Kuvia Tukholman antiikkimessuilta 17.2.

Yleisnäkymä Tukholman antiikkimessuilta.

 

Tukholman messukeskus sijaitsee kaupungin keskustasta vähän matkaa etelä-lounaaseen Älvsjö:n kaupunginosassa ja siellä järjestettiin nelipäiväiset antiikkimessut 15.-19.2. Järjestäjä ilmoittaa tapahtuman olevan Pohjoismaiden suurin antiikkimessutapahtuma, kun myyjiä on 230 kpl ja näyttelypinta-alaa 4500 neliömetriä. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1978 alkaen. Takavuosina on käytössä ollut enemmänkin tilaa, kun näytteilleasettajia on ollut enemmän. Muutama elintarvikekauppias antiikkiosastojen seassa pisti hieman silmään.

Hieman hätkähtää kun design-tavaroita myyvien

osastojen välissä onkin makkarakoju.

Pääsisäänkäynnin lähellä oli alue, jossa sijaitsi ”antiikkikauppiaiden kerma” eli näyttävillä osastoilla oli taidetta, hopeaa ja vanhaa, ”oikeaa” antiikkia. (Nyky)kuvataidetta myyville oli oma alueensa, tekstiilien myyjille omansa, kahden eri antiikkikauppiasyhdistyksen jäsenillä oli omat alueensa. Paljon mielenkiintoisia osastoja oli alueella, joka oli nimetty ”vintage / modern design”.

Myös retro- ja vintage-tavaraa oli tarjolla runsaasti.

Arabian posliinia.

Keskellä Pentti Sarpanevan muotoilema malja.

 

Antiikkimessuhallin keskelle oli rakennettu Samlarens Cafe, jonka yhteydessä oli esillä paljon vanhaa Rörstrandin jugend-keramiikkaa viime vuonna vuoden keräilijäksi nimetyn Mark Dimdalin kokoelmasta. Kahviloita oli hallissa muitakin ja myyntialueen ulkopuolella oli erilaisia ravintoloita.

Rörstrandin jugend-keramiikkaa näyttelyssä.

 

Joka päivä oli esiintymislavalla monipuolista ohjelmaa, esimerkiksi lauantaina Antikmagasinet -ohjelman juontaja Lii Pamp haastatteli 30-vuotta täyttäneen Antikrundan tv-ohjelman juontajaa Anne Lundbergia. Brittiläisen esikuvan, Antique Roadshow:n, laadukas ruotsalaisversio on naapurimaamme rakastetuin tv-ohjelma. Sunnuntaiaamuna olikin mukava katsella SVT:n ykköskanavalta viime kesänä Norrtäljessä kuvattua jaksoa.

Halutessaan saattoi osallistua eri teemojen mukaisesti opastetuille messukierroksille. Myös työnäytöksiä järjestettiin restaurointikulmauksessa.



Nanny Stillin Apollo-kynttilälyhtyjä näkyi

muutamalla osastolla.

 

Lasiesineitä oli tarjolla jonkin verran, mutta ei läheskään samassa suhteessa kuin suomalaisilla antiikkimessuilla. Myös Suomessa valmistettuja lasiesineitä näkyi myyntipöydillä, samoin Arabian posliinia. Vaikka tapahtuman nimi oli antiikkimessut, niin valikoimaan sisältyi runsaasti myös retro- ja vintage-esineistöä sekä vähempiarvoista keräilytavaraa.

 

Matkatoimisto Matka-Haukka järjesti matkan Älvsjön

antiikkimessuille yhteistyössä Helanderin huutokauppa-

talon kanssa. Menomatkalla laivalla saatiin messu-

vinkkejä Jenny Siréniltä.

Ja kuultiin Roger Peltosen hieno esitys

puristelasin maailmasta.

Suomen lasimuseon ystävät ry:n puheenjohtaja

Roger Peltonen.

Kaikki eivät aina ole arvostaneet puristelasiesineitä,

kuten sata vuotta vanha lehtileike kertoo.

Puristelasin aatelia.

 

Vanhat mainokset ovat suosittuja

sisustuselementtejä Ruotsissakin.

Kosta Bodan lasitehdas markkinoi

tapahtumassa myös tehtaan nykylasia.

Bertil Vallinin muotoilemia esineitä on

tässä esillä uusina, mutta niitä löytyi

runsaasti myös käytettyinä.

Vallinin mielikuvituksellista ja teknisesti taitavaa taidelasia.

Vähän vanhempaa Vallinin filigraania.

 

 

Asiakkaiden keskuudessa oli paljon enemmän alle 50-vuotiaita kuin suomalaisten antiikkimessujen asiakaskunnassa. Tämä toi tapahtumalle nuorekkaamman fiiliksen, paitsi ehkä siellä high-end –tavaraa myyvillä osastoilla, joissa kauppiaina oli ruotsalaistelevision antiikkiohjelmista tuttuja asiantuntijoita.

Tässäkin hyllykössä on suomalaisesineitä.

Siniset Festivot olivat täällä kalliimpia kuin Suomessa.

Pieni Lego-paketti oli yleinen lahja

1960-luvun alkupuolella.

Finellin emaliakin näkyi.

 

High-end –antiikkia.

Upea syvänvihreä väri näissä pikareissa.

Tea for two ja Aurinkopullon kopio.

Sininen Noppapullon kopio oikealla ja

muitakin tuttuja esineitä ylähyllyllä.

Ei ihan paikkansapitävää informaatiota,

kääntöpuolella oli esineen nimeksi

laitettu Onnenlehti.

Luennoille löytyi kiinnostuneita kuulijoita.

Pompadour rivistössä.

Humppilan 1970-luvun muotoilutuote yllätti.

Retro- ja vintage olivat vahvasti edustettuina.

Oikealla hieno Elis Bergh´in muotoilema malja.

Paljon tuttuja oli tälläkin pöydällä.

Edward Haldin klassikkomalja maksoi noin 1500 euroa.

Mutta on se upeaa kaiverrustyötä.

Scandinavian Retro –lehdissä on paljon juttuja

myös suomalaisista taideteollisuusesineistä.

Tässä vitriinissä oli useita suomalaisia lasiesineitä.

Salmenlinnan 7 veljestä-malja + Wirkkalaa ja Toikkaa.

 

Hasselbladin kameran lasinen versio on hieno.

Toikkaa Nuutajärveltä.

Franckin Kukkopullo.

Riihimäen punaisia.

Uutta ruotsalaista lasimuotoilua.

Vanhoja matkailumainoksia ja muita julisteita

valmistetaan uustuotantona.

Nykykuvataide oli myös esillä antiikkimessuilla.

 

Dramaattinen valaistus näillä lasiesineillä.

Mats Jonassonin hauskoja hahmoja.

Vintage-vaatteita ja muitakin tekstiilejä oli tarjolla.

 

Nils Landbergin tulppaanivaaseja.

Tukholmassa tehtiin näin upeita

lasiesineitä jo 1700-luvulla.

Talonpoikaistavaroitakin myytiin messuilla.

Vain yksi kunnon kirjaosasto löytyi.

Leluja kuului tietysti valikoimiin.

Taidokkaasti tehtyjä pieniä puuveistoksia.

Nanny Stillin Sultaani-sarjaa.

Hienommalla puolella ei ollut niin paljon

asiakkaita kuin halvemmalla puolella.

Hopeaa oli tarjolla runsaasti.

Ruotsin kuninkaallisten hääkimpuista oli tehty

kopiot antiikkimessuille. Samaan aikaan messu-

keskuksen toisessa hallissa järjestettiin häämessut.

Kuningatar Silvian hääkimppu 1970-luvulta.

Paluumatkalla laivalla vertailtiin messulöytöjä.

Tässä Tuija Peltomaa tutkii jugend-kannua.