Löytöjä Ollin Onnen hallista Kotkassa

Olli Lindfors alkoi 1980-luvulla kerätä 60-luvun autoja: kuplavolkkari, mini, Volvo Amazon ovat autoja, joilla kaikilla on nykyään jo runsaasti kulttimainetta. Harrastustaan varten Olli rakensi hallin Kotkan kaupungin itäreunalla olevalle Ristinkallion teollisuusalueelle. Nyttemmin autot on jo myyty ja Olli touhuaa vanhojen tavaroiden kanssa ammatikseen, halliakin on jo laajennettu.

 

Ollin Onnen hallin Ristinkallion teollisuusalueella Kotkassa eroaa perinteisestä teollisuushallista edukseen. Linnan torneja muistuttavat osat toimivat hyvinä maamerkkeinä oikeata osoitetta etsiessä.

 

Vuonna 2004 Olli alkoi pitää hallia sunnuntaisin auki vanhojen tavaroiden myyntiä varten. Vakituisesta työpaikastaan Olli Lindfors lähti pois 2010 ja sen jälkeen hän jäi päätoimiseksi vanhan tavaran kauppiaaksi. Päätös yrittäjäksi ryhtymiseksi oli kypsynyt vähitellen sivutoimisena kauppiaana toimiessa.

 

 

Olli Lindfors pitää antiikkihalliaan avoinna sunnuntaisin ympäri vuoden.

 

Kotkalainen antiikkikauppias Raimo Selenius sulki liikkeensä vuonna 2005 ja jäi eläkkeelle. Selenius on kiertänyt antiikkimessuilla parikymmentä vuotta ja vieläkin hän kiertää yhdessä Ollin kanssa vanhan tavaran myyntitapahtumissa. Yhteistyö kokeneemman kumppanin kanssa onkin ollut aloittavalle kauppiaalle tärkeä voimavara.

Sen jälkeen, kun Raimo Selenius sulki liikkeensä Kotkan Vuorelankulmassa, ei eteläisessä Kymenlaaksossa olekaan ollut varsinaista antiikkiliikettä. Kotka ja siihen 1970-luvulla liitetty Karhula sekä Hamina ovat toisen maailmansodan jälkeen olleet suomalaisen talouselämän ja vientiteollisuuden tärkeitä kohteita, mutta jo pitkään on alueen savupiipputeollisuus hiipunut. Tämä talouden alamäki on tietysti heijastunut myös vanhojen taideteollisuusesineiden kysyntään alueella.

 

Kuvaavaa on että, vuonna 1889 tuotannon aloittaneella Karhulan lasitehtaalla loppui taidelasin valmistus jo 1950-luvulla ja pullojenkin valmistus loppui, kun tehdas suljettiin vuonna 2009. Suomessa käytettävät lasipullot ovatkin nykyään tuontitavaraa.

Vuoden 2012 alusta alkaen antikvaria eli vanhojen kirjojen myynti on tullut tärkeäksi osaksi Ollin Onnen liiketoimintaa, kun toisen antikvariaatin 14.000 niteen varasto siirtyi Lindforsille. Kirjavarasto on inventoitu ja kirjat löytyvät alan yritysten yhteisen Aktikvaari.fi –sivuston hakutoimintojen kautta.

 

Ollin Onnen myymälässä on tavaravalikoimaa laidasta laitaan ja lasinkeräilijöillekin löytyy tutkittavaa.

 

Muutenkin Olli Lindfors aikoo panostaa tulevaisuudessa enemmän liikkeen nettisivuston kehittämiseen. Tähän asti ollinonni.fi –sivustolta on löytynyt pääasiassa yhteystiedot ja hieman viitteitä myynnissä olevien tavaroiden kirjosta. Alan kauppiaat vaihtavat kokemuksia keskenään ja internetin hyvistä sekä huonoista vaikutuksista on puhuttu paljon. ”Huonekalujakin ostetaan netin kautta ja liikkeeseen tullaan vain noutamaan esine ja samalla varmistamaan, että netin kuvaus vastaa todellisuutta”, kertoo Olli toisilta kauppiailta kuulemaansa. ”Samalla sellaiset liikkeet, joissa päivystetään joka päivä, vähenevät. Nettikaupan vaikutus on niin voimakas”, uskoo Lindfors. Liikkeen nettisivut ovat monen vanhoja taideteollisuusesineitä myyvän liikkeen tärkein näyteikkuna, kun esineet ovat kaikkien nähtävissä asuinpaikasta riippumatta. Esimerkiksi suomalaisen designlasin, ja muiden designesineiden, merkkiteoksia myyvien liikkeiden asiakaskunnasta osa onkin jo ulkomaisia henkilöitä, jotka ostavat netin kautta. Tällöin liiketilan ei tarvitse sijaita kalliilla kauppapaikalla, eikä sen tarvitse olla pramea. Ollin Onnenkin halli sijaitsee teollisuusalueella, mutta hyvien liikenneyhteyksien äärellä.

”Antiikki- ja keräilymessujen luonne tulee muuttumaan ja niiden määrä tulee vähenemään”, uskoo Olli Lindfors, joka itse käy myymässä näissä tapahtumissa noin kerran kuussa. Olli arvelee, että myös hänen kiertämisensä näissä tapahtumissa tulee vähenemään. Jostainhan aika omien nettisivujen parempaan päivittämiseen pitää ottaa ja netin kautta tapahtumaan kaupankäyntiin liittyy väistämättä paljon tavaroiden pakkaamista sekä postittamista. ”Valokuvien lisäksi videoklipeillä voisi esitellä liikkeen uusia tuotteita” miettii Lindfors netin keinoja liiketoiminnan osana.

”Venäläisten asiakkaiden määrä kasvaa koko ajan. Ostajina on muun muassa ammattikauppiaita Viipurista ja Pietarista”, kertoo Lindfors. Ilmiöhän on tuttu Lappeenrannan alueen antiikkiliikkeistä, joiden myynnistä jo merkittävä osa menee itärajan taakse. Eteläinen Kymenlaakso ei ole aikaisemmin onnistunut houkuttelemaan venäläisiä ostosmatkailijoita yhtä hyvin. Alueella odotetaan paljon RAY:n suunnitelmilta rakentaa maamme toinen pelikasino Virolahden Vaalimaalle ja sen yhteyteen valmistuisi myös ostoskeskus, hotelli ja kylpylä. Kasinot ovat Venäjällä kiellettyjä, siksi RAY tähtää itärajan lähelle. Toteutuessaan tämä hanke toisi varmaan lisää turisteja myös Haminan ja Kotkan kauppoihin.