Lasia Antiikki & design –lehdessä

 

Hiljattain ilmestyneessä Antiikki ja design –lehden

numerossa 8/2016 on laaja 7 sivun artikkeli viime

talvena edesmenneestä lasitaitelija Helena Tynellistä.

Tynell-jutun on kirjoittanut Suomen lasimuseon intendentti

Kaisa Koivisto ja hienot kuvat ovat Timo Junttilan tekemiä.

Lukijoiden lähettämien kuvien joukossa on tämä lasi,

joka saattaa olla Nanny Stillin prototyyppi.

 

Vanhat lasiset säilytysastiat kelpaavat yhä käyttöön,

vaikka monet niistä onkin nostettu koriste-esineen

tai ainakin sisustusesineen asemaan.

 

Konstrundan eli avoimet ateljeet 3.–4.9.

Ensi viikonloppuna noin 200 suomalaista taiteentekijää toivottaa yleisön tutustumaan työtiloihinsa. Tämä on yhdeksäs kerta kun Konstrundan järjestetään. Mukana on visuaalisen alan ammattilaisia: taiteilijoita, muotoilijoita ja taidekäsityöläisiä.

Tapahtuma on suomenruotsalaisten kulttuurisäätiöiden, Svenska Kulturfondenin ja Konstsamfundetin rahoittama. He vastaavat tapahtumaketjun tiedottamisesta, mutta jokainen taiteentekijä järjestää itse oman tapahtumansa.

Taustansa vuoksi tapahtuma on alkanut suomenruotsalaisten taiteilijoiden esille tuomisena ruotsinkielisillä rannikkoalueilla. Nyt tapahtumia on jonkin verran myös sisämaassa ja mukana on täysin suomenkielisiäkin taiteentekijöitä.

 

 

Ateljeet ovat nyt yhdeksännen kerran avoinna

yleisölle Konstrundanin merkeissä.

 

Konstrundan on hieno keino tukea taiteilijoita, muotoilijoita ja taidekäsityöläisiä. Mukana on ainakin neljä lasialan tekijää: Art Glass Center (= Ilse Lindqvist & Yrsa Ranki) Helsingissä, Camilla Moberg Länsi-Uusimaan Fiskarsissa, Eila Minkkinen Turunmaan Raumalla sekä Minna Tuohisto-Kokko Pohjanmaan Koskenkorvalla.

Lisää tietoa tapahtumasta: http://konstrundan.fi/fi/etusivu/

Sivustolta löytyvät kaikki tapahtumaan osallistuvat ateljeet ja tapahtuman tiedotuslehden voi lukea sieltä. Sivustolta voi myös katsoa tapahtumaan osallistuneet ateljeet vuodesta 2008 alkaen.

Viikonloppuna Hämeenlinnassa antiikki-, taide ja keräilymessut

Hämeenlinnan antiikkitapahtuman juhlavuoden toinen tapahtuma järjestetään Elenia Areenalla tulevana viikonloppuna. Vuonna 1986 alkunsa saanut perinteinen messutapahtuma täyttää siis tänä vuonna 30 vuotta ja on eräs vanhimpia edelleen järjestettäviä alan myyntitapahtumia maassamme. Messupaikan osoite on Härkätie 17 ja messut ovat avoinna yleisölle molempina päivinä klo 10 - 16.

Tapahtumassa on tarjolla totuttuun tapaan esim. antiikkiesineitä, taidetta, designia, vintagea, retroa, lasia, astioita, keramiikkaa, hopeaa, koruja, kelloja, rahoja, postimerkkejä, postikortteja, militariaa, keräilyleluja, kirjoja, vanhoja tekstiilejä, yms. vanhaa ja keräilyllistä tavaraa.

Messuilla on tarjolla ostettavien aarteiden lisäksi myös runsaasti tietoa ja neuvontaa alan harrastajille. Helmikuun tapahtumassa suuren suosion saaneet kalusteiden entistämisneuvonta ja kellojen arviointi saavat jatkoa. Mestarientisöijät ry:n osastolla saa neuvontaa esim. vanhojen huonekalujen entistämisestä ja osastolta voi hankkia myös työssä tarvittavia tarveaineita. Kellohuone Ville Pietilän osastolla saa neuvontaa vanhoihin kelloihin ja niiden huoltoon liittyen.

 

Hämeenlinnan antiikki-, taide- ja keräilymessut on

järjestetty viime vuodesta alkaen Elenia Areenassa,

kun aikaisemmin tapahtumapaikkana oli Hämeenkaari.

 

Paikalliset keräilyalan yhdistykset aktiivijäsenineen ovat myös mukana tapahtumassa. Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry:n osastolla saa tietoa postimerkkien ja postikorttien keräilystä sekä niiden arvoista ja Etelä-Hämeen Numismaatikot ry:n osastolla palvellaan kaikkia rahojen ja mitalien keräilystä kiinnostuneita.

Tapahtumaan on pääsymaksu; aikuiset maksavat 6€ ja perhelipun saa 12€:lla. Perhelippu oikeuttaa kahden saman talouden aikuisen ja kaikkien perheen alle 18-vuotiaden sisäänpääsyyn. Molempina päivinä klo 14 - 16 pääsyliput myydään alennuksella, silloin aikuiset maksavat 4€ ja perheet 8€. Alle 15-vuotiaat pääsevät messuille maksutta aikuisen seurassa.

Elenia Areenalla on runsaasti maksutonta paikoitustilaa asiakkaiden autoille ja urheilutalon Pulleri-ravintolassa on tarjolla lounasta molempina päivinä. Tapahtumapaikalle pääsee myös julkisilla kulkuneuvoilla ja aikataulut sekä muut lisätiedot tapahtumasta löytyvät tapahtuman www-sivuilta osoitteesta http://www.laatumessut.com/hameenlinna0916.htm.

Antiikki ja taide 4/2016 ilmestynyt

Karprintin julkaiseman Antiikki ja taide –lehden tuoreen numeron sisältö on monipuolinen ja mielenkiintoinen valikoima juttuja vanhoista esineistä sekä vanhasta ja uudesta taiteesta. Myös lasi on esillä useassa artikkelissa.

 

Muotoilija Camilla Moberg on näyttävästi esillä viiden

sivun jutussa. Fiskarsissa asuva ja siellä Sirius-galleriaa

pitävä Moberg on ollut esillä  julkisuudessa tänä kesänä

enemmänkin, mutta tämä juttu keskittyy nimenomaan

hänen lasimuotoilijan työhönsä.

Riihimäellä kunnallispoliitikot ovat muutaman vuoden

välein olleet yhdistämässä lasimuseota ja taidemuseota.

Viime vuonna käsittelyssä oli ehdotus lasimuseon

lakkauttamiseksi. Tämä sai aikaan taidemuseon

ystäväyhdistyksen perustamisen ja julkisuuden avulla

lakkautusuhka saatiin torjuttua.

Riihimäellä toimivassa Suomen lasimuseossa

oheisohjelmaa järjestävät mm. museon ystäväyhdistys

ja Riihimäen kesäkonsertit ry.

Suomalaisen lasin vuosikirjaa 2016 esitellään

Antiikki ja taide –lehden numerossa 4/2016.

Espoossa sijoitetaan uuteen Jorvin sairaalaan

yli 300 taideteosta. Yhtenä on lasia ja metallia

yhdistävä Maljakkopuu, joka on Aamu Songin

ja Johan Olinin yhteistyön tulos.

Nuutajärven lasia Aamu-tv:ssä

Ulkoministeriön Suomi 100 -juhlamenu

esiteltiin Ylen Aamu-tv:ssä 24.8.

 

Ylen Aamu-tv:ssä esiteltiin keskiviikkona 24.8. ulkoministeriön Suomi 100 –menun ruokia. Jälkiruokaa ei studiossa maisteltu, mutta näytettiin kuva Brita-kakkupalan versiosta, joka tarjotaan Heikki Viinikaisen Nuutajärvellä valmistamista Laine-laseista.

Heikki Viinikaisen Laine –lasi on valmistettu Nuutajärvellä.

UM:n lanseeraama uusi maljankohotuslausahdus on ”No niin” ja sanat lausuttiin kesiviikkona Aamu-tv:n studiossa, missä juomana oli tammelalaisen Lounais-Hämeen Pirtin valmistama Sitruuna Sima.

Lounais-Hämeen Pirtti on tilausravintola Tammelassa.

Sima tarjottiin ilmeisesti Saara Hopean muotoilemista Hopea-sarjan laseista, joita vietiin USA:n markkinoille nimellä Camilla. Mallin suunnitteluvuosi on 1953 ja mallinumero 2149.



Studiossa maisteltiin Suomen satavuotis-juhlamenun alkupaloja, jotka tarjottiin niin ikään alun perin nuutajärveläiseltä Kastehelmi-lautaselta.

 

Ohjelma on katsottavissa Aamu-tv:n iltapäiväkoosteen taltiossa: http://areena.yle.fi/1-3063657?autoplay=true

Tämä ruokakeskusteltu löytyy myös oman klippinä: http://areena.yle.fi/1-3677247

Kauklahden ja Riihimäen pikkumaljoja

Kauklahden ja Riihimäen pieniä kristallimaljoja,

joiden korkeudet vaihtelevat 56 – 63 millimetrin välillä.

 

Riihimäen Lasi Oy:ssä ja sen tytäryhtiössä Kauklahden lasitehtaassa valmistettiin 1950-luvun alussa runsas valikoima pieniä kristallimaljoja, joiden suuaukko avautuu viistosti. Niiden koot vaihtelevat hieman ja ne useimmiten koristeltu kaiverruskuviolla. Riihimäellä valmistettiin myös sinisiä ja vihreitä maljoja ilman kaiverruskoristelua. Näistä värillisistä maljoista tehtiin myös isompia versioita, jotka olivat melkein kaksinkertaisia kooltaan.

Itse malja saattaa olla Helena Tynellin muotoilema, mutta kaiverruskuvioita on suunnitellut ilmeisesti useampi henkilö.

Pohjan signeeraus: Th. Käppi Riihimäen Lasi Oy -52.

Pohjan signeeraus: Th. Käppi Kauklahden lasitehdas -50.

Pohjan signeeraus: Th. Käppi Riihimäen Lasi Oy (ei vuosilukua).

Pohjan signeeraus: Kauklahden lasitehdas -50.

Espoon kaupunginmuseossa on parhaillaan esillä

Kauklahden lasitehtaan tuotantoa esittelevä

Lasin aika –näyttely. Siellä samanlainen esine on

tunnistettu Mauri Hermusen kaivertamaksi.

Kuva-aihe on hyvin samankaltainen kuin samalle

tehtaalle koristemaalauksia tehneen Lyyli Molanderin

naivistisissa maljakoissa.

Sininen malja on signeerattu: Riihimäen Lasi Oy (ei vuosilukua).

Viivahiottu on signeerattu Riihimäen Lasi oy (ei vuosilukua).

Uusi Suomi vaihtoi omistajaa

Uusi Suomi –maljan korkeus on 90 mm

ja suuaukon halkaisija 143 mm.

 

Viime viikolla uutisoitiin, että sijoittaja Niklas Herlin on myynyt UusiSuomi.fi –verkkolehden Alma Medialle. Herlin osti Uusi Suomi –tavaramerkin Alma Medialta 2007 ja käynnisti verkkolehden saman vuoden syksyllä yhdessä päätoimittajaksi palkkaamansa Matti Huuskon kanssa. Uuden Suomen Uutis- ja blogipalvelu keräsi kyllä lukijoita, mutta ei tarpeeksi mainostajia, jotta toiminnasta olisi tullut kannattavaa. Vuosina 2008 – 2015 tappiota syntyi yhteensä lähes 3 miljoonaa euroa.

Uudesta Suomesta tulee osa Alma Median ammatti- ja talousmediaan erikoistunutta Alma Talent –liiketoimintayksikköä, joka julkaisee muun muassa Kauppalehteä ja Talouselämää.

Alun perin Uusi Suomi oli vuonna 1919 perustettu sanomalehti, joka jatkoi venäläishallinnon lopettamien Suometar ja Uusi Suometar –lehtien perinnettä.

Lehti oli Kokoomuksen pää-äänenkannattaja vuoteen 1976 asti, jonka jälkeen se julistautui riippumattomaksi porvarilliseksi lehdeksi. 1970-luvulta alkaneet taloudelliset vaikeudet johtivat lehden lopettamiseen 29.11.1991.

Ohessa on Uuden Suomen logolla varustettu malja, jonka on valmistanut Riihimäen lasitehdas, joka valmisti myös muut lehden tilaamat liikelahjatuotteet.

Uusi Suomi –logolla varustettuja lasiesineitä on esitelty tässä blogissa aikaisemminkin:

 

Lasi ja mottimalja:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/02/uusi-suomi-lasiesineita.html

Lasi, karahvi ja tuoppi:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2014/01/uusi-suomi-lasiesineita.html

Kuvia Juthbackan markkinoilta

Kuvassa näkyy vain murto-osa

Juthbackan markkina-alueesta.

 

Uusikaarlepyyssä järjestettiin viime perjantaina ja lauantaina Juthbackan markkinoiden nimellä tunnetut vanhat tavaran markkinat. Paikallisen veteraaniautokerhon järjestämillä markkinoilla on pitkät perinteet vuodesta 1975 alkaen ja se lienee myyjien määrällä mitattuna Suomen suurin vanhan tavaran myyntitapahtuma, kun myyntipaikkoja on yli 700.

Pohjanmaalla on tänä kesänä satanut runsaasti ja siellä on ollut pitkään aikaan pahimmat kesätulvat. Alkuviikosta sääennusteet lupasivat lisää sateita ja tämä saattoi karsia myyjien ja asiakkaiden määrää. Perjantaina oli kuitenkin hyvä sää Juthbackassa: puolen päivän tienoilla tuli hieman tihkusadetta, mutta iltapäivällä taas paistoi aurinko.

Lasiesineitä oli runsaasti tarjolla, joskin vanhempaa taidelasia niukemmin. Jutbackassa on mukava tunnelma ja tavaravalikoima on niin laaja, että aina löytyy mielenkiintoista katseltavaa, vaikka ei löytyisi paljon omaan kokoelmaan lisäyksiä. Hyvin organisoidut pysäköintialueet ja hyvätasoinen ravintola alueen keskellä ovat myös olennainen osa myönteistä markkinakokemusta.

Aikaisempina vuosina suurin osa myyjistä on laittanut

pöytänsä kuntoon jo edeltävän iltana, mutta tänä vuonna

saderiskin vuoksi moni myyjä odotti perjantaille ennen

pakettien purkamista.

Sääennusteet ennakoivat huonompaa säätä ja

osa myyjistä ei tullut paikalleen ainakaan vielä

perjantaina aamupäivän aikana.

Perjantaiaamuna kuitenkin taivas oli kirkas.

Torstaina Juthbackassa oli satanut ja ukkostanut,

siksi maapohja oli märkyyden pehmentämä.

Vanhempaa suomalaista lasia.

Riihimäen lasitehtaan valmistama

vihreä-valkoinen karahvi.

Nopeasti myyntipöydät alkoivat valmistua perjantaiaamuna.

Tässä olisi lasikannukokoelman alku.

Hyvä valikoima Arabian kannuja.

Moposkootteri 1960-luvun alkuvuosilta.

Värikästä kotimaista.

 

Aamupäivän aikana myös asiakkaita alkoi tulla

paikalle, vaikka suurin osa tulee vasta iltapäivän

lopulla, kun tapahtuma on avoinna iltamyöhään.

 

Oikealla Kumelan vihreää kristallia.

Runsaudenpaljoutta.

Toikan tyylinen, mutta kenen tekemä ?

Täydennystä kahvikuppikokoelmaan.

Markkinoilla kaupantekoon kuuluu letkeä jutustelu.

Ruotsalaismyyjän pitkä pöytä ja yksinkertainen hinnoittelu.

Pulloja alkuperäisine etiketteineen. Melko usein nykyään

näkee kirpputoreilla kuluneita pulloja, joiden kyljessä on

siisti etiketti. Skannaus ja tulostus on kehittynyt kovasti.

Vaasalaisen Prenikan osastoa.

 

Sääennusteiden vuoksi useimmilla myyjillä

oli kunnollinen telttakatos.

 

Jotain on jo löytynyt.

Pronssipanta poikkeaa alareunastaan tavanomaisesta

Pertti Sarpanevan ornamentista. Kermakossa on Tunturin

vanha logo ja sokerikossa 1960-luvulla päivitetty versio.

Etualalla Pertti Santalahden taidelasipullo

ja taustalla on kristallihiomo Okkolinin

sotaveteraanimaljakko.

Vanhan tavaran myyntipahtumia kierrellessä

huomaa, että Kumelan metsästysaiheisten

pullokarahvien hintahaitari on laaja.

Tämänkin tapahtuman alkumuotona on ollut auto-

ja moottoriharrastajien rompetori. Nykyään niiden

artikkeleiden osuus on vähemmistössä.

Taustalla näkyvää siltaa pitkin on lyhyt

kävelymatka Uusikaarlepyyn keskustaan.

Vanha, mutta ajankohtainen peltikyltti.

Valtateiden varsilla 1960-luvulla monen ladon

seinässä oli suurikokoinen mainosteksti:

Meilläkin on Viurila –viljankuivuri.

Nuutajärvellä valmistettuun Saara Hopean muotoilemaan

Laiva-karahviin (no 1543) on joskus jäänyt kosteutta

ja karahvi on kauttaaltaan lasisairauden riivaama.

 

Siemensin imurimuotoilu ennakoi tämän

päivän tyylin jo vuosikymmeniä sitten.

Neuvostorekvisiittaa.

 

Jotkut kävelevät kännykkä kädessä Pokemoneja

metsästämässä, toiset kävelevät käsi korvalla.

Kokkolan kaveruksilla oli tapahtuman

laadukkain lasiesinevalikoima.

Hyvässä kunnossa ollut Riihimäen lasin

Lyyra sokerikko ja kermakko.

Suomalainen Kastorin kuparivaippainen

avotakka 1970-luvulta on patinoitunut.

 

Nyhtökaura ja muut kauratuotteet ovat viime

aikoina olleet julkisuudessa niiden positiivisten

terveysvaikutusten vuoksia. Tämän kauratuotteen

suosio ei aikanaan perustunut terveysvaikutuksiin,

mutta vaikutuksiin kuitenkin.

Toinen vaikuttava vaasalaistuote.

Tällainenkin vaatimaton, mutta hieno

lasiesine vaihtoi omistajaa Juthbackassa.

Järeää lasimuotoilua, mutta missä valmistettu ?

Nuutajärven Antikaa.

Jotkut aloittavat jouluvalmistelut jo kesällä.

Taidokkaasti koristeltu vanha vakka.

Peltipurkkeja oli runsaasti myös muilla myyjillä.

Tiellä kohti Juthbackan kartanon päärakennusta, joka on rakennettu 1821.