Iittalan Löytö-sarjan hiotut kristallivaasit

Teksti ja kuvat: Siru Löflund ja Anne Vesanto 

Hiottu Löytömaljakko 3794 - 180 mm H441. Kuva: Anne Vesanto.

Iittalan lasitehtaan kolmiosainen Löytö-sarja oli tuotannossa 1955-1959 (Löytö1, Löytö2, Löytö3). Esineet valmistettiin puristelasitekniikalla, ja suunnittelun lähtökohtana oli tuotannon tarpeet. Puristelasipuolella ei ollut riittävästi töitä, joten tuotantoon tarvittiin esineitä, jotta ihmiset pystyttiin pitämään töissä ja tehtaan koko kapasiteetti käytössä. Löytö-sarja oli tärkeä kokonaisuus Iittalan lasitehtaan tuotannossa.

Kun Iittalassa oli supistettu puristelasituotantoa, myös puristelasimaljakot poistuivat valikoimasta, ja tuolloin myyntimiehiltä tuli pyyntö uusista, edullisista pikku maljakoista poistettujen tilalle.

Alkuidea Löytö-sarjan erityiseen puristelasimenetelmään oli Tapio Wirkkalan, mutta suunnittelu- ja kokeilutyöt tehtiin kolmen taiteilijan voimin. Sisustusarkkitehti Saara Sappinen Wirkkalan toimistosta oli juuri silloin Iittalan tehtaan muotopiirustuskonttorissa suunnittelutöissä muutaman vuoden, ja piirustuskonttorin päällikkö Erkki Vesanto paitsi suunnitteli Löytö-esineitä, myös valvoi tuotannon suunnittelu- ja valmistusvaiheita.

Kristallista valmistetut Löytö1-esineiden 12 ensimmäistä mallia saivat aluksi taidelasin puolelta tuotenumerot 3400 – 3411.

Iittalan syysuutuudet 1955 - Löytö-sarjan hiotut kristallimaljakot. Piirrokset Sirkka-Liisa Löflund.

Tuotannollisesti edullisesta Löytö-puristekristallisarjasta valikoitiin muutamat mallit hiottaviksi - tämäkin oli myyntimiesten toiveita, hiottujakin piti saada. Maljakoihin tehtiin hyvin yksinkertaiset, pelkistetyt ja ajan henkeen tyylikkäästi sopivat hionnat, jotka olivat tuotannossa ja myös jälkikäsittelyssä suhteellisen nopeasti toteutettavissa verrattuna muiden kristallimaljakoiden runsaisiin hiontoihin. Uusien maljakoiden hintakin määräytyi työmäärän mukaan melko edulliseksi, vaikka esineet ovat arvokkaan näköisiä pikku vaaseja. Kookkaimpaan maljakkoon on tehty kaksi vaihtoehtoista hiontamallia.

Blogissa 13.2.2024 tunnistettavana olevaan maljakkoon on tehty hionta, jota ei ole näiden esineiden erikoiskuvastossa. Maljakko on voinut olla kokeilukappale tai sitten hiontakuvioiden määrää on lisätty kuvaston ohi.

Hiottujen Löytö-kristallivaasien viiden esinekoon ja -muodon sarja tuli tuotantoon 1955, mutta niitä ilmeisesti valmistettiin vain pari vuotta. Näitäkään maljakoita ei ole signeerattu kenenkään nimiin, sillä koko sarjan kehittely oli kaikkien kolmen taiteilijan yhteistyötä.

 

Kiitokset Sirulle ja Annelle tästä artikkelista!

Tekstissä viitataan helmikuussa tässä blogissa julkaistuun tunnistusapupyyntöön, se löytyy tämän linkin kautta: 

https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2024/02/pari-kristallimaljakkoa.html

Hyvinkään Antiikkimarkkinat helatorstaina 9.5.

 

Hyvinkään Villatehtaan Areena täyttyy antiikista, keräilykohteista, vintagesta, designista, retrosta, ym. wanhasta ja nostalgisesta helatorstaina 9.5. klo 10 - 16.

Areena-hallin 2500 näyttelyneliötä pullistelevat kauppiaiden valtavasta aarrevalikoimasta.

Astioita, taidelasia, kultaa, hopeaa, koruja, kalusteita, kirjoja, valaisimia, keramiikkaa, taidetta, tekstiilejä, kortteja, merkkejä, rahoja, levyjä, keittiöantiikkia, asusteita ja aterimia, ym. wanhaa ja keräilyllistä tavaraa.

Vanhojen rahojen, postikorttien ja postimerkkien asiantuntijat arvioivat ja tunnistavat yleisön mukanaan tuomia kohteita.

Maksutonta pysäköintitilaa Villatehtaan ympäristössä sekä Kauppakeskus Villan parkkihallissa.

Käynti Antiikkimarkkinoille Villatehtaan sisäpihalta.

Markkinakahvila palvelee Areena-hallissa.

Aikuisten pääsymaksu 6 € ja kello 15-16 välisenä aikana alennettuun hintaan vain 4 €. Alle 18-vuotiaat keräilijät maksutta.

Tapahtumatiedot: www.kerailykuume.fi

Oheiset kuvat ovat viime kevään vastaavasta tapahtumasta.

Kaksi Emmaa

 

Helena Tynell: Emma, maljakon korkeus on 21 cm.

Helena Tynellin muotoilema Emma-maljakko oli Riihimäen Lasilla tuotannossa 1968 – 1976 eli siihen asti, kunnes suupuhalletun lasin valmistus päättyi Lasilla. Siitä on valmistettu eri väriversioita ja se on haluttu esine edelleen.

Vahvat muodot.

Punaisesta Emmasta on olemassa eri sävyjä. Monet pitävät rubiininpunaista hienoimpana. Tämä yksilö ei ole sellainen.

Tästä kellanruskeastakin on olemassa eri sävyjä pihkanruskeasta (amber) hunajan keltaiseen.

Poimintoja Stockholms Auktionsverkin huutokaupasta

 

Gunnel Nyman: Kalavati

Stockholms Auktionsverkin Helsingin toimipisteen Modern art & design -huutokaupassa 28.4. oli useita mielenkiintoisia kohteita. Ohessa joitakin poimintoja lasiesineistä. Huutokauppaluettelo löytyy netistä: https://auctionet.com/fi/themes/1877-modern-art-design?order=estimate_desc&utm_campaign=Modern+Art+%26+Design+200424+EN&utm_content=Popul%C3%A4ra+f%C3%B6rem%C3%A5l+130622+SE&utm_medium=email&utm_source=customer.io

Oiva Toikka: Elefantti

Aino Aalto: Tiheäjuovainen kannu

Oiva Toikka: Helmipöllö

Tapio Wirkkala: Tuonelan virta

Gunnel Nyman: Maljakko GN 25

Arttu Brummer: Maljakko

Kaj Franck: Kukkopullo

Kaj Franck: Kremlin kellot, kartioversio

Kaj Franck: Kukkopullo

 
Timo Sarpaneva: Lähde

Helena Tynell (Turpeinen): Plissé

Oiva Toikka: Décolleté

Harri Koskinen: Alue

Oiva Toikka: Siepon kokeiluversioita

Helena Tynell: Aurinkopullo 18 cm, suora kaula ilman laippaa

Oiva Toikka: Kiwi

Anu Penttinen: 3 lintua (Nightbird, Snowball, I´m all bananas)

Alvar Aalto: Maljakko

Oiva Toikka: Kiikkuri

Saara Hopea: Kuplat

Saara Hopea: Pantteri

Gunnel Nyman: Serpentiini

Hauskaa vappua!

 

Vanhoja lasipulloja etiketteineen: Riihimäen Panimon I olutta, hämeenlinnalaista Kariston Simaa ja hämeenlinnalaista Hämeen I olutta.

Ei vappujuomissa välttämättä tarvitse olla paljon prosentteja, kyllä sima ja pilsneri riittävät. Ohessa vanhoja pulloja, joissa on alkuperäiset etiketit tallella: ykkösolutta ja simaa. Kirpputoreilla ja vanhan tavaran myyntitapahtumissa näkee pulloja, joissa on hyväkuntoisia etikettejä kyljissä. Skannerit ja tulostimet ovat niin kehittyneitä, että vanhasta etiketistä pystyy tekemään kopioita, jotka pikaisella vilkaisulla näyttävät alkuperäisiltä. Ei ole laitonta tehdä sellaisia, mutta myydessä pitäisi kyllä mainita etiketin olevan reproduktio. Vaikka vanhat pullot eivät lasiesineinä olisi kiinnostavia, niin uteliaisuutta herättävät vanhat etiketit: millainen yritys on tuotteen valmistanut ja milloin?

Hämeenlinnalainen Mallas ja virvoke valmisti mietoa mallasjuomaa vuoteen 1951 asti.

Panimomestari Karl Edvard Kauppinen perusti Hämeenlinnaan vuonna 1912 panimon valmistamaan mietoja mallasjuomia. Kieltolain päättymisen jälkeen yritys alkoi valmistaa myös toisen ja kolmannen veroluokan oluita.

Pullo on valmistettu Riihimäellä.

Kolmosoluen valmistus lopetettiin 1935 ja yritys jatkoi mietojen mallasjuomien valmistajana. Kauppinen myi yrityksensä 1941 tätä varten perustetulle Mallas- ja Virvoke Oy:lle. Vuonna 1949 yrityksen lähes koko osakekanta oli siirtynyt Etelä-Hämeen Osuusliikkeelle, jonka päätöksellä mallasjuomien valmistus lopetettiin 1951. Lähde: https://www.beerfinland.com/suomen_panimot/hameenlinna.htm

Etiketti on painettu Vaasan kivipainossa, eikä oman paikkakunnan Kariston kirjapainossa.

K.K. Kariston Virvoitusjuomatehtaasta ei netistä löydy paljoakaan tietoa. Yrityksellä on ollut tuotantoa myös Lahdessa. Pullon kaulaosan alaosaa kiertää teksti: Pyynikki yhtymä. Osakeyhtiö Pyynikin tiedoista ei kuitenkaan löytynyt mainintaa Karistosta, joten onko etiketti sittenkään alkuperäinen?

Pullo on valmistettu Pyynikki yhtymälle, joten mikä voisi olla selitys sille, että sen kyljessä on Kariston virvoitusjuomatehtaan etiketti?

Karhulan lasitehdas on valmistanut pullon. Onko pohjan jälkien selityksenä imutekniikalla toimineen automaatin terän jättämä roso?

Riihimäen Panimon yksinkertaisen tyylikäs etiketti olutpullon kyljessä.

Riihimäen Panimo Oy oli perustettu 1933 ja sen toiminta päättyi 1966. Omistajat vaihtuivat pari kertaa vuosien aikana, mutta vuodesta 1938 omistajana oli tamperelainen Pyynikki Oy. Pyynikki-Yhtymän pääjohtajana oli tuohon aikaan Rosa Aleksandra Salmelin, joka oli samaan aikaan myös Riihimäen Panimon ja Porin Oluttehtaan toimitusjohtaja. Riihimäen panimon pullon pohjassa on kirjain K, mikä yllättää, kun uskoisi siellä olevan oman paikkakunnan lasitehtaan R-kirjain. Pullon kyljessä olevassa merkissä näkyy kolme pulloa ja se ehkä selittää asian. 

Lasitehtaitten myyntikeskuksen kolmen pullon merkki olutpullon kaulan alaosassa.

Suomalaisilla lasitehtailla oli yhteistyötä, jolla on pyritty rajoittamaan kilpailua ja/tai jakamaan markkinoita. Vuonna 1905 lasitehtaat perustivat Akkunalasi-konttorin estämään kilpailua ikkunalasimarkkinoilla ja 1908 yhteistyö laajeni pullorenkaan perustamiseen. Samankaltaisia kartelleja oli myös lääkelasin, teknisen lasin ja talouslasin markkinoilla. 

Karhulan, Viialan ja Riihimäen lasitehtaan perustivat 1919 Suomen pulloasioimiston. Kullekin tehtaalle sovittiin maksimituotantomäärät. Tämän tuloksen Ariman lasitehdas lopetti toimintansa ja toimiston ulkopuolelle jääneet Nuutajärvi, Johannislund ja Kirkniemi noudattivat kuitenkin sovittuja hintoja. Tämän jälkeen ei pullomarkkinoilla enää ollut juuri mitään kilpailua. 

Vuonna 1930 lasiteollisuuden uusien kaupallisten järjestelyjen johdosta Suomen pulloasioimisto ja lääkelasiasioimisto lopetettiin. Silloin eri lasituotannon lajien yhteistyöelimet korvattiin kaikkea tuotantoa koskevalla yhteistoimintasopimuksella ja perustettiin Lasitehtaitten myyntikeskus. Ryttylän lasitehdas jäi sopimuksen ulkopuolella ja hintakilpailullaan aiheutti ”markkinahäiriöitä”. Tehdas saatiin kuitenkin mukaan perustamalla 1932 Pullokeskus. Sen jälkeen mikään lasitehdas ei saanut itse suoraan myydä pulloja asiakkaille, vaan kaikki myynti tapahtui Pullokeskuksen kautta. Tämä yhteiskuvio kesti vuoden 1935 lopulle asti.

Pullo on valmistettu Karhulassa. Tässä esillä olleet molemmat olutpullot on valmistettu vihreästä lasista. Aikanaan niitä tehtiin sekä vihreästä että ruskeasta lasista. Pitkään Suomessa on käytetty vain ruskeita olutpulloja.

Kaj Franckin tuotantoa esillä 12.5. saakka lasimuseossa

Kaj Franck – Muotoilijan utopia -näyttely on esillä Suomen lasimuseossa vielä pari viikkoa. Huomenna vappuaattona museo on avoinna klo 16 asti ja vapunpäivän museo on suljettu. Helatorstaina 9.5. museo on auki klo 10 – 17.

Näyttelyn avajaisista on julkaistu muutama kuva tässä blogissa 11.2.: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2024/02/lasimuseossa-avattiin-3-nayttelya.html

Yhden Suomen tunnetuimman muotoilijan ura esitellään Suomen lasimuseon näyttelyssä Kaj Franck – Muotoilijan utopia etenkin kaukomatkojen innoittamien, uniikkien lasiesineiden kautta.

Suomen lasimuseon näyttely Kaj Franck – Muotoilijan utopia esittelee nostoja muotoilija Kaj Franckin uran varrelta. Kaj Franck (1911–1989) teki muotoilijana laajan ja vaikuttavan uran ja kuuluu suomalaisen lasitaiteen kaanoniin sen yhtenä suurena nimenä.

Hän työskenteli lähes koko uransa ajan Nuutajärven lasitehtaalla. Franck ihaili japanilaista taideteollisuutta, ja useat Franckin teokset voi nähdä japanilaisen estetiikan kontekstissa. Japonismi näkyy vahvasti Suomen lasimuseon näyttelyn esineissä sekä näyttelyarkkitehtuurissa.

Keskeisen näyttelykokonaisuuden muodostaa Franckin suunnittelema taidelasi, juuri tähän näyttelyyn tarkoin valikoitujen lasiesineiden kautta. Näyttelyn esineiden joukossa ovat muun muassa Kremlin kellot ja Ateenan aamu. Esineet ovat teoslainoja suomalaisista yksityiskokoelmista sekä Suomen lasimuseon omasta kokoelmasta.

Franckin suunnittelutyö näkyy edelleen tänä päivänä vahvasti suomalaisten kotien esineissä. Näyttelyssä on esillä myös niitä esineitä, joista Franck tunnetaan parhaiten ja joita löytyy useasta suomalaisista kodista. Suomessa ja maailmalla muotoilija tunnetaan etenkin Kilta -sarjastaan (1948) sekä Kartio -laseista ja Teema -astioista. Kartio -laseja (1958) ja Teema -astiastoa (1952) yhdistää funktionaalisuus. Näyttelyssä on esillä myös arjen keramiikkaa ja käyttöastioita.