Kaj Franckin geometrian kauneus

Tässä vitriinissä on Kaj Franckin muotoilemia

esineitä, joissa suurimman osan muoto on soikea.

Kaj Franck (1911–1989) on tunnetuimpia muotoilijoitamme. Hän valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta vuonna 1932 huonekalusuunnittelijaksi. Vuonna 1945 Franck palkattiin suunnittelemaan Arabian posliinia ja keramiikkaa. Hän muotoili lasia Iittalan lasitehtaalle vuosina 1946–1949.

Suomen lasimuseon intendentti Kaisa Koivisto ja

muotoilija Tauno Tarna viimeistelivät näyttelyä

viime torstaina.

 

Etualalla Franckin Delfoi-sarjan esineitä.

 

Kaj Franckin ollessa jo Wärtsilän omistaman Arabian palveluksessa, hän alkoi muotoilla lasia Nuutajärvellä. Sarjatuotannon muotoilijana Franck joutui asemaan, jossa hänessä henkilöityy 1950-luvun ’kaunis arkitavara’.

Geometriset muodot olivat mukana jo Franckin Tupa-sarjassa, jonka hän suunnitteli Iittalan lasitehtaalle 1948. Arabialla 1948 suunniteltu TM-mokkakuppi on selkeä lieriö. Kilta-esineiden suunnittelussa Franck otti lähtökohdakseen geometriset perusmuodot. Kun hän suunnitteli Kilta-sarjan pohjalta Teema-astiat 1978, hän samalla muutti esineitä lähemmäksi geometrisia perusmuotoja. Geometriset muodot eivät ilmestyneet tyhjästä vaan niillä oli monta keskenään erilaista lähtökohtaa, jotka kaikki muovasit osaltaan Franckin käsitystä kauniista muodosta. Näistä Kaj Franckin geometristen muotojen taustoista ilmestyy näyttelyn yhteydessä runsaasti kuvitettu julkaisu Kaj Franck & geometria.

Vasemmalla edessä näkyviä Kartio-sarjan esineitä

valmistetaan edelleen Iittalassa.

 

Muotoilija Tauno Tarna, jonka kokoelmasta

suurin osa näyttelyn esineistä on, esittelee

valkoista perinteistä munakuppia ja Kaj Franckin

vallankumouksellisuutta edustavaa punaista

munakuppia, joka onkin posliinirengas, joka on 

maalattu emalimaalilla.

 

Lasimuseon näyttelyn esineistä suurin osa on Tauno ja Liisa Tarnan kokoelmasta. Pariskunta oli aikanaan Franckin oppilaita taideteollisessa oppilaitoksessa, jonka taiteellinen johtaja Franck oli 1960 – 1968. Myöhemmin heistä tuli perheystäviä ja kollegoita, kun Tauno Tarna palkattiin Sarviksen ensimmäiseksi teolliseksi muotoilijaksi 1967. Tarna sai elämäntyöpalkinnon Muoto-gaalassa 2016:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2016/09/muoto-palkinnot-jaettu.html

Nuutajärvellä asunut Kaj Franck vietti joka toisen viikonlopun Helsingissä ja joka toisen Tarnojen luona Kangasalalla. ”Kaj:sta tuli kuin perheen isoisä ja vierailimme sekä hänen sukulaistensa luona että meidän sukulaisissa”, kertoi Tauno Tarna suhteestaan Franckiin lasimuseon näyttelyn lehdistöesittelyssä. Kangasalan saunassa Franck puhui usein mielellään esineiden muodoista ja siitä mistä ne ovat tulleet.

Kaj Franckin geometrisuutta:

Prisma, Pilari ja Obeliski.

 

Nuutajärvellä Kaj Franck työskenteli vuoteen 1973, jonka jälkeen hän jatkoi osa-aikaisesti. Hän oli luonteeltaan hyvin vaatimaton ja mm. kieltäytyi akateemikon arvonimestä. Pro Finlandian hän sai 1957, professorin arvonimen 1972 ja Royal College on Art´in kunniatohtorin arvon 1983. Suomalaisessa muotoilussa hänet on kanonisoitu Alvar Aallon, Tapio Wirkkalan, Timo Sarpanevan ja muutaman muun kanssa asemaan, jota hän ehkä itse olisi vierastanut.

Puusta sorvattu ja maalattu matkamuisto-

esine on Igor Herlerin kokoelmasta.

Uraa aloittaessaan hän piti itseään kapinallisena tai vallankumouksellisena näkemyksineen. Franck opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa vuodesta 1929 ja valmistumisen sekä armeijan jälkeen vuonna 1933 ei uran aloittaminen käynyt helposti. Gunilla Jungin kautta hän pääsi luettelopiirtäjäsi Taito Oy:lle ja Paavo Tynellin avulla luettelopiirtäjäksi Riihimäen lasi Oy:lle. Tämän jälkeen hän teki graafista suunnittelua, näyteikkunasomistuksia ja tekstiilikuvioiden suunnittelua. Vuonna 1937 hänen suunnittelemiensa huonekalujen ryhmä oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssä. Jatkosodan aikana lyhyet työsuhteet jatkuivat mm. Helsingin Taidevärjäämössä ja Ornolle hän suunnitteli muutaman valaisinmallin, jotka ilmeisesti eivät päätyneet tuotantoon. Sorvatut ja maalatut puunuket Franck suunnitteli Kotilieden Aitalle. Lapsi- ja eläinaiheisia puunukkeja hän suunnitteli myös Marttaliitolle, joka julkaisi niiden teko-ohjeet lasten itse askartelemien lelujen valmistamiseksi.

Samoja muotoja voi uusintaa eri materiaaleissa;

etualalla emaliastioita.

 

Iittalan muotoilukilpailun kautta 1946 Franck pääsi muutaman vuoden kestäneeseen freelancer-työsuhteeseen lasitehtaalle. Arabialla hän aloitti mallipiirtäjänä 1945, mutta eteni Wärtsilän ostettua tehtaan. Asema tehtaan organisaatiossa vahvistui vasta, kun Kilta-astiasto menestyi Kööpenhaminan astiastonäyttelyssä 1952.

Wärtsilä osti 1950 tulipalossa tuhoutuneen Nuutajärven lasitehtaan ja käynnisti sen uudistettuna 1951. Tehtaan taitteelliseksi johtajaksi nimitettiin Kaj Franck. Ja loppu onkin jo tuttua historiaa.

Julkaisuja, jotka ovat vaikuttaneet niin muotoilijoiden

kuin asiakkaidenkin näkemyksiin hyvästä muotoilusta.

Vackare vardagsvara eli kauniinpaa arkitavaraa,

jota voidaan pitää modernin skandinaavisen

muotoilun manifestina.

Muodot ovat universaaleja ja geometria ikuista eli

ranskalainen matematiikan ja geometrian oppikirja

1700-luvulta: Nouveau Cours de Mathematieque.

Kaj Franck otti vaikutteita oppikirjojen lisäksi

aikaisemmin tehdyistä taideteollisuusesineistä.

1800-luvun lopulla japanilaisvaikutteet alkoivat

levitä eurooppalaisen kuvataiteen ja muotoiluun.

 

Kaj Franckin johdolla filigraanilasin valmistusta alettiin

herätellä henkiin 1950-luvulla Nuutajärvellä, mutta

myyntiin filigraaniesineitä alettiin valmistaa 1960-luvlla.

Tästä aiheesta oli näyttely lasimuseossa viime vuonna

ja siihen liittyen ilmestyi Marja-Leena Salon kirja

Kiehtova kierre – filigraanilasi Suomessa.

Torstaina 22.2. näyttelyn avajaisissa oli

mukavasti väkeä paikalla.

Lasimuseon tutkija Hannele Viilomaa ja muotoilija

Kerttu Nurminen keskustelivat Nurmisen näyttelystä,

joka avautuu museossa 18.5.



Kaj Franckin Korppipullo. Franck aloitti lintujen

tekemisen Nuutajärvellä, mutta ”testamenttasi”

lintujen suunnittelun myöhemmin Oiva Toikalle.

 

 

LISÄYS 5.3.:

 

Tämän jutun kommenttikeskustelussa esiin tullut

harvinainen Kaj Franckin suunnittelema hopeinen

rintakoru, jonka takana on Kalevala Korun KK-leima.

Kiitokset Olli T. Ahtolalle kuvasta.