Saatuaan itse jo nimeä ja
vahvan aseman suunnittelijana suomalaisessa taideteollisuudessa alkoi Kaj
Franck vaatia anonymiteettiä tuotteisiin. Kaunis koti –lehden numerossa 3/1961
hän pohtii asiaa nimimerkin E.P. kirjoittamassa jutussa.
Nuutajärven lasitehtaassa,
jonka taiteellinen johtaja Franck oli, taide-esineetkin signeerattiin
pelkästään tehtaan nimellä vuodesta 1965 alkaen 1970-luvun alkupuolelle asti.
Sen jälkeen palattiin tavanomaiseen signeerauskäytäntöön eli tehtaan nimen
lisäksi muotoilijan nimi mainittiin.
Humppilassahan mentiin
1970-luvulla vielä pidemmälle eli lasinpuhaltajan nimi painettiin pakkaukseen.
Varmaan tällä haluttiin antaa kunniaa tekijälle, mutta varmaan se myös kannusti
puhaltajaa pitämään laatuvaatimuksista kiinni.
 |
Kaj Franck vaati anonymiteettia
taideteollisuusesineisiin
Kaunis Koti –lehden numerossa 3/1961.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti