Sivut

torstai 28. helmikuuta 2019

Kumelan pallomaljakko



Eilen tässä blogissa arvuuteltiin oheisen pallomaljakon suunnittelijaa ja valmistajaa. Kuva esineen pohjasta paljastaa, että kyseessä on Jukka Kumelan värikäs esine, joka on valmistettu suvun omalla tehtaalla eli Kumelassa Riihimäellä. Ilmeisesti näitä ei ole tehty suurta määrää, koska harvoin tällaisia näkyy vanhan tavaran myyntitapahtumissa.
Jukka Kumela opiskeli Otaniemessä diplomi-insinööriksi ja teki kesätöissä värikokeiluja Kumelan tehtaalla. Työuransa hän kuitenkin teki Airamin ltehtaalla. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan Kumelassa varsinaisesti muotoillut esineitä, vaan hänen osuutensa rajoittui juuri noihin värikokeiluihin.

Värikkään pallomaljakon pohjasta löytyy 
signeeraus: Jukka Kumela – Oy Kumela.

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Laiskan rekvisitöörin mokia?


 
Kuvassa pitäisi olla sivistyneistön koti Hlesingissä 
1930-luvun lopulta, mutta keskellä kuvaa pöydällä 
on musta maljakko, jota alettiin valmistaa yli 40 vuotta 
myöhemmin. Marlene-maljakon vasemmalla puolella 
on OPA:n valmistama tarjoilulautanen 1970-luvulta 
ja sen päällä on Iittalan Aino Aallon nimellä 
markkinoima kannu laseineen. Tuon väristä ei vielä 
1930-luvulla valmistettu.

Yle esitti hiljattain vuonna 1989 valmistuneen kotimaisen elokuvan, joka perustuu Helvi Hämäläisen romaaniin Säädyllinen murhenäytelmä. Leffa on katsottavissa Yle Areenassa neljän viikon ajan:  

Ylinäytteleminen on sen verran kornia, että tarinan uskottavuus kärsi, siksi huomio helposti kiinnittyyn yksityiskohtiin. Yleensä epookkielokuvissa lavastus, puvustus ja rekvisiitta pyritään tekemään mahdollisimman aidolta näyttäväksi. Tässä leffassa tarpeiston hankkinut rekvisitööri on tehnyt erikoisia valintoja: Elokuvan aikakausi on 1930-luvun loppu, mutta esimerkiksi pöydällä näkyvä musta Kerttu Nurmisen Marlene-maljakko on 1980-luvun tuote, sen vieressä oleva Timo Sarpaneva tarjoilulautanen on suunniteltu 1970 ja flyygelin päällä oleva Timo Sarpanevan lintumaljakko on 1950-luvulta.

Flyygelin päällä on Timo Sarpanevan 1950-luvulla 
muotoilema lila maljakko eli kaksi vuosikymmentä 
myöhemmin kuin se ajankohta, jota elokuva pyrkii 
esittämään. 

Tunnistustehtävä


Blogin lukijan lähetti tunnistustehtävän:
Kuka on suunnitellut oheisen lasiesineen ja mikä on valmistaja?
Vastaus tässä blogissa huomenna.


tiistai 26. helmikuuta 2019

Karhula-Iittalan Löytö-maljakko


Iittalan Löytö-sarjan esine no 4, 
jonka korkeus on 155 mm.

Löytö-sarjan syntyi Tapio Wirkkalan ideasta edulliseksi ja anonyymiksi pienehköjen lasiesineiden sarjaksi. Se tuli Iittalan tuotantoon 1954, mutta siihen lisättiin osia myöhemmin. Idea oli Wirkkalan, mutta suurimman osan esineistä muotoilivat Erkki Vesanto ja Saara Sappinen. Sarjan pystyraitaisista esineistä on osa signeerattu Tapio Wirkkalan nimellä.


Löytö 4 on suuaukostaan ovaali, vaikka pohja on pyöreä.



Oheinen maljakko on Löytö-sarjan numero 4, kun sarjan värittömien esineiden esitteessä oli esineitä 15 erilaista esinettä. Värillisessä Löytö-sarjassa olivat mallinumerot 21–39. Väreinä ovat olleet ainakin sininen ja lila.

 
Karhula-Iittalan brändin merkki oli kummankin 
tehtaan oman merkin yhdistelmä.


Tämä yksilö on ehkä ollut myymälän näyttelykappale 
tai sitten se on peräisin myyntimiehen esittelysalkusta. 
Kummallakin tehtaalla oli myyntimiehiä, mutta he 
kauppasivat molempien tehtaiden tuotantoa. Tämä 
voisi selittää sen miksi tässä Iittalan esineessä on 
Karhulan lasitehtaan tarra.


Karhulan lasitehtaan tuotantoon pääsee tutustumaan Merikeskus Vellamossa Kotkassa esillä olevassa näyttelyssä. Siellä järjestetään lauantaina 9.3. yhden päivän tapahtuma, jonka ohjelmassa on mm. alustuksia Karhulan lasista ja Arabian maitokannuista sekä lasi- ja keramiikkaesineiden myyntiä: