Hyvää Uutta Vuotta Lasinkeräilijän Blogin lukijoille !

Edward Hald: Fyrverkeriskålen, kuva: www.bukowskis.com

Ilotulitusaiheisista lasiesineistä tunnetuin taitaa olla Edward Haldin muotoilema Fyrverkeriskålen vuodelta 1921. Se oli esillä Ruotsin taideteollisuusnäyttelyssä Lontoossa 1931. Hald oli alkuperäiseltä koulutukseltaan taidemaalari ja arkkitehti, mutta hänet tunnetaan aikakautensa Ruotsin merkittävimpänä lasimuotoilijana yhdessä Simon Gate´in kanssa.

Pelkästään maljan kaiverruksen tekemiseen on mennyt 20 tuntia. Maljasta on tehty tilaustyönä eri henkilöille versioita, joissa raketeissa on henkilön monogrammi. Tunnetuin tällainen on tehty Greta Garbolle.

Orrefors on valmistanut kyseistä maljaa pitkään, kuvassa oleva yksilö on valmistettu 1958 ja se myytiin Bukowskin Tukholman huutokaupassa lokakuussa 2011 hintaan 1.750 euroa sisältäen ostoprovision. Samanlainen malja myytiin Bukowskis-Marketissa 5.11.2012 hintaan 1.168 euroa + kulut.

Vaasan itsenäisyydenpatsas

Tässä blogissa julkaistiin 18.12.2012 juttu otsikolla ”Vaasan Vapaudenpatsas ikuistettuna maljakkoon”. Jutun lähteinä käytetyissä artikkeleissa patsaasta käytettiin nimityksiä Vaasan vapaudenpatsas ja Suomen vapaudenpatsas. Nyt käsiin sattui vanha Suomen Kuvalehti, jonka kansikuvassa on kyseisen patsaan kipsinen versio vuodelta 1937. Lehti käyttää patsaasta nimitystä Vaasan itsenäisyydenpatsas. Mikä on ollut syynä patsaan luonnoksen pääsyssä lehden kanteen  loppuvuodesta 1937, onko silloin on ratkennut patsaan suunnittelukilpailu, joka julistettiin 1935 ?



 

Yrjö Liipolan suunnittelema patsas tunnetaan ainakin nimillä Vaasan itsenäisyydenpatsas, Vaasan vapaudenpatsas ja Suomen vapaudenpatsas.

Ylen Teema-kanavalla tänään klo 20

Kuva: www.yle.fi

Oiva Toikka piirtää ja kertoo, miten monivuotinen yhteistyö vuonna 1989 kuolleen Franckin kanssa sujui. Pöytä-dokumentissa nähdään myös muita Franckin kollegoita, oppilaita ja ystäviä. Toikan työpöytä on vanha ja tuttu.

Karhula-Iittalan lahjapakkausluettelo 1938

William Ruth perusti Kymijoen suulle useita teollisuuslaitoksia 1800-luvun lopulla mm. lasitehtaan. Vuonna 1902 Ruth muodosti tehtaista Karhula Osakeyhtiön. Hänen kuoltuaan A. Ahlström osakeyhtiö osti hänen yhtiönsä vuonna 1915 ja vuonna 1941 se fuusioitiin Ahlströmiin.

Iittalan lasitehdas perustettiin vuona 1881 ja vuonna 1917 A. Ahlström osakeyhtiö osti sen. Kaksoisnimi Karhula - Iittala oli käytössä 1950-luvulle asti.

Kansalliskirjaston pienpainatteista löytyy useita kuvastoja ja hinnastoja sekä Iittalan lasitehtaan että Karhula Osakeyhtiön nimillä.

 
Esimerkiksi vuonna 1938 julkaistu lahjapakkausluettelo on hyvä tietolähde lasinkeräilijöille. Tässä blogissa julkaistiin 18.12.2012 juttu maljakosta, johon on kaiverrettu Vaasan torilla olevan Vapauspatsaan kuva. Jutussa viitattiin tähän lahjapakkausluetteloon, jossa esitellään sama maljakko, mutta toisella hiontakuviolla varustettuna. Ohessa on kuvia kyseisen luettelon niiltä sivuilta, joista tuo maljakko esiintyy.

Riihimäen erikoismaljoja vuodelta 1941

Sota-aikana ei Riihimäen lasi julkaisut uutta luetteloa koko valikoimasta, vaan ainoastaan uutuustuotteista painettiin kuvasto-hinnasto vuonna 1941. Sen sivulla 6 on kuvattuna uutuustuotteista ”erikoismaljoja”. Sivulla on useita sotaan liittyviä esineitä. Ylimmällä rivillä ovat Arttu Brummerin suunnittelemat  Sankarimaljat I ja II. Ne ovat nykyään harvinaisina esineitä melko arvokkaita, vaikka ne ovat vain noin 7 cm korkeita laseja. Niiden välissä on Asevelimalja, jonka muotoilijasta ei ole varmuutta, vaikka Brummeria on veikattu myös sen esineen suunnittelijaksi.

Sivun keskivaiheilla ovat Korsu-malja, Karjalan-malja sekä Motti-malja. Ilmeisesti Partiomalja on otettu tuotantoon myöhemmin. Edellä mainittujen esineiden muotoilijasta ei ole varmuutta. Antti Salmenlinnan ja Brummerin nimet ovat ainakin olleet esillä.

Sivun alareunassa ovat Poro-malja ja sitä pienempi Jääkarhu-malja, joita on valmistettu usean eri värisinä. Kuvastossa näiden välissä Seitsemän veljestä –malja, joka on Salmenlinnan muotoilema. Sitäkin on valmistettu useina värivaihtoehtoina. Seitsemän veljestä maljoista on julkaistu juttuja tässä blogissa 11.1.2012 ja 6.2.2012.  

Kaikkein alimpana on Salmenlinnan muotoilema Stadion-malja, jota valmistettiin aikaisemmin olympiamaljana, mutta kun Helsingin vuoden 1940 olympialaiset siirrettiin maailmasodan vuoksi, niin yhdelle sivulle laitettiin olympiarenkaiden tilalle muottiin stadionin kuva ja samalla muuttui maljan nimi. Näistä maljoista on juttu tässä blogissa 1.8.2012.
 

Tämäkin Riihimäen lasin luettelo löytyy Kansalliskirjaston eli Helsingin yliopiston kirjaston digitoimista pienpainatteista. Katso lisää netistä: http://digi.kansalliskirjasto.fi/index.html



Kuva: http://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate/secure/showPage.html?action=page&type=lq&conversationId=2&id=345313&pageFrame_currPage=15&pageFrame_currFrame=2

Pienpainatteet

Suomen kansalliskirjasto on digitoinut suuren määrän erilaisia kotimaisen teollisuuden luetteloita, kuvastoja ja hinnastoja vuosilta 1810 – 1941. Nämä on kaikkien nähtävillä netissä osoitteessa http://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate/secure/main.html

 
Sieltä löytyy runsaasti mm. Iittalan, Karhulan, Nuutajärven ja Riihimäen lasitehtaiden painotuotteiden kopioita.

Aineistot on skannattu kannesta kanteen, kuvassa on Riihimäen lasin
vuoden 1915 vuoden Kristallien ja talouslasien kuvasto, yhteensä 88 sivua.

Kuvassa on kyseisen kuvasto sivu 27, jossa esitellään
 kukkaisastioita, joita nykyään kutsuttaisiin maljakoiksi.

Lasipäivään tasan kuukausi

Lasinkeräilijöiden alkuvuoden kokokohta on perinteinen Lasipäivä eli Suomen lasimuseon ystävät ry:n järjestämä myyntitapahtuma lasimuseossa Riihimäellä. Lasiesineisiin keskittyviä tapahtumia on tämän lisäksi vain kaksi eli kesäkuun alkupuolella lasimuseon pihalla järjestettävä Lasi- ja keräilytapahtuma sekä syyskuussa Nuutajärven lasikylässä pidettävä Lasivitriini-tapahtuma.

 

Vanhoja lasimainoksia

Tämä Karhula-Iittalan mainos on julkaistu Kotiliesi-lehden huhtikuun jälkimmäisessä numerossa vuonna 1938. Runsassanaisessa mainoksessa markkinoidaan IITTA-laseja.



Tämä mainos löytyi Seura-lehden numerosta 7-1958.
 Yksinkertaisen pelkistettyä tyyliä itse esineissä ja mainoksessakin.

 

Joulupukki matkaan jo käy

 

Oheinen maljakko on Armando Jacobinon suunnittelema ja Kumelan lasitehtaan Riihimäellä valmistama. Maljakko on valmistettu tumman lilana ja vihreänä. Tähän on maljakkoon on myöhemmin Erkki Käppi suunnitellut ja hionut kuvion, jossa poro vetää ahkiota, jossa istuu mies kolmen tuulen hattu päässään. Esineen pohjassa on signeeraus A. Jacobino – oy Kumela. Käpin signeeraus on kuvan yhteydessä: E. Käppi -64.

Hiontakuvion aihe on toistunut suomalaisissa lasiesineissä kohtalaisen paljon. Tässä blogissa on esitelty kolme poromaljaa 15.2.2012.

 

Hyvää Joulua Lasinkeräilijän Blogin lukijoille !

Kuvanveistäjä Kalervo Kallion veistämästä Lasinpuhaltajasta on muodostunut koko Riihimäen kaupungin tunnus ja aukiosta sen edessä on tullut juhlapaikka. Patsaan mallina on seissyt lasinpuhaltaja Valto Terhomaa. Patsas on vuodelta 1960, jolloin Riihimäestä tuli kaupunki. Patsaan on kaupungille lahjoittanut Riihimäen Lasi Oy ja sen työntekijät. Patsaan pienoismalli on ollut Riihimäen Lasin pääkonttorin edustalla vuodesta 1963, jolloin yhtiön perustajan M.A. Kolehmaisen syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Nykyisin pienoismalli on nähtävissä Suomen lasimuseon pääsisäänkäynnin vieressä.

Oiva, pöytä ja Kaj Franck

Tuore kotimainen dokumentti muotoilijalegenda Kaj Franckista saa ensi-iltansa Teemalla sunnuntaina 30.12. klo 20. Franckin uraa ja persoonaa raottavat monet ystävät ja yhteistyökumppanit, pääkertojanaan muun muassa Kastehelmi-astiat suunnitellut Oiva Toikka.

"Mä olin Sodankylässä, viihdyin opettajana, mukavat oppilaat, kolme vuotta. Sitten oli lehdessä ilmoitus, haettiin taiteilijaa joka asuis Nuutajärvellä. Mä olin vanha lantmanni eikä mulla ollut mitään vaikeuksia viihtyä maalla."

Vuonna 1963 lupaava lasitaiteilija Oiva Toikka saapui uudelle työpaikalleen Nuutajärvelle. Hän istui pöytään, jonka toisella puolella istui suomalaisen muotoilun omatunto. Hän oli Kaj Franck, olennainen hahmo, kun sodanjälkeinen Suomi muotoiltiin takaisin maailmankartalle. Franckin radikaalit ajatukset kohtuudesta ja ekologisuudesta ovat osoittautuneet yhtä kestäviksi kuin muodot, jotka hän suunnitteli astioille.

"Mä oon harvaa ihmistä tavannut jolle esineet ja materiaalit on niin tärkeitä kuin Kaj'lle. Se oli aitoa se hänen rakkautensa esineisiin, samoin materiaaleihin, keramiikkaan, lasiin, metalliin, emaliin. Aito kiinnostuksen kohde, jaksoi niistä puhua, oli voimakkaat mielipiteet. Kyllä riitti tarinaa, ja vaikka mä puhun juoruilusta, niin kyllä esinejuoruilut oli tärkeämpiä kuin ihmisjuoruilut", kertoo Oiva Kaj Franckista.

 

Kuva: www.yle.fi

 

Vuonna 2012 Oiva Toikka istuu uudelleen tuon saman pöydän ääreen, joka on seurannut häntä Nuutajärveltä työhuoneelle Helsinkiin. Oiva piirtää ja kertoo, miten monivuotinen yhteistyö vuonna 1989 kuolleen Franckin kanssa sujui.

Oiva, pöytä ja Kaj Franck -dokumentissa nähdään myös muita Franckin kollegoita, oppilaita ja ystäviä. Nuutajärven lasitehtaalle 1950-luvun alussa suoraan koulun penkiltä tulleet Matti Räsänen ja Eelis Kankainen puhaltavat Kaj Franckin vanhaa muottia käyttäen Sargasso-maljakon.

Lisäksi nähdään Kaj Franckin 1950-60-luvuilla kuvaamien kaitafilmien kautta elävää kuvaa USA:sta, Japanista ja Helsingistä.

Lisätietoa ohjelmasta

Oiva, pöytä ja Kaj Franck. Dokumentti. Ohjaus J.P. Pulkkinen ja Nina Stenros. Käsikirjoitus J.P. Pulkkinen. Tuotanto Jouni Tulonen, Yle Kulttuuri 2012.

 

Hilkka-Liisa Aholan lasimaljakko

Talven pimeimpänä päivänä katselee mielellään kuvia ja esineitä, jotka tuovat mieleen kesän. Ohessa on kuva erittäin ohuesta lasista valmistetutusta maljakosta, jonka pohjasta löytyy signeeraus Nuutajärvi H-L A. Keramiikkataiteilijana paremmin tunnettu Hilkka Liisa Ahola suunnitteli myös jonkin verran taidelasiesineitä Nuutajärven lasitehtaalle. Hänen suunnittelemansa kupera lasilautanen tai -malja on esitelty tässä blogissa 26.10.2012. Tässä maljakossakin on kuvattuna hyvin samantapaisia kasveja, jotka on kaiverrettu maljakon ympäri.

Lasisia joulukoristeita Okkolinin tehtaanmyymälässä

Monet lasinkeräilijät arvostavat lasia myös joulukoristeissa. Keski-Euroopassahan on vanhastaan valmistettu joulukuusen koristeita mm. palloja lasista. Tällaisista esineistä on ollut näyttelykin Suomen lasimuseossa Riihimäellä. Oheiset lasiset joulukoristeet on kuvattu Kristallihiomo M. Okkolinin tehtaanmyymälässä Riihimäellä lähellä lasimuseota. Ajo-ohjeet ja aukioloajat löytyvät netistä: http://kristalliokkolin.fi/tehtaanmyymala

 

Näitä karamelleja ei kannata puraista vaikka ne ovat herkullisen näköisiä

 - ne kun on tehty lasista.

Vaasan Vapaudenpatsas ikuistettuna maljakkoon

Blogin lukija lähetti kuvan maljakosta, jossa on hiontakuvio, joka esittää Vaasan kauppatorilla olevaa vapaudenpatsasta. Hän epäili maljakon muotoilijaksi Göran Hongellia. Tuota kyseistä kristallimaljakkoa kuitenkin pidetään Yrjö Rosolan suunnittelemana. Maljakkoa on koristeltu usealla eri hiontakuviolla, joista yleisin on poron kuvalla varustettu. Tuo poromaljakko on kuvattu Karhulan lasitehtaan vuoden 1938 lahjapakkausluettelon kanteen. Luettelon sisäsivuilla tuo maljakko rasioineen on numero 57. Luettelon tekstissä maljakon mallinumero on 7003 ja siitä on kolme erilaista versiota eli ilmeisesti silloin on ollut tarjolla kolme erilaista hiontakuviovaihtoehtoa. Mallinumeron perässä on kirjaimet Y.R., ja niiden on päätelty tarkoittavan Yrjö Rosolaa. Maljakon ja varsinkin sen koristelun muotokieli sopisi hyvin Rosolan tekemäksi. Toisaalta on sanottu luettelon kirjainten yleensä viitanneen väreihin tai jälkikäsittelyyn. Näissä maljakoissa ei yleensä ole signeerausta, mutta ainakin yhden poromaljakon pohjassa on signeeraus G. H. Karhula -38. Signeeraus näyttää melko aidolta, mutta nykyään ei enää voi luottaa aidoiltakaan näyttäviin signeerauksiin. Hongell suunnitteli myös maljakoita, joihin myöhemmin voitiin lisätä kaiverruskoristelu, joten voisiko olla mahdollista että hän olisi suunnitellut maljakon ja Rosola koristelun ?

 

Suomen sisällissodan voittaneen osapuolen piirissä syntyi ajatus muistomerkin pystyttämisestä heti taistelujen jälkeen. Kerrotaan, että ajatus patsaasta sai alkunsa vuonna 1918 vapaussodan ylipäällikkö, sotamarsalkka C. G. Mannerheimin esikunnasta ja sen sijoituspaikaksi valittiin Vaasa, silloinen Suomen tilapäinen pääkaupunki. Vapaudenpatsaan aikaansaamiseksi Vaasaan perustettiin patsastoimikunta jo kesällä 1918. Toukokuussa 1922 patsastoimikunta, jota oli laajennettu Vaasan kaupungin virkamiehillä, katsasti Vaasassa sopivia paikkoja muistomerkille.

Patsastoimikunta vietti hiljaiseloa muutaman vuoden, kunnes tammikuussa 1930 toimikunta kokoontui jälleen, tällä kertaa Akseli Gallen-Kallelan kotona. Gallen-Kallela ehdotti rakennettavaksi rakennusta, johon voitaisiin kerätä itsenäisyystaisteluun liittyviä muistoja. Toimikunnan muut jäsenet pitivät ajatusta kauniina, mutta huomauttivat, että ainakin Vaasassa toivottiin itsenäisyystaistelun muistoksi "rakennustaiteellista tai kuvanveistoksellista ratkaisua torille".

Varoja kerättiin kansalliskeräyksenä koko maassa, mutta pääosa rahoista tuli kuitenkin Pohjanmaalta. Valtio ei osallistunut kustannuksiin ja Vaasan kaupunginkin osuus rajoittui patsaan perustuksen tekemiseen sekä juhlatilaisuuden kustantamiseen. Vuonna 1935 julistettuun valtakunnalliseen patsaskilpailuun jätettiin 42 ehdotusta. Vasta vuonna 1936 vahvistettiin patsaan paikaksi kauppatori. Patsaan sanotaan olevan paikalla missä Mannerheim otti vastaan Saksassa koulutuksessa saaneet jääkärit 1918.

Patsaan on suunnitellut kuvanveistäjä, professori Yrjö Liipola. Jalustassa olevan leijonan mallin teki Yrjö Liipolan suostumuksella eläinveistäjänä tunnettu kuvanveistäjä Jussi Mäntynen. Patsaan jalusta on mustaa graniittia ja sitä peittävät leijona ja viisi korkokuvaa: 1. Kenraali Mannerheim armeijan edessä, 2. Lakia symboloiva kuva: mies, käsissään miekka ja kilpi, 3. Uskontoa symboloi kuva, jossa on taustalla olevaa kirkkoa päin kääntynyt nainen, 4. Työn merkitystä kuvaa mies käsissään viljalyhde ja sirppi ja 5. tulevaisuutta kuvaa äiti lapsineen. Torin puolella olevassa julkisivussa on lohikäärmettä polkeva Suomen leijona, vapaudenristi sekä sanat: Isänmaan vapauttajille – åt fäderneslandets befriare 1918. Pronssiveistoksen korkeus on 6 metriä, jalustoineen noin 14 metriä. Veistoksessa on kaksi mieshahmoa, toinen on seisova ja kivääriä kädessään pitelevä sotilas, joka heiluttaa lakkiaan. Hänen takanaan istuu haavoittunut sotilas rintaansa pidellen. Alkuperäinen voittanut ehdotus oli nimeltään ”Pohjan poika rynnistää”, jossa miekalla iskuun valmistautunut nuorukainen puolustaa haavoittunutta toveriaan.

 

Kuva: http://ajatuskuplassa.blogspot.fi/

 

Vapaudenpatsas paljastettiin noin 20 vuotta sisällissodan jälkeen 9. heinäkuuta 1938. Vaasan torilla oli 10 000 ihmistä juhlistamassa tapahtumaa. Paljastettavan monumentin ympärillä oli kunniavartiossa neljä lippua ja rivissä niiden vieressä Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Saksan liput. Vastapäätä paljastettavaa monumenttia seisoi suojeluskuntalaisia molemmista pohjalaisista suojeluskuntapiireistä.

Mannerheim tarkasti joukot ja sen jälkeen piti patsastoimikunnan puheenjohtaja, vuorineuvos Serlachius, paljastuspuheen. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Hugo Malmberg vastaanotti patsaan kaupungin puolesta. Sitten seurasi joukkojen ohimarssi, jonka vastaanotti presidentti Kallio. Joukkoja komensi ja ohimarssia johti Mannerheim itse. Talvisodassa patsas vahingoittui venäläisten lentorynnäkön yhteydessä. Se tapahtui 31. joulukuuta 1939. Haavoittunut, istuva sotilas sai vasempaan saappaaseensa reiän pomminsirpaleesta.

Se, mikä on tuon Karhulan lasitehtaan valmistaman maljakon suhde itse monumenttiin, ei ole selvillä. On esitetty, että niitä olisi annettu patsastoimikunnan jäsenille ja paljon rahakeräykseen lahjottaneille kiitokseksi. Toinen teoria on, että niitä olisi myyty varojen hankkimiseksi patsaan tekoon osana kansalliskeräystä. Kuitenkin on myös mahdollista, että se olisi ollut yhtenä koristeluvaihtoehtona normaalissa myynnissä. 1930-luvun lopulla suojeluskuntaorganisaatio nostatti isänmaallista henkeä Neuvostoliittoa vastaan ja kotimainen teollisuus sekä pääomapiirit tukivat näitä pyrkimyksiä. Lienee siis mahdollista, että Ahlström-konsernin osana Karhulan lasitehdas olisi osallistunut tämän hengen kohottamiseen tuomalla markkinoille tätä tavoitetta tukevan taidelasiesineen.

Lähteet:

http://www.vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php/Suomen_vapaudenpatsas

http://www.mosaiikki.info/vaasa_fi.php?id=2012_28_vapaudenpatsas
http://www.vaasa.fi/WebRoot/380444/Vaasa2010SubpageWithoutBanner.aspx?id=1038990
http://www.lions.fi/district107-f/VaasaMerenkurkku_VasaKvarken/reliefesite%20suomi.pdf

Urheiluseura BeWe:n uusi sisäkirppis Mellunmäessä

Urheiluseura BeWe Sport on pitkään järjestänyt kirpputoritapahtumia Itäkeskuksen parkkihallissa ja markettien parkkipaikoilla kesäaikaan. Uusi sisäkirppis on Mellunmäen metroaseman Valintatalon paikalla, osoitteessa Ounasvaarantie 9.

Valtterin kirpputorin sulkemisen jälkeen on osa siellä toimineista myyjistä siirtynyt tänne BeWe:n kirppikselle. Ainakaan vielä eivät kaikki Valtterin asiakkaat ole löytäneet tätä paikkaa. Lisää netissä: http://www.bewesport.fi/2006/content/view/912/167/

Helpoimmin kirpputorille pääsee metrolla. Mellunmäen metroaseman
laiturin itäpäästä pääsee liukuportailla suoraan kirpputorin ovelle.

Ovet avautuvat klo 8, jolloin myyjät alkavat kantaa tavaroita sisään ja
laittaa niitä esille. Jotkut myyjät olivat käyttäneet hyväksi
mahdollisuutta tuoda tavarat ja laittaa pöydät valmiiksi jo edellisenä
päivänä.

Tällä kerralla kirpputorin paras lasivalikoima oli tällä Valtterista
tutulla kauppiaalla.

Myös naapuripöydällä oli monenlaista lasia tarjolla.

Klo 9 kirpputori avautuu ostajille, mutta kuvauspäivänä oli aluksi aika
hiljaista. Asiaan vaikutti varmaankin ihmisten joulukiireet ja samana
päivänä auki ollut Jäähallin kirppis.

Mennyt Aika on esillä Tampereella

Pirkko ”Piksa” ja Urpo ”Upi” Hakala ovat pitäneet Mennyt Aika –antiikkiliikettä Tampereen Satakunnankadulla vuodesta 1993 alkaen. Se sijaitsee noin 40 metriä hotelli Tammerin ovelta Tuomiokirkolle päin. Liikkeessä on laaja valikoima erilaisia vanhoja esineitä: lasia, keramiikkaa, hopeaa, koruja, taidetta, vintage-tavaroita, jne.

 

 

Näyteikkunassa oli 11.12. mm. lilanvärinen Seitsemän veljestä malja.

 

Ennen oman liikkeen avaamista Hakalat kiersivät myymässä antiikkimessuilla, mutta tämän kiertämisen he ovat jo lopettaneet. Ensimmäinen messukeikka oli Hämeenlinnan antiikkimessuilla vuonna 1981.

Alalle tulon taustalla on oma keräilyharrastus. ”Jo nuorena tyttönä käytin ensimmäisen palkkani rokokoosohvan ostamiseen huutokaupasta. Olin silloin 13-14 –vuotias ja ansaitsin rahat sokerijuurikkaan kitkemisestä”, kertoo Pirkko Hakala nauraen. Tämän jälkeen keräyskohteita ovat olleet esimerkiksi lasittamattomasta bisquit-posliinista valmistetut pienoispatsaat, Arabian eläimiä on noin 150 kpl, Kupittaan  keramiikka, aurinkopullot ja Toikan linnut.  Laaja aurinkopullokokoelma on ollut näytteillä Seinäjoen messuilla, joka oli pariskunnan suosikki messupaikoista. Nyttemmin aurinkopullot on myyty, samoin Kupittaan kokoelma.

 

 

 

Lasiesineitä liikkeessä oli ennen tarjolla enemmänkin, mutta tällä hetkellä hyvän tavaran saaminen liikkeeseen on vaikeampaa. ”Ihmiset myyvät tavaroitaan nykyään netissä ja kirpputoreilla” toteaa Piksa. Joillakin asiakkailla on väärä luulo siitä, että antiikkiliikkeessä esineet olisivat aina kalliitta ja kirpputorilla halpoja. ”Kerrankin meille tuli asiakas, joka oli juuri ostanut uudehkot Sarpanevan Festivo -kynttilänjalat seinän takana olevalta kirpputorilta. Täällä hän sitten ihmetteli kuinka meillä oli myynnissä vanhat puumuotissa tehdyt Festivot halvemmalta, kuin mitä hän oli juuri maksanut”, kertoo Upi esimerkkinä oikean hinnoittelun ja hintatietoisuuden merkityksestä.

Varsinkin keräilyharrastuksen alkuvaiheessa jokainen käynti vanhan tavaran liikkeessä on opintomatka, kun keskustelut kauppiaan kanssa tuovat uutta tietoa omasta keräilykohteesta. Keräilyn myöhemmässäkin vaiheessa on mukava keskustella sellaisen myyjän kanssa, jolla on tietoa ja perspektiiviä yhteisestä kiinnostuksen kohteesta. Kaikki tämä jää pois silloin kun tekee hankintoja netistä, kirpputoreilta tai huutokaupoista.

Poikkeaminen Mennyt Aika –liikkeen pitkän linjan kauppiasparikunnan, Pirkko ja Urpo Hakalan, myymälässä on aina ollut miellyttävä kokemus, vaikka sopivaa ostettavaa ei joka kerralla löydykään. Heidän valokuviaan ei tässä jutussa julkaista heidän omasta tahdostaan.

Vanhoilla joulukoristeilla on paras sesonki juuri nyt.



Vanhat pukukorut ja muu vintage on noussut muiden tuoteryhmien rinnalle.

”Tällä hetkellä kaupanteko seisoo, lasiesineistäkin vain hieno tavara menee nopeasti kaupaksi”, sanoo Pirkko Hakala markkinatilanteesta, joka tuntuu olevan ihan sama koko maassa, ”myös hyvä hopea ja valaisimet ovat aina käyneet kaupaksi.”  Monenlaiset vintage-tuotteet ovat yksi Mennyt Aika –liikkeen tuoteryhmistä, jotka käyvät hyvin kaupaksi, esimerkiksi pukukorut ja puuterirasiat. Liikkeestä on haettu tällaisia esineitä Tampereen museoiden näyttelyihin ja niitä on esillä muun muassa 16.2.2013 Taidehalli TR1:ssä avattavassa Glamour – Filmitähtiä ja kauneuden lumoa 1930 – 1960 –luvuilla -näyttelyssä.

Mennyt Aika -liikkeellä ei ole nettisivuja, mutta osoite on Satakunnankatu 9, Tampere. Puhelin 03 212 9060.

 

Design 200 –ohjelmasarja jää joulutauolle

Yle Fem kanavan minuutin mittaisten design-klassikoiden sarjassa esitetään tänään viimeinen jakso ennen joulutaukoa. Tänään esitellään Friedl Holzer-Kjellbergin muotoilema maljakko. Ohjelmasarjaa esitetään arkipäivisin klo 19:58 Yle Fem-kanvalla ja tv-esityksen jälkeen jaksot ovat nähtävissä Yle Areenassa rajoitetun ajan.

Viime aikoina sarjassa on esitelty seuraavat lasiesineet:

 

13.12. Timo Sarpanevan Orkidea-maljakko, se ”maailman kaunein”. http://areena.yle.fi/tv/1602863

07.12. Kaj Franckin Kartio-lasit ja kaadin. http://areena.yle.fi/tv/1602860

05.12. Timo Sarpanevan Lansetti-lasiveistos. http://areena.yle.fi/tv/1602859

28.11. Tapio Wirkkalan Jäkälä-maljakko. http://areena.yle.fi/tv/1602850

 

Sarja jatkuu tammikuussa ja 07.1. esitellään Tapio Wirkkalan Tokyo-taidelasiesine.

 

 

Kuvaruutukaappaus: www.yle.fi

 

Lasinkeräilijän kalenteri on 2013 päivitetty

Tämän blogin kalenteriin on nyt päivitetty kaikki tällä hetkellä tiedossa olevat alan tapahtumat ensi vuoden osalta. Jos huomaat listassa virheen tai puutteen, niin ilmoitathan tästä sähköpostilla: lasinkerailijanblogi@gmail.com

Nuutajärven lasikylässä on Galleria Markku Salo avoinna su 16.12.12

Muotoilija, taiteilija Markku Salon galleriamyymälässä on edustava valikoima esineitä, jotka kaikki on valmistettu käsityöllisin lasinvalmistusmenetelmin Nuutajärven Lasikomppanian hytissä. Juuri nyt nähtävillä on hyvä valikoima uusia uniikkiteoksia. Nuutajärvellä käydessäsi olet todella esineiden syntypaikalla ja aidon suomalaisen taidelasin äärellä.

Galleria Markku Salo on avoinna seuraavan kerran su 16.12.12 klo 12-17

Ajo-ohje ja muut tiedot: www.markkusalo.com

Kuvaruutukaappaus: www.markkusalo.com

 

Keräilykuumeen ensi vuoden messukalenteri

ExpoNova on julkaissut Keräilykuume –antiikki- ja keräilymarkkinoiden tapahtumakalenterin. Listalta näyttää jääneen pois Vääksyn tapahtuma kesä-heinäkuun vaihteesta. Muilta osin kalenterista löytyvät samat tapahtumat kuin tämän vuoden kalenterista.

 

5.1.2013 Kouvolan Antiikki- ja Keräilymarkkinat

Tuulensuoja, Hallituskatu 9, Kouvola.

23.-24.2.2013 Järvenpään Antiikki- ja Keräilymessut

Järvenpää-talo, Hallintokatu 4, Järvenpää.

30.-31.3.2013 Lahden Antiikki- ja Keräilymessut

Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu, Lahti

9.5.2013 Hyvinkään Antiikki- ja Keräilymarkkinat

Wanhan Villatehtaan Wanha-Areena, Kankurinkatu 4-6, Hyvinkää.

3.8.2013 Hauhon (Hämeenlinna) Antiikki- ja Keräilymarkkinat

Witsiälän lava + Witsiälä sali, Vitsiälänraitti 124, Hauho

Wanhan Sataman Antiikkimessut peruttu ensi keväältä

Aivan kuten Olli Lindfors tämän blogin eilen julkaistussa jutussa arveli, supistuu vuoden 2013 messukalenteri tämän vuoden tarjonnasta. Messukauppiaat ovat äskettäin saaneet Wanhan Sataman messujen järjestäjältä Pro-Messut Oy:ltä ilmoituksen siitä, että keväällä 2013 ei Helsingin Katajanokalla pidetä messuja.

Maan hallitus kaipaa edelleen kansalaisten kriisitietoisuuden lisäämistä, vaikka monesta tuntuu, että viimeksi kuluneen vuoden aikana tiedotusvälineissä on asiasta kerrottu vähintäänkin riittävästi. Eurooppalainen talouskriisi ei ole tainnut vielä saavuttaa pohjalukemia ja epävarma tilanne on vuoden 2012 aikana selvästi näkynyt vanhojen taideteollisuustuotteiden markkinoilla. Vuoden loppua kohti lamaantuminen on lisääntynyt, mikä on käynyt selvästi ilmi joulukuun huutokaupoissa.

Löytöjä Ollin Onnen hallista Kotkassa

Olli Lindfors alkoi 1980-luvulla kerätä 60-luvun autoja: kuplavolkkari, mini, Volvo Amazon ovat autoja, joilla kaikilla on nykyään jo runsaasti kulttimainetta. Harrastustaan varten Olli rakensi hallin Kotkan kaupungin itäreunalla olevalle Ristinkallion teollisuusalueelle. Nyttemmin autot on jo myyty ja Olli touhuaa vanhojen tavaroiden kanssa ammatikseen, halliakin on jo laajennettu.

 

Ollin Onnen hallin Ristinkallion teollisuusalueella Kotkassa eroaa perinteisestä teollisuushallista edukseen. Linnan torneja muistuttavat osat toimivat hyvinä maamerkkeinä oikeata osoitetta etsiessä.

 

Vuonna 2004 Olli alkoi pitää hallia sunnuntaisin auki vanhojen tavaroiden myyntiä varten. Vakituisesta työpaikastaan Olli Lindfors lähti pois 2010 ja sen jälkeen hän jäi päätoimiseksi vanhan tavaran kauppiaaksi. Päätös yrittäjäksi ryhtymiseksi oli kypsynyt vähitellen sivutoimisena kauppiaana toimiessa.

 

 

Olli Lindfors pitää antiikkihalliaan avoinna sunnuntaisin ympäri vuoden.

 

Kotkalainen antiikkikauppias Raimo Selenius sulki liikkeensä vuonna 2005 ja jäi eläkkeelle. Selenius on kiertänyt antiikkimessuilla parikymmentä vuotta ja vieläkin hän kiertää yhdessä Ollin kanssa vanhan tavaran myyntitapahtumissa. Yhteistyö kokeneemman kumppanin kanssa onkin ollut aloittavalle kauppiaalle tärkeä voimavara.

Sen jälkeen, kun Raimo Selenius sulki liikkeensä Kotkan Vuorelankulmassa, ei eteläisessä Kymenlaaksossa olekaan ollut varsinaista antiikkiliikettä. Kotka ja siihen 1970-luvulla liitetty Karhula sekä Hamina ovat toisen maailmansodan jälkeen olleet suomalaisen talouselämän ja vientiteollisuuden tärkeitä kohteita, mutta jo pitkään on alueen savupiipputeollisuus hiipunut. Tämä talouden alamäki on tietysti heijastunut myös vanhojen taideteollisuusesineiden kysyntään alueella.

 

Kuvaavaa on että, vuonna 1889 tuotannon aloittaneella Karhulan lasitehtaalla loppui taidelasin valmistus jo 1950-luvulla ja pullojenkin valmistus loppui, kun tehdas suljettiin vuonna 2009. Suomessa käytettävät lasipullot ovatkin nykyään tuontitavaraa.

Vuoden 2012 alusta alkaen antikvaria eli vanhojen kirjojen myynti on tullut tärkeäksi osaksi Ollin Onnen liiketoimintaa, kun toisen antikvariaatin 14.000 niteen varasto siirtyi Lindforsille. Kirjavarasto on inventoitu ja kirjat löytyvät alan yritysten yhteisen Aktikvaari.fi –sivuston hakutoimintojen kautta.

 

Ollin Onnen myymälässä on tavaravalikoimaa laidasta laitaan ja lasinkeräilijöillekin löytyy tutkittavaa.

 

Muutenkin Olli Lindfors aikoo panostaa tulevaisuudessa enemmän liikkeen nettisivuston kehittämiseen. Tähän asti ollinonni.fi –sivustolta on löytynyt pääasiassa yhteystiedot ja hieman viitteitä myynnissä olevien tavaroiden kirjosta. Alan kauppiaat vaihtavat kokemuksia keskenään ja internetin hyvistä sekä huonoista vaikutuksista on puhuttu paljon. ”Huonekalujakin ostetaan netin kautta ja liikkeeseen tullaan vain noutamaan esine ja samalla varmistamaan, että netin kuvaus vastaa todellisuutta”, kertoo Olli toisilta kauppiailta kuulemaansa. ”Samalla sellaiset liikkeet, joissa päivystetään joka päivä, vähenevät. Nettikaupan vaikutus on niin voimakas”, uskoo Lindfors. Liikkeen nettisivut ovat monen vanhoja taideteollisuusesineitä myyvän liikkeen tärkein näyteikkuna, kun esineet ovat kaikkien nähtävissä asuinpaikasta riippumatta. Esimerkiksi suomalaisen designlasin, ja muiden designesineiden, merkkiteoksia myyvien liikkeiden asiakaskunnasta osa onkin jo ulkomaisia henkilöitä, jotka ostavat netin kautta. Tällöin liiketilan ei tarvitse sijaita kalliilla kauppapaikalla, eikä sen tarvitse olla pramea. Ollin Onnenkin halli sijaitsee teollisuusalueella, mutta hyvien liikenneyhteyksien äärellä.

”Antiikki- ja keräilymessujen luonne tulee muuttumaan ja niiden määrä tulee vähenemään”, uskoo Olli Lindfors, joka itse käy myymässä näissä tapahtumissa noin kerran kuussa. Olli arvelee, että myös hänen kiertämisensä näissä tapahtumissa tulee vähenemään. Jostainhan aika omien nettisivujen parempaan päivittämiseen pitää ottaa ja netin kautta tapahtumaan kaupankäyntiin liittyy väistämättä paljon tavaroiden pakkaamista sekä postittamista. ”Valokuvien lisäksi videoklipeillä voisi esitellä liikkeen uusia tuotteita” miettii Lindfors netin keinoja liiketoiminnan osana.

”Venäläisten asiakkaiden määrä kasvaa koko ajan. Ostajina on muun muassa ammattikauppiaita Viipurista ja Pietarista”, kertoo Lindfors. Ilmiöhän on tuttu Lappeenrannan alueen antiikkiliikkeistä, joiden myynnistä jo merkittävä osa menee itärajan taakse. Eteläinen Kymenlaakso ei ole aikaisemmin onnistunut houkuttelemaan venäläisiä ostosmatkailijoita yhtä hyvin. Alueella odotetaan paljon RAY:n suunnitelmilta rakentaa maamme toinen pelikasino Virolahden Vaalimaalle ja sen yhteyteen valmistuisi myös ostoskeskus, hotelli ja kylpylä. Kasinot ovat Venäjällä kiellettyjä, siksi RAY tähtää itärajan lähelle. Toteutuessaan tämä hanke toisi varmaan lisää turisteja myös Haminan ja Kotkan kauppoihin.