Sivut

perjantai 17. maaliskuuta 2023

Kari Alakosken näkyjä universumista

 

Kari Alakoski: Tähtisumu 11. Kuva: Juho Haavisto / www.konstoform.fi


Kari Aakoski vie meidät avaruusmatkalle näyttelyssään taidegalleria Gumbostrand Konst&Form Sipoossa 16.4. asti.

 

Kari Alakoski on kertomassa töiden synnystä ja lasinpuhalluksen tekniikoista sunnuntaina 19.3. klo 11.00-16.00.

 

Kari Alakoski: Kehänebula 1. Kuva: Juho Haavisto / www.konstoform.fi


Lasitaiteilija Kari Alakoski inspiroitui kuvista avaruuden kaukaisista tähdistä ja tähtisumuista. Maapallon kiertoradalle laukaistut avaruusteleskoopit Hubble ja James Webb tallentavat kuvamateriaalia kauempaa ja tarkemmin kuin milloinkaan ihmiskunnan historiassa. Teleskooppikuvien mustat aukot, tähdet ja tähtisumut avautuvat lasissa värikkäinä ja käsinkosketeltavina. Kaukaisten galaksien tähdistöissä vaeltavat kuvaamattomat eksoplaneetat ovat taiteilijan näkemys lasin muodossa.

Näyttely kietoo miljoonien valovuosien pituiset etäisyydet yhteen ja asettaa lasin materiaalina keskiöön. Lasi antaa muodon suurille ja liki saavuttamattoman kaukaisille, lukemattomien tähtien ja galaksien joukoille. Se muistuttaa kaiken elollisen syntyneen samasta alkulähteestä: räjähtäneiden tähtien pölystä. Olemme kaikki tuota tähtipölyä.

Kari Alakoski: Uranus. Kuva: Juho Haavisto / www.konstoform.fi

Ilman lasia ihmiskunnan näkemys ympäröivästä todellisuudesta olisi radikaalisti suppeampi. Mitä kaikkea emme tietäisi ilman kaukoputkea, teleskooppia tai mikroskooppia? Objektiivin myötä äärimmäisen pieni on voinut suurentua tai etäinen tulla lähelle – mahdottoman havaitseminen on mahdollista. Lasin muovaaminen kuperaksi tai koveraksi on ytimellinen osa tieteen ja ihmiskunnan kehitystä, ja lasin merkittävyys optisena välineenä linkittää näyttelyn teeman suoraan lasiin materiaalina.

Ensimmäisiin avaruusteemaisiin teoksiin, kuten Luna-maljakkoon, Alakoskea ajoi kasvanut kiinnostus graal-tekniikkaa kohtaan, jossa lasia työstetään kerros kerrokselta siten, että haluttu kuvajainen ikuistuu lasikerrosten sisään. Myöhemmin valmistuneissa eksoplaneetoissa Alakoski käytti haasteellista swedish overlay -tekniikkaa eli verholasimenetelmää, jonka avulla lasin pintaan on mahdollista muodostaa useita, äärimmäisen ohuita värikerroksia. Näitä kerroksia lämmittämällä värit reagoivat toisiinsa sattumanvaraisesti, joka luo ennalta-arvaamattomia ja ainutlaatuisia yhdistelmiä ja kuvioita.

Kari Alakoski: Usva. Kuva: Juho Haavisto / www.konstoform.fi

Töissä oleellisena osana on myös lasin kierrätys. Teosten hypnoottiset, päällekkäiset värikerrokset saattavat olla peräisin erinäisistä hukkapaloista: maljakoista tai vanhoista lamppujen kuvuista.

Kari Alakosken ura on mittava ja pitkän tehdastaustan myötä erityislaatuinen. Se alkoi jo rippikouluikäisenä kesätöistä Iittalan tehtaalta, jossa hän työskenteli eripituisia jaksoja neljän vuosikymmenen aikana, lopulta pisimmillään kolmetoista vuotta. Tehdastyön jälkeen Alakoski toimi seitsemän vuotta opettajana Nuutajärven lasikoulussa. Sittemmin hän puhalsi lasia freelancerina ja perusti Riihimäen vanhalle lasitehtaalle lasistudio Mafka&Alakosken yhdessä Marja Hepo-ahon kanssa reilu vuosikymmen sitten. Alakoski tunnetaan tekijänä vaativista, uusia menetelmiä etsivistä tekniikoista ja näkemyksen vahvuudesta. Hänen töidensä visiönäärisessä muotokielessä näyttäytyy vuosikymmenten harjaantuneisuus ja kokemus.

Lähde: https://konstoform.fi/tapahtumat/nakyja-universumista/

Kari Alakoski: Tähtisumu 7. Kuva: Juho Haavisto / www.konstoform.fi

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti