Sivut

perjantai 13. joulukuuta 2013

Uusi kirja: Suomalaisen taidelasin kultakausi

Gunnel Nymanin piikkimuottimaljakoita Suomalaisen lasin kultakausi –kirjan kannessa.

Syksyllä 2011 Kustannusosakeyhtiö Tammi julkaisi teoksen Maailman kaunein, joka esitteli suomalaisen lasiteollisuuden kultakauden 1946 – 1965 tuotantoa. Kirja on suurikokoinen, paksu (450 sivua) ja painava. Siitä otettiin 1750 kappaleen numeroitu painos, joka myytiin loppuun jo ennen kirjan painamista. Lisäksi kirja oli aika hintava, olihan siitä itsestään haluttu tehdä bibliofiilinen keräilykohde. Moni lasinkeräilijän kaipasi jo silloin kirjasta ”kansanpainosta”, joka olisi pienempikokoinen ja halvempi. Moni jätti kirjan silloin ostamatta, kun arveli, että tuollainen edullisempi versio olisi tulossa. Olihan Tammi julkaissut Arabian historiikista samaan tapaan ensi arvokkaan numeroidun keräilykappale-version ja sitten kohtuullisemmin hinnoitellun version tavallisille kuluttajille.

Vasemmalla Yrjö Rosolan Manalan tuli –taidelasiesine, jota valmistettiin vain kaksi kappaletta. Keskellä Gunilla Jungin Kalalla ratsastava  prinsessa ja oikealla Gunnel Nymanin Perhe. Kaikki esineet ovat vuodelta 1937. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi -kirjan aukeamalta s. 60 – 61.
Nyt Tammi on julkaisut tuosta Suomen lasimuseon intendentti Kaisa Koiviston ja lasimuseon tutkijan Uta Laurenin teoksesta päivitetyn version nimellä Suomalaisen taidelasin kultakausi. Kirjaa myydään ostopaikasta riippuen noin viidellä kympillä. Kirjan sivukoko on riittävän iso (225mm x 270mm), jotta lasiesineitten kuvat pääsevät kunnolla esille ja hyvä taitto tekee kirjan lukemisesta ja selailusta miellyttävän kokemuksen. Tämän kokoista kirjaa on paljon miellyttävämpi käsitellä kuin sitä suurikokoista Maailman kaunein –kirjaa. Kirjassa on noin 330 sivua ja sisältö on tunnettujen tekijöiden takaamaa laatua.

Kaj Franckin Kremlin kellot oli alun perin suunniteltu mehukarahviksi, mutta siitä tuli kuitenkin taidelasiesine, jota Nuutajärven lasitehdas valmisti 1957 – 1968. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 186 - 187.
Kirjassa on 7 jaksoa, joista ensimmäinen on otsikoitu ”Kohti kansainvälistä mainetta” ja siinä esitellään se perusta, joka mahdollisti suomalaisen taidelasin menestyksen 1950-luvulla. 1800- ja 1990-lukujen vaihteen suomalaisen taiteen kultakausi ja Pariisin maailmanäyttely vuonna 1900 olivat merkittäviä tekijöitä suomalaisen taideteollisuuden syntyvaiheen identiteetille. Suomalaisen lasiteollisuuden kehitykselle 1930-luvun suunnittelukilpailut olivat tärkeitä. Kansainvälisiä palkintoja suomalaiset taidelasiesineet saivat 1937 Pariisin ja 1939 New Yorkin maailmannäyttelyissä.
Vasemmalla Oiva Toikan Reikkoja ja oikealla Markku Salon lasitaideteoksia. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 268 – 269.
Toinen jakso on nimeltään ”Esikuvia Ruotsista Venetsiaan” ja siinä käydään läpi ulkomaisia vaikutteita sekä lasitehtaiden ja suunnittelijoiden kansainvälisiä yhteyksiä 1920- ja 30-luvuilla.
Kolmannessa jaksossa ”Suomalaisen lasin kansainvälinen läpimurto” päästään sitten varsinaiseen aiheeseen. Toisen maailmansodan jälkeen ensimmäiset tunnustukset saatiin pohjoismaisissa näyttelyissä 1940-luvun lopulla ja sitten legendaarisimmat palkinnot 1950-luvulla Milanon triennaaleissa.

Näytteitä suomalaisen taidelasin muotoilusta 1960-luvulta. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 226 – 227.
Neljäs jakso on ”Käyttölasia taidelasin rinnalla” ja viides on ”Kultakauden jälkeen”. Kuudennessa jaksossa esitellään 26 suomalaista lasitaiteilijaa ja seitsemännessä esitellään suomalaisia lasitehtaita.
Iittalan lasitehtaan klassikoita Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 220 – 221. 
Liioittelematta voi sanoa, että tämä kirja on suomalaisen lasikirjallisuuden teos numero 1 ja se antaa kattavan kuvan suomalaisen lasiteollisuuden 1900-luvusta. Tämän kokonaisesityksen jälkeen on helpompi tutustua yksittäisiä lasimuotoilijoita esitteleviin teoksiin ja yksittäisiin tehdashistoriikkeihin.
Oiva Toikan humoristisia uniikkiesineitä kesältä 1955, jolloin hän oli harjoittelijana Nuutajärven lasitehtaalla. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan sivulta 213.
Kirja kuuluu ehdottomasti jokaisen lasinkeräilijän kirjahyllyyn ja kun kirjan esittelemät taiteilijat ja teokset kuuluvat suomalaiseen yleissivistykseen, niin kirja löytää varmasti paikkansa myös muiden kuin lasinkeräilijöiden kirjahyllystä. Varmaan moni arvostaa sitä myös joululahjana.

Vasemmalla on Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelemia sinivihreitä esineitä. Keskellä Runar Engbomin Kumelalle 1949 suunnittelemia esineitä. Oikealla on Maire Gullichsenin maitolasiesineitä. Kuva on Suomalaisen taidelasin kultakausi –kirjan aukeamalta s. 202 – 203.

 

 

 

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirja. Ei vaan saa mistään....

    VastaaPoista
  2. Löytyy vielä joistain kirjakaupoista, esim. www.antiikkijataidekirjat.fi ja monesta nettidivarista: antikka.fi ja antikvaari.fi, huuto.netissä on usein tarjolla. Kyllä löytyy kun etsii googlettamalla.

    VastaaPoista