Ruotsalaisen Retro-lehden Helsinki-opas

 

Ruotsalaisella sisustus- ja kotoilulehti Hus&Hem´illä on suosittu ”sivujulkaisu” Hus-o-Hem RETRO. Tämä julkaisu keskittyy 1950- ja 60-lukujen trendeihin ja muotoiluun. Lehden irtonumeroita myydään myös Suomessa ja täkäläiset retroharrastajat seuraavat alansa kehitystä muun muassa tämän lehden kautta. Lehden tuoreessa numerossa 5/2013 on julkaistu lehden ruotsalaislukijoiden Helsingin matkojen avuksi ”Stor Helsingfors-guide”. Tuo tarkoittaa viiden sivun mittaista kuvallista esittelyä Helsingin retroliikkeistä ja museoista.

Suomalaistuotteet ovat muutenkin vakiintunut osa lehden sisältöä. Monet lehdessä esitellyt skandinaaviset esineet kiinnostavat myös suomalaisia, ovathan makutottumukset hyvin samanlaisia niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Esineitä on helposti myös helposti saatavilla molemmissa maissa esimerkiksi Bukowskis-Marketin ja Traderan nettihuutokauppojen välityksellä.

Lehden irtonumero maksaa Suomessa 6,90 euroa.

Näissä Mari Simmulsonin Upsala-Ekeby:n keramiikkatehtalle maalaamissa naisissa on paljon samaa kuin Laila Zinkin Kupittaalle tekemissä naiskuvissa.

Lasimuseossa puhuttiin Wirkkalan arkisemmista esineistä

Torstai-iltana 10.10. Suomen lasimuseon ystävät ry järjesti luentotilaisuuden lasimuseon luentosalissa Riihimäellä, missä Tuula Poutasuo kertoi Tapio Wirkkalan urasta esimerkkien kautta. Pääpaino esityksessä oli arkisissa esineissä mm. erilaisissa muoviesineissä. Yleisöä oli noin 50 henkeä eli montaa vapaata tuolia ei salissa ollut. Yleisön joukossa oli pari Tapio Wirkkalan entistä työtoveria Iittalan lasitehtaalta ja he jakoivat muistojaan muun yleisön kanssa tuosta pidetystä henkilöstä.

Tapio Wirkkalan suunnittelemia arkisia esineitä tämäkin sinappilasi. Monessa perheessä näistä liotettiin etiketti pois ja näin saatiin arkikäyttöön juomalaseiksi Tapio Wirkkalan design´ia.

Tapio Wirkkalan ensimmäinen kontakti Iittalaan tapahtui osallistumalla lasitehtaan koristekaiverruskilpailuun 1946.

Uusi antiikkilehti: Golden Vintage

Suomalaiset vintage-harrastajat ovat saaneet oma lehden, kun Golden Vintage –lehden ensimmäinen numero on hiljattain ilmestynyt. Lehden julkaisijaksi on ilmoitettu vain Golden Vintage ilman sen tarkempaa määrittelyä (yhtiö? - yhdistys?) ja osoitteeksi postilokero Tampereella, eivätkä lehden nettisivut vielä toimi.

Suomessahan toimii tämän alan harrastajien yhdistys Fintage ry, jolla on omat nettisivut: http://www.fintage.net/blogi/about/  Kun yhdistyksen nettisivuilla ei ole mitään uutista tästä lehdestä, niin ilmeisesti tuolla yhdistyksellä ei ole tekemistä tämän lehden kanssa. Ilmeisesti kuitenkin tuon yhdistyksen aktiivisin toiminta tapahtuu Tampereen seudulla, joten taitaa Manse olla Suomen vintage-pääkaupunki ? Yhdistyksellähän oli oma osasto viime kesänä Kangasalan rompetorilla eli Restauranta –tapahtumassa, jossa heidät kyllä huomattiin tyylikkään pukeutumisensa ansiosta.

 

 

Lehden päätoimittaja Kaisa Riihinen kirjoittaa ensimmäisessä numerossa: ”Tämä lehti on tulos innostuneiden, hyvin erilaisten alansa asiantuntijoiden, harrastajien ja untuvikkojen yhteiseksi muodostuneesta unelmasta. Vahvin ajatus on kiteytynyt siihen että Golden Vintage ei ole musiikki-, auto-, keräily-, vaate- tai sisustuslehti, vaan toivoakseni omaleimainen ja elinvoimainen sekoitus kaikkea tuota ja vielä vähän muutakin.”

Lehden etusivun toisessa kirjoituksessa lehden toimituskuntaan kuuluva Tomppa Kekäläinen kirjoittaa: ”Vanhan nostalgiaesineistön keräily sinällään on vanha harrastemuoto, mutta koskaan aiemmin tämä niin sanottu marginaaliharrastus ei ole kokenut sellaista valtaväestön suosiota kuin nyt. Erityisesti 50-70-lukujen lähihistoria on kovassa huudossa, osuuhan noille vuosikymmenille monen harrastajan lapsuusmuistot. Toisaalta on hauska havaita, kuinka vintage-harrastus puhuttelee myös nuorempia sukupolvia. Nuoret diggailevat muumioituneiden esi-isien aikakaudessa sen arkipäiväisiä esineitä ja kulttuuria usein hymyssä suin. … Luultavasti tämä arkipäiväisyys onkin koko vintagen suosion salaisuus”.

Golden Vintage –lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa ja tässä ensimmäisessä numerossa on 92 sivua kannet mukaan lukien. Irtonumero maksaa 8,90 euroa. Lehti on painettu Tallinnassa. Ohessa on muutama kuva maistiaisiksi lehdestä.

 

 

Kuvia Kaapelitehtaan messuilta

Helsingin kaapelitehtaalla on meneillään Laatumessujen antiikki-, taide- ja keräilymessut. Tänään lauantaina moni teki retken aurinkoisessa syyssäässä Ruoholahteen ja messupaikalla olikin mukava kuhina. Tänään Kaapelitehtaalla kuvattiin yleisön tuomien esineiden arviointeja Rojua, rojua –antiikkiohjelmaan, jota aletaan esittää ensi keväänä Fox-tv –kanavalla. Huomenna kuvaukset jatkuvat messupaikalla.

Messut täyttävät 2 salia vanhassa teollisuusrakennuksessa ja läsnä on 35 myyjää. Messut jatkuvat huomenna sunnuntaina klo 10 – 16.

 

Messujen sisäänkäynnistä tullaan ensiksi Kaapelitehtaan Puristamo –saliin, jossa pian sisäänkäynnin jälkeen on tutulla paikalla Topiquen osasto.

Tällä osastolla on aina hyvälaatuisia lasi- ja keramiikkaesineitä tarjolla.

Isokokoinen limenkeltainen Aimo Okkolinin Lumpeenkukka.

Jussi Niskakoskella on kädessään suurikokoinen Toini Muonan keramiikkavati.

Samalla osastolla on tämä Oiva Toikan Pampulavaasi.

Myös tämä kuva on Niskakoskien osastolta.

 

Ars Julikan osastoa.

Prenikan osastolla on muun muassa militariaa ja taidelasia.

Kansalaissodan jälkeisiltä vankileireiltä on säilynyt kovin vähän vankien puhdetöitä, koska ilmeisesti olosuhteet olivat sellaiset, ettei paljon puhdetöitä voinut tehdä. Tässä on hyvin säilynyt muisto Suomenlinnan punavankileiriltä.

Prenikan lasi- ja keramiikkaesineitä.

Mistraalin osasto on perinteisellä paikallaan.

Näyte Mistraalin valikoimasta

Taideliike Sesannen osastolla on pienen näyttelyn verran Nikolai Lehdon naivistisia maalauksia.

Antiikki Maini ja Velin osastolla on tällainen upea valaisin.

 

 

 

Aarreaitan pitkän pöydän ääressä riitti kiinnostuneita.

Yleisnäkymä Kaapelintehtaan Valssaamo –saliin tultaessa.

Onko tämä esine tuunattu versio Nimipäivä-sarjan kuplamaljakosta ?

Tolkontiikin osasto on Valssaamon takanurkassa.

Suomalaisen taideteollisuuden parhaita.

 

Tolkontiikin osastoa nämäkin esineet.

Samalta osastolta on tämäkin kuva.

 

Tolkontiikin pöydällä on tässä Nanny Stillin Spiraali.

Valssaamo takapäädystä nähtynä.

Etualalla on Ajanpatinaa –liikkeen osastoa.

 

Desinan osastolla lasiesineet pääsivät hyvin esille takaa ikkunasta tulevan valon ansiosta.

 

Kaj Franckin Pajunlehti harvinaisempana opaaliversiona.

 

 

Ajan-Muiston osastoa tutulla paikallaan.

Aimo Okkolinin värikkäät kristallit ovat aina isossa roolissa Ajan-Muiston pöydällä.



Vielä tämäkin kuva on Ajan-Muiston osastolta.

 

Retrotavarat ovat jo vakiintunut osa antiikkimessujen valikoimissa.

 

 

Hieman poikkeavan näköinen Okkolinin Lumpeenkukka – taitaa olla niitä itävaltalais-okkolineja ? 1970-luvun lopulla eräs itävaltainen lasinvalmistaja tuomittiin oikeudessa Lumpeenkukkien plagioinnista ja oikeuden päätöksellä kristalliaihiot määrättiin luovutettaviksi Riihimäen lasille. Rahapulassaan tehdas teki vähemmän kunniakkaan teon ja hiotutti aihioista Suomessa (melkein) Lumpeenkukkia, jotka signeerattiin ja pantiin Riihimäen lasin tarra kylkeen.



Myyjällä ei ollut mitään tietoa tämän esineen suunnittelijasta tai valmistajasta. Paljon tuttuja piirteitähän siinä on.