Kuvia Heinolasta: antiikkimessuilta ja kaupungilta

Heinolassa jyrää ! oli Juice Leskisen debyyttialbumin avausraita vuonna 1973, mutta syksyisen uneliaassa pikkukaupungissa käydessä ihmettelee mistä aihe lauluun on tullut. Ilmeisesti kyseessä ei ollut kaupungin rock-skenen kuvaus, vaan idea riimiin on ehkä tullut sittenkin vain siitä, että Heinolan kohdalla Kymijokea nimitetään Jyrängönvirraksi.

Keräilykuume järjestää perinteisesti pienet antiikki- ja keräilymessut marraskuussa Heinolan VPK-talossa. Tapahtuman neljän euron pääsylipulla pääsee myös Heinolan museoihin eli kaupunginmuseoon ja taidemuseoon.

 

 

Heinolassa kannattaa varsinkin kesällä käydä aivan linja-autoaseman naapurina olevassa lintutarhassa. Näin loppusyksyllä melkein kaikki linnut olivat sisätiloissa. Korppi oli kuitenkin tullut ulos juttelemaan satunnaisten ohikulkijoiden kanssa.

 

Ennen ovien avautumista pihalle alkoi kokoontua innokkaita antiikin harrastajia.

 

Wanhat Unelmat oli saanut messujen valoisimman nurkkauksen aivan sisäänkäynnin vieressä.

 

Tältä pöydältä olisi voinut ostaa samalla kerralla sekä Karjalan maljan että Motti-maljan.

 

Retrosiskon värikkäällä osastolla oli myös muutamia lasiesineitä. Kauppias kertoi että vaikka tulevaisuuden antiikin kysyntä on kasvanut, niin ostajat eivät ole vielä oikein löytäneet antiikkimessuja ostopaikkana.

 

Kaikki tila oli käytetty hyödyksi. Myös kahvion pöydällä oli myynnissä antiikkia.

 

Lauantaina aamulla väkeä oli paikalla mukavasti.

 

Heinolan messut ovat melko pienet, joten pelkästään niiden takia ei ehkä tulisi lähdettyä Heinolaan kovinkaan kaukaa. Kaupungissa on kuitenkin paljon alan liikkeitä ja kirpputoreja joten käynti kyllä kannattaa. Kuvassa on Ellan antiikin yksi ikkuna. Tässä kohdassa voisi olla ehkä messujärjestäjän ja paikallisten liikkeiden välillä enemmän yhteistyötä jotta messuvieraat löytäisivät kaupungin koko tarjonnan. Muuten messujen järjestäjää kehuttiin kovasti.

 

Joku saattaa ehkä miettiä että saiko kuvaaja Heinolasta mukaansa muuta kuin valokuvia. Messuilla ja viidessä alan liikkeessä käynnin jälkeen kassissa oli muutakin kuin kamera. Mielenkiintoisin ostos oli tämä 16 cm korkea maljakko. Erikoisen muodon lisäksi huomio kiinnittyy pallomaisen osan koristeluun. Se on tehty erityisesti Theodor Käpin käyttämällä hakkaustekniikalla mutta kevyemmällä kädellä kuin Käpin töissä. Kuvioiden muodoissa on jotakin samaa kuin blogissa 6.11 esitellyssä maljakossa. Tietääkö kukaan tämän maljakon valmistajaa.