Sivut

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Nathalie Lautenbacher – Leikin ja vakavuuden rajamailla



Keskellä kaksi korkeaa Nathalie Lautenbacherin 
Natal-maljakkoa (1997) ja ympärillä Sauma-
juomalaseja vuodelta 2000.

Nathalie Lautenbacher on Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1999 valmistunut muotoilija, joka on keskittynyt työssään arjen estetiikkaan ja erityisesti keramiikkaan materiaalina – astioiden pientuotantoon ja uniikkeihin teoksiin. Suomen lasimuseo esittelee nyt Nathalie Lautenbacherin lasituotantoa vuosilta 1997–2013. Näissä töissä arki ja juhla, käytännöllisyys ja mielikuvitus sekoittuvat iloisissa väreissä.

Ensimmäiset NATAL-sarjan maljakot tulivat Iittalan tuotantoon Lautenbacherin opiskeluaikana vuonna 1997. Kaksiosainen maljakko on suunniteltu pienille ja pitkävartisille kukille. Taustalla oli halu korottaa metsästä poimittu luonnonkukkakimppu, sinivuokot ja metsätähdet, korkealle pöydän pinnasta.

Etualan Pupulu-teeastiat on valmistettu Kiinassa 2013.

Lasisuunnittelu jatkui valmistumisen jälkeen riihimäkeläisen lasinpuhaltaja Jaakko Liikasen JL-studiolla. Lasin hento ja vahva väri hehkuu ohuissa suupuhalletuissa SAUMA-juomalaseissa kuin mehukesteihin kutsuen. Arjen iloksi taas syntyi kestävästä puristelasista pinottava AAMU-arkiviiniilasisarja Iittalan lasitehtaalla ja lämpimiä teehetkiä varten hellittelynimillä nimetty, kuumankestävästä värilasista valmistettu PUPULU-teeastiasto yhteistyönä Kolme-Designin kanssa.

Lautenbacherin Aamu-arkilasi on vuodelta 2006.



Nathalie Lautenbacherin Un petit pot 
sarjasta Padat (2013).

Nuutajärven lasitehtaan sulkemista edeltävänä kesänä Lautenbacher kutsuttiin tehtaalle työskentelemään yhdessä kokeneiden lasinpuhaltajien kanssa. HARKOT JA PADAT -nimellä kulkevassa teossarjassa Lautenbacher unohti tarkoituksellisesti esineiden käytettävyyden pohtiessaan toden ja mielikuvituksen sekä arvon käsitettä. Tuolloin syntynyt Art Works -taidelasikokoelma sai innoituksensa lasin taianomaisesta luonteesta.

”Lasi on ihmeellinen materiaali”, Lautenbacher kuvasi 2013 esineiden syntyprosessia. ”Ehkä juuri ihmetyksestä mieleni liikkui tätä sarjaa tehdessä satujen, tarinoiden ja leikin suuntaan. Aloin rakentaa satupatoja ikään kuin osaksi jotain tarinaa. Kun keittiön sympaattiset arkiesineet padat, kattilat ja kauhat valmistetaan lasista, niistä tulee käyttökelvottomia, mutta samalla arvokkaita ja arvoituksellisia hahmoja.”

Etualalla esineitä Harkot-
sarjasta (2013).

Kokoelman toinen puoli koostuu harkkomaisista, eri materiaaleja yhdistävistä teoksista. ”Lasiset palikat ovat kuin punnuksia, joilla mitataan painoa tai arvoa. Kyseessä on kuvitteellinen mittausväline tai lasipeli. Mitä sillä tarkalleen halutaan mitata, on katsojan pääteltävissä. On asioita, joita ei voi, eikä pitäisikään mitata, kuten kauneus tai välittäminen.” Harkot tuovat esiin eri materiaalien kontrasteja: teoksissa on käytetty värillisen lasin lisäksi kristallinkirkasta akryyliä, karkeaa betonia ja puuta.

Lautenbacherille työ lasin parissa on aina mielenkiintoinen, virkistävä matka. ”Lasi on kuumana minusta jotenkin holtiton ja vaikea materiaali, joka täytyy saada aisoihin. Lasihytissä täytyy toimia valppaalla mielellä ja vasta siellä voi ymmärtää materiaalin todellisen luonteen asiansa osaavien lasinpuhaltajien ansiosta. Yksi kokeilu johtaa toiseen ja suunta muuttuu tehdessä, mutta ajatus pysyy lasinkirkkaana, toivottavasti!”


Lautenbacherin Harkot-sarjan esineitä.


Nathalie Lautenbacher (entinen Lahdenmäki, s.1974)

Paremmin keraamikkona tunnettu suomalais-ranskalainen Nathalie Lautenbacher on ehtinyt saada tunnustusta työstään sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Hänen Arabialle suunnittelemansa Fire-kynttilälyhty palkittiin Design Plus -palkinnolla vuonna 2002. Lautenbacher sai myös Maire Gullichsen -palkinnon 2002 ja kolmannen sijan arvostetussa Minon keramiikkakilpailussa Japanissa vuosina 2005 ja 2014. Vuonna 2008 hänet valittiin Vuoden Nuoreksi Muotoilijaksi yhdessä Naoto Niidomen kanssa, mistä lähtien työpari on toteuttanut useita projekteja yhdessä. Lautenbacherin töitä on hankittu useisiin kokoelmiin, mm. Göteborgin Rhösska-museoon. Hänen tuotannostaan tunnetaan ehkä parhaiten Espoon keramiikkastudiolla pientuotantona valmistuvat ruokailuun ja tarjoiluun liittyvät ohuet ja pehmeälinjaiset posliiniastiat.

Lautenbacher on vapaa suunnittelija, joka on toiminut vuodesta 2001 myös lehtorina entisessä opinahjossaan silloisessa Taideteollinen korkeakoulun keramiikka- ja lasitaiteen laitoksella, joka nykyään on Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotoilun laitos.

Nathalie Lautenbacher – Glass Works
Leikin ja vakavuuden rajamailla
Näyttely Suomen lasimuseossa 15.2.–5.5.2019



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti