Lasinkeräilijän Blogi: Uutta kaiverrettua lasia Suomen lasimuseossa

Christian Schmidt: Märchenschale.

Riihimäellä avautui viime viikolla eurooppalaisten lasinkaivertajien verkoston yli viidenkymmenen taiteilijan töiden näyttely. Mukana on kaivertajia Ruotsista, Suomesta, Virosta, Ranskasta, Irlannista, Alankomaista, Britanniasta, Itävallasta, Romaniasta, Belgiasta ja Tsekin tasavallasta.

Eurooppalaisten kaivertajien verkosto, Glass Engraving Network, on perustettu 2013 ja tämän verkoston edellinen näyttely Gravur on Tour oli esillä Suomen lasimuseossa 2016. Kuvia näyttelystä löytyy blogin arkistosta: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2016/07/modernia-eurooppalaista-kaiverrettua.html

Se näyttely kiersi useissa Euroopan maista ja myös tämä näyttely kiertää: Seuraava paikka on Coburgin lasimuseo Saksassa ja neuvottelut ovat kesken Ranskan, Espanja ja Tsekin kanssa.

Edellisessä näyttelyssä oli ainoana suomalaisena mukana Kimmo Reinikka Lasismista, mutta tässä uudessa Taas kiertueella – Riihimäeltä Coburgiin –näyttelyssä on mukana 4 + 2 tekijää Suomesta.

Edellisen näyttelyn jälkeen Suomen lasimuseo järjesti kaiverruskurssin suomalaisille taiteilijoille ja tämä kurssi innosti uusia kaiverretun lasin tekijöitä. Tuosta kurssista löytyy myös kuvia tämän blogin arkistosta: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2017/10/kaiverruskurssi-paattyi-riihimaella.html

Tällä viikolla on uusi kaiverruskurssi Lasismin tiloissa Riihimäen vanhalla lasitehtaalla ja yleisö voi mennä seuraamaan työskentelyä 2.–7.9. klo 11–16. Mukaan on päässyt 8 tekijää; taitelijoita ja alan opiskelijoita.

Vuonna 2013 idea verkoston perustamiseen oli havahtuminen siihen, että melkein kaikissa Euroopan maissa kaiverrustaito oli katoamassa. Lasinkaiverrus on vanha lasinkoristelumenetelmä, jota käytettiin jo Rooman valtakunnassa 2000 vuotta sitten. Menetelmä elpyi uudelleen jalokivien kaiverruksen myötä Pohjois-Böömissä. Pyörivällä kupari- tai kivilaikalla alettiin hioa vuorikristallin ja agaatin ohella lasia. Jalokivikaivertaja Caspar Lehman tunnettiin taitavana lasin kaivertajana jo 1600-luvun alussa ja hän työskenteli keisari Rudolf II:n hovissa Prahassa.

Vielä 1950-luvulla Suomessakin kaivertaminen oli olennainen osa taidelasituotantoa. Esimerkiksi monissa Tapio Wirkkalan läpilyöntiesineissä oli viivakaiverrus olennaisessa roolissa. 1960-luvulla kaivertaminen hiipui, kun toisaalta lasiesineen pinnan koristelusta luovuttiin tyylisuuntausten muuttuessa ja toisaalta tämä jälkityöstövaihe nosti esineiden valmistuskustannuksia.

Lisää kuvia kaiverretun lasin näyttelystä julkaistaan tässä blogissa myöhemmin.