Oulun Pyrinnön malja

 

Göran Hongellin muotoilema kristallimalja, GH:n suunnittelemat kaiverrukset on toteuttanut Toivo Rusko. Valmistaja Karhula-Iittala.

Oheinen malja on Göran Hongellin muotoilema ja kaiverrukset on tehnyt Toivo Rusko. Maljan pohjassa on molempien nimet ja valmistajakin on ilmoitettu muodossa Karhula – Iittala. Ilmeisesti tämä on niitä kristalliesineitä, jotka oli puhallettu Karhulassa, mutta kun puhalletun taidelasin valmistus siirrettiin Iittalaan asteittain vuoteen 1948 mennessä, niin Rusko teki osuutensa Iittalassa, jonne hän muutti Karhulasta 1953. Siihen asti Karhulassa kaiverrettiin vielä ennen vuotta 1948 tehtyihin astioihin.

Tällaisissa vanhoissa lasiesineissä kiinnostaa tietää millaiseen toimintaan ja millaisiin henkilöihin kaiverrukset viittaavat. Ihan aina ei pelkästään netin selaamisella löydy vastauksia, mutta aika usein kuitenkin.

 

Oulun Pyrintö perustettiin 19. lokakuuta 1904 Oulun Kauppa-apulaisyhdistyksen Urheiluseuraksi, ja sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Heikki Eskonsipo. Se irtautui kauppa-apulaisten toiminnasta itsenäiseksi seuraksi vuonna 1909. Tuolloin seuran nimessä ei mainittu Oulua, vaan kaupungin nimi lisättiin vasta 8. maaliskuuta 1922 erotukseksi muiden paikkakuntien Pyrintö-nimisistä seuroista. Seuran viralliseksi nimeksi tuli Voimistelu- ja Urheiluseura Oulun Pyrintö ry.

Oulun Pyrinnön riveissä on harjoitettu monia muitakin lajeja. Jalka- ja jääpallo jäivät ohjelmasta pois vuonna 1925 Oulun Palloseuran ottaessa vastuun lajien toiminnasta. Maineikkaista maastohiihtäjistä seuraan liittyi vuonna 1913 Matti Koskenkorva, ja seuran hiihtotoiminta jatkui vuoteen 1933, jolloin hiihtäjät siirtyivät Oulun Hiihtoseuraan. Vuonna 1933 luistelijat siirtyivät Oulun Luistinseuraan, ja samana vuonna loppuivat Pyrinnön riveissä myös nyrkkeily ja taitovoimistelu. Nyrkkeily palasi ohjelmaan vuonna 1952 mutta katosi lopullisesti 1970-luvulla. Myös pyöräily ja uinti kuuluivat aiemmin seuran ohjelmaan. Uimajaosto keskittyi enemmän vesipallotoimintaan, sillä Oulun Uimaseuran toiminta teki Pyrinnön toiminnan ratauinnin osalta tarpeettomaksi.

Pesäpalloa seurassa pelattiin vuosina 1923–1955, mutta viimeksi mainittuna vuonna Pyrinnön ja Oulun Työväen Palloilijoiden pesäpallotoiminta yhdistettiin uuteen seuraan, Oulun Lippoon. Pyrinnön koripallotoiminta loppui parinkymmenen vuoden jälkeen vuonna 1969.

 

Aikanaan Oulun Pyrinnön vahvoja lajeja olivat voimistelu, paini ja hiihto.

Oulun Pyrintö juhli komeasti 50-vuotistaivaltaan kesällä 1954. Seura järjesti viikon kestäneiden juhlallisuuksien sarjan ja esitteli laajassa urheilunäyttelyssä toimintansa vaiheita. Ylen elävässä arkistossa on katsottavissa neljän minuutin uutispätkä juhlallisuuksista:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/16/oulun-pyrinto-juhli-maineikasta-taivaltaan-vuonna-1954

Tuossa filmissä mainitaan seppeleenlaskijana kunniapuheenjohtaja V. Hyry eli ilmeisesti kyseessä on Valde (Walde) Hyry, joka oli Oulun pyrinnön taloudenhoitaja ja puheenjohtaja 1917–1920. Hän oli myös Villatehtaan johtaja sekä omistaja. Kauppaneuvoksen arvonimen hän sai 1946. Todennäköisesti Villatehdas on ollut urheiluseuran sponsori.

 

Hongellille tyypillinen tapa tehdä monogrammista koristeellinen ja symmetrinen peilikuvan avulla. HVVH siinä ilmeisesti lukee.

Oulun Villatehdas Oy (Uleåborgs Yllefabrik Ab ) oli suomalainen tekstiiliteollisuusyritys, joka toimi Oulun Pikisaaressa. Yhtiö harjoitti villatuotteiden tehdasvalmistusta ja kauppaa.

Värjärimestari Otto Lindgren (myöhemmin Karhi) perusti 1877 Oulun Pikisaareen kankaiden värjäämön ja kehräämön. Vuonna 1915 Otto Lindgren muutti veljensä Iivarin kanssa yrityksen osakeyhtiöksi Otto Lindgren Oy. Vuonna 1918 omistajaksi tuli Walde Hyry, ja tehtaan nimi muuttui Oulun Villatehdas Oy:ksi. Alueelle valmistui vuonna 1925 kangaskutomo ja 1937 kehräämörakennuksen laajennus. Vuonna 1932 laajensi toimintaansa kaupungin keskusta-alueelle ostamalla tontin Aleksanterinkadun ja Pakkahuoneenkadun kulmasta, jossa toimi yrityksen villakudinosasto ja myymälä. Tärkeä myyntiartikkeli oli tällöin sarkakangas. Talvisodan aikaan tehdas vaatetti Pohjois-Suomen suomalaisia sotajoukkoja.

Oulun Villatehdas ikuistettuna maljan kylkeen.

 

Sotien jälkeinen aika 1940-luvun lopulla oli tehtaalla kiireistä aikaa. Tehdas valmisti tällöin pääasiassa sarkaa, paksua puserokangasta ja peitehuopaa. Työntekijämäärä oli suurimmillaan lähes 500. Tehdas oli silloin Oulun suurimpia työllistäjiä. Tehtaan käyttämä raaka-aine paikallinen lampaanvilla oli merkittävä tulonlähde Pohjois-Pohjanmaan lampaankasvattajille. Vuonna 1958 villateollisuutta kohtasi yleismaailmallinen lama, joka johti tehtaan tuotannon supistumiseen ja työvoiman vähennyksiin. Kansainvälisen kilpailu lisääntyminen johti vuonna 1963 tehtaan toiminnan alasajoon.

Oulun Villatehdas Oy toimi sen jälkeen omaisuudenhoitoyhtiönä ja vuokrasi Pikisaaren tehdastilojaan muille yrityksille ja Oulun kaupungille.

Lähde: wikipedia

Nykyään entisessä tehdaskiinteistössä on mm. taiteilijoiden työhuoneita ja näyttelytiloja:

https://vanhavillatehdas.fi/

Maljan korkeus on 15,5 cm ja suuaukon mitat ovat 20 x 20 cm