Todennäköisesti taustalla saksalaiset suuret becher, bandwurm ja passglas -pikarit. Niitä on olemassa eri kokoja juomalasikoosta aina yli 30 cm korkuisiin. Useimmiten jalka, joka saattaa olla leveä, on samasta puhalluksesta kuin lasin vartalo. Vartalo on yleensä suora ja sileä, mutta joitakin reflattuja löytyy. Joskus vartalo on kaarevasti avautuva, mutta ei voimakkaasti. Ne ovat harvoin alle 20 cm korkeita. Ne ovat suurella enemmistöllä värittömiä tai joskus harvoin heikosti vihertäviä. Mielestäni saksalaisilla säärettömillä pikareilla on oma muotokielensä, eli ne eivät matki hopeapikarien muotoa
Suuria säärettömiä pikareita en löydy englantilaisista eikä norjalaisista kokoelmista lainkaan!
Säärettömät pikarit ovat Ruotsissa suhteellisen yleisiä. Pikarit noudattavat hopeapikarien muotoa. Jopa jalka on joissakin godronerad eli rypytetty hopeapikarien yleisen mallin mukaan. Yleensä 19–21 cm korkeita, värittömiä, ja niissä on koristeelliset kaiverrukset (monogramit ja nimikirjaimet yleisiä). Levenevät ylöspäin yleensä suoraan, joskus kaartuvat ulospäin. Joskus niissä on reflauksia. Jos pikari on tumman vihreää lasia, mainitaan, että se saattaa olla Suomesta. Nämä voimakkaan vihreät ovat erittäin harvinaisia. Vanhimmat lienevät kirkollisia kalkkeja.
Suomesta löytyvät suuret lasipikarit ovat yleensä Ruotsista peräisin tai niitä matkivia. Poikkeuksena ovat puolisen tusinaa huomiooni tullutta pikaria. Niistä kaksi on hyvin keskenään samanlaista, ja sileävartaloista. Toiset ovat reflattuja, mutta eri tavoin, ja värit (joskin kaikissa voimakas vihreä) sävyltään selkeän erilaiset. Nämä eivät mielestäni matki hopeapikareita. Kaikki nämä ovat 17 cm korkeita, siis matalampia kuin isot hopeapikarit. Alhaalta leveitä suhteessa kokoonsa, eli antavat paljon raskaamman tuntuman kuin samankokoiset hopeapikarit.
Kaikki nämä matalahkot pikarit aukenevat ylöspäin. Reflaamattomat hiukan kulmikkaasti noin puolessa välissä. Reflatuissa on voimakkaasti ja tiheästi kierteisreflattuja ja mm. tumman sammalenvihreä, kun taas osa on heikommin pystysuoraan leveämmin reflattuja ja tavanomaisen vahvan vihreitä. Pohjan painautuma näyttää kaikissa olevan pyöreä ja keskellä on tavallisen punttelin käsittelemätön jälki. Koska pohja ei ole kartiomainen vaan pyöreä, se lienee muodostettu muulla tavalla kuin punttelin työnnöllä. Herää todella kysymys, ovatko nämä kaikki valmistettu samassa tehtaassa? Ehkä niin, huolimatta lasien värieroista. Tästä on eriäviä mielipiteitä juuri massan värieroihin vedoten.
Suomessa tehty myös kukkamaljakoita samalla tekniikalla kuin isoja pikareita. Nämä ovat alhaalta kapeita, levenevät ylöspäin voimakkaasti ja kaarevasti. 18–21 cm korkeita ja yleensä väritettyä lasia. Valmistettu 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alkuvuosina. Punttelinjälki yleensä kuulaamaton. Niistä saa helposti hyvän otteen yhdellä kädellä. Isoja juomapikareita varmaan nostettiin huulille kaksin käsin.
Teksti ja kuvat: Olli Ahtola
Isot kiitokset Ollille!
Ylläolevan tekstin viimeisessä kappaleessa kirjoitetaan Suomessa 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa tehdyistä samantapaisista, mutta matalammista, kukkamaljakoista. Lähes kaksi vuotta sitten tässä blogissa on julkaistu kuvia ilmeisesti juuri sellaisesta: https://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2020/04/maljakko-vai-juoma-astia.html
Tässä artikkelissa kuvissa on vain juuri näitä 17cm korkeita pikareita. Kaikkia näitä on arvioitu Suomessa tehdyiksi ja ne on hankitttu Suomesta. Jos saksalaiset tai ruotsalaiset pikarit kiinnostavat, niistä on monissa kirjoissa.
VastaaPoistaNyt ilmaantui yksityisessä kokoelmassa pikari, joka on hyvin samanlainen kuin viimeisessä kuvassa, mutta siinä on POHJA PAINETTU SYVÄLLE. Siis tumman vihreä, sileäseinäinen, nousee aluksi melko suoraan, ja sitten kääntyy ulommaksi. Käännös selvempi kuin kuvatussa (viimeisessä) pikarissa.
VastaaPoista