Sivut

maanantai 21. lokakuuta 2013

Pentti Sarpaneva ja koko kansan korut




WSOY on julkaissut Hanna Uusitalon kirjoittaman ja Noomi Ljungdellin kuvaaman Koko kansan korut –kirjan, joka esittelee muotoilija Pentti Sarpanevan tuotantoa. P. Sarpaneva tunnetaan parhaiten korujen, kynttilänjalkojen ja metallipannoilla koristeltujen lasiesineiden suunnittelijana. Teos on Keräilijän aarteet -kirjasarjan kahdeksas osa. Sarjassa aikaisemmin julkaistut teokset voi katsoa kustantajan nettisivulta:
http://www.wsoy.fi/kirjat/-/category/n%C3%A4yt%C3%A4/Ker%C3%A4ilij%C3%A4naarteet
 
Vuonna 1978 kuollut Pentti Sarpaneva on jäänyt henkilönä ja muotoilijana julkisuudelta sivuun 1970-luvun jälkeen. Hänestä ei ole tehty juurikaan lehtijuttuja, eikä hänen tuotantoaan ole kootusti esitelty. Poikkeuksena oli vuonna 1998 viidellä paikkakunnalla kiertänyt ”Pronssitulet – metalli- ja korutaidetta” –näyttely.

Pentti Sarpaneva syntyi vuonna 1925 eli hän oli vuoden veljeään Timo Sarpanevaa vanhempi. Tässä uudessa kirjassa kirjoitetaan aika niukasti Pentti Sarpanevan aikuisiän yksityiselämästä. Kuuluisampi velikin kuitataan sillä, että kirjassa on yksi sodan jälkeen Helsingissä otettu valokuva veljeksistä. Se mainitaan, että Pentin ensimmäinen vaimo oli taiteilijana, lavastajana ja pukusuunnittelijana tunnettu Anneli Qveflander-Sarpaneva ja toinen vaimo oli Pirkko-Liisa Sarpaneva. Kirjassa pidättäydytään tiukasti asialinjalla ja kirjoitetaan lähes pelkästään P. Sarpanevan työstä. Anglosaksisissa maissahan tällaiset taitelijamuotokuvat tehdään usein Life & Art –muodossa, jossa taiteellisen työn lisäksi käydään läpi esiteltävän henkilön elämänvaiheita.



Aukeamanäkymä Koko kansat korut –kirjasta: Vasemmalla puolella näkyvä Pentti Sarpanevan varhaiskauden rannekoru tuo mieleen Timo Sarpanevan vuonna 1965 suunnitteleman Tsaikka-lasin metallipidikkeen.


Hanna Uusitalo esittelee kirjansa alussa päähenkilön: ”Pentti Sarpaneva muutti suomalaisen korun luonteen. Hänen käsistään syntyi 1950-luvulta alkaen koruja, joihin kansalla oli varaa. Korut olivat aluksi käsintehtyjä, emalipintaisia ja kierrätysmateriaaleista koottuja. Myöhemmin korut tehtiin pronssista, hopeasta ja kullasta. Niitä alettiin valmistaa valamalla ja koruista tuli teollisesti tuotettuja korusarjoja.”

1950-luvulla suomalaiset taideteollisuustuotteet saivat ulkomailla huomionosoituksia, Finnish design –käsite tuli tunnetuksi ja palkituista muotoilijoista tehtiin lähes kansallissankareita. Nämä esineet olivat kuitenkin sen verran arvokkaita, ettei keskiverto suomalainen niitä useinkaan pystynyt hankkimaan kotiinsa. 1960-luvun yhteiskunnallisessa murroksessa myös taideteollisuus demokratisoitui ja Pentti Sarpaneva oli yksi näitä muotoilijoita, joiden tuotteita tavallinen kansa osti koteihinsa. Hän uskoi, ettei korujen tarvitse olla jalometallista valmistettuja, vaan että halvemmat materiaalit tulevat tilalle. Ehkä tämä asemointi muotoilun kentällä selittää osaltaan sitä, miksi Pentti Sarpaneva ei ole viime vuosina ollut kovin arvostettu muotoilija, eivätkä hänen tuotteensa ole olleet huutokaupoissa niiden halutuimpien joukossa. Retrobuumi ei ole ainakaan vielä nostanut P. Sarpanevan metallisten koriste-esineiden ja lasiesineiden arvoa, koruissa hintataso sen sijaan on jo kohoamassa. Ehkä tämä kirja nostaa hänen muotoilutyönsä arvostusta.

Pentti Sarpaneva valmistui ylioppilaaksi osallistuttuaan sitä ennen jatko- ja Lapin sotaan. Hän opiskeli ensin Taideakatemian koulussa, mutta vaihtoi Taideteolliseen oppilaitokseen opiskelemaan metallitaidetta ja graafista suunnittelua. 1950-luvulla hän piti muutaman lupaavan taidenäyttelyn, mutta luopui kuvataiteilijan urasta ja työskenteli graafikkona sekä somistajana.

Korujen ja koriste-esineiden suunnittelun ja valmistamisen Sarpaneva aloitti kotikeittiössä oman työn ohessa vuonna 1957.



Aukeamanäkymä Koko kansat korut –kirjasta: Pentti Sarpanevan varhaiskauden koruja.


Hanna Uusitalon kirjoittamassa kirjassa kerrotaan vaiheittain miten Pentti  Sarpanevan muotoilijan ura kehittyi. Samalla teos luo kuvaa siitä miten taideteollinen bisnes toimi Suomessa 1960- ja 70-luvuilla.

Pentti Sarpaneva aloitti muotoilijan uransa Merkkikeskus Sorsan yhteyteen perustetussa Atelje 813:ssa 1960-luvun alkupuolella. Yrityksen omistaja halusi yhdistää perinteisen kultaseppätyön ja uusien muotoilijoiden näkemykset, mutta Sarpanevan suunnittelemille esineille tämä työtapa ei oikein sopinut, eikä yritys halunnut investoida valukoneisiin. Tämän vuoksi Sarpaneva jättäytyi pian vapaaksi korutaitelijaksi.

1960-luvun puolivälissä hän työskenteli vähän aikaa Kalevala Korun suunnittelijana. Hänen suunnittelemansa korut myivät hyvin ja niitä vietiin myös ulkomaille, mutta Sarpaneva koki, etteivät hänen modernit korunsa saaneet ansaitsemaansa arvostusta muinaiskoruista tunnetussa yrityksessä.

1966 perustettiin vaatteiden valmistukseen erikoistuneen Muoti-Herrala Oy:n yhteyteen Sarpaneva Jewelry, mutta tämäkin yhteistyökuvio jäi lyhyeksi ja Sarpaneva siirtyi 1967 Turun Hopea Oy:n taiteelliseksi muotoilijaksi.


Aukeamanäkymä Koko kansat korut –kirjasta: Vasemmalla ehkä Pentti Sarpanevan kaikkein tunnetuimmat esineet eli Pitsi-sarjan kynttilänjalat pronssista ja hopeasta. Oikealla taiteilija itse.


Turun Hopeassa yhteistyö onnistui ja Sarpanevan muotoilemien esineiden tuotannosta tuli merkittävä osa yhtiön liikevaihdosta. Korujen lisäksi P. Sarpaneva suunnitteli erilaisia koriste- ja käyttöesineitä, joita hän kutsui kodin koruiksi. Tunnetuimpia kodin koruja ovat Pitsi-koristeiset kynttilänjalat ja metallisomisteiset lasimaljakot.

Sarpanevan muotoilemat lasimaljakot Turun Hopea teetti alihankintatyönä eri lasitehtailla. Suurin osa valmistettiin Kumelan lasitehtaassa Riihimäellä, muita valmistajia olivat Mäntyharjun lasi, Humppilan lasitehdas, Nuutajärven lasitehdas ja Muurlan lasi. Lasiesineistä on kirjassa tekstiä ja kuvia yhteensä noin 20 sivua. Koko kirjan sivumäärä on noin 160.

Vaikka kirjan pääpaino on koruissa ja metallista valmistetuissa koriste-esineissä, voi kirjaa suositella myös vanhojen lasiesineiden keräilijöille. Pentti Sarpaneva ei ole ollut lasinkeräilijöiden suosiossa, eikä hänen muotoilemansa lasiesineet ole olleet rahallisesti kovinkaan arvostettuja vanhojen lasiesineiden jälkimarkkinoilla. Tämä kirja rakentaa kuvaa siitä miten nuo lasiset kotien korut liittyvät Sarpanevan muuhun muotoilutyöhön ja 1970-luvun design-maisemaan. Kirjan lukemisen jälkeen P. Sarpanevan lasiesineitä katsoo vähän erilaisesta näkökulmasta kuin aikaisemmin.


Aukeamanäkymä Koko kansat korut –kirjasta: Pentti Sarpanevan tunnetuimpia lasiesineitä.

Pentti Sarpaneva työskenteli Turun Hopeassa taiteelliseksi johtajaksi ylennettynä aina kuolemaansa asti, hän kuoli 53-vuotiaana vuonna 1978.

Hanna Uusitalon ja Noomi Ljungdellin tekemä kirja täyttää ison aukon suomalaisen taideteollisuuden historiankirjoituksesta ja sen julkaiseminen on WSOY:ltä kulttuuriteko, niin kuin on koko Keräilijän aarteet –kirjasarja.

Vintage- ja retrobuumien myötä tästä kirjasta tulee todennäköisesti yhtä suosittu kuin kirjasarjan edeltävätkin osat.


Pentti Sarpanevan muotoilemien esineiden hintatasoa voi katsoa vaikkapa Laatutavara.com –nettikaupan sivuilta:
http://www.laatutavara.com/index.php?page=esittely_sarpanevap
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti