Siilit sadepäivänä

Syksyn sadekausi ehkä alkaa tänään. Monessa järvessä veden pinta onkin jo kovin alhaalta ja pohjaveden vähyys uhkaa jo monin paikoin kaivojen toimintaa. Vaikka sateet ovatkin siis monesta syystä odotettuja, niin aina sade myös aiheuttaa haittaa.

Jokin aika sitten blogin lukija oli lasimuseolla näyttelyjä katsomassa ja pois lähtiessä yllätti rankka sadekuuro. Hän meni museon kahvilaan odottamaan sateen päättymistä pullakahvin kera ja näin hän kirjoittaa:

Siili Suomen lasimuseon kahvilan

nurkassa sadetta pitämässä.

 

Jonkun ajan kuluttua ulko-oven viereisen pöydän ruokailijat huomasivat nurkassa piileskelevän siilin. Se oli varmaankin tullut avoimesta ulko-ovesta sisälle pitämään sadetta. Se osasi olla nurkassa varsin huomaamaton, joten tämä ei ehkä ollut ensimmäinen kerta. Nyt kävi huono tuuri kun viereiseen pöytään tuli tarkkanäköisiä asiakkaita. Henkilökunnasta löytyi rohkea nainen, joka vei siilin takaovesta rakennuksen rauhallisemmalle puolelle.

Siili menee kerälle, jos se kokee olonsa uhatuksi.

Siilit ovat sympaattisia eläimiä ja melkein kaikki niistä pitävät. Vaikka monia vieraslajeja halutaan nykyään hävittää, ainakin kasvikunnasta, niin siilejä pyritään suojaamaan, onhan se rauhoitettu eläin. Siilejä tuotiin Suomen etelärannikolle 1800-luvulla Baltiasta ja Ruotsista. Olisikohan syynä ollut (väärä?) käsitys siitä, että sellaisessa pihapiirissä, missä siili pesii, ei esiinny käärmeitä?

Humppilan lasitehtaan valmistama Siili,

jonka pituus on 10 cm.

Ruutukaappaus: www.muija.fi