Talvinen Lasipäivä Riihimäellä

Suomen lasimuseon suuri sali täyttyi lasiesineiden

myyjistä ja ostajista lauantain Lasipäivänä.

 

 

Eilen vietettiin Suomen lasimuseon ystävät ry:n talkoovoimin järjestämää Lasipäivää Riihimäellä. Vaikuttiko huono ajokeli vai mikä, mutta väkeä saapui tapahtumaan jonkin verran vähemmän kuin edeltävinä vuosina. Niin paljon väkeä oli kuitenkin puolenpäivän tienoilla lasimuseossa, että ajoittain oli käytävillä ruuhkaa. Myyjinä oli viitisenkymmentä yhdistyksen jäsentä ja pöydillä oli monipuolinen ja laadukas valikoima suomalaista lasituotantoa.

 

Monena vuotena lasiesineiden tunnistukseen on ollut pitkät jonot, eikä aina ole riittänyt palvelulle varattu kahden tunnin aika, mutta tänä vuonna selvisi vähemmällä jonottamisella.

Lasipäivän viimeinen ohjelmanumero on huutokauppa ja sen viimeisenä esineenä myytiin viime vuonna Lasismissa valmistettu Helena Tynellin Aurinkopullon 100-vuotisjuhlaversio 600 eurolla. Hinta oli selvästi edullisempi kuin syksyllä Bukowskin huutokaupassa.

 

Seuraavan kerran lasimuseolla tehdään kauppoja lauantaina 8. kesäkuuta, jolloin Suomen lasimuseon ystävät ry järjestää Lasi- ja keräilytapahtuman museon piha-alueella. Silloin myynnissä on lasiesineiden lisäksi muutakin keräilytavaraa.

Myyjät pääsivät sisälle klo 8 asettelemaan lasiesineitä

pöydille, jotka talkoolaiset olivat laittaneet paikoilleen

perjantaina.

Etualan pöydällä paljon suomalaisen

lasimuotoilun klassikkoja.

Kahdella myyntipöydällä oli viime vuonna

valmistettu Aurinkopullon juhlaversio.

Noin korkean hyllykön täyttäminen lasiesineillä

vaatii hieman uhkarohkeutta.

Nanny Stillin uniikki näyttelyesine.

Oikeanpuoleinen sininen pikkumaljakko on

Riihimäen Lasin tuotantoa.

Myyntipöydiltä löytyi sekä käyttö- että taidelasia.

Toikka on Toikka eli Oiva Toikan lasilautanen

hänen itsensä suunnitteleman kankaan päällä.

Aino Aallon kannu ja lasit.

Kumelan lasitehtaan tuotteita näkyi useammalla

pöydällä. Sosiaalisen median puolella näkyy

kasvava kiinnostus Kumelan esineisiin.

Etuvasemmalla Joonas Laakson Tribute of Scarpa.

 

Monen myyntipöydän luona piti odottaa hetki

vuoroa, että pääsi tarkemmin katsomaa esineitä.

Karahvisetti on Riihimäen Lasin vanhempaa

tuotantoa oleva kokonaisuus.

Markku Salon tuotantoa.

Tällä pöydällä oli myös jonkin verran vanhempaa lasia.

 

Yöllä oli satanut lunta, joka aamulla

haittasi vähän ajamista Riihimäelle

ja lunta tuli päivälläkin muutama sentti lisää.

Hakkaamalla koristeltuja lasiesineitä alettiin tehdä

Kauklahdessa ja niiden valmistusta jatkettiin Riihimäellä.

Pöytätila on hyödynnetty maksimaalisesti.

Useita Aimo Okkolinin muotoilemia esineitä.

Laadukasta lasia tälläkin pöydällä.

Tämän harmaahionnalla koristellun

esineen ikä ja alkuperä ovat arvoitus,

mutta mahdollisesti joku Pohjanmaan

lasitehtaista 1800-luvun lopulla.

Vasemmalla on kannu, jossa on pronssivyötä imitoiva
ornamentti. Pronssivöitä käytettiin mm. Moserin

tehtaan kristalliesineissä ja samaan vaikutelmaan pyrittiin

puristelasiesineissä maalaamalla kohokuvio ”kulta”maalilla.

Lasinpuhalluskilpailun palkinto on

Jorma Vennolan muotoilema.

 

Lasimuseon henkilökunnan pöydällä oli mm.

vanhaa lasikirjallisuutta.

Keskilattialla tavallisesti oleva kristalliesineiden vitriinit

olivat huollossa, joten lasiesineiden tunnistus oli siirretty

tähän keskimmäiseen saliin.

Lasiesineiden tunnistuspalvelu on edelleen

tarpeellinen osa Lasipäivän ohjelmassa.

Tunnistamassa olivat Olli Ahtola (etualalla), Risto Aalto,

Kaisa Koivisto, Sirkka-Liisa Löflund, Hannele Viilomaa

ja Anita Elomaa. Juhani Löflund ohjasi ihmisiä heidän

esineidensä mukaisesti ko. sektorin asiantuntijalle.

Risto Rekola myi yhdessä Roger Peltosen kanssa

tekemäänsä kirjaa ”Vaakuna- ja suurmieslasien

kulttuurihistoria – poliittinen symboliikka sortokauden

puristelasissa”.

Lasimuseon lounasravintola Kehrä piti kahvipistettä

kakkoskerroksen keskimmäisessä salissa. Näin

ravintolassa riitti paremmin paikkoja ruokailijoille ja k

ahvin sai kätevästi läheltä myyntipöytiä.

  

Sisäänkäynnin parvella oli neljä myyntiosastoa.

 

Tapio Wirkkalan kampa- ja viivahiottuja lasiesineitä.

Tämä jalallinen malja on Riihimäen Lasin, tai silloiselta

nimeltään Oy Riihimäen, alkuajan tuote 1900-luvun

alkupuolelta.

Hienostunut lila väri ja upeasti hiotut koristekuviot.

Sisäänkäyntiaulan museomyymälässä oli

runsaasti kirjallisuutta alennetuin hinnoin.

Markku Salon moottoroitu lasiteos Hallanvaara (1987)

liitää lasimuseon sisääntuloaulan katossa.

Monet tapahtumavieraat kiersivät myös

katsomassa museon näyttelyvitriinit.

 

Alakerran luentosalissa oli myös myyntipöytiä.

Värikäs ja laadukas valikoima.

 

Oikealla Kumelan lasitehtaan maljakko,

johon koristelun on tehnyt Ulla Kraemer.

 

 

Tällä pöydällä oli pelkästään huippuesineitä.



Tällä pöydänkulmalla oli turkoosi alue.

Huutokauppaesineisiin pääsi tutustumaan päivän aikana.

 

Laivan hylystä sukelletulla pullolla

on mielenkiintoinen tarina.

Lasihuutokaupan meklarina toimi

edellisvuosien tapaa Olli Niemelä.

Huutokaupan jälkeen tapahtuma päättyi ja

myymättömät esineet piti pakata kuljetusta varten.