Kuvia Karsikkaan Pohjola kukkii -näyttelystä

 

Näiden seinäkukkien lasiset terälehdet on valmistettu Iittalassa.

Matias Karsikas sai viime vuonna historian ensimmäisen Pro vitrea -palkinnon. Joka toinen vuosi palkinnon jakavat Suomen lasimuseon ystävät ry yhdessä lasimuseon kanssa. Palkintoon sisältyy rahaa, mahdollisuus uusien teosten valmistamiseen Iittalan lasitehtaan puhaltajien kanssa ja näyttely Suomen lasimuseossa.

Lasimuseon näyttelyssä on uudet Iittalassa valmistetut teokset sijoitettu kristallisalin vastaiselle seinälle, muut näyttelyssä esillä olevat teokset ovat vanhempia. Ne on lainattu keräilijöiden kokoelmista tähän näyttelyyn.

Iittalan lasitehtaassa on valmistunut puhallettuja elementtejä, joista Karsikas on studiollaan koonnut teokset. Niissä on lasisten terälehtien lisäksi käytetty keramiikkaa, puuta ja metallia.

Matias Karsikas: Kukka

- Lasihytissä annoin lasinpuhaltajille vain reunaehdot, jolloin puhaltajille jäi runsaasti vapautta työskentelyyn, kuvailee Matias Karsikas työskentelyään yhdessä Iittalan lasinpuhaltajien kanssa. Näissä teoksissa Karsikas pääsi käyttämään sellaisia tekniikoita, joita ei ollut aikaisemmin käyttänyt, esimerkiksi filigraanitekniikkaa ja liukuvärjäystä. Iittalan värillisten lasimassojen kanssa työskentely oli myös erilaista kuin pienissä studioissa lasin värjäämiseen käytettyjen pulverivärien ja väritappien kanssa.

Matias Karsikas

- Vanhemmissa teoksissa lasiosia on ollut vain ”mausteeksi” mukana, kun näissä Iittalassa tehdyissä töissä lasi on pääosassa.

- Vanhimpien teosten lasiosat on valmistettu Aalto-yliopiston hytissä Espoossa, jonka jälkeen olen työskennellyt Jenni Sorsan kanssa Nuutajärvellä ja Anna Schroderuksen kanssa Suomenlinnassa.

Matias Karsikas: Symbioosi.

Matias Karsikas kertoi hakeutuneensa Aalto-yliopiston lasi- ja keramiikkalinjalle nimenomaan lasin kanssa työskentelemään, mutta opiskelijat joutuivat kilpailemaan koulun hytin käyttöajoista, minkä vuoksi lasin kanssa ei päässyt työskentelemään niin paljon kuin olisi halunnut. Tämän vuoksi Karsikas on päätynyt tähän asti työskentelemään etupäässä keramiikan kanssa.

- Lisäksi lasin työstäminen on paljon kalliimpaa kuin keramiikan tekeminen.

Matias Karsikas: Talvi viidakossa

Matias Karsikas on suorittanut kuvataidelukion ja tehnyt öljyväritöitä, mutta ei kuitenkaan pidä itseään kuvatekijänä tai visuaalisia ilmaisukeinoja käyttävänä tarinankertojana. Hänen isoisänsä oli ITE-taiteilija, jonka materiaalina oli puu. Ehkä tällä on ollut vaikutusta siihen, että Karsikas arvostaa taidekäsityötä ja on itsekin aikanaan aloittanut puusepän opinnot. Taidekäsityö on aikaisemmin taidekentällä nähty ”puhdasta” taidetta alempiarvoisempana. Arvostukset ovat muuttuneet ja nykyään taidegallerioissa esitellään muutakin kuva- ja veistostaidetta. Niissä nähdään nykyään myös tekstiilitaidetta, lasi- ja keramiikkataidetta sekä valokuva- ja videotaidetta.

Nykyään ryijymäisiä teoksia valmistetaan monista materiaaleista, mutta Matias Karsikas ei itse pidä tätä teosta ryijymäisenä, vaan hän näkee siinä ennemminkin sammalpeitteen puun pinnalla.

- Ideat teoksiini syntyvät yleensä valmistusprosessin aikana kokeilujen kautta, eivät etukäteen. Tästä johtuu se, että studiollani on paljon keskeneräisiksi jääneitä kokeiluja.

Vanhemmissa teoksissa on jonkin verran luonnonpuuta, jota ei ole juurikaan käsitelty, kun siihen on yhdistetty keramiikka- ja lasielementtejä.

- Ihalen Birger Kaipiaisen runollista tapaa kuvata todellisuutta ja Kim Simonssonia katson ylöspäin, vastaa Karsikas, kun häneltä kysyy esikuvista.