahan ja Finnveran naisyrittäjälainan turvin. Koskenheimon Tamburiini jatkoi kuitenkin Yrjölän entisen liiketilan vuokralaisena Karhulan Käpylässä.
-        Yrjölän Anna-Leena neuvoi ja opasti alkuvaiheessa vanhan tavaran kaupan käytännön toimissa ja kirjanpidossa. Monet ilot ja tiukan paikan tullen surutkin on jaettu yhdessä, kiittelee Tiina Koskenheimo mentoriaan.

-        Muutenkin meillä on Kotkassa hyvät välit vanhan tavaran kauppiaiden kesken ja aina voi kysyä kollegan näkemystä esimerkiksi Lindforssin Ollilta tai Seleniuksen Raimolta.


Alun perin pankkikonttoriksi suunnitellussa
liiketilassa on useampi huonetila.


Vanhoja lasistoja Tamburiinin hyllyssä.


Vanhoja puristelasista tehtyjä tarjoilulautasia.

Vähän uudempaa, mutta jo muutaman kymmenen
vuoden ikäistä,  kotimaista lasia.

Liikepaikka Karhulan Reinolankadulla oli sen verran syrjäinen, että kesäkuussa 2015 Tamburiini muutti Kotkan keskustaan ns. Liiton taloon kauppakeskus Pasaatin kortteliin. Liitto oli paikallinen SOK:lainen  osuusliike, silloin kun S-ryhmä toimi eri seuduilla paikallisten brändien alla. Kotkan seudun OTK:lainen E-ryhmän osuuskauppa puolestaan oli nimeltään Kyminlaakso. Nykyään on koko maassa S-marketteja ja Sale-myymälöitä jatkamassa osuustoiminnallista vähittäiskauppaa.
 
Kun Tamburiini muutti pois Karhulasta, niin Anna-Leena Yrjölä palasi takaisin vanhaan liiketilaansa ja hän pitää siinä nyt Mummon Puoti -nimistä vanhan tavaran kauppaa.

Mia Vahtera ja taustalla näkyy se osa liikkeestä,
jossa on uusia sisustusesineitä,
mm. Mian tekemiä tekstiilitöitä.

Neljä vuotta sitten Koskenheimo palkkasi avukseen Mia Vaahteran. Hän opiskeli merkonomiksi työn ohessa Tiinan ohjauksessa.

-        Tämän lisäksi olen ottanut harjoittelijoita, kun oppilaitoksista on heitä tarjottu. Monella opiskelijalla on Kotkassa vaikea saada harjoittelupaikkaa ja olen halunnut auttaa tässä. Myös TE-keskuksen kautta tulee nykyään yhteydenottoja työharjoittelun tiimoilta. Harjoittelijat pitää opastaa työhönsä ja tämä aiheuttaa lisätyötä vakinaiselle väelle, siksi monet yritykset eivät nykyään mielellään ota harjoittelijoita, Tiina kertoo.

Alakerran pankkiholvissa on äänilevyosasto,
jonka seinältä löytyy mm. 1970-luvun pop-tähtien
keikkajulisteita.

Elokuussa 2016 liike muutti noin 50 metrin päähän Keskuskadun varteen, liikehuoneistoon, jossa on aikanaan toiminut pankki. Alakerran pankkiholvissa on nykyään Tamburiinin kolmen tuhannen vinyylin äänilevyosasto. Retrolevyjä Koskenheimo on hankkinut Englannista. Taloyhtiön sisäpihalla olevassa rakennuksessa on liikkeen työtilat.

-        Kun liikkeessä on hiljaisempaa, niin olen kunnostanut siellä vanhoja huonekaluja, mutta varsinaiseen entisöintiin resurssit eivät riitä. Mia on tehnyt siellä paljon käsitöitä, joita liikkeessä on myynnissä.

Aikanaan hyvään kattaukseen kuuluivat myös veitsien
lepuuttajat, jotka usein oli tehty lasista, mutta joskus
myös keramiikasta tai hopeasta.


Kynttilän mansetit Iris-keramiikkaa?

Kotkan seutu eli eteläinen Kymenlaakso on menettänyt viime vuosina paljon teollisia työpaikkoja, mikä näkyy seutukunnan vireydessä negatiivisesti. Kun moottoritie Helsingistä Haminaan valmistui, on yhteys pääkaupunkiseudulle parantunut huomattavasti. Kesäaikaan matkaan menee vain reilu tunti. Jonkin verran Tamburiinilla onkin asiakkaita pääkaupunkiseudulta ja muualta Suomesta, vaikka suurin osa on omalta seutukunnalta. Liikkeen facebook-sivujen kautta on tullut tilauksia myös ulkomailta, mm. Japanista. Tiina Koskenheimon onnistumisesta viestii se, että Kotkan seudun yrittäjänaiset valitsivat hänet vuoden 2016 yrittäjänaiseksi.
 
Vanhan tavaran liikkeissä yleensäkin, ja varsinkin tällaisella paikkakunnalla, monipuolisuus on edellytys toiminnan jatkumiselle. Tamburiinin valikoimissa on monenlaista vanhaa, korkeintaan 1970-luvun esineistöä: lasia, keramiikkaa, muita koriste- ja käyttöesineitä, koruja, lehtiä, kirjoja, äänilevyjä, huonekaluja sekä oman pajan uusia tuotteita. Viimeisin lisäys valikoimiin ovat vaatteet.

-        Myynnissä olevat tavarat tulevat yksityishenkilöiltä, ostan muutto- ja kuolinpesiä. Lisäksi ihmiset tulevat liikkeeseen tarjoamaan ostettavaksi yksittäisiä esineitä ja pieniä eriä.
 
Tamburiinin julkisivu Kotkan Keskuskadulla.

Tamburiinin näyteikkunalla on mm. vanhoista
lasitiilistä on tuunattuja sisustusvalaisimia.


Vanhaa Arabiaa ja taaempana Karhulan lasitehtaan
valmistamat Göran Hongellin maljakot sekä Franckin
soodakuplalasia ja suurimieslaseja.
 
Tällaisessa kivijalkaliikkeessä juttelu henkilökunnan kanssa on olennainen osa kauppatapahtumaa. Kokenut keräilijä osaa katsoa itseään kiinnostavat esineet ehkä itsekseenkin, mutta mielellään sitä vaihtaa itseään kiinnostavasta kohteesta mielipiteitä myyjän kanssa, joka saattaa sitten opastaa ehkä jollain alahyllyllä olevan esineen luo, joka muuten olisi jäänyt huomaamatta. Varsinkin keräilyharrastuksen alkuvaiheessa nämä keskustelutuokiot tuovat uutta tietoa aloittelijalle. Myöhemmin tietoa voi sitten siirtyä toiseenkin suuntaan. Ja ainahan vanhan tavaran liikkeessä on esineitä, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus on vieras sekä myyjälle että ostajalle ja niitä on mukava yhdessä pohtia ja arvuutella. Netistä ostettaessa kaikki tämä jää puuttumaan, kun vain raha ja esine vaihtavat omistajaa.
 
Kotkassa vietetään Meripäiviä 26. - 29.7., joten kun käytte Kotkassa, niin käykää myös Merikeskus Vellamossa katsomassa Karhulan lasitehtaan tuotantoa esittelevää näyttelyä ja tutustumassa Tamburiinin valikoimiin.

Tamburiinin osoite on Keskuskatu 17, Kotka.

 

Ollin Onnesta julkaistu juttu löytyy tämä blogin arkistosta:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/12/loytoja-ollin-onnen-hallista-kotkassa.html
 
Merikeskus Vellamossa esillä olevasta Kymenlaakson museon Karhulan lasitehtaan tuotantoa esittelevästä Lasia kaikille -näyttelystä on myös julkaistu juttuja tässä blogissa:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/05/lasia-kaikille-karhula-1889-2009.html
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/05/lasinmuseon-ystavat-retkella-kotkassa.html
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/10/karhulan-lasi-veti-vakea-merikeskus.html
 





maanantai 16. heinäkuuta 2018

Inkoossa Antiikkipäivät ensi viikonloppuna



Inkoon Antiikkipäivät järjestetään
21. – 22.7.2018
 
Inkoossa järjestettiin viime vuonna ensimmäisen kerran Antiikkipäivät ja tuo tapahtuma onnistui, kun kaksipäiväiseen tapahtumaan saapui noin 50 myyjää ja noin 10.000 vierasta. Nyt tapahtumaa on kasvatettu isommaksi ja se on siirretty sisätiloihin Aktia Areenaan, jonka pinta-ala on 3.000 neliömetriä. Myyjiä on tänä vuonna tulossa paikalle yli 70 kpl. Myös muuta ohjelmaa on tarjolla: oopperalaulaja Heikki Orama, trubaduuri Moongård ja Trio nahkahousu band. Tapahtuman ruokailupalveluja kuvataan monipuolisiksi. Inkoo Areenan osoite on Tykkikatu 3, Inkoo.

Tapahtuman järjestäjä Elias Haapman haluaa kehittää tapahtumasta jokavuotisen koko perheen antiikkitapahtuman, jonka ohjelmassa on muutakin kuin vanhojen esineiden ostamista ja myymistä, mukana on mm. Autohistoriallinen seura vanhoine autoineen.

Tapahtuman facebook-sivut: https://www.facebook.com/antiikki/

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Porvoon antiikki-, taide- ja keräilymessut 21. - 22.7.

Porvoo saa uuden antiikki-, taide- ja keräilyalan kesätapahtuman, kun hämeenlinnalainen Laatumessut järjestää monen vuoden tauon jälkeen messutapahtuman. Laatumessut on järjestänyt useita vastaavia tapahtumia vuodesta 2000 lähtien Porvoossa mm. Linnankosken lukiolla ja Kokonhallilla, mutta nyt tapahtumapaikka on uusi ja edellisestä tapahtumastakin on kulunut aikaa jo kuusi vuotta. 

 Messutilana on Taidetehtaan uudehko ja upea kulttuuritalo kaupungin keskustassa. Edellisten messujen aikoihin Taidetehtaan peruskorjaus ja laajennus oli vasta tekeillä, kaupungissa ei ollut tarjolla vastaavan tasoisia tiloja ja silloin tapahtumia jouduttiin järjestämään esimerkiksi kouluilla ja urheilutaloilla. Porvoon Taidetehtaan osoite on Läntinen Aleksanterinkatu 1 ja tapahtuma on avoinna yleisölle molempina päivinä klo 10 - 16.

Kuvassa on tulevaan Porvoon tapahtumaankin osallistuvan
salolaisen Gema-Antikin osasto Hämeenlinnan vastaavasta
messutapahtumasta. Liike on erikoistunut vanhaan arvot-
aiteeseen ja koruihin.
Kuva: Laatumessut  /  Timo Auvinen
 
Tulevilla messuilla on messuvieraille tarjolla antiikkiesineitä, taidetta, designia, retroa, lasia, astioita, keramiikkaa, hopeaa, koruja, kelloja, militariaa, kirjoja, kortteja, merkkejä, vanhoja tekstiilejä ja muuta nostalgista ja keräilyllistä tavaraa. Muutamilla osastoilla on tarjolla myös uusia ja kierrätyshenkisiä, kotimaisten kädentaitajien tuotteita. Kellohuone Ville Pietilän osastolla saa tietoa vanhoista kelloista, niiden arvoista ja korjauksista.

Tapahtumaan on pääsymaksu; aikuisten lippu maksaa 6€ ja perhelippu 12€. Perhelippu sisältää sisäänpääsyn kahdelle aikuiselle ja kaikille perheen alle 18-v. lapsille. Alle 15-v. lapset pääsevät aikuisen seurassa maksutta tapahtumaan. Molempina päivinä klo 14 - 16 pääsyliput myydään alennuksella, silloin aikuisten lippu maksaa 4€ ja perhelippu 8€.

Messukahviona toimii Taidetehtaan uusi aulakahvio Bondai Bar koko messujen aukioloajan. Myös Taidetehtaan laaturavintola Sinne on avoinna sekä lauantaina että sunnuntaina klo 12.00 alkaen. Taidetehtaan kauppakujalla palvelee messuvieraita Coffee House lauantaina klo 10.00 ja sunnuntaina klo 11.00 alkaen. Kaupunkiin päin vievän kaarisillan toiselta puolelta löytyy myös useita upeita rantakahviloita ja -ravintoloita kävelymatkan päässä Taidetehtaalta. Taidetehtaan ja kauppakujan muista toimijoista löytyy lisätietoa osoitteesta: http://www.taidetehdas.fi/fi/toimijat/

Taidetehtaan ympäristöstä löytyy kaksi autoparkki -merkittyä pihapaikoitusaluetta, joilla parkkimittarista saa maksuttoman parkkilipun kahden ensimmäisen tunnin parkkeeraukseen. Myös Taidetehtaan maanalaisessa parkkihallissa saa parkkiautomaatista maksuttoman lipukkeen kahdeksi ensimmäiseksi tunniksi. Lisätietoa saapumisesta ja paikoituksesta Taidetehtaalla löytyy osoitteesta: http://www.taidetehdas.fi/fi/info/yhteystiedot/saapuminen-taidetehtaalle/

 

Tapahtuman www-sivut löytyvät osoitteesta:
http://www.laatumessut.com/porvoo0718.htm ja Facebookista löytyy tapahtumasivu osoitteesta: https://www.facebook.com/events/825668450959883/

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Restaurantapäivät eivät enää entisen veroiset


Tampereen seudun mobilistit ry on vuodesta 1975 alkaen järjestänyt rompetorin Kangasalalla. Viime vuonna tapahtuma siirtyi Pikkolan koulun alueelta Tampereen toiselle puolelle, Teivon raviradalle Ylöjärvelle. Syynä siirtymiseen oli tilanpuute, kun Pikkolan alueelle rakennettiin ammattikoululle uusi rakennus ja teitä levennettiin. Kangasalalla järjestettiin viime vuonna uusi tapahtuma: Kangasala retro, mutta se ei jatkunut enää tänä vuonna.

Vuosien aikana Kangasalan rompetori saavutti valtakunnallista mainetta ja sinne saapui monta sataa myyjää ja tuhansia asiakkaita joka vuosi. Tavaravalikoima oli laaja ja lasinkeräilijöillekin oli runsaasti tarjontaa. Valokuvia noista vanhoista tapahtumista voi katsoa tämän blogin arkistosta, esim. kirjoittamalla googlen hakuun ”Lasinkeräilijän + Kangasala”. Tapahtuman nimenä on ollut Restauranta-päivät tai lyhemmin RR-päivät, mutta asiakkaat ovat puhuneet Kangasalan rompetorista.

Paikan vaihdos on muuttanut tapahtuman luonteen täysin: perjantaina puolenpäivän aikaan myyjiä oli ehkä pari sataa, eikä asiakkaitakaan ollut runsaasti. Tavaravalikoima on palautunut rompetorien alkuvaiheeseen eli autojen ja moottoripyörien osien sekä muun rompetavaran osuus myyntiartikkeleista oli suuri. Lasiesineitä ja muuta taideteollisuustavaraa oli tarjolla vain murto-osa siitä, mitä aikanaan näkyi Kangasalan pöydillä. Radiradan keskusta on tapahtumapaikkana paljon kolkompi kuin Pikkolan koulun viereinen puistomainen viheralue.


Teivon raviradan ”logo”.
 

Tällä pöydällä oli taideteollisuustuotteita.


Näissä pulloissa oli ilmeisesti alkuperäiset etiketit, kun
paljon on myynnissä vanhoja pulloja, joihin on liimattu
itse tulostetut "vanhat" merkit.


Perinteistä rompetoritavaraa.


Mm. Esteri Tomulan Emilia-sarjan esineitä.


Raviradalle olisi mahtunut enemmänkin myyjiä.
 



Tällä pöydällä oli runsaasti kotimaista lasia.



Airamin mainostuhkakuppi on hehkulampun muotoinen.


Opetustaulussa tamperelainen kansallismaisema.

 
 



Arabian mainostuhkakuppi on
wc-pöntön muotoinen.



Hekin ovat jo eläkeikäisiä.





Kaj Franckin ilmafiligraanimaljakko Vire.

Alkuperäiset lonkeropullot tulivat markkinoille
1952, mutta tällaisissa kertakäyttöpulloissa niitä
valmistettiin ainakin vielä 1960-luvulla.




Olympialaiskävijän pukupussi vuodelta 1980.