Lasiluentoja torstaina 16.10. Riihimäellä

Oy Hackman Ab julkaisi vuonna 1993 Tuula Poutasuon toimittaman kirjan Nuutajärven lasitehtaan 200-vuotisjuhlan kunniaksi.

Suomen lasimuseon ystävät ry:n 40-vuotisjuhlaluentosarjan ”Suomalaisen lasin historiaa ja nykyisyyttä” viidennellä luentokerralla on vuorossa kaksi luentoa Nuutajärvestä.

Tauno Tarna

Teollinen muotoilija Tauno Tarnan luennon aiheena on ”Wärtsilän aika Nuutajärvellä, lasin uudet päämäärät”. Luentosarjan ensimmäisessä sessiossa käytiin läpi Nuutajärven historiaa alkaen perustamisesta vuonna 1793 aina vuonna 1950 tapahtuneeseen tulipaloon asti ja Tarna jatkaa siitä.

Marja-Leena Salo on tehnyt useita kirjoja Nuutajärven lasiyhteisöstä. Lasintekijöiden kylä on julkaistu 2021. 

Nuutajärven lasikylässä vuodesta 1983 alkaen toiminut toimittaja ja tietokirjailija FM Marja-Leena Salo luennoi aiheesta ”Itsenäisten lasintekijöiden kylä – Nuutajärvi vuonna 2025”.

Marja-Leena Salo

Tilaisuuden aluksi SLMY:n puheenjohtaja Mira Ahjoniemi esittelee yhdistystä ja sen toimintaa klo 17:15. Ensimmäinen luento alkaa klo 17:30 ja toinen lyhyen tauon jälkeen klo 18:30.

Tilaisuus pidetään lasimuseon luentosalissa ja yleisöllä on sinne vapaa pääsy. Museon näyttelyt suljetaan klo 17:00.

Helsinki Retro & Vintage Design Expo 18.-19.10.

 

Kaapelitehtaan Merikaapelihalli on vielä tyhjä, mutta tulevana viikonloppuna se täyttyy vanhoista tavaroista ja niitä ihailevista ihmisistä. Kuva: ExpoNova.

Syksyn suurin vintagen, designin, retron, keräilykohteiden, antiikin, sisustuksen ja taiteen messutapahtuma täyttää Kaapelitehtaan valtavan Merikaapelihallin menneiden vuosikymmenten aarteilla. Yli sata näytteilleasettajaa, kahdessa kerroksessa.

Kuva on kevään 2025 HRVDE-tapahtumasta.

Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Kaapelinaukio 3 / Tallberginkatu 1, Ruoholahti, Helsinki.

Liput 12 / 10 € ovilta, alle 18-vuotiaat keräilijät maksutta.
18.10.2025 lauantaina kello 10–17
19.10.2025 sunnuntaina kello 10–16

Lasimuseossa kuultiin lasin muotoilusta

 

Kaisa Koivisto SLMY:n 40-v juhlaluentosarjan tilaisuudessa lasimuseon luentosalissa.

 

Suomen lasimuseon ystävät ry:n järjestämän Suomalaisen lasin historiaa ja nykyisyyttä -luentosarjan neljännellä kerralla lasimuseon entinen intendentti FT Kaisa Koivisto luennoi aiheesta Muotoilijan muuttuva asema ja toisena esityksenä muotoilija ja luova johtaja Hanna-Kaarina Heikkilä kertoi omasta muotoilijan työstään.

FT Kaisa Koivisto

1900-luvun alussa ei suomalaisista lasitehtaissa työskennellyt muotoilijoita, vaan suurin osa malleista oli ulkomaista alkuperää; joko suoria kopioita tai hieman muokattuja versioita. Vaikutteita antoivat mm. Orreforssin tehtaan Simon Gate ja Edward Hald sekä Måleråsin tuotanto.

Aino Aallon kilpailutyön nimimerkki vuonna 1932 oli Bölgeblick. Mallisto tuli tuotantoon Göran Hongellin muokkaamana ilman nimeä pelkällä tuotenumerolla.

Taiteilija Henry Ericssonia pidetään ensimmäisenä suomalaisena lasimuotoilijana. Hän kouluttautui taidemaalariksi ja koristetaiteilijaksi taideteollisessa keskuskoulussa sekä oppilaitoksissa Pariisissa ja Roomassa. Ericsson muotoili lasia Oy Riihimäelle, jonka lisäksi 1920-luvulla hän suunnitteli hopeaesineitä, lasimaalauksia, sisustuksia ja näyttelytiloja, esim. Suomen osaston 1925 Pariisin kansainväliseen taideteollisuusnäyttelyyn.

Iittalan lasitehdas etsi kilpailulla uusia kaiverrusmalleja, tässä Kaj Franckin ehdotus Lakaisija.

Vuosisadan alussa tehtaat järjestivät suunnittelukilpailuja, joihin lasia materiaalina huonosti tunteneet taiteilijat tekivät ehdotuksia. Muuallakin Euroopassa lasimuotoilu oli vielä tuolloin pitkälti anonyymiä ja esineitä markkinoitiin vain valmistajan nimellä.

Ruotsalainen keramiikka- ja lasitaiteilija sekä kuvanveistäjä Tyra Lundgren alkoi suunnitella Riihimäelle 1925 tehtyään sitä töitä Suomessa Arabialle.

Helena Tynellin uran alkupuolen teoksia. Kaisa Koiviston luennon kuvamateriaalia.

1930 Tukholmassa järjestettiin taideteollisuusnäyttely, jonka merkitys oli huomattava funktionalismin leviämiseen arkkitehtuuriin ja muotoiluun. Arttu Brummer vei taideteollisen keskuskoulun opiskelijoita näyttelyyn ja tämä lisäsi vaikutteiden leviämistä Suomeenkin.

Lasi- ja keramiikka esineiden sisäänostajia ja myyjiä koulutettiin aikanaan.

Myös ostavan yleisön makutottumuksia pyrittiin kehittämään esimerkiksi näyttelyiden avulla.

Viimeistään Karhulan lasitehtaan vuoden 1932 suunnittelukilpailu nosti muotoilijat esiin: Aino Aalto, Yrjö Rosola, Aarre Putro, Lisa Johansson-Pape. Kilpailun kautta löytyi Göran Hongell, jonka vaikutus Karhulan lasitehtaan mallistoon oli merkittävä.

Vuoden 1936 Karhulan kilpailu nosti lasintekijöinä esiin mm. Alvar Aallon, Gunnel Nymanin ja Gunilla Jungin.

Nuutajärven julisteen/mainoskuvan on maalannut Björn Landström.

Toisen maailmansodan jälkeen lasitehtaan halusivat panostaa taidelasiin, koska mm. hintasäännöstely ei koskenut sitä, sen avulla luotiin suomalaisille uskoa tulevaisuuteen ja ulkomaille sillä rakennettiin Suomi-kuvaa, lisäksi taide-esineitä hyödynnyttiin samojen muotoilijoiden luomien käyttöesineiden markkinoinnissa. Tuolloin esiin lasimuotoilijoita esiin nousivat mm. Helena Tynell, Nanny Still, Kaj Franck, Tapio Wirkkala ja Timo Sarpaneva.

Pauligin mainoksessa lasipakkauksen suunnittelijan nimi vahvasti esillä.

Myöhemmin lasitehtaiden suhde muotoilijoihin on muuttunut, esimerkiksi Nuutajärven viimeinen kuukausipalkkainen muotoilija Kerttu Nurminen jäi eläkkeelle 2007. Iittalassa Wirkkala ja Sarpaneva eivät olleet koskaan olleet kuukausipalkkaisia muotoilijoita, mutta heillä oli kuitenkin erittäin tiivis suhde tehtaan kanssa. Nykyään Iittala käyttää tapauskohtaisesti freelancereita tai ulkomaisia suunnittelutoimistoja uusien mallien saamiseksi. Volyymillä mitattuna iso osa Iittalan ”uusista” malleista on uustuotantoversioita Aino ja Alvar Aallon, Tapio Wirkkalan tai Oiva Toikan tuotannosta. Luennollaan Kaisa Koivisto nimitti näitä ”haudan takaa muotoilluiksi”.

Muotoilija ja luova johtaja Hanna-Kaarina Heikkilä.

Muotoilija Hanna-Kaarina Heikkilä on opiskellut mm. arkkitehtuuria sekä lasi- ja keramiikkataidetta. 2016 hän on perustanut suunnittelutoimisto Studio Finnan yhdessä Anni Pitkäjärven kanssa. Vuodesta 2018 alkaen hän on suunnitellut Ikealle useita tuotteita.

Parhaillaan Heikkilällä on työn alla Dialogi Nanny Stillin kanssa -hanke, jonka yhtenä tuloksena on ehkä muutama lasiesine, jotka ovat ”keskustelevat” joidenkin Nanny Stillin muotoilemien lasiesineiden kanssa näyttelyssä.

Hanna-Kaarina Heikkilä: Sällskaplig, Ikea 2019. Heikkilän luennon kuvamateriaalia.

Heikkilä kertoi Dialogi Nanny Stillin kanssa -hankkeestaan.

Hanna-Kaarina Heikkilä: Trophies of Failure, 2023. Heikkilän luennon kuvamateriaalia.

Heikkilän luennon kuvamateriaalia.

Seuraavat luennot järjestetään lasimuseossa torstaina 16.10. Silloin teollinen muotoilija Tauno Tarna aiheena on Wärtsilän aika Nuutajärvellä - lasin uudet päämäärät ja toimittaja/tietokirjailija FM Marja-Leena Salon aiheen nimi on Itsenäisten lasintekijöiden kylä - Nuutajärvi vuonna 2025.

Lasiaarteita metsässä

 

Monet käyvät näin syksyllä sienimetsässä, mutta jotkut pullometsässä. Oheiset lasipullot ovat metsässä, mutta eivät kuitenkaan metsälasia. Metsälasi-nimitys tulee lasien metsäisistä tuotantoalueista, missä tarvittavaa polttoainetta oli runsaasti saatavilla. Nimi tulee saksankielisestä Waldglas-termistä. Näitä lasipruukeja oli Saksassa keskiajalta aina 1700-luvun loppuun.

Esineet olivat aina vihertäviä tai tumman vihreitä. Väri aiheutui epäpuhtauksista hiekassa, etenkin rautaoksidista.  Suomalaisita pruukeista mielletään metsälasitehtaiksi lähes kaikki käyttölasin valmistajat 1800-luvun alkukymmeninä. Tuotteet tunnetaan usein melko karkeatekoisina värivaihteluineen.

Oheisissa pulloista ei ole yhtään todella vanhaa, vaan ne ovat pääasiassa AIV-pulloja vuosilta 1925 – 1950. Suurimmat tummanvihreät ovat suurinpiirtein 1900-luvun alusta esanssin, puhdistun veden tai muun vastaavan säilytysastioita. Pienimmät ehkä italialaisia viinipulloja.

Kiitokset Juhani R:lle kuvasta ja tiedoista!

Lasimuseossa luennoitiin Riihimäen Lasista ja Kumelasta

 

Lasimuseon luentosali täyttyi melkein kokonaan tälläkin luentokerralla.

Suomen lasimuseon ystävät ry:n 40-v juhlaluentosarjassa esiteltiin viime viikolla Riihimäen Lasin tarinaa ja toisessa luennossa Riihimäen Lasin ja toisen riihimäkeläisen lasitehtaan, Kumelan, tuotantoa.

FT Jouni Yrjänä esitteli Riihimäen lasin tarinaa 1910 – 1990, josta hän on kirjoittanut Suomen lasimuseon julkaisemaan kirjaan artikkelin. Varsinaista yrityshistoriikkia ei yhtiöstä ole tehty. 

Historioitsija FT Jouni Yrjänä.

Tehtaan perustivat Karhulan lasitehtaan hyttimestarin poika A.P. Kolehmainen ja H.G. Paloheimo. Nuo suvut hallitsivat yhtiötä vuoteen 1985, jolloin Ahlström-konserni osti osake-enemmistön ja Riihimäen Lasista tuli Ahlströmin kolmas lasitehdas. Yhtiön 75-vuotisjuhlassa vuonna 1985 puhuikin jo Krister Ahlström.

1970-luvun alun energiakriisi ja tullimuurin suojan poistuminen aiheuttivat ongelmia suomalaiselle lasiteollisuudelle. Riihimäellä lopetettiin suupuhalletun lasin valmistus 1976 ja vuosikymmenen lopulla yhtiön johtokunnan puheenjohtaja Nils Osara alkoi etsiä ostajaa yhtiön toiminnoille. Jouni Yrjänä luennon kuvamateriaalia.

Lasinkeräilijä TkT Timo I. Laakso

Jälkimmäisessä luennossa lasinkeräilijä ja SLMY:n hallituksen jäsen TkT Timo I. Laakso esitteli Riihimäen Lasin ja Kumelan lasitehtaan tuotannosta valittuja paloja.

Timo I. Laakson luentomateriaalia.

Timo I. Laakson luentomateriaalia.

Timo I. Laakson luennon kuvamateriaalia.

Tänään 09.10. SLMY:n Suomalaisen lasin historiaa ja nykyisyyttä -luentosarjassa on vuorossa jälleen kaksi luentoa:

Suomen lasimuseon intendenttinä vuoteen 2020 työskennellyt FT Kaisa Koivisto: Muotoilijan muuttuva asema

Muotoilija, luova johtaja Hanna-Kaarina Heikkilä: Dialogi Nanny Stillin kanssa

Tilaisuuden aluksi klo 17:15 SLMY:n puheenjohtaja Mira Ahjoniemi esittelee yhdistystä. Ensimmäinen luento alkaa klo 17:30 ja lyhyen tauon jälkeen toinen luento klo 18:30.

Paikkana on lasimuseon luentosali, jonne yleisöllä on vapaa pääsy. Museon näyttelyt suljetaan klo 17.

Timo I. Laakson luennon kuvamateriaalia.

Kaksi vanhaa pulloa

 

Idman & Arvelan Eau de Cologne -pullo ja Tarmokkeen Stadion-rasvasekoitepullo.

Oheiset pullot eivät ole mitään antiikkia, mutta muutaman vuosikymmenen ikäisiä kuitenkin. Melko hyvin säilyneet etiketit tekevät niistä mielenkiintoisia, kun uteliaisuus saa etsimään tietoa noista tuotteista ja/tai niiden valmistajista.

Kun pullo on niin suuri, niin mistään arvokkaasta parfyymistä ei ole kyse.

Ab Parfumerie Idman & Arvela Oy oli vuosina 1907–1959 toiminut Suomen suurin kosmeettisten tuotteiden valmistaja. Vuonna 1907 perustetun yrityksen parasta aikaa olivat sotien jälkeiset vuodet, jolloin kosmetiikan tuonti oli säännösteltyä ja kotimainen tuotanto korvasi sitä. Idman & Arvela oli vuonna 1948 Suomen suurin ja parhaiten varusteltu hajuvesitehdas, joka työllisti 34 henkeä.

Kölninvesi ja kolina olivat kansan versioita Eau de Golognen nimestä. Pullon pohjassa on Riihimäen Lasin R.

Huhtamäki-yhtymä osti vuonna 1959 Idman & Arvelan. Yhtiön teknokemiallisen tehtaan toiminta siirrettiin Fincos Oy:n yhteyteen ja sen harjoittama kosmeettisen alan tukkukauppa Lääketukku Oy:lle. Idman & Arvelan vanhahtavana pidetystä valikoimasta ei kuitenkaan säilytetty montakaan tuotetta.

"Sterilisoitu, homogenisoitu" lukee Stadion-pullon etiketissä. Rasvaprosentti oli 12 ja aineen on tarkastanut prof. G. v. Wendt.

Björn Strandell sai proviisorin arvon 1924. Hän toimi 1925–1927 Helsingin yliopiston farmaseuttisen laitoksen kemian assistenttina ja perusti 1928 korvikekermaa valmistaneen Oy Tarmoke Ab:n Riihimäellä. 

Tarmoke Oy valmisti erilaisia rasvasekoitteita eli ns. tekokermaa Lopentiellä sijaitsevassa tehtaassa. Sekoite valmistettiin rasvattomasta maidosta ja kookosrasvasta.

Vuoden 1958 kesäkuussa tehdas myytin Keskusosuusliike OTK:lle, joka aloitti tehtaalla välittömästi suuret uudistustyöt. Hankittiin uudet ruostumattomasta teräksestä valmistetut maitotankit sekä sterilointi- ja pastöroimislaitteet. Tehtaan myynti saatiin nousuun kehittämällä markkinointia. Tuotetta voitiin käyttää kahviin sekoittamisen lisäksi myös erilaisten jälkiruokien valmistuksessa. Valmistusohjelmaan kuului kolmea erilaista rasvasekoitetta. Punahilkan rasvaprosentti oli 20 prosenttia, Alpin 15 ja Rengas-Tarmokkeen 10 prosenttia. Vuoden 1958 jälkimmäisen puolikkaan myynti oli kolme miljoonaa pulloa ja vuonna 1959 myynti kohosi kahdeksaan miljoonaan pulloon.

"Trustivapaa, kotimainen tuote" lukee pullon kaulaa kiertävässä nauhassa.

Vuonna 1963 aloitettiin myös mehujen valmistaminen. Vuonna 1971 valmistettiin mehuja 757 122 litraa ja rasvasekoitteita 487 215 litraa. Tunnetuimpia mehuja olivat Jaffiina appelsiinimehut ja Pallas mustaherukkamehu. Hilkka rasvasekoitteen valmistus lopetettiin vuonna 1973. Henkilökunnan määrä kohosi vuoden 1974 lopulla 63 henkilöön. Tehdas siirrettiin uusiin tiloihin Paroninmäkeen vuonna 1978. Johtajana toimi Viljo Pontinkara heinäkuuhun 1979 asti, jonka jälkeen myyntipäällikkö Juhani Aho toimi vt. johtajana. 80-luvulla OTK luopui useista teollisuuslaitoksista. Riihimäen ravintojalostetehdas myytiin Huhtamäki OY:lle toukokuussa 1981.

Lähde: https://www.hamewiki.fi/Tarmoke_Oy

Vuonna 1930 yrityksen nimi näyttää olleen lehtimainoksessa Kermoke, mutta tuote oli Tarmoke.

Lisää vanhoja Tarmoke-mainoksia voi katsoa täältä:

https://vanhojamainoksia.blogspot.com/2021/09/tarmoke.html

Lasimuseossa kaksi luentoa ensi torstaina 9.10.

 

Kaisa Koiviston kirjan kansi: Kolme tarina lasista - Suomalainen lasimuotoilu 1946 - 1957.

Suomen lasimuseossa intendenttinä vuoteen 2020 työskennellyt FT Kaisa Koivisto luennoi aiheesta ”Muotoilijan muuttuva asema”. Toisen luennon pitää muotoilija sekä luova johtaja Hanna-Kaarina Heikkilä ja hänen aiheensa on ”Dialogi Nanny Stillin kanssa”.

Nanny Stillin tuotantoa esittelevän Ilmatar-kirjan kansi.

Tilaisuuden aluksi Suomen lasimuseon ystävät ry:n puheenjohtaja Mira Ahjoniemi esittelee yhdistystä klo 17:15 ja ensimmäinen luento alkaa klo 17:30. Luento kestää noin 45 minuuttia ja lyhyen tauon jälkeen toinen luento alkaa klo 18:30.

Tilaisuudessa voi ostaa vuosina 2014 – 2025 julkaistuja Suomalaisen lasin vuosikirjoja, paitsi ei loppuunmyytyjä vuosien 2016, 2017 ja 2019 kirjoja.

Suomen lasimuseon ystävät ry:n 40-vuotisjuhlaluentosarja Suomalaisen lasin historiaa ja nykyisyyttä jatkuu viikon kuluttua torstaina 16.10. Silloin teollinen muotoilija Tauno Tarnan aiheena on "Wärtsilän aika Nuutajärvellä, lasin uudet päämäärät" ja toimittaja, tietokirjailija, FM Marja-Leena Salon aiheena on "Itsenäisten lasintekijöiden kylä - Nuutajärvi vuonna 2025".

Kaksi uutta näyttelyä lasimuseossa: Yli-Mäyry ja Orvola

 

Soile Iso-Mäyryn näyttely Tuhkan siivet on esillä lasimuseon suuressa salissa.

Suomen lasimuseossa Riihimäellä on avautunut kaksi uutta näyttelyä:

Kuvataiteilija, valtiotieteiden tohtori (Helsingin yliopisto) Soile Yli-Mäyryn tuotanto painottuu maalaustaiteeseen ja lasiteoksiin. Yli 40-vuotisen taiteilijanuransa aikana hänellä on ollut yksityisnäyttelyitä 30 maassa, muun muassa Intiassa, Japanissa, Etelä-Amerikassa, Yhdysvalloissa, Arabiemiraateissa ja eri Euroopan maissa. Suomen lasimuseon näyttely esittelee Yli-Mäyryn lasitaidetta ensimmäistä kertaa kattavan museonäyttelyn laajuudessa taiteilijan kotimaassa. 

Yli-Mäyry tunnetaan erityisesti palettiveitsellä tehdyistä maalauksistaan, joissa korostuu pyrkimys irtautua kaksiulotteisesta pinnasta.  Kolmiulotteisuuden ja veistoksellisuuden tutkiminen jatkuu taiteilijan lasitöissä. Teosten materiaalina on massiivilasi, joka mahdollistaa lasin työstämisen tavalla, jossa on piirteitä kuvanveistosta.

Teoksille on ominaista värikkyys, runsas kuvasto sekä symbolien, kirjainten, numeroiden ja monitulkintaisten merkkien käyttö. Lainailevassa kuvakielessä voidaan nähdä muistumia muun muassa surrealismista. Teoksissa näyttäytyvät omintakeiset eläin- ja ihmishahmot, eräänlaiset ihmiseläimet.

Keskeinen teema Yli-Mäyryn tuotannossa on ihmisen vieraantuminen luonnosta. Vieraantumisen taustalla näkyy digitaalisen ympäristön valtaama tila, jota taiteilija on tarkastellut tuotannossaan jo 1980-luvulla.

Hän on työskennellyt lasin parissa vuodesta 2007. Hän valmistaa lasityönsä Venetsiassa Muranon saarella Berengon studiossa. Murano on tunnettu vuosisataisesta lasinvalmistuksen perinteestään. Yli-Mäyrylle on myönnetty Pro Finlandia -mitali vuonna 2024.

 

Heikki Orvola ja Rikottu verho -näyttelyn esineitä lasimuseon kolmannessa kerroksessa.

Professori Heikki Orvola (s. 1943) on yksi suomalaisen muotoilun keskeisistä vaikuttajista. Suomen lasimuseon palkintonäyttely juhlistaa Orvolalle myönnettyä vuoden 2025 Pro vitrea -palkintoa.

Suomen lasimuseon näyttelyn keskiössä on Orvolan lasinvalmistuksen totunnaisuuksia haastava lasitaide. Näyttely esittelee kokeiluja, valmiita teoksia ja teosprosessia sekä hänen uusimpia lasiteoksiaan, jotka ovat syntyneet palkinnon mahdollistamien kokeilujen ja toteutusten myötä yhteistyössä Iittalan lasitehtaan kanssa.

 

Heikki Orvola: Rikottu verho -näyttelyn esineitä.

Näyttelyn lasikokeilujen alkusysäyksenä ollut muun muassa verholasin valmistustekniikan tutkiminen. Orvolan kiinnostuksen kohteena on ollut Kaj Franckin kehittämä tekniikka rikottu verho.  Verholasin nimitystä käytetään sellaisesta lasiesineestä, jolla on värillinen sisä- tai ulkopinta, joka saadaan lisäämällä teoskappaleen aloituksen päälle ohut, värillinen lasikerros. Näyttelyssä on esillä myös muun muassa filigraanitekniikalla tehtyjä teoksia.

Heikki Orvola: Rikottu verho -näyttelyn esineitä.

Joka toinen vuosi jaettava Pro vitrea -palkinto myönnetään korkeatasoisesta ja persoonallisesta työskentelystä tai merkittävästä teosta suomalaisen lasikulttuurin edistämiseksi.

Palkinnon myöntää Suomen lasimuseon ystävät ry yhdessä Suomen lasimuseon kanssa. Vuoden 2025 Pro Vitrea -palkintojuryyn kuuluivat Jyrki Kippola (Suomen lasimuseon ystävät ry:n hallituksen jäsen), Hanna Mamia-Walther (Suomen lasimuseon johtaja), Uta Laurén (asiantuntija), Minna Piispanen (Iittalan lasitehtaan tuotekehityspäällikkö) sekä vierailevana jäsenenä Rafaela Seppälä (taiteen tuntija ja keräilijä).

Orvolan luonnoksia teoksista.

Lasi on Orvolalle erityisen merkityksellinen materiaali, ja hän on mittavalla urallaan edistänyt suomalaista lasikulttuuria suunnittelijana, taiteilijana ja opettajana. Hän on ansioitunut sekä sarjatuotannon, että taidelasin saralla. Erilaisia materiaaleja ja tekniikoita suvereenisti hallitseva Orvola on työskennellyt lasin lisäksi mm. keramiikan, tekstiilin ja valuraudan parissa. Hänen tunnetaan klassikoiksi muodostuneista esineistä ja astiasarjoista kuten Aurora-lasistosta, Kivi-kynttilälyhdystä ja Arabialle suunnitellusta 24 h-astiasarjasta.

 

Molemmat näyttelyt ovat avoinna vuoden loppuun asti.

Lähde: www.suomenlasimuseo.fi