Rosolan Ahti-maljan muunnelmat

Yrjö Rosola osallistui vuonna 1932 Karhulan lasitehtaan suunnittelukilpailuun ja hänen suunnittelemansa lasisto ”Vähän vino” sai erikoispalkinnon ja se otettiin tuotantoon. Tehdas lahjoitti lasiston sen suunnittelijalle ja kiitokseksi Rosola suunnitteli muutaman puristelasiesineen Karhulan lasitehtaalle. Ahti-malja on yksi näistä ja sen valmistus aloitettiin vuonna 1934. Sitä valmistettiin vielä 50-luvun alkuun asti. Vihreästä lasista valmistettu ja osittain hapotettu perusmalli on saanut rinnalleen värittömästä lasista tehdyn hapotetun maljan. Vielä harvinaisempi on vihreästä lasista tehty hapottamaton malja. Ei ole varmuutta siitä onko tällainen versio kuulunut varsinaiseen tuotantovalikoimaan vai onko tehtaasta tullut epävirallista tietä ulos tällaisia hapottamattomia maljoja. Jos jollain on tietoa tästä tai muista Ahti-maljan versioista, niin jaetaan tietoa tämän blogin kautta mielellään muillekin vanhojen lasiesineiden ihailijoille: lasinkerailijanblogi@gmail.com

Yrjö Rosolan vihreästä lasista osittain hapotettu perusversio.

Värittömästä lasista tehty osittain hapotettu versio.

Vihreästä lasista tehty hapottamaton Ahti-malja.

Nymanin Ylösnousemus jäi taas myymättä Bukowskis Marketissa

Gunnel Nyman lasiveistos Ylösnousemus oli kolmatta kertaa myytävänä Bukowskis Marketissa. Ylin tarjous jäi nytkin alle neljän tuhannen euron, eikä se yltänyt pohjahintaan. Kyseinen yksilö on hiukan viallinen.

Kuvaruutukaappaus: www.bukowskismarket.com

Suomen lasimuseo avaa ovensa huomenna 1.2.

Tammikuun tauon jälkeen Riihimäellä sijaitseva Suomen lasimuseo avautuu jälleen yleisölle. Tauon aikana on perusnäyttelyä uudistettu, joten uutta nähtävää on tarjolla. Museo on avoinna 1.2. alkaen klo 10 -18, mutta maanantaisin museo on suljettu.

Lisää netissä: www.suomenlasimuseo.fi

 

Lasimuseossa avataan kolme vaihtuvaa näyttelyä 17.2. ja ne ovat: Erkkitapio Siiroisen näyttely, saksalaisen Gralglas Dürnau –lasitehtaan tuotantoa vuosilta 1930 – 1981esittelevä näyttely ja lasimuotoilija Jukka Isotalon designiä kierrätyslasista –näyttely. Näistä näyttelyistä myöhemmin lisää tässä blogissa.

Erkkitapio Siiroisen veturipulloja

Riihimäen lasin valmistamien eriväristen ja erikokoisten aurinkopullojen lisäksi sama tehdas valmisti keräilysarjaksi Erkkitapio Siiroisen suunnittelemia veturipulloja eri väreissä. Valmistus alkoi Riihimäki-Pietari –radan 100-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1970. Pulloja valmistettiin ainakin värittömästä, keltaisesta, sinisestä, ruskeasta, vihreästä, neodyymistä ja amberin värisestä lasista. Juhlavuonna pulloja valmistettiin 15.000 kappaletta ja myöhemmin lisää.

Vuonna 1995 Siiroinen myönsi riihimäkeläiselle JL-Lasille oikeuden tehdä lisää pulloja. Riihimäen lasin toimintahan oli silloin jo loppunut. Lukkarin rakkautta –blogin mukaan tätä jälkituotantoversiota tehtiin 2.000 kappaletta. Tässä myöhemmässä versiossa on veturin piippua kuvaava pullon kaulaosa korkeampi. Tätä versiota on tehty ainakin värittömästä, sinisestä ja tumman lilan värisestä lasimassasta.(http://lukkarinrakkautta.blogspot.com/2009/06/veturipullo.html) 

Riihimäen lasimuseossa on 17.2. - 20.5. esillä näyttely nimellä: Erkkitapio Siiroinen - Riihimäen Lasin nuori lupaus.

Vasemmalla Riihimäen lasin vuonna 1970 valmistama ruskea konepuhallettu veturipullo ja oikealla JL-Lasin vuonna 1995 suupuhallettu tumman lila versio. Kuva on Jouni Rasimuksen myyntipöydästä Lasipäivässä.

Lasipäivässä oli 2 – 3 tuhatta kävijää

Riihimäen-Hyvinkään paikallislehti Aamupostissa on tänään tekstiä ja kaksi kuvaa Lasipäivästä. Petri Lyyn toimittamassa jutussa on haastateltu mm. Suomen lasimuseon ystävät ry:n puheenjohtaja Arto Lapiolahtea, joka painottaa tapahtuman merkitystä yhdistyksen varainhankintakeinona. Yhdistyksen tehtävänähän on tukea Suomen lasimuseota ja varsinkin sen esinehankintoja. Lasipäivän kävijämäärän arvioidaan olleen 2.000 – 3.000. Artikkelissa haastateltu Purppura-Antiikin Pertti Mäkelä arveli tänä vuonna kävijöitä olleen enemmän kuin vuosi sitten.

Suomen Aurinkopullo-kerhon kerhoisäntä Jouni Rasimus sanoo Aamupostin jutussa, että ”Tässä lajissa oppii aina uutta. Kaikki harrastajat ovat samalla myös toistensa oppilaita.”

Huutokaupan liikevaihto oli tällä kertaa reilut 17.000 euroa. Esimerkiksi Timo Sarpanevan Claritas myytiin 490 eurolla.

Helanderin huutokauppatalon omistus vaihtuu

Viime viikonloppuna järjestetty kaksipäiväinen Helanderin huutokauppa oli legendaarisen huutokauppiaspariskunnan, Sirkka ja Mikko Helanderin, osalta viimeinen. Toimintaa jatkaa Sirenin pariskunta ja he olivat jo viikonloppuna osallistumassa huutokaupan toimintaan. Seuraava Helanderin huutokauppa on helmi-maaliskuun vaihteessa.

Lasinkeräilijät kokoontuivat Riihimäellä Lasipäivässä

Suomen Lasimuseon Ystävät ry:n järjestämä perinteinen Lasipäivä on jo vuosia ollut vanhojen lasiesineiden keräilijöiden alkuvuoden kohokohta. Jälleen viime lauantaina vanhojen lasiesineiden myyjien parhaimmisto oli koolla Riihimäellä. Vuodessa on kolme tapahtumaa, jotka on kohdistettu nimenomaan vanhoille lasiesineille, seuraava on kesäkuun alkupuolella lasimuseon pihalla ja kolmas tapahtuma on Lasivitriini syyskuussa Nuutajärvellä.

Ohessa kuvia Lasipäivästä, ne voi suurentaa klikkaamalla:

Lasimuseon vaihtuvien näyttelyiden sali oli täytetty myyntipöydillä. Lasimuseohan on tammikuussa suljettu ja seuraavat vaihtuvat näyttelyt avataan 17.2. Kuva on otettu ennen kuin ostava yleisö pääsi paikalle, siksi ihmisiä on kuvassa vain niukasti. Yleisön tultua paikalle käytävilläkin oli jo ahdasta.

Näyte Jouko Kettusen myyntipöydän esineistä.

Markku Salon muotoilemilla esineillä oli oma myyntipöytä.

Nanny Stillin muotoilemaa Koru -taidelasia pidetään usein Aimo Okkolinin suunnittelemana, mutta tässä oleva keltainen kristalliesine on Aimo Okkolinin signeeraama ja muistuttaa kovasti Stillin Korua.

Joillakin myyntipöydillä oli niin paljon tavaraa, että piti seistä pidemmän aikaa pöydän ääressä, jotta näki mitä kaikkea oli esillä. Näin täydestä pöydästä saattaa nopeammalla katsomisella jäädä havaitsematta kiinnostavakin esine.

Purppura-Antiikin myyntipöydän värikkäämpi puoli etualalla.

Ars Julikan tyylikäs kattaus.

Lasipäivässä oli esillä kaksi sinistä olympiamaljaa.

Nanny Stillin Grapponia-sarjan esineitä eri väreissä.

Näyte Tolkontiikin myyntipöydästä; etualalla Hongellin ja Okkolinin esineitä.

Kuvassa on vain pieni osa Ajan-Muiston tarjonnasta. Vasemman puoleinen Oiva Toikan Majakka on Tolkontiikin pöydällä.

Topiquen pöydällä huomio ohjautuu keskelle -

Toivo Niskakoski kertoi, että tämä on Nanny Stillin Nocturne -koesarjan malja. Se ei ehtinyt sarjatuotantoon, kun Riihimäen lasi lopetti taidelasin valmistamisen.

Kari Alakosken suunnittelemat esineet tekijän omalla myyntipöydällä kiinnostivat.

Yleisöä oli parhaimmillaan niin paljon, että liikkuminen käytävillä oli hidasta, kun piti liikkua varovasti ostokassien kanssa.

Iso taidelasiesine on lasinpuhaltaja Heikki Paunilan itse suunnittelema ja signeerattu Iittalassa vuonna 2000.

Lasipäivä huomenna Lasimuseossa Riihimäellä

Suur-Suomi maljakko Huutonetissä

Huutonetissä oli tarjolla harvinainen Riihimäen lasin valmistama Suur-Suomi maljakko. Hinta nousi huutokapassa 910 euroon, mutta hintavaraus ei ylittynyt.

Suomen taideteollisuutta New Yorkissa v. 1939

Vanhat kirjat ja lehdet ovat hyviä lähdeteoksia, kun etsii tietoa vanhoista lasiesineistä. Vanhoista suomalaisista lehdistä löytyy lasitehtaiden mainoksia ja jonkin verran myös juttuja lasiesineistä sekä niiden valmistamisesta. Kirjoista tärkein on varmaan Vilho Annalan kolmiosainen Suomen lasiteollisuus I ja II.  Ensimmäinen osa käsittelee vuosia 1681 – 1808. Tuo kakkososa jakautuu vielä kahteen osaan; niistä ensimmäinen käsittelee pääasiassa kirjoittamisajankohtana vuonna 1947 jo toimintansa lopettaneita lasitehtaita. Jälkimmäinen osa esittelee vuonna 1947 vielä toiminnassa olleita lasitehtaita sekä lasiteollisuuden kehityshistoriaa. Kuvia lasiesineistä teossarjassa on valitettavan vähän.

Eräs mielenkiintoisimmista suomalaista taideteollisuutta esittelevistä kirjoista on Applied art in Finland, jonka julkaisu liittyy Suomen osastoon vuoden 1939 maailmannäyttelyssä New Yorkissa. Kirjassa esitellään 1930-luvun merkittävimpiä suomalaisia taideteollisuusesineitä. Nykyäänhän sana taideteollisuus korvataan usein sanalla design, mutta ehkä ainakin tässä yhteydessä on hyvä käyttää tuota vanhaa ja hyvää termiä. Kirja on kuvateos; alkusanojen lisäksi on vain kuvatekstit, muutoin 80-sivuinen kirja on täynnä mustavalkoisia valokuvia. Tekstit on painettu englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi. Kirja tarjoaa hienon läpileikkauksen suomalaisesta muotoilusta ja sen korkeasta tasosta 1930-luvulla. Samalla on ollut erinomaista vienninedistämistä.

Kirjassa ja itse maailmanäyttelyn Suomen osastolla esiteltiin suomalaisia tekstiilejä, huonekaluja, valaisimia, sisustussuunnittelua, lasiesineitä, keramiikkaa, hopeaesineitä, graafista suunnittelua, myymälä- ja näyteikkunasomistuksia.

Kirjan alkusanoissa korostetaan suomalaisen ryijyn ainutlaatuisuutta ja niiden kuville onkin omistettu monta sivua. Huonekalujen ja sisustussuunnittelun tyylin sanotaan saaneen alkunsa vuosisadan vaihteen kansallisen tyylin etsimisestä, jossa on mukana perinteitä maan kartanokulttuurista. Ilmeisesti viittaus kattaa myös kareliaaniset piirteet, joita oli vuosisadan vaihteen huonekalu- ja rakennussuunnittelussa sekä maalaustaiteessakin. Tuon kansallisen jugendin jälkeen oli uusklassinen kausi, mutta ensimmäisen maailmansodan ja itsenäisyyden ajan alkuvaiheiden jälkeisen yhteiskunnallisen muutoksen myötä suomalainen muotoilu löysi yksinkertaisuuden ja käytännöllisyyden tunnusmerkeikseen. Näin jälkikäteen voidaan sanoa, etteivät nuo modernismin ja funktionalismin piirteet olleet pelkästään kansallisia, mutta Suomessa ne kyllä tulivat esiin varsin komealla tavalla 1930-luvulla. Design-museossa oli modernismia esittelevä näyttely keväällä 2010 ja sen yhteydessä julkaistiin kirja, jossa on kirjoituksia suomalaisesta modernismista. Itse näyttelyhän oli kansainvälinen kiertonäyttely, jossa pääosa esineistä oli Keski-Euroopasta ja Britanniasta.

Applied Art in Finland –kirjan alkupuheessa kiitellään suomalaisten lasiesineiden korkeasta tasosta johtavia teollisuuslaitoksia sekä riippumattomia muotoilijoita.

Lasiesineitä esitellään kirjassa 12 sivulla, lisäksi kahdella sivulla on valaisimia, joissa on käytetty taidokkaasti lasia. Lasimuotoilijoista esillä ovat Arttu Brummer, Gunnel Nyman, Göran Hongell, Gunnar Finne, Henry Ericsson, Yrjö Rosola sekä Alvar ja Aino Aalto. Harvinaisempia tekijöitä edustavat G.A. Jysky ja Walter Wahlroos.

Ohessa on muutama näyte kirjassa esitellyistä lasiesineistä:

Henry Ericssonin Riihimäen lasille suunnittelemia taidelasiesineitä. Applied Art in Finland kirjan kuvistusta.

Aukeaman keskellä on G.A. Jyskyn Riihimäen lasille muotoilema kristallimalja. Kuva: Applied Art in Finland.

Yrjö Rosolan kaiverrettu lasipullo, jonka on valmistanut Riihimäen lasi. Kuva: Applied Art in Finland -kirjasta.

Alhaalla Riihimäen lasin valmistama Walter Wahlroosin kukkavaasi. Ylempänä Göran Hongellin malja, jonka kirja sanoo olevan Riihimäen lasin valmistama. Hongell oli kuitenkin Karhulan lasin taiteilija vuodesta 1932. Sitä ennen hän kyllä osallistui Riihimäen lasin suunnittelukilpailuun vuonna 1928. Sijoitus oli 4.

Kuka tunnistaa Nuutajärven valaisimen ?

Blogin lukijalta tuli kuva kokonaan lasista valmistetusta valaisimesta, jossa on Nuutajärven tarra. Tunnistaako joku esineen; kuka on suunnittelija ja milloin tällaisia on valmistettu ?

Jos tiedät jotain tästä Nuutajärven valaisimesta, niin lähetä tietosi osoitteella lasinkerailijanblogi@gmail.com Välitämme tiedot blogin lukijalle.

Toikan uniikkiveistos Huutonetissä

Valio Oy myy huutonetissä Oiva Toikan lasiveistosta, jonka mitat ovat 7 x 9,5 x 6,8 cm. Yhtiö on teettänyt Valion designmaidot –kampanjaan kahdeksalla muotoilijalla esineet, jotka huutokaupataan. Huutokauppojen tuotto menee  SOS-Lapsikylän toiminnan tukemiseen. Lisätiedot: http://www.valio.fi/maito

Kuvaruutukaappaus: http://www.huuto.net/kohteet/oiva-toikka-lasiveistos/206452527                                                        

Gunnel Nymanin Viisaat neitsyet

Tänään oli Helsingin Sanomien sivulla B2 iso kuva Gunnel Nymanin suunnittelemasta Viisaat neitsyet –maljakosta. Esine sisältyy Bukowskin huutokauppahuoneen mainokseen, jolla kerrotaan, että sisäänotto kevään huutokauppoihin on meneillään. Viisaat neitsyet –taidelasimaljakko myydään huhtikuussa Modern + Contemporary –huutokaupassa Helsingissä.

Viisaat neitsyet on Gunnel Nymanin Riihimäen lasille suunnittelema taideteos, joka oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssä 1937. Se on pyörittäen puhallettua lasia, joka on kaiverrettu ja hiekkapuhallettu. Nyman sai kultamitalin lasimuotoilustaan Pariisissa. Suomen lasimuseon Gunnel Nymanista julkaisemassa kirjassa Lasitutkimuksia IV kerrotaan niistä esineistä, jotka olivat tuossa näyttelyssä esillä.

Viisaat neitsyet –taidelasiesineen huutokaupasta tulee varmaan yksi tämän vuoden tapauksista ja sen hinta noussee korkealle.

Näyte Gunnel Nymanin tuotantoa esittelevästä teoksesta Lasitutkimuksia IV. Kirjan on julkaissut Suomen lasimuseo. Vasemman puoleinen kuva on luonnos Viisaat neitsyet -maljakkoa varten.

Bukowskin ilmoitus Helsingin Sanomissa 24.1.

Ensi lauantaina 28.1. lasinkeräilijät matkaavat Riihimäelle:

Huutokauppavuosi 2012 on alkamassa

 

Eilen lauantaina 21.1. oli Lempäälässä Huutokauppahuone Aleksin vuoden ensimmäinen huutokauppa, mutta siellä oli tarjolla aika vähän vanhoja lasiesineitä; www.huutokauppahuonealeksi.fi

Seuraavana on vuorossa huutokauppahuone Helanderin kaksipäiväinen huutokauppa 28.-29.1., esineiden kuvat ovat jo netissä: www.helander.com Tarjolla on runsaasti myös vanhoja lasiesineitä.

Helmikuun alkupuolella on Apollon kuukausihuutokauppa tiistaina 07.2. Osa kuvista on jo netissä: www.apollo.fi

Tampereen Huutokauppakamarin kuukausihuutokauppa on tiistaina 21.2. ja heilläkin on jo osa kuvista netissä: www.galleriaannmaris.fi

Helanderilla on kohtuullinen määrä vanhoja lasiesineitä, mutta halutuinta design-lasia vähemmän. Tässä kohde 974 eli kolme Timo Sarpanevan muotoilemaa taidelasiesinettä. Kuva: www.helander.com

Tässä Helanderin design-lasin parhaimmistoa: Gunnel Nymanin Helminauha, kohdenumero 1000. Kuva: www.helander.com

Huuto.net täyttää 13 vuotta

Huutonet aloitti tammikuussa 1999 ja rekisteröityneitä käyttäjiä on nyt yli 1,5 miljoonaa. Joka päivä sivustolle tulee yli 100.000 uutta ilmoitusta. Sivuston omistaa nykyään Sanoma-konserni, joka omistaa myös Keltainen Pörssi -sivuston. Myös virolainen Kuldne Börs kuuluu samaan konserniin. Lisää netissä: www.huuto.net, www.keltainenporssi.fi, www.kuldnebors.ee.

Huutonetti on mullistanut myös vanhojen lasiesineiden kaupan Suomessa. Vielä ennen 1980-lukua tavalliset kuluttajat myivät vanhat lasiesineensä osto- ja myyntiliikkeille tai antiikkikauppiaille. Itsepalvelukirpputorit lisääntyivät 1990-luvun lama-Suomessa ja yhä useampi myi itselleen tarpeettomat tavarat kirppiksellä. Nykyään lähes kaikilla kirpputoreilla on erillinen lukittu lasivitriini arvokkaampien esineiden myyntiä varten. Näistä löytää usein hyvää lasitavaraa, mutta hinnoittelu on monelle vaikeaa. Kirpputoreilla näkee paljon vanhoja lasiesineitä, jotka on hinnoiteltu käypää hintaa selvästi kalliimmiksi. Toki myös hyvin edullisia löytöjä voi tehdä. Käyvän hintatason määrittelyssä myös Huutonet auttaa kuluttajaa, vaikka sielläkin on myös ylihinnoiteltuja esineitä. Varmaan kaikki vanhojen lasiesineiden keräilijät ovat törmänneet Huutonetissä sellaisiin ylihinnoiteltuihin esineisiin, jotka tulevat myyntiin aina uudestaan ja uudestaan jopa parin vuoden ajan.

Päätoimisista vanhan tavaran kauppiaista harva kiittelee Huutonettiä ja internetiä ylipäätään, koska ne ovat lisänneet hintatietoisuutta ja netissä on monta myyntikanavaa tavallisille kuluttajille. Tämä on vaikeuttanut kauppiaiden sisäänostotavaran hankintaa.  Osa kuluttajista ei myöskään tunnu ymmärtävän sitä, ettei kauppias voi ostaa liikkeeseen sisään esineitä samalla hintatasolla kuin millä niitä liikkeissä myydään. Aika tavallista on, että lasiesineen myyntihinta liikkeessä on 2-4 kertaa sisäänostohinta, jotta kauppias pystyy hankkimaan toiminnalla elannon itselleen ja maksamaan liiketilan vuokran ja muut kulut. Juuri tämä marginaali on luonut edellytykset näille kuluttajilta suoraan toisille kuluttajille toimiville myyntikanaville, kuten nettimyynti ja kirpputorit.

Huutonetin ja muiden internetin myyntipaikkojen isoin ongelma on se, ettei tavara aina olekaan sitä mitä annetaan ymmärtää: lasiesineistä annetaan vääriä tekijätietoja, vääriä tietoja esineen kunnosta ja liikkeellä on myös väärin jälkisigneerattuja esineitä. Ilmeisesti myös hinnan nostatusta kaverin avulla tapahtuu, tapahtuuhan sitä tavallisissa huutokaupoissakin. Myyjien joukossa on myös selviä huijareita, joilla ei ole hallussaan mitään esinettä. On käynyt ilmi, että Huutonettiin voi rekisteröityä myös tekaistulla henkilöllisyydellä. Ei siis kannata ostaa esinettä myyjältä, jolla ei ole yhtään toteutunutta ja myönteistä palautetta saanutta kauppaa. Kannatta myös suhtautua varauksellisesti myyjään, joka ei ole tunnistautunut pankkitunnusten avulla. Jos vain on mahdollista, niin nouto on aina turvallisin vaihtoehto. Varmaan Suomessakin yleistyvät PayPal ja Payson –maksutavat, jotka tuovat lisää turvaa ostajalle.

Netissä on muita kuluttajien kauppapaikkoja kuin edellä mainitut Sanoma-konsernin sivustot; www.tori.fi on Suomessa toimiva, mutta sen omistaa norjalainen mediakonserni Schibsted Media Group ja sillä on sisarsivustoja eri puolilla maailmaa.

                                             

KARHU JA TÄHTI: Karhulan teollisen historian näyttely Kotkassa

Kymenlaakson museossa Kotkan kantasatamassa, eli Merikeskus Vellamon rakennuksessa, on marraskuusta alkaen ollut esillä näyttely ”Karhu ja tähti –työtä, leipää ja menestystä”. Näyttely on esillä 18.3. asti. Lisää netissä: www.merikeskusvellamo.fi

William Ruth aloitti teollisen toiminnan Karhulanniemellä vuonna 1887 ja neljän vuoden aikana alueella aloitti höyrysaha, tiilitehdas, puuhiomo, maan siihen asti suurin lasitehdas ja konepaja.

A. Ahlström Osakeyhtiö osti Karhula Osakeyhtiön osakekannan vuonna 1915. Ahlström osakeyhtiön aikana teollisuuspuiston suurimmat tehtaat olivat edelleen yhden omistajan hallussa aina 1980 alkuun saakka.

Karhulan Teollisuuspuisto on Suomen suurin teollisuusyhteisö. Sen ydin on yli 130 vuotta sitten Karhulanniemelle syntynyt tehdasalue. Teollisuuden rakennemuutoksen myötä alueen yritystoiminnan luonne on muuttunut; mm. Karhulan lasitehdas on lopettanut toimintansa. Karhulanniemen nykyisten yritysten yhteistyöelimenä toimii Karhulan teollisuuspuistoyhdistys ry.

Karhulan Teollisuuspuistoyhdistyksen näyttelyssä on kolme kokonaisuutta: Karhu ja Tähti -videoteos, valokuvia Karhulan Teollisuuspuistosta yli 100-vuoden ajalta ja kolme dokumenttielokuvaa Karhulasta1950-luvulta. Todellisia teollisuuteen liittyviä esineitä on vain kaksi: nosturin koukku ja teräskappale. Kaikki muu näyttelymateriaali on valokuvia, elokuvia ja ääniä.

Näyttelyn lisäksi Teollisuuspuistoyhdistys laittanut nettiin yli 600 valokuvaa ja kuvien määrää lisätään jatkossa. Joukossa on myös paljon Karhulan lasin tuotteisiin ja niiden valmistamiseen liittyviä kuvia. Lisää netissä: www.karhujatahti.fi

Kuvaruutukaappaus: www.karhujatahti.fi

Markku Salon presidentillistä lasia: Diiva

Tässä blogissa siteerattiin 16.1. viime sunnuntain Helsingin Sanomia, jossa oli pieni juttu taidelasiastioista, joita käytettiin arvottaessa presidenttiehdokkaille äänestysnumerot. Tiistain Forssan Lehti tietää kertoa nuutajärveläisastiasta enemmän: se on Markku Salon suunnittelema Diiva -shampanjajäähdytin.  

Helsingin Sanomat kirjoitti vuonna 2006 rikkinäisestä lasimaljasta, josta silloin arvottiin ehdokasnumerot.

 ”Kirjoituksessa peräänkuulutettiin kolhiintuneen tilalle uutta arvontamaljaa. Luettuani jutun päätin saman tien lahjoittaa heille uuden maljan”, lasimuotoilija Markku Salo muistelee Forssan Lehden haastattelussa.

Ensin hän aikoi suunnitella uuden maljan tähän tarkoitukseen, mutta päätyi sitten tarjoamaan Diiva–maljaa, joka oli silloin ajankohtainen. Diiva–lasistoon kuuluu useita esineitä, jotka on puhallettu verkkomuottiin. Tuon shampanjajäähdyttimen lisäksi löytyy kapea ja laakea shampanjalasi, karahvi, lasit puna- ja valkoviinille, oluelle, vedelle ja snapsille. Myös tuikkulyhty ja kynttilälyhty kuuluvat sarjaan. Kuvat löytyvät netistä: http://www.markkusalo.com/cms/index.php?page=sarjatuotteet

”Maljahan sopii tähän tarkoitukseen hyvin. Se toi heti mieleeni taikurin silinterihatun, mistä vetää taikuri vetää numeroita”, Salo kuvaillee Nina Airiston kirjoittamassa Forssan Lehden jutussa 17.1. sivulla 12.

Diiva-shampanjajäähdytin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Kuva: www.markkusalo.com

Lasimuotoilija Markku Salo. Kuva: Ari Korkala /  www.markkusalo.com

Lasinkeräilijän Blogi täyttää 1 vuoden

Tämän blogin ensimmäinen kirjoitus julkaistiin 19.01.2011 ja ensimmäisen vuoden aikana on julkaistu 100 tekstiä ja iso joukko valokuvia. Blogin tapahtumakalenterista on kehittynyt maan kattavin vanhojen esineiden myyntitapahtumien listaus. Linkkilistaan taas on kerätty nimenomaan lasiesineiden keräilijöiden kannalta hyödylliset nettiosoitteet. Vuoden aikana julkaistut tekstit ja kuvat löytyvät blogin arkistosta.

Tänä vuonna Vanhojen lasiesineiden keräilijät ry:n ylläpitämässä Lasinkeräilijän blogissa pyritään julkaisemaan kymmenkunta tekstiä kuukausittain ja tapahtumista kertovan ajankohtaistiedon lisäksi tavoitteena on julkaista enemmän vanhoja lasiesineitä esitteleviä juttuja.

 

Juttuvinkkejä ja tietoja tulevista tapahtumista (näyttelyt, esitelmätilaisuudet, huutokaupat, messut, markkinat ja muut myyntitapahtumat) voi lähettää osoitteella: lasinkerailijanblogi@gmail.com

Blogissa julkaistaan sitoumuksetta alaan liittyviä tekstejä ja kuvia, mutta niistä ei pystytä maksamaan palkkioita. Blogin nettiosoite on: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com

Suomalaista lasitaidetta esillä Euroopassa

Suomen lasimuseon kokoama mittava nykylasimuotoilua ja lasitaidetta esittelevä näyttely avautuu tänään torstaina 19.1.2012 yleisölle Slovenian kansallismuseossa Ljubljanassa. Näyttelyssä Finnish Glass Art 2005–2010 on esillä 62 lasimuotoilijan ja -taiteilijan töitä.

Valtakunnallisen erikoismuseon monipuolinen näyttely aloittaa Sloveniasta useamman vuoden kestävän Euroopan kiertueensa. Näyttely tullaan näkemään Slovenian jälkeen mm. Unkarissa, Espanjassa, Saksassa ja Virossa.

Mukana ovat Hans-Christian Berg, Brita Flander, Risto Granlund, Saara Hulkkonen, Mari Isopahkala, Jukka Isotalo, Renata Jakowleff, Alma Jantunen, Rolf Jungebrandt, Maria Jutila, Marjut Kalin-Eloaho, Juri Karinen, Viola Karvinen, Päivi Kekäläinen, Marika Kinnunen, Pirjo Kivimäki-Krouvila, Susanne Koskimäki, Harri Koskinen, Camilla Kropp, Kari Kuisma, Joonas Laakso, Mikko Laakkonen, Katriina Lankinen, Riikka Latva-Somppi, Jaakko Liikanen, Jenni Liikanen, Ilse ja Yrsa Lindqvist, Tarmo Maaronen, Mikko Merikallio, Pertti Metsälampi, Camilla Moberg, Kerttu Nurminen, Pekka Paunila, Anu Penttinen, Markku Piri, Harri Piispanen, Johannes Rantasalo, Ristomatti Ratia, Auli Rautiainen, Helmi Remes, Gina Salaris, Kaija Saastamoinen, Markku Salo, Antti-Jussi Silvenoinen, Hinni Soini, Jari-Matti Solin, Marja Suna, Kirsti Taiviola, Erno Takala, Marjukka Takala, Tommi Terästö, Oiva Toikka, Jan Torstensson & Tuulikki Tähtivaara-Torstensson, Elina Turunen, Heikki Ulvi, Essi Utriainen, Vesa Varrela, Heikki Viinikainen, Miia Virtasalmi, Leena Vuorimaa, Björn Weckström, Riikka Welling ja Soile Yli-Mäyry.

Varmaan moni suomalainenkin kävisi tutustumassa tällaiseen kattavaan läpileikkaukseen tämänhetkisestä kotimaisesta lasimuotoilusta, jos näyttely kiertäisi myös kotimaassa.

Päivi Kekäläinen 2009: Sallittu hedelmä. Kuva: Suomen lasimuseo

Joonas Laakso 2009: Chemicalhead. Kuva: Suomen lasimuseo

Alma Jantunen 2008: Bonsai. Kuva: Suomen lasimuseo

Jan Torstensson & Tuulikki Tähtivaara-Torstensson 2008: Kantti / uudelleen muotoiltu pakkauslasista. Kuva: Suomen lasimuseo