Sivut

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Kerttu Nurmisen luontomatkalla lasin ihmemaassa


Kerttu Nurminen: Punaiset lehdet, 2006.
 
Suomen lasimuseossa Riihimäellä on esillä Kerttu Nurmisen lasimuotoilua esittelevä näyttely 19.8. asti. Kerttu Nurminen oli viimeinen kuukausipalkkainen muotoilija suomalaisessa lasiteollisuudessa. Hän työskenteli asuinpaikkakunnallaan Nuutajärvellä, mutta osa hänen muotoilemista esineistä valmistettiin Iittalassa, kun tehtaat tulivat saman omistajan haltuun. Jo ennen Nuutajärven tehtaan sulkemista sen tuotteita markkinoitiin Iittalan brändin alla. Nurminen jäi eläkkeelle 2007, mutta jatkoi sen jälkeen aktiivisesti lasintekijän uraa itsenäisenä taiteilijana ja yrittäjänä Nuutajärven lasikylässä.

Kerttu Nurmisen näyttely on esillä lasimuseon
suuressa salissa.
 
Nurminen näyttelyn avajaispäivänä toukokuussa.
 
Nurminen valmistui taideteollisen oppilaitoksen keramiikan osastolta ja oli vuonna 1970 ensimmäisen kerran kesätöissä Nuutajärvellä. Tuolta kesältä on näyttelyssä esillä mm. värittömästä lasista tehty ristinmuotoinen malja, joka on signeerattu vielä sukunimellä Rantanen.

-        Lasinpuhaltajat ja muut hytissä nauroivat, kun esinettä valmistettaessa puumuotista nousi valtavasti savua. Olin tehnyt muotin havupuusta, kun kukaan ei ollut sanonut, että leppä on oikea materiaali, kertoo Kerttu Nurminen naureskellen näin jälkikäteen.
Kerttu Nurmisen ensimmäisiä lasiesineitä kesältä 1970,
jolloin hän vielä signeerasi ne nimellä Kerttu Rantanen.
Etualan pieni laakea malja on tehty havupuumuotiin ja
tausta kaksi maljakkoa on tehty savimuotiin.
 
Esimiehenä toiminut Kaj Franck ei ollut paljon neuvonut muotinteko-harjoitustehtävän antaessaan; opetusmetodina oli että ”heitetään veteen ja katsotaan oppiiko se uimaan”. Episodin jälkeen ei varmaankaan enää toiste tehnyt samaa virhettä. Samana kesänä Nurminen kokeili myös lasiesineen valmistamista savimuottiin.

 
Seuraavana vuonna hän työskenteli Nuutajärven näyttelyemäntänä Tampereen nykytaiteen museossa, missä esiteltiin tehtaalla käytettyjä tekniikoita. Vakinainen työ Nuutajärvellä alkoi 1972, jolloin tehtäviin kuului myös tehtaan sisäisen tiedotuslehden, Nuutisten, toimittaminen. Tämä sivutoimi jatkui 1980-luvun alkuun asti. Muotoilukin oli aluksi sivutoimista, sillä Nurminen työskenteli myös Kaj Franckin apuna, kun Nuutajärvelle koottiin oma museonäyttely. Lasimuseo Prykäri avattiin 1977. Jo tätä aikaisemmin oli Karhulassa ja Iittalassa avattu omat lasitehdasmuseot.

Valkofiligraaniesineet ovat Pizzi-sarjan protyyppejä
vuodelta 2004. Vihreät ovat Mare-sarjan protyyppejä
vuosilta 2002 – 2005.

Etualalla on graal-tekniikalla valmistettuja esineitä.

Etualan maljoissa on monikerroslasia käsitelty
hiekkapuhalluksella.

Kerttu avioitui lasinpuhaltajamestari Olavi Nurmisen kanssa uudenvuoden aattona 1971. Parin yhteistyön tuloksena on syntynyt mm. pilkkufiligraanin nimellä kulkeva valmistustekniikka, joka ei oikeasti ole filigraanilasia, vaan lasinauhan ja pystyuritetun rihlamuotin käytön avulla syntyvä tulos, joka muistuttaa filigraania. Tällä menetelmällä on valmistettu tunnetut Akileija-sarjan esineet ja paljon muutakin, myös uniikkiesineitä.

Nurmisen ”pilkkufiligraani” –tekniikalla
tehtyjä esineitä.


Uniikkeja Lampi-pokaaleja vuodelta 1993.

Useissa Kerttu Nurmisen suunnittelemassa taide-
esineessä on aiheen taustalla itse koettu tai nähty
tapahtuma. Useat niistä liittyvät luontoon.
 
Monet Kerttu Nurmisen muotoilemista esineistä ovat olleet suosittuja ja niitä on valmistettu paljon, mutta hän itse ei ole ollut paljon julkisuudessa. Wärtsilän aikana Nuutajärven tuotteita esiteltiin omassa näyttelytilassa Helsingissä ja Nurmisella on ollut joitakin omia teemanäyttelyitä, mutta tämä on ensimmäinen hänen koko tuotantoaan laajasti esittelevä näyttely.

Dance-lasitaulu on vuodelta 1989.

Manaus on vuodelta 1993.
Perhelehtien toimittajat olisivat kyllä aikanaan tehneet juttuja ja Nurminen olisi ollut valmis kertomaan työstään, mutta toimittajat olisivat halunneet tuoda esille perheen ja kodin. Siihen Nurmisen ei suostunut ja jutut jäivät tekemättä.

Kerttu Nurminen: Syyslento, 2003.

Vierekkäin Polku ja Aurora.


 
 
 
Kerttu Nurmisen tuotannosta tunnetuimpia ovat jo edellä mainittujen Akileijojen lisäksi mm. Verna, Mondo ja Lampi –lasistot, Ulpukka ja Lumme –kynttilänjalat, Marlene ja Sonetti –maljakot, Nuutajärven 200-vuotisjuhlapullo, erilaiset värikkäät Kalat, Palazzon –sarjan filigraaniesineet sekä tietysti laaja valikoima lasitauluja, joissa on käytetty mm. monikerroksista lasia ja hiekkapuhallusta. Graal-tekniikalla Nurminen on tehnyt maljoja ja lasitauluja.

Oikealla Paprikaverhot-lasitaulu.


Lasimuseossa on tänä kesänä esillä kahden
merkittävän suomalaisen naismuotoilijan teoksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti