Sivut

lauantai 12. marraskuuta 2016

Potkukelkka – ympäristöystävällinen kulkuneuvo



Göran Hongellin muotoilema malja, johon on
kaiverrettu potkukelkalla kulkevan pariskunnan
kuva. Malja on valmistettu Karhulan lasitehtaassa
1930-luvulla.
 
Potkukelkan sanotaan tulleen keksityksi 1800-luvulla Ruotsissa saaristolaisten jääkulkuneuvoksi. Sen alkuperä on ollut metsäkelkka ja vesikelkka, jotka olivat tavaran kuljettamiseen tarkoitettuja hyötykulkuvälineitä. Vesikelkallahan kuljetettiin alun perin vesiastioita avannolta tai kaivolta talviaikaan. Niitä käytettiin myös kaikenlaisten muiden tavaroiden kuljettamiseen.

Suomessa potkukelkka yleistyi ensin Ahvenanmaalla ja muualla rannikkoseuduilla kalastajien ja hylkeenpyytäjien käytössä. Myös postinkantajat hyödynsivät niitä. Potkukelkkakin oli siis aluksi enimmäkseen kuormien kuljettamiseen käytetty hyötykulkuneuvo.

Suomen ensimmäinen potkukelkkailun erikoisseura, Oulun Potkuriklubi, perustettiin jo vuonna 1890. Potkukelkkailua pidettiin naisille sopivana liikuntamuotona jo silloin, kun heidän hiihtoharrastustaan vielä vieroksuttiin. 1800- ja 1900-luvun vaihteessa potkukelkkailussa järjestettiin jo kilpailuja ja se oli tasavertainen laji hiihdon sekä luistelun kanssa.


Vauhdikkaasti potkurilla - kuvattu maljan sisäpuolelta.

Myöhemmin potkukelkkaa on muotoiltu edelleen esimerkiksi pidentämällä jalaksia ja tekemällä ne teräksestä. Potkukelkan kehityksessä tapahtui merkittävä muutos, kun salolainen sähköteknikko Oskari Terhi kehitti siihen rautajalakset vuonna 1900. Kelkan pystypuita käännettiin takanojaan, jolloin potkulle tuli enemmän tilaa ja ohjattavuus parani. Toisen maailmansodan jälkeen potkukelkka levisi koko Suomeen, mihin vaikutti valmistamisen opettaminen veistokouluissa. Sotien jälkeen potkukelkkaa alkoivat käyttää myös lapset. Aiemmin kelkkaa oli pidetty liian vaarallisena ja sen rikkoutumista pelättiin.

Potkukelkka jäi vuosikausiksi lähinnä lasten ja vanhusten käyttöön. Kilpailutoimintaa aloitettiin uudestaan Suomessa 1985. Vuonna 1997 markkinoille tuotiin Suomessa valmistetut teräsputkirunkoiset potkukiitäjät.


Ketkupolkkailevan pariskunnan kuva on yhdellä
puolella ja vastapuolella on kaksi kuvaa tykkylumisten
kuusien ryhmästä.

Potkukelkkojen tuotanto on Suomessa vakiintunut 20 000:een vuodessa, kun 1960-luvun huippuvuosina niitä saatettiin valmistaa 100 000. Suomessa kelkkoja valmistaa lähes monopoliasemassa E. S. Lahtinen Oy (ESLA). Myös Norjassa ja Ruotsissa on omaa tuotantoa. Suomessa myydään vuosittain noin 30 000 potkukelkkaa, mikä on noin kolmannes maailmanmarkkinoista.

Senioreille tai ikärikkaille (kuten uusin vanhus-sanan kiertoilmaisu kuuluu) on valmistettu myös pyörillä kulkevia potkukelkkoja ympärivuotiseen käyttöön.

Lähde: Wikipedia

4 kommenttia:

  1. Potkukelkkailun aktiiviharrastajana olisi upeaa hankkia tuollainen harvinaisuus.
    Onko tietoa montako noita on aikoinaan valmistettu?
    Minkähän arvoinen kyseinen malja on?

    VastaaPoista
  2. Eihän lasitehtaiden esinekohtaiset tuotantomäärät ole julkista tietoa, joten vaikea sanoa paljonko on valmistettu. Tämä oli ensimmäinen yksilö, jonka olen nähnyt livenä näiden noin 16 vuoden aikana, jotka olen harrastanut lasinkeräilyä. Näillä tiedoilla vaikea sanoa mikä olisi hinta, jos tuollainen tulisi huutokauppaan. Astian ja hiontakuvion harvinaisuus kuitenkin tod.näk. nostaisivat hintaa. Tämä yksilö ei kuitenkaan ole myytävänä.

    VastaaPoista
  3. Meidän mummalla on edelleen potkukelkka kovassa käytössä talvella. Kesäisin hän kulkee rollaattorin avulla, toki nyt liikkuminen on mennyt hieman hankalammaksi joten senioriskootteri on harkinnassa. Hänelle on aina ollut tärkeää että pääsee paikasta toisen. Näistä pyörällisista potkukelkoista en ole kuullutkaan.
    https://juro.fi/mallisto/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ESLA ei enää valmista perinteisen potkukelkan näköistä pyörällista versiota, mutta kuva sellaisesta löytyy esim: https://www.findit.fi/fi/1717027.htm

      Poista