Messuvuosi 2014 alkaa lauantaina Kouvolassa

Kouvolan keskustassa, Tuulensuojassa, lauantaina 4.1.2014 järjestettävässä Keräilykuume- antiikki- ja keräilytapahtumassa kohtaavat keräilijät ja alan asiantuntijat. Tarjolla on runsas kattaus vanhaa ja nostalgista, keräilyllisesti mielenkiintoista tavaraa antiikista retroon ja designista vintageen.
Vanhojen rahojen ja postikorttien asiantuntija arvioi yleisön mukanaan tuomia keräilykohteita.

Tämä tapahtuma on kauppiasmäärältään pienin Keräilykuumeen vuoden mittaan järjestämistä 12 antiikki- ja keräilytapahtumasta. Tuulensuojan saleihin saadaan mahtumaan vain 12 kauppiasta. Kouvolan alueen ainoa antiikki- ja keräilytapahtuma on silti kerännyt mittavasti kävijöitä vuosittain. Tapahtuma järjestetään nyt neljättä kertaa.

ExpoNovan järjestämä Keräilykuume - tapahtuma Kouvolan Tuulensuojassa, Hallituskatu 9, lauantaina 4.1. kello 10 - 16. Aikuisten pääsymaksu 2 €. Lisätietoja tapahtumasta www.kerailykuume.fi

 

Helsingissä uuden kauden avaa niin ikään perinteiseen tapaan Kaapelitehtaan antiikki- taide- ja keräilymessut 11.-12.1. Tapahtuman järjestää Laatumessut. Lisää netissä: www.laatumessut.com/helsinki0114.htm

 

Varsinais-Suomessa Antemar-Trading aloittaa perinteisillä Turun VPK-talon messuillaan 18.-19.1. www.antemar-trading.fi

 

Toinen varsinaissuomalainen messujärjestäjä Rannikon Messut on peruuttanut kaikki ensi vuoden messut, esimerkiksi 5.-6.1. on Rauman antiikkimessut poistettu ohjelmasta. Myös huhtikuun Porvoon messut on peruutettu. Firman nettisivujen mukaan Porin antiikkimessut 15.-16.2. järjestääkin Keräilymessujen ystävät ry.

Tammikuun loppupuolella 25.1. on kaikkien lasiesineistä kiinnostuneiden alkuvuoden kohokohta eli Lasipäivä Suomen lasimuseossa Riihimäellä. Lisätiedot tapahtuman järjestäjäseuran nettisivuilta: http://www.suomenlasimuseonystavat.fi/

 

Perinteiset Wanhan Sataman antiikki- ja taidemessut ovat poissa Pro-Messut Oy:n ohjelma kevään osalta ja syksyn messujen ajankohtaakaan ei vielä ole ilmoitettu. Kevään messut jäivät ohjelmasta pois jo viime keväänä.

 

Uutena tapahtumana paikkaamaan pääkaupunkiseudun messutarjontaan syntynyttä aukkoa Katajanokan messujen jäädessä pois, järjestää Keräilykuume Vantaa Energia Areenassa messut 8.-9.3.

 

Saman firman toinen uusi tapahtuma on 29.-30.3. Kaapelitehtaassa järjestettävä Helsinki Retro & Vintage Design Expo.

Uusia tapahtumia on siis tulossa, mutta samaan aikaan toisia jää pois ohjelmasta.

Hyvää uutta keräilyvuotta lukijoille2014 kaikille Lasinkeräilijän Blogin lukijoille !

 

 

Vajaat 4 viikkoa pitää vielä odottaa Lasipäivää

Suomen lasimuseon ystävät ry järjestää perinteisen Lasipäivän Riihimäellä 25.1.2014

Nuutajärven lasikylässä tapahtuu

Hyvää Joulua

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014
Lasinkeräilijän Blogin yhteistyökumppaneille ja lukijoille !

Erikoiset Harlekiinit

Nanny Still Harlekiini-sarjan esineitä valmistu Riihimäen lasi.

Nanny Still muotoili Harlekiini-sarjan esineitä Riihimäen lasille 1958, mutta mikä on tällaisten pikkupikarien käyttötarkoitus ? Niiden korkeus on 131 mm. Nanny Stillin tuotantoa esittelevässä Ilmatar –kirjassa mainitaan ”Liquer / wine glass 1660 10 cl, jonka korkeus on 131 mm. Onko se tämä esine ? Tuotannossa se on ollut 1959 – 1971.

Nyman Nuutajärveltä vai Helander Humppilasta ?

Kuvaruutukaappaus: http://www.huuto.net/kohteet/292843430?ref=hm_qr

Huutonetissä myytiin lasiesine, joka on myyjän mielestä Nuutajärven lasitehtaan valmistama Gunnel Nymanin Serpentiini, mutta monen muun mielestä se on Helanderin veljesten Humppilan lasissa valmistama Spiraali. Gunnel Nyman muotoili tuoteluettelossa GN18 -koodilla löytyvän Serpentiini-maljakon 1947, mutta sitä alettiin valmistaa vasta taitelijan kuoleman jälkeen 1949. Nyman kuoli 7.10.1948.

Helanderin veljekset Olavi, Martti ja Jonni perustivat Humppilan lasitehtaan 1952. Myös neljäs veljes, Mikko, työskenteli lasinpuhaltajana tehtaalla, mutta hän ei ryhtynyt osakkaaksi. Helanderin suku oli työskennellyt Nuutajärven lasitehtaalla jo kahden edeltävän sukupolven ajan.

Veljekset saivat oppinsa ja työskentelivät Nuutajärvellä ennen oman yrityksen perustamista. Olavi Helander oli taitava lasinpuhaltaja ja Gunnel Nyman työskenteli nimenomaan hänen verstakkonsa kanssa Nuutajärven tehtaalla käydessään.

Nuutajärven lasitehdas erotettiin omaksi yhtiöksi irrallaan Nuutajärven kartanosta vasta 1949 ja seuraavana vuonna tulipalo tuhosi tehtaan. Toiminnan jatkuminen oli epävarmaa, mutta Wärtsilä osti tehtaan ja tuotanto alkoi uudestaan 1951.

Veljekset perustivat oman yhtiön kesäkuussa 1952 ja mukaan tulivat myös uuden tehtaan tekniikasta vastannut teknikko Olavi Miettinen, joka myös työskenteli Nuutajärvellä ja sitä ennen Karhulan lasitehtaalla, sekä maanviljelijä Jaakko Arra, jonka tyhjään navettaan tehdas rakennettiin. Ehkä tarkoitus oli aloittaa oma firma päätyön ohessa, kuten tavallista on, mutta tehtaan johto irtisanoi uudet yrittäjät elokuussa, kun sai tietään oman yrityksen perustamisesta. Oma tuotanto jouduttiin käynnistämään pikavauhdilla ja melkoisen improvisoidulla laitteistolla. Kuitenkin loppuvuodesta 1952 tuotanto alkoi humppilalaisessa navetassa parinkymmenen kilometrin päässä Nuutajärven lasitehtaasta.

Helanderin veljekset tekivät omiin nimiinsä samanlaisia Gunnel Nymanin muotoilemia maljakoita, joita he olivat valmistaneet Nuutajärvellä työskennellessään. Värillisestä lasista tehdyissä esineissä he kuitenkaan eivät käyttäneet samoja värejä kuin alkuperäisissä Nuutajärven esineissä on, vaan sinistä, turkoosia, vihreää, pinkkiä ja punaista.

Tuossa Huutonetin ilmoituksessa viitataan oikeudenkäyntiin Humppilan lasin ja Nuutajärven välillä. Silloin tekijänoikeutta ja mallisuojaa koskeva lainsäädäntö oli kehittymätöntä, joka mahdollisti toimimisen harmaalla alueella. Suomen lasimuseon julkaisemassa Humppilan lasitehtaan historiikissa ei kerrota asian etenemistä oikeussaliin asti. Paikkakuntalaisten mukaan asia sovittiin ennen sen käsittelyä käräjillä. Tämän jälkeen Humppilan lasi muutti maljakoiden suuosaa, niin ettei se ollut enää tasainen, kuten nuutajärveläisissä alkuperäisversioissa. Mahdollisesti tässä Huutonetin esineessäkin tuo suun hiominen liittyy juuri tähän erilaisuuden tekemiseen.

Jokaisen kannattaa lukea tuon Huutonetin ilmoituksen teksti ja esineestä käyty keskustelu sekä arvioida asiaa:
 http://www.huuto.net/kohteet/292843430?ref=hm_qr

Kuvaruutukaappaus: http://www.huuto.net/kohteet/292843430?ref=hm_qr

Samanlaisia esineitä, joissa suuaukko on hiottu tyyliin sopimattomalla tavalla, on aikaisemminkin ollut myynnissä erilaisissa myyntitapahtumissa, alan liikkeissä ja kirpputoreilla, mutta aivan eri hintaluokassa.

Ilmoitustekstin virke ”Vuonna 1948 siitä tehtiin tusinan (12 kpl) alkuteos Privaattisarja UH-jalkaan, mutta valmistus oli liian kallis ja hidas, sen takia siitä luovuttiin.” pistää miettimään. Kuitenkin Humppilan lasi on valmistanut aika paljon noita uushopeiseen eli alpakkaiseen jalustaan istutettuja maljakoita.

Kuvaruutukaappaus: http://www.huuto.net/kohteet/292843430?ref=hm_qr

Kannattaa tutustua tuohon Suomen lasimuseon, vuonna 2002 tutkimusjulkaisut –sarjassa, julkaisemaan oranssikantiseen kirjaan Humppila – lasitehdas tie varrella. Sen voi ostaa lasimuseon museomyymälästä Riihimäeltä. Museomyymälän valikoimaan voi tutustua netissä: http://www.suomenlasimuseo.fi/Suomen-Lasimuseo/Ylavalikko/Museomyymala/

Antiikkiliike Ortelius lopettaa Turussa

Antiikkiliike Orteliuksessa on nyt loppuunmyynti.

Viisitoista vuotta Turun Humalistonkadulla toiminut Antiikkiliike Ortelius sulkee ovensa vuodenvaihteessa. Toiminta jatkuu antiikkimessuilla ja netissä. Lasiesineitä liikkeessä on ollut tarjolla jonkin verran, vaikka ne eivät ole kuuluneet liikkeen päärepertuaariin.

Savulasista valmistettu Hongellin hattu löytyy Orteliuksen valikoimasta, hinta 800 euroa.

Joitakin vuosia sitten Humalistonkadulla oli muutama antiikkiliike lähekkäin, mutta muut ovat lopettaneet jo aikaisemmin.

Liikkeen kauppias Hans T.  T. ritzschler tuli valtakunnallisesti tunnetuksi, kun hän liittyi muutama vuosi sitten Antiikkia antiikkia –ohjelman kolmanneksi asiantuntijaksi.

Näkymä Antiikkiliike Orteliuksen valikoimista.

Yksi Ginman lisää

Tässä blogissa on ollut kuvia muutamasta Riihimäen lasi Ginman –signeerauksella varustetusta kristalliesineestä. Ohessa on yksi lisää. Ginmanista itsestään ei ole löytynyt tietoa. Ainoa merkintä kirjallisuudessa on yhden esineen kuva vuoden 1951 Riihimäen lasin tuotekuvastosta.

Tässä blogissa aikaisemmin julkaistut Ginman-jutut:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/02/kuka-oli-ginman.html
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/11/kolme-lisakuvaa-hameenlinnasta.html

Tämän kristallimaljan on muotoillut Ginman ja valmistanut Riihimäen lasi. Kyseessä on 18 cm leveä ja 10 cm korkea Ginmanin malja, jota ei ole signeerattu. Joku on saanut tämän maljan sodan aikana vuonna 1943.

Oheinen kristallimalja on saman muotoinen kuin 20.11.2013 julkaistussa kuvassa, mutta se on isompi ja toisen värisestä lasimassasta tehty. Lisäksi tässä ei ole muuta koristelua kuin, ilmeisesti lahjan saajan, monogrammit.

Löytyisikö joltain tämän blogin lukijalta toisenlaisia Ginmanin signeeraamia esineitä ?

Pitkänsillan kirppis avasi Helsingin Hakaniemessä

Helsinkiin on avattu uusi kirpputori, joka on avoinna vain viikonloppuisin. Viime viikonloppuna Pitkänsillan kirppis oli auki ensimmäistä kertaa ja seuraavan kerran se on avoinna 11. tammikuuta 2014. Avajaisviikonlopun kokemusten pohjalta kirppiksellä tehdään muutoksia. Ohessa on kuvia avajaispäivältä. Lisää netissä: www.pskirppis.com

Viime lauantaina avattiin Helsingin Hakaniemessä Pitkänsillan kirppis
osoitteessa Pitkäsillanranta 3.

 

Avajaispäivänä oli ostajia ruuhkaksi asti. Tämä kuva on otettu ulko-
ovelta.

Tila oli hieman sokkeloinen kuten tästä huoneen perältä otetusta
kuvasta näkee.

Lasia oli myynnissä vähän. Parhaat lasiesineet oli tällä Hietsun
kirppikseltä tutulla myyjällä.

Hänellä oli käytössä myös hieman hyllytilaa.



Myyntipöydät olivat varsin pieniä.

Kun ensimmäisen kuvan ottopaikalla kääntyi toiseen suuntaan, oli
maisema tällainen. Kokonaisuutena uusi kirppis on hyvä lisä Helsingin
kirppistarjontaan vaikka Jäähalli säilyy edelleen viikonloppujen
ykköskirpputorina Helsingissä. Tämä uusi paikka on hieman pieni ja
ahdas mutta hyvien julkisen liikenteen yhteyksien päässä. Omalla
autolla tuleville parkkipaikan löytäminen saattaa olla vaikeaa.

Terveiset blogin lukijalta

Tervehdys.

Kiitos hyvästä blogista jota tonttukin mielellään seuraa. Joulukuun 12. päivänä julkaistussa jutussa hieman epäiltiin kirkkaan Seitsemän veljeksen maljan olemassaoloa. Sellaisia on olemassa aivan yhtä varmasti kuin Joulupukki ja tontut asuvat Korvatunturilla. Joulupukin tapaatte jouluaattona ja tässä on tontun ottama kuva kirkkaasta Seitsemän veljeksen maljasta.

Antti Salmenlinna: Seitsemän veljeksen malja, valmistaja Riihimäen lasi.

 Värittömästä lasimassasta valmistettu versio, osittain hapotettu.

Hyvää Joulua ja menestyksellistä vuotta 2014 kaikille blogin tekijöille ja lukijoille !

Terveisin
Joulutonttu

Nuutajärvellä yhdistettiin lasia ja betonia

Unkarilainen lasitaitelija Csill Szilágyi työskenteli kolme päivää joulukuun alkupuolella Nuutajärven lasikomppanian hytissä kokeillen uusia työmetodeja. Saija Käkösen juttu on julkaistu Forssan lehdessä 13.12. Kyseisen päivän nettilehden voi ostaa luettavakseen osoitteessa:
http://www.lehtiluukku.fi/lehti/forssan-lehti/13.12.2013/41113.html

Seppo Pessinen on kuvannut Csill Szilágyi´n työskentelemässä Nuutajärven lasikomppania tiloissa. Kuva on Forssan Lehden 13.12.2013 etusivusta.

Szilágyi on valmistunut vuonna 2006 Unkarin taide- ja muotoiluyliopiston lasitaiteen osastolta. Nuutajärvelle hän löysi saatuaan vinkin yhdysvaltalaisesta Pilchuckin lasikoulusta, jossa hän työskenteli 2010.

Nuutajärvellä Csill Szilágyi halusi kokeilla betonin ja lasin yhdistämistä, ne kun ovat hänen lempimateriaalejaan tällä hetkellä. Aikaisemmin hän on käyttänyt töissään myös muovia ja metallia. Nyt hän valmisti ensin hiekkavalun, johon lasi valettiin ja sen päälle tulenkestävä betoni.

Csill Szilágyi hioo vain terävimmät kulmat raskaista teoksistaan, mutta rosoisuus jätetään niihin tarkoituksella. Kuva on Forssan Lehdessä 13.12.2013 julkaistusta Saija Käkösen kirjoittamasta ja Seppo Pessisen kuvaamasta jutusta.

Lisää tästä ja muista Nuutajärven lasikylän tapahtumista voi lukea esimerkiksi näistä:

http://nuutajarvi.fi/pajat/183/lasikomppania
https://www.facebook.com/hehkuva
https://www.facebook.com/GlassVillagePeople

2 viikkoa aikaa käydä lasimuseon näyttelyissä

Suomen lasimuseossa Riihimäellä on esillä kolme näyttelyä, jotka sulkeutuvat joulukuun lopussa: Tapio Wirkkalan tuotantoa esittelevä Lasin ja hopean runoilija, Vanhaa suomalaista lasia 1700- ja 1800-luvuilta sekä Joulukuusenkoristeita Böömistä. Tammikuun ajan museo on suljettu, paitsi Lasipäivänä 25.1.2014. Helmikuun alussa museo avautuu jälleen uusin näyttelyin.

Tapio Wirkkalan näyttelyä on esitelty aikaisemmin tässä blogissa:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/05/lasimuseossa-avattiin-tapio-wirkkalan.html
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/05/lisaa-kuvia-lasimuseon-wirkkala.html
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/05/lasimuseon-wirkkala-nayttely-esilla.html
 

Vanhaa suomalaista lasia Markku Annilan kokoelmasta –näyttelyä on esitelty aikaisemmin tässä blogissa:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/05/vanhaa-suomalaista-lasia-markku-annilan.html
 

Joulukuusenkoristeita Böömistä –näyttelyä on esitelty aiemmin:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/11/joulukuusenkoristeita-boomista-esilla.html

Suomen lasimuseon yläaulaan koottu näyttely esittelee lasista tehtyjä böömiläisiä joulukuusenkoristeita.

Osa malleista on vuosikymmenien ikäisiä.

Sympaattisen näköinen jääkarhu böömiläisen lasipallon pinnassa.

 

Iittalan ja Marimekon brändeihin tahra Thaimaasta

Alkuviikosta kansalaisjärjestö Finnwatch julkisti raporttinsa ”Suomalaisten designtuotteiden vastuullisuus”, jossa tarkastellaan Iittalan ja Marimekon tuotteiden valmistusta Thaimaassa. Iittala kertoi alihankkijansa yhteystiedot järjestölle, mutta Marimekko salasi ne. Finnwatch sai kuitenkin selville, että Marimekon Sukat makkaralla -lasiesineitä valmistetaan samalla thaimaalaisella tehtaalla kuin Iittalan Kastehelmi –kulhoja ja kakkuvateja.

Bangkokin lähellä sijaitsevassa lasitehtaassa havaittiin runsaasti työsuojeluun liittyviä laiminlyöntejä. Puutteet liittyvät mm. henkilösuojainten puutteeseen mänkilaitoksella eli tuotantoprosessin alkupäässä, missä sekoitetaan raaka-aineita ja kemikaaleja lasimassan valmistusta varten. Toinen merkittävä ongelma on kuumuus, kun ulkolämpötilakin nousee Thaimaassa välillä 40 asteeseen, eikä tehtaassa ole koneellista jäähdytystä. Kolmas ongelma on kompastumisvaara kaasuletkuihin, joiden yli työntekijät kantavat sulaa lasimassaa. Neljännen ongelma-alueen muodostavat palkkaan ja vuosilomiin liittyvät epäselvyydet. Palkkaa työntekijät saavat 7 – 9 euroa päivässä.


Kuvaruutukaappaus: www.finnwatch.org

 Raportin voi lukea kansalaisjärjestö Finnwatchin nettisivuilta: http://www.finnwatch.org/images/designtuotteiden_vastuullisuus.pdf

Sitä lukiessa huomaa ongelman tulevan ilmi erilaisten ja erilaisessa kehitysvaiheessa olevien yhteiskuntien vertaamisessa toisiinsa: suomalaisia työsuojelunormeja pitäisi noudattaa myös suomalaisen tilaajan tuotteita valmistettaessa teollistumisvaiheessa olevassa kehitysmaassa. Kunnioitettava tavoite, mutta ei kovin helposti toteutettava. Ei kuitenkaan ole hyväksyttävää, että suomalaiset yritykset siirtävät työn pois suomalaisilta työntekijöiltä kehitysmaahan nälkäpalkalla vaarallisissa olosuhteissa tehtäväksi.

Edellä kuvattu trendi on vaikea estää, niin kauan kuin kuluttajat eivät välitä, kunhan esine täyttää käyttötavoitteen ja hinta ei ole korkea. Kun tavarat ja pääomat liikkuvat vapaasti rajojen yli, niin täkäläisen ammattiyhdistysliikkeen vuosisadan mittaisen työn tulokset valuvat hukkaan. Työ siirretään tehtäväksi sinne missä ei vielä ole ammattiliittoja ja palkat sekä työsuojelunormit ovat siksi alhaisia. Aasiassa työtä siirretään yhä uudestaan halvempaan valtioon, kun jossain maassa palkkataso nousee. Esimerkiksi elektroniikkateollisuuden alihankintatyö on osittain jo siirtymässä pois Kiinasta, kun siellä kustannustaso nousee.

Toisaalta ei siitä ole kovin kauan, kun Suomessakin vastaavaa lasiteollisuuden työtä tehtiin yhtä huonoissa olosuhteissa kuin nyt Thaimaassa. Ainakin vielä 1970-luvun puolivälissä, silloin Ahlström-konsernin omistamalla, Forssan lasivillatehtaalla työskenneltiin mänkilaitoksessa yhtä huonosti suojattuna kuin raportissa kuvatuissa thaimaalaisissa olosuhteissa.

Iittala Group myi Humppilan lasitehtaan kauppakeskuskiinteistön sijoittajille

Valtatie kakkosen vieressä Humppilassa on seissyt oranssi teollisuushalli vuodesta 1971. Sen vetonaula valmistumisaikana oli se, että kahvilaravintolasta saattoi seurata lasiseinän läpi lasihytin työskentelyä. Tämän lisäksi tehtaanmyymälä houkutteli matkustavaisia poikkeamaan 1970-luvulla.

Varsinainen Humppilan lasitehdas lopetti toimintansa 2000-luvun alkupuolella, mutta vuodesta 2008 alkaen on Bianco Blu toiminut vuokralaisena lasihytissä ja yrityksellä on myös myymälä rakennuksessa. Lasinvalmistuksen hiipuessa on kiinteistöstä kehitetty kauppakeskus, jossa on kymmenkunta myymälää. Tämän lisäksi viereisillä tonteilla on lisää liiketoimintaa. Näin tämä kauppakeskus on edelleen suosittu pysähtymispaikka. Entisessä tehdasrakennuksessa toimii myös Iittala Outlet -myymälä, jossa myydään mm. Iittalan ja Fiskarsin tuotteita. Iittala Group on jo pitkään etsinyt ostajaa kiinteistölle.

 

Kuvaruutukaappaus: http://www.lehtiluukku.fi/lehti/forssan-lehti

Forssan lehden (14.12.2013) mukaan kiinteistösijoitusyhtiö AR Capital Oy osti noin kolmen hehtaarin tontilla olevan noin 5000 kerrosneliömetrin laajuisen kauppakeskuskiinteistön 700.000 eurolla. Kiinteistö ei ole aivan huippukunnossa. Viereiselle tontille pitäisi ensi vuonna alkaa nousta Outlet-keskittymä, josta on tarkoitus tulla vaiheittain iso kauppakeskittymä. Forssan Lehden irtonumeron voi ostaa luettavakseen nettilehtenä 1,60 eurolla: www.lehtiluukku.fi

Iittala lopettaa ensi vuonna Nuutajärven lasitehtaan toiminnan ja kehittää toimintaa Hämeenlinnan Iittalassa. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu Nuutajärven lasitehdasrakennukselle ja muille lasikylän kiinteistöille.

Aiheesta aikaisemmin tässä blogissa:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/08/humppilan-lasitehtaan-kiinteisto.html

Nuutajärven lasikylän jouluasetelmat

Lasikylän jouluasetelmat herättävät tänä vuonna hilpeyttä, hartautta ja aitoa joulutunnelmaa. Asetelmissa vipeltää hiiriä, käydään Karkkimaassa, leijaillaan lasienkelien kanssa tai tanssitaan sokerisessa talvimaisemassa. Nuutajärven Galleria Osuuskunnan lasitaiteilijat ja -muotoilijat tarjoavat nähtävää, jota ei kannata jättää kokematta. Kahdeksan asetelmaa on nähtävissä NuGO Shopin Vintillä ainoastaan joulukauden ajan.

Anu Penttisen jouluasetelma. Kuva: www.nuutajarvi.fi

Asetelmien tekijät ovat lasitaiteilijat ja -muotoilijat Sara Hulkkonen, Alma Jantunen, Marika Kinnunen, Anu Penttinen, Johannes Rantasalo, Markku Salo, Lea Swantz ja Heikki Viinikainen.

Lasikylä virittäytyy jouluun joka päivä joulukuun alusta aattoon asti. Tänä vuonna kylä tarjoaa päivittäin koettavaa ja nähtävää 24 luukkua sisältävän adventtikalenterin muodossa.

Markku Salon jouluasetelma. Kuva: www.nuutajarvi.fi

24 perättäistä päivää kestävä joulutapahtuma tuo konkreettisella tavalla esiin Nuutajärvellä nykyisin työskentelevien ammattilaisten monipuolisuuden. Suomen vanhimmassa lasikylässä hehkuvat lasiuunien ohella myös keramiikkauuni ja sepän ahjo sekä tuoksuvat taidemaalarin öljyvärit ja surisee tekstiiliosaajan ompelukone. Laajuudesta saa hyvän käsityksen kurkistamalla adventtikalenterin luukkujen taakse, mutta vasta paikan päällä syntyy elämys, joulutunnelma. Mittava adventtikalenteri herättelee kävijöitä huomaamaan, miten monipuolisia osaajia aivan lähiseudulla työskentelee. Ammattilaisten ideat ovat omaperäisiä ja uniikkeja, ja ne on toteutettu Nuutajärven lasikylässä: lähitaidetta puhtaimmillaan.

Adventtikalenterin verkkoversio on esillä osoitteessa www.nuutajarvi.fi 

Uusi kirja: Suomalaisen taidelasin kultakausi

Gunnel Nymanin piikkimuottimaljakoita Suomalaisen lasin kultakausi –kirjan kannessa.

Syksyllä 2011 Kustannusosakeyhtiö Tammi julkaisi teoksen Maailman kaunein, joka esitteli suomalaisen lasiteollisuuden kultakauden 1946 – 1965 tuotantoa. Kirja on suurikokoinen, paksu (450 sivua) ja painava. Siitä otettiin 1750 kappaleen numeroitu painos, joka myytiin loppuun jo ennen kirjan painamista. Lisäksi kirja oli aika hintava, olihan siitä itsestään haluttu tehdä bibliofiilinen keräilykohde. Moni lasinkeräilijän kaipasi jo silloin kirjasta ”kansanpainosta”, joka olisi pienempikokoinen ja halvempi. Moni jätti kirjan silloin ostamatta, kun arveli, että tuollainen edullisempi versio olisi tulossa. Olihan Tammi julkaissut Arabian historiikista samaan tapaan ensi arvokkaan numeroidun keräilykappale-version ja sitten kohtuullisemmin hinnoitellun version tavallisille kuluttajille.

Vasemmalla Yrjö Rosolan Manalan tuli –taidelasiesine, jota valmistettiin vain kaksi kappaletta. Keskellä Gunilla Jungin Kalalla ratsastava  prinsessa ja oikealla Gunnel Nymanin Perhe. Kaikki esineet ovat vuodelta 1937. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi -kirjan aukeamalta s. 60 – 61.

Nyt Tammi on julkaisut tuosta Suomen lasimuseon intendentti Kaisa Koiviston ja lasimuseon tutkijan Uta Laurenin teoksesta päivitetyn version nimellä Suomalaisen taidelasin kultakausi. Kirjaa myydään ostopaikasta riippuen noin viidellä kympillä. Kirjan sivukoko on riittävän iso (225mm x 270mm), jotta lasiesineitten kuvat pääsevät kunnolla esille ja hyvä taitto tekee kirjan lukemisesta ja selailusta miellyttävän kokemuksen. Tämän kokoista kirjaa on paljon miellyttävämpi käsitellä kuin sitä suurikokoista Maailman kaunein –kirjaa. Kirjassa on noin 330 sivua ja sisältö on tunnettujen tekijöiden takaamaa laatua.

Kaj Franckin Kremlin kellot oli alun perin suunniteltu mehukarahviksi, mutta siitä tuli kuitenkin taidelasiesine, jota Nuutajärven lasitehdas valmisti 1957 – 1968. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 186 - 187.

Kirjassa on 7 jaksoa, joista ensimmäinen on otsikoitu ”Kohti kansainvälistä mainetta” ja siinä esitellään se perusta, joka mahdollisti suomalaisen taidelasin menestyksen 1950-luvulla. 1800- ja 1990-lukujen vaihteen suomalaisen taiteen kultakausi ja Pariisin maailmanäyttely vuonna 1900 olivat merkittäviä tekijöitä suomalaisen taideteollisuuden syntyvaiheen identiteetille. Suomalaisen lasiteollisuuden kehitykselle 1930-luvun suunnittelukilpailut olivat tärkeitä. Kansainvälisiä palkintoja suomalaiset taidelasiesineet saivat 1937 Pariisin ja 1939 New Yorkin maailmannäyttelyissä.

Vasemmalla Oiva Toikan Reikkoja ja oikealla Markku Salon lasitaideteoksia. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 268 – 269.

Toinen jakso on nimeltään ”Esikuvia Ruotsista Venetsiaan” ja siinä käydään läpi ulkomaisia vaikutteita sekä lasitehtaiden ja suunnittelijoiden kansainvälisiä yhteyksiä 1920- ja 30-luvuilla.

Kolmannessa jaksossa ”Suomalaisen lasin kansainvälinen läpimurto” päästään sitten varsinaiseen aiheeseen. Toisen maailmansodan jälkeen ensimmäiset tunnustukset saatiin pohjoismaisissa näyttelyissä 1940-luvun lopulla ja sitten legendaarisimmat palkinnot 1950-luvulla Milanon triennaaleissa.

Näytteitä suomalaisen taidelasin muotoilusta 1960-luvulta. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 226 – 227.

Neljäs jakso on ”Käyttölasia taidelasin rinnalla” ja viides on ”Kultakauden jälkeen”. Kuudennessa jaksossa esitellään 26 suomalaista lasitaiteilijaa ja seitsemännessä esitellään suomalaisia lasitehtaita.

Iittalan lasitehtaan klassikoita Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 220 – 221. 

Liioittelematta voi sanoa, että tämä kirja on suomalaisen lasikirjallisuuden teos numero 1 ja se antaa kattavan kuvan suomalaisen lasiteollisuuden 1900-luvusta. Tämän kokonaisesityksen jälkeen on helpompi tutustua yksittäisiä lasimuotoilijoita esitteleviin teoksiin ja yksittäisiin tehdashistoriikkeihin.

Oiva Toikan humoristisia uniikkiesineitä kesältä 1955, jolloin hän oli harjoittelijana Nuutajärven lasitehtaalla. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan sivulta 213.

Kirja kuuluu ehdottomasti jokaisen lasinkeräilijän kirjahyllyyn ja kun kirjan esittelemät taiteilijat ja teokset kuuluvat suomalaiseen yleissivistykseen, niin kirja löytää varmasti paikkansa myös muiden kuin lasinkeräilijöiden kirjahyllystä. Varmaan moni arvostaa sitä myös joululahjana.

Vasemmalla on Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelemia sinivihreitä esineitä. Keskellä Runar Engbomin Kumelalle 1949 suunnittelemia esineitä. Oikealla on Maire Gullichsenin maitolasiesineitä. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 202 – 203.

 

 

 

Kumpi on hienompi: osittain hapotettu vai kokonaan kirkas Seitsemän veljeksen malja

Antti Salmenlinnan suunnittelema isokokoinen puristelasista tehty Seitsemän veljeksen malja on esitelty Riihimäen lasin Uutuudet 1941 –luettelossa nimellä Seitsemän-veljestä. Hinnastossa on hinnat valkealle ja värilliselle versiolle. Yhtään täysin väritöntä eli kirkasta ei kuitenkaan ole tiedossa, joten tuo ”valkea” on toistaiseksi avoin tieto. Yleisin versio on vaalean vihreä, jonka lisäksi maljaa on tehty ainakin lilan, sinisen ja ruskean värisistä lasimassoista. Yleensä veljesten hahmot on hapotettu, kun lasin pinta muualta on kirkaspintainen. Tiedossa on kuitenkin myös kauttaaltaan mattapintaisia eli hapotettuja ja/tai hiekkapuhallettuja versioita. Liikkeellä on myös kokonaan kirkkaita maljoja. Ohessa on kuvat tavallisesta ruskeasta maljasta, jonka kuviot ovat mattapintaiset sekä kuvat ruskeasta maljasta, joka on kokonaan kirkas.
 

Samasta aihepiiristä on kirjoitettu tässä blogissa aikaisemminkin:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/02/kirkas-vai-mattapinta-osa-3.html

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/01/karhuntappaja-onkin-salmenlinnan-eika.html
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2012/02/kumpi-on-parempi-hapotettu-vai.html
 

Antti Salmenlinna: Seitsemän veljeksen malja, Riihimäen lasi 1941. Osittain hapotettu ruskea versio.

Hapotuksen ansiosta seitsemän veljekset henkilöhahmot erottuvat lasin pinnasta selkeästi.

Saman maljan kokonaan kiillotettu versio ruskeasta lasimassasta.

Lasipäivän huutokaupan esineet Lasimuseossa

Suomen lasimuseon ystävät ry järjestää perinteisen Lasipäivän lasimuseossa Riihimäellä lauantaina 25.1.2014. Tuo Suomen suurin vanhojen lasiesineiden myyntitapahtuma huipentuu huutokauppaan, joka alkaa klo 14. Alkamisaikaa on siirretty tapahtumassa esineitään myyvien jäsenten toivomuksesta tunnilla myöhemmäksi aikaisempien vuosien käytännöstä. Lasipäivä alkaa klo 10, joten nyt on neljä tuntia aikaa tehdä kauppaa ennen huutokaupan alkamista.

Yhdistykset jäsenet toivat eilen lasimuseoon esineitä huutokaupassa myytäviksi. Yhdistyksen aktiivijäseniä oli ottamassa esineitä vastaan ja viemässä niitä varastoon. Huutokauppakohteita kertyi noin 70. Esineet kuvataan ja kuvallinen huutokauppaluettelo tulee yhdistyksen nettisivustolle nähtäväksi tammikuun alkupuolella. Sieltä löytyvät myös muut tapahtumaan liittyvät tiedot: www.suomenlasimuseonystavat.fi

Huutokaupattavia esineitä olivat vastaanottamassa mm. Jarmo Heinonen, Sirkka-Liisa Löflund, Risto Aalto ja Roger Peltonen.

Oiva Toikan vuonna 1980 muotoilema Pro Arte sarjan esine oli tuotannossa 1981 – 1982. Taustalla Kumelan sininen karahvi.

Timo Maukonen ja Jarmo Heinonen työn touhussa.

Huutokauppaan tulevia esineitä Suomen lasimuseon varastossa

Oiva Toikan Lollipop –lasiveistos, jossa on kuvattuna sieni.

Nanny Stillin Railo –koristepullosta tehty harvinainen versio