Potkukelkka – ympäristöystävällinen kulkuneuvo

Göran Hongellin muotoilema malja, johon on

kaiverrettu potkukelkalla kulkevan pariskunnan

kuva. Malja on valmistettu Karhulan lasitehtaassa

1930-luvulla.

 

Potkukelkan sanotaan tulleen keksityksi 1800-luvulla Ruotsissa saaristolaisten jääkulkuneuvoksi. Sen alkuperä on ollut metsäkelkka ja vesikelkka, jotka olivat tavaran kuljettamiseen tarkoitettuja hyötykulkuvälineitä. Vesikelkallahan kuljetettiin alun perin vesiastioita avannolta tai kaivolta talviaikaan. Niitä käytettiin myös kaikenlaisten muiden tavaroiden kuljettamiseen.

Suomessa potkukelkka yleistyi ensin Ahvenanmaalla ja muualla rannikkoseuduilla kalastajien ja hylkeenpyytäjien käytössä. Myös postinkantajat hyödynsivät niitä. Potkukelkkakin oli siis aluksi enimmäkseen kuormien kuljettamiseen käytetty hyötykulkuneuvo.

Suomen ensimmäinen potkukelkkailun erikoisseura, Oulun Potkuriklubi, perustettiin jo vuonna 1890. Potkukelkkailua pidettiin naisille sopivana liikuntamuotona jo silloin, kun heidän hiihtoharrastustaan vielä vieroksuttiin. 1800- ja 1900-luvun vaihteessa potkukelkkailussa järjestettiin jo kilpailuja ja se oli tasavertainen laji hiihdon sekä luistelun kanssa.

Vauhdikkaasti potkurilla - kuvattu maljan sisäpuolelta.

Myöhemmin potkukelkkaa on muotoiltu edelleen esimerkiksi pidentämällä jalaksia ja tekemällä ne teräksestä. Potkukelkan kehityksessä tapahtui merkittävä muutos, kun salolainen sähköteknikko Oskari Terhi kehitti siihen rautajalakset vuonna 1900. Kelkan pystypuita käännettiin takanojaan, jolloin potkulle tuli enemmän tilaa ja ohjattavuus parani. Toisen maailmansodan jälkeen potkukelkka levisi koko Suomeen, mihin vaikutti valmistamisen opettaminen veistokouluissa. Sotien jälkeen potkukelkkaa alkoivat käyttää myös lapset. Aiemmin kelkkaa oli pidetty liian vaarallisena ja sen rikkoutumista pelättiin.

Potkukelkka jäi vuosikausiksi lähinnä lasten ja vanhusten käyttöön. Kilpailutoimintaa aloitettiin uudestaan Suomessa 1985. Vuonna 1997 markkinoille tuotiin Suomessa valmistetut teräsputkirunkoiset potkukiitäjät.

Ketkupolkkailevan pariskunnan kuva on yhdellä

puolella ja vastapuolella on kaksi kuvaa tykkylumisten

kuusien ryhmästä.

Potkukelkkojen tuotanto on Suomessa vakiintunut 20 000:een vuodessa, kun 1960-luvun huippuvuosina niitä saatettiin valmistaa 100 000. Suomessa kelkkoja valmistaa lähes monopoliasemassa E. S. Lahtinen Oy (ESLA). Myös Norjassa ja Ruotsissa on omaa tuotantoa. Suomessa myydään vuosittain noin 30 000 potkukelkkaa, mikä on noin kolmannes maailmanmarkkinoista.

Senioreille tai ikärikkaille (kuten uusin vanhus-sanan kiertoilmaisu kuuluu) on valmistettu myös pyörillä kulkevia potkukelkkoja ympärivuotiseen käyttöön.

Lähde: Wikipedia