Olli Ahtola: Muutamia minua askarruttavia huomioita suomalaisessa 1800-luvun käyttölasissa

Jykeväseinäisiä mahapullon muotoisia pulloja löytyy pienenkokoisia (1/2 – 2 dl) ja sitten suuria (3 litraa ja siitä ylöspäin). Miksi ei välikokoja? (Käytän siis nykyisiä mittayksiköitä asiaa helpottaakseni). Miksi kaikki pienet pullot (minullakin on niitä viisi erikokoista) ovat syvän vihreitä, kun taas suuret pullot (minullakin on niitä reippaasti toistakymmentä) tulevat eri vihreän ja ruskean (ja myös musta) sävyissä?

Viilikehloja on eri kokoisia, ja vaikka vihreä väri on yleisempi, kyllä myös ruskeita löytyy. Kuitenkin voipurkit ovat miltei poikkeuksetta vihreitä. Minulla on kaksi ruskeaa, mutta molemmat ovat jonkin verran korkeampia kuin mikään vihreistä, joita minulla on useita. Eikös voi näyttäisi paremmalta ruskeassa astiassa?

Puhalletut kukkaruukut (siis reikä tai reikiä pohjassa) ovat aika harvinaisia, mutta ainakin minulla on suht sama määrä vihreitä ja ruskeita. Aluslautaset ovat kaikki vihreitä. Miksiköhän? En ole koskaan edes nähnyt ruskeaa puhallettua aluslautasta. Joitain on kyllä kaupiteltu, mutta niissä ei ole ollut vanhan lasin tuntua.

Entäs sitten taskumatit. Minullakin on niitä pilvin pimein eri mallisia ja vain yksi ruskea.

Sama koskee tuoppeja ja mukeja. Ruskeiden löytäminen on ollut työn takana. On minullakin suuresta (n. 3 l) pieneen (n. 3dl) yksittäiset kappaleet ruskeita, mutta vihreitä runsaasti. Eikös se olutkin näyttäisi maittavammalta ruskeassa tuopissa?

Sitten ne ns. narupurkit. Pieniä löytyy helposti ruskeita ja mustia, mutta ei kunnon vihreitä.  Kun siirrytään suurempiin, eli lähes ja yli litran vetoisiin, molempia värejä löytyy aika samalla tahdilla. En nyt laske mukaan niitä pieniäkin vaalean vihertäviä, joita varmaankin on ostettu apteekkeihin, koska ne ovat olleet aivan kirkkaita (siis värittömiä) halvempia, ja kirkkaita olisi varmaankin haluttu. Näitähän löytyy runsaasti, mutta kunnon vihreitä tuskin lainkaan. Minullakaan ei ole ensimmäistäkään pienikokoista tumman vihreää.

Sylinterin muotoisia pulloja löytyy molemmissa väreissä, mutta shatullipullot ovat kaikki vihreitä, jos väriä on. Paloviina saattaisikin näyttää kyseenalaiselta ruskeassa shatullipullossa! En ole nähnyt ensimmäistäkään. Ruskeita ryyppypikareita (60-laseja) on kyllä museoissa, mutta harvinaisia ne ovat. En muista nähneeni koskaan kaupan.

Onko niin, että sellaista hiekkaa, jossa on sellainen sekoitus metallioksideja, että lasista tulee ruskeaa, on vähemmän kuin vihreää aikaansaavaa?

Onko mahdollista, että esimerkiksi ruskeat tuopit ja voiastiat ovat olleet kovemmassa käytössä ja rikkoontuneet, ja siten vihreitä nykyään löytyy enemmän? (Tässä tuli mieleen englantilaisten 1700-luvun lasipikarien ja pokaalien kerääjien kommentti, miksi hienoissa jo aikanaankin hyvin kalliissa lasissa on aina silloin tällöin pientä sanomista. Yleensä niin pientä että huomaaminen vaatii asiantuntemusta. Ne voivat olla hiukan vinossa tai hiukan jalkalaatallaan heiluvia. Näitäkin laseja myytiin vain seurapiirien väelle ja ne otettiin käyttöön vasta kun aivan priimat olivat ensin käytössä. Tästä syystä aivan priimoja meni rikki suhteessa paljon enemmän kuin näitä.)

Varmaankin traditio on vaikuttanut joihinkin värivalintoihin. Prässätyt voipurkitkin tehtiin vihreiksi sitten myöhemmin kun niitä alettiin puristaen valmistaa.

Pienet purkit, joita pääasiassa tehtiin apteekkikäyttöön, ovat lienee ruskeita, koska ne päästävät valoa läpi huonommin kuin vihreät. Onkohan se näin? Mustat ainakin.

 

Yllä olevan Olli Ahtolan pohdiskelevan kirjoituksen pohjalta toivotaan näkemyksiä toisilta vanhaa lasia kerääviltä.